Browsing by Subject "hydrocephalus"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2023)Hydrokefalus määritellään aivo-selkäydinnesteen tuotannon ja imeytymisen epätasapainoksi, joka johtaa aivokammioiden laajentumiseen (1). Tämä aivo- selkäydinnestekierron häiriö voidaan hoitaa asentamalla ventrikuloperitoneaalinen suntti, joka ohjaa likvorin aivokammioista vatsaonteloon tai ventrikuloatriaalinen suntti, joka ohjaa likvorin sydämen oikeaan eteiseen (2). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää hydrokefaluksen sunttihoidon tuloksia, leikkauskomplikaatioita ja korjausleikkauksien määrää HUSin neurokirurgian klinikalla. Tutkimme lisäksi eroja leikkauskomplikaatioissa ventrikuloperitoneaali- ja ventrikuloatriaalisuntin saaneiden ryhmien välillä. Tavoitteena oli tulosten hyödyntäminen HUSin sunttileikkaustoiminnan laadun kehittämiseksi. Vastaavaa tutkimusta ei viime vuosikymmeninä ole HUSissa tehty. Tutkimushypoteesina oli, että iNPH-potilailla ventrikuloatriaalisuntteihin liittyy vähemmän tai yhtä vähän korjausleikkauksia, kuin ventrikuloperitonaalisiin sunttehin. Tutkimus toteutettiin retrospektiivisenä asiakirjatutkimuksena. Tutkimusaineisto muodostui vuosina 2015–2016 HUSin neurokirurgian klinikalla suntin saaneista aikuispotilaista. VP- ja VA-suntin saaneiden potilaiden välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa riskissä saada komplikaatio tai joutua korjausleikkaukseen. Tämän tutkimuksen perusteella hydrokefaluksen hoidossa ei voida suositella kumpaakaan sunttityyppiä ylitse toisen.
-
(2022)Aneurysmaattinen subaraknoidaalivuoto on hengenvaarallinen välitöntä sairaalahoitoa vaativa sairaus, joka johtuu puhjenneesta aivovaltimosta. Aneurysmaattisen vuodon oleellisimmat riskitekijät ovat tupakointi, kohonnut verenpaine ja sukualtistus. Aneurysmaattiseen SAV:n liittyy useita komplikaatioita: uusintavuoto, aivovaltimospasmi ja likvorkierron häiriö eli hydrokefalus. Hydrokefalus voi kehittyä akuutisti ja sitä voi pitää kroonisena, jos se kestää yli kaksi viikkoa. Hydrokefalusta voidaan akuutisti hoitaa väliaikaisella ulkoisella likvordreneerauksella, joita ovat ventrikulostooma ja lumbaalinen spinaalidreeni. Osalla potilaista hydrokefalus vaatii pysyvän likvordreneerauksen eli sunttihoidon, jos likvorkierron häiriö ei hoidosta huolimatta helpota. Helsingissä on perinteisesti luotettu tutkimustuloksiin, joissa SAV:n akuutissa vaiheessa väliaikaisten dreenien kautta likvoria poistamalla vähennetään pysyvän suntin tarvetta. Sunttihoidettujen SAV-potilaiden vointi ja elämänlaatu ovat huonompia kuin ilman sunttia pärjäävien, joten suntin välttämisellä voidaan vaikuttaa potilaan vointiin. Tromssassa on perinteisesti ajateltu varhaisen suntin asentamisen edesauttavan nopeampaa toipumisen ja kuntoutumisen alkamista, ja hoitojakson pituus ja kustannukset yliopistosairaalassa vähenevät. Pysyvän suntin tarvitsevien SAV-potilaiden tunnistaminen ja oikea-aikainen suntin asentaminen on haastavaa. Selkeää näyttöön perustuvaa hoitoprotokollaa ei ole olemassa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin retrospektiivisesti Helsingin ja Tromssan yhteensä 608 aSAV-potilaan aineistoa aikavälillä 1/2013–6/2018. Helsingin ja Tromssan toisistaan poikkeavat hoitokäytänteet SAV-potilaiden hydrokefalusten hoidossa loivat otollisen tutkimusasetelman sunttihoidon oikea-aikaisuuden ja aiempaan kokemukseen perustuvien käytäntöjen tarkastelun. Helsingissä pysyvä suntti asennettiin 500 potilaasta 130:lle (26 %), Tromssassa 108 potilaasta 50:lle (46 %). Kun Helsingin ja Tromssan potilaisiin käytettiin vastaavuuspistemääriin perustuvaa kaltaistusta (propensity score matching, PSM), voitiin osoittaa, ettei pysyvän suntin laitossa ollut kaupunkien välillä eroa. Primaari hoitojakso yliopistosairaalassa oli Helsingissä merkitsevästi pidempi ja sunttiin liittyviä korjausleikkauksia tehtiin Helsingissä enemmän. Väliaikaisen dreenin käyttö nosti riskiä pysyvän suntin laitolle yli kaksinkertaiseksi. Näyttöön perustuvien hoitoprotokollien luomista varten tarvitaan vielä prospektiivista randomisoitua tutkimusta vahvistamaan tekemämme löydökset.
-
(2022)Aneurysmaattinen subaraknoidaalivuoto on hengenvaarallinen välitöntä sairaalahoitoa vaativa sairaus, joka johtuu puhjenneesta aivovaltimosta. Aneurysmaattisen vuodon oleellisimmat riskitekijät ovat tupakointi, kohonnut verenpaine ja sukualtistus. Aneurysmaattiseen SAV:n liittyy useita komplikaatioita: uusintavuoto, aivovaltimospasmi ja likvorkierron häiriö eli hydrokefalus. Hydrokefalus voi kehittyä akuutisti ja sitä voi pitää kroonisena, jos se kestää yli kaksi viikkoa. Hydrokefalusta voidaan akuutisti hoitaa väliaikaisella ulkoisella likvordreneerauksella, joita ovat ventrikulostooma ja lumbaalinen spinaalidreeni. Osalla potilaista hydrokefalus vaatii pysyvän likvordreneerauksen eli sunttihoidon, jos likvorkierron häiriö ei hoidosta huolimatta helpota. Helsingissä on perinteisesti luotettu tutkimustuloksiin, joissa SAV:n akuutissa vaiheessa väliaikaisten dreenien kautta likvoria poistamalla vähennetään pysyvän suntin tarvetta. Sunttihoidettujen SAV-potilaiden vointi ja elämänlaatu ovat huonompia kuin ilman sunttia pärjäävien, joten suntin välttämisellä voidaan vaikuttaa potilaan vointiin. Tromssassa on perinteisesti ajateltu varhaisen suntin asentamisen edesauttavan nopeampaa toipumisen ja kuntoutumisen alkamista, ja hoitojakson pituus ja kustannukset yliopistosairaalassa vähenevät. Pysyvän suntin tarvitsevien SAV-potilaiden tunnistaminen ja oikea-aikainen suntin asentaminen on haastavaa. Selkeää näyttöön perustuvaa hoitoprotokollaa ei ole olemassa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin retrospektiivisesti Helsingin ja Tromssan yhteensä 608 aSAV-potilaan aineistoa aikavälillä 1/2013–6/2018. Helsingin ja Tromssan toisistaan poikkeavat hoitokäytänteet SAV-potilaiden hydrokefalusten hoidossa loivat otollisen tutkimusasetelman sunttihoidon oikea-aikaisuuden ja aiempaan kokemukseen perustuvien käytäntöjen tarkastelun. Helsingissä pysyvä suntti asennettiin 500 potilaasta 130:lle (26 %), Tromssassa 108 potilaasta 50:lle (46 %). Kun Helsingin ja Tromssan potilaisiin käytettiin vastaavuuspistemääriin perustuvaa kaltaistusta (propensity score matching, PSM), voitiin osoittaa, ettei pysyvän suntin laitossa ollut kaupunkien välillä eroa. Primaari hoitojakso yliopistosairaalassa oli Helsingissä merkitsevästi pidempi ja sunttiin liittyviä korjausleikkauksia tehtiin Helsingissä enemmän. Väliaikaisen dreenin käyttö nosti riskiä pysyvän suntin laitolle yli kaksinkertaiseksi. Näyttöön perustuvien hoitoprotokollien luomista varten tarvitaan vielä prospektiivista randomisoitua tutkimusta vahvistamaan tekemämme löydökset.
Now showing items 1-3 of 3