Browsing by Subject "häiriöt"
Now showing items 1-3 of 3
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1997)Tämä syventävien opintojen tutkielma käsittää kirjallisuuskatsauksen ja tutkimusosan. Kirjallisuuskatsauksessa kerrataan pääpiirteittäin naudan kiimakierron hormonaalista säätelyä, follikkelidynamiikkaa sekä keltarauhasen ja progesteronin rakennetta ja tehtäviä. Tarkemmin katsauksessa keskitytään gestageeniterapian indikaatioihin, vaikutusmekanismeihin, sivuvaikutuksiin, kontraindikaatioihin, gestageeni valmisteisiin ja valmisteita koskevaan lainsäädäntöön. Tutkimusosan käytännön osuus suoritettiin Hautjärven klinikan 12 omalla naudalla syksyllä 1994. Kokeessa tarkasteltiin nautojen munasarjojen toiminnallisten rakenteiden sekä veren progesteronipitoisuuksien muutoksia gestageeniterapian aikana sekä sen jälkeen ovulaatioon asti. Kokeen naudoille asetettiin PRID-emätinkierukka 13 vuorokauden ajaksi. Gestageenivalmiste PRID on luonnollista progesteronia sisältävä emätinkierukka, johon oli liitetty estradiorikapseli. Kokeen naudat jaettiin kolmeen ryhmään munasarjalöydösten perusteella. Hoidon alussa luteaalivaiheessa olleen ryhmän keltarauhaset regressoituivat 3. - 6. vuorokauden sisällä hoidon aloittamisesta. Ryhmän, joilla ei ollut keltarauhasta hoidon alkaessa, progesteronipitoisuutta piti yllä hoidon aikana gestageenivalmiste. Molemmat ryhmät ovuloivat 2 - 4 vuorokauden kuluttua hoidon päättymisestä. Kolmannessa ryhmässä olevilla naudoilla oli hoidon aikana luteinisoitunut ontelorakenne. Tämä ryhmä ovuloi 4 6 vuorokauden kuluttua hoidon päättymisestä. PRIDin valmistajan ohjeiden mukaan suoritettava sokkosiemennys 2. ja 3. päivänä hoidon päättymisestä olisi ovulaatioajankohdan suhteen ajoittunut oikein 75%:11a naudoista.
-
(2018)Tutkielmassa tarkastelen sitä, millaisena ongelmana turvallisuus esitetään Matti Vanhasen ensimmäisen ja toisen hallituksen sisäisen turvallisuuden ohjelmissa. Kiinnostuksen kohteeni on erityisesti yksityisen ja julkisen sektorin roolit ja turvallisuusyhteistyön vaikutus niihin. Aloitan tutkielman ohjelmien turvallisuuskäsitysten analysoinnilla sen valossa, millaisia politiikkoja niissä turvallisuuden parantamiseksi esitetään. Carol Bacchin esittämän ongelmarepresentaatioihin pureutuvan lähestymistavan tuloksia käytän rakentaakseni yleiskuvan ohjelmien eroista ja yhtäläisyyksistä. Tämän jälkeen syvennyn yksityisen ja julkisen turvallisuuden problematiikkaan erittelemällä tarkemmin ohjelmien mainintoja yhteistyöstä. Lopuksi käytän kriittisen turvallisuustutkimuksen tarjoamaa kysymyksenasettelua ja katson tarkemmin, kuka ohjelmissa suojelee ketä, ja miltä. Tätä kautta tarkastelen sitä, miten turvallisuuden tuottaja ja suojelun kohde vaikuttavat turvallisuuden määrittelyyn. Yleisen tarkastelun tulos on, että toiseen sisäisen turvallisuuden ohjelmaan siirryttäessä sosiaalityön paikan tärkeimpänä turvallisuutta edistävänä toimenpiteenä ottavat kasvatus ja koulutus; painopiste siirtyy rakenteista yksilöön. Toisaalta ensimmäisestä toiseen sisäisen turvallisuuden ohjelmaan siirryttäessä yhteistyö laajenee viranomaisyhteistyöstä viranomaisten kumppanuudeksi elinkeinoelämän kanssa. Tässä elinkeinoelämän ja viranomaisten turvallisuusyhteistyössä elinkeinoelämän käsitys turvallisuudesta samaistuu kilpailukykyyn, ja käsitys turvallisuuden ylläpitämisestä kilpailukyvyn suojaamiseen häiriöiltä. Yhteistyötä käsittelevissä asiakirjoissa viranomaisia vaaditaan sitoutettavaksi yhteistyöhön lainsäädännönkin keinoin, yksityiselle sektorille yhteistyötä taas kuvaillaan enemmän siitä saatavalla hyödyllä. Se, että yksityisen sektorin pitäisi saada yhteistyöstä konkreettista hyötyä, näyttäisi myös yhteistyön käytännön toteutuksissa osaltaan vaikuttaneen siihen, että yksityisen sektorin edustajat pystyisivät määrittelemään yhteistyön agendaa sen viranomais- tai kunnallishallinto-osapuolta enemmän. Yhdessä yksilön vastuuttamista korostavien politiikkojen kanssa kilpailukykyeetoksen nousu maalaakin kuvaa kilpailukykyvaltiosta, jossa yksityisen ja julkisen sektorin välinen suhde on muotoutumassa uudelleen ensin mainitun hyväksi tavoilla, jotka vaikuttavat myös siihen julkisen sektorin turvallisuusviranomaisten toimintaan, jota ei suoraan olla yksityistämässä tai markkinaistamassa.
-
(2018)Tutkielmassa tarkastelen sitä, millaisena ongelmana turvallisuus esitetään Matti Vanhasen ensimmäisen ja toisen hallituksen sisäisen turvallisuuden ohjelmissa. Kiinnostuksen kohteeni on erityisesti yksityisen ja julkisen sektorin roolit ja turvallisuusyhteistyön vaikutus niihin. Aloitan tutkielman ohjelmien turvallisuuskäsitysten analysoinnilla sen valossa, millaisia politiikkoja niissä turvallisuuden parantamiseksi esitetään. Carol Bacchin esittämän ongelmarepresentaatioihin pureutuvan lähestymistavan tuloksia käytän rakentaakseni yleiskuvan ohjelmien eroista ja yhtäläisyyksistä. Tämän jälkeen syvennyn yksityisen ja julkisen turvallisuuden problematiikkaan erittelemällä tarkemmin ohjelmien mainintoja yhteistyöstä. Lopuksi käytän kriittisen turvallisuustutkimuksen tarjoamaa kysymyksenasettelua ja katson tarkemmin, kuka ohjelmissa suojelee ketä, ja miltä. Tätä kautta tarkastelen sitä, miten turvallisuuden tuottaja ja suojelun kohde vaikuttavat turvallisuuden määrittelyyn. Yleisen tarkastelun tulos on, että toiseen sisäisen turvallisuuden ohjelmaan siirryttäessä sosiaalityön paikan tärkeimpänä turvallisuutta edistävänä toimenpiteenä ottavat kasvatus ja koulutus; painopiste siirtyy rakenteista yksilöön. Toisaalta ensimmäisestä toiseen sisäisen turvallisuuden ohjelmaan siirryttäessä yhteistyö laajenee viranomaisyhteistyöstä viranomaisten kumppanuudeksi elinkeinoelämän kanssa. Tässä elinkeinoelämän ja viranomaisten turvallisuusyhteistyössä elinkeinoelämän käsitys turvallisuudesta samaistuu kilpailukykyyn, ja käsitys turvallisuuden ylläpitämisestä kilpailukyvyn suojaamiseen häiriöiltä. Yhteistyötä käsittelevissä asiakirjoissa viranomaisia vaaditaan sitoutettavaksi yhteistyöhön lainsäädännönkin keinoin, yksityiselle sektorille yhteistyötä taas kuvaillaan enemmän siitä saatavalla hyödyllä. Se, että yksityisen sektorin pitäisi saada yhteistyöstä konkreettista hyötyä, näyttäisi myös yhteistyön käytännön toteutuksissa osaltaan vaikuttaneen siihen, että yksityisen sektorin edustajat pystyisivät määrittelemään yhteistyön agendaa sen viranomais- tai kunnallishallinto-osapuolta enemmän. Yhdessä yksilön vastuuttamista korostavien politiikkojen kanssa kilpailukykyeetoksen nousu maalaakin kuvaa kilpailukykyvaltiosta, jossa yksityisen ja julkisen sektorin välinen suhde on muotoutumassa uudelleen ensin mainitun hyväksi tavoilla, jotka vaikuttavat myös siihen julkisen sektorin turvallisuusviranomaisten toimintaan, jota ei suoraan olla yksityistämässä tai markkinaistamassa.
Now showing items 1-3 of 3