Browsing by Subject "hännänpurenta"

Sikojen hännänpurenta on monisyinen käyttäytymisongelma, jonka ilmenemiseen vaikuttavat niin sikojen ulkoiset kuin sisäisetkin tekijät. Ulkoisiin tekijöihin kuuluvat mm. virikkeet, pito-olosuhteet, eläintiheys ja ruokinta; ja sisäisiin tekijöihin rotu, sukupuoli ja ikä. Hännänpurenta on yksi nykyaikaisen sikatalouden tuottavuuden ja sikojen hyvinvoinnin suurimmista ongelmista. Se vaikuttaa sikatalouden tuottavuuteen alentamalla sikojen päiväkasvua ja lisäämällä hylkäyksiä teurastamossa. Siat kärsivät purtujen häntien aiheuttamasta kivusta ja hännänpurentapurkausten aiheuttamasta stressistä. Tässä tutkimuksessa pyrimme selvittämään hännänpurennan ehkäisyyn ja vähentämiseen tarkoitetun lisärehun (Pekoni Break, Suomen Rehu) tehoa hännänpurennan vähentämisessä lihasikakarsinoissa, joissa purentaa on havaittu. Lisäksi pyrimme selvittämään mikä on tuotteen mahdollinen toimintamekanismi vertaamalla sitä muokattuun, suolattomaan tuotteeseen (rehu B) sekä syötävään virikerehuun, josta oli poistettu suolan lisäksi pellava ja hiiva (rehu C). Lisärehu jaettiin kahdesti päivässä lattialle karsinan perälle. Tutkimuksessa oli yhteensä 29 sekakasvatuskarsinaa, joissa oli kaikkiaan 303 lihasikaa, joiden ikä vaihteli 84-184 päivään. Tutkimuksessa seurattiin 15 päivän ajan lisärehun vaikutusta sikojen käyttäytymiseen ja kasvuun videoimalla karsinat sekä punnitsemalla siat tutkimuksen alussa ja lopussa. Käyttäytymistarkkailu suoritettiin valmiin etogrammin mukaisesti intervallitarkkailuna 4 tunnin ajalta sekä päivänä 1 että päivänä 15. Tutkimuksessa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja sikojen päiväkasvussa tai käyttäytymisessä eri tutkimuspäivinä eri rehujen välillä (p > 0,05). Karsinan takaosan tutkiminen lisääntyi tutkimusaikana päivästä 1 päivään 15 kaikilla rehuilla (p < 0,05; SEM 0,01). Muissa muuttujissa ei havaittu merkitseviä eroja ajan suhteen (p > 0,05). Sikojen perusrehun syöminen automaatilla lisääntyi alkuperäisellä rehulla päivästä 1 päivään 15 ja väheni rehulla B (p < 0,05; SEM 0,003). Myös rehulla C syöminen väheni tutkimuksen aikana, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p > 0,05). Muissa muuttujissa ei havaittu merkitseviä eroja (p > 0,05). Hännänpurentaa esiintyi tutkimuksen aikana hyvin vähän, keskimäärin alle 0,1 % havainnoista. Tässä tutkimuksessa Pekoni Break ei vaikuttanut vähentävän hännänpurentaa, joskin tätä käytöstä havaittiin koko tutkimuksen aikana hyvin vähän. Kuitenkin rehulla oli positiivisia vaikutuksia: sikojen rehuautomaatilla syöminen lisääntyi, ja kaikilla tutkituilla rehuilla sikojen lattian tutkiminen karsinan perällä lisääntyi. Todennäköisesti rehun mahdollinen teho hännänpurennan vähentämiseen perustuu ainakin osittain virikevaikutukseen. Tarkemman toimintamekanismin ja erityisesti virikevaikutuksen selvittämiseksi voisi olla tarpeen tehdä lisätutkimusta, jossa rehun annostelutapaa muutettaisiin. Lisäksi tarvittaisiin kontrolliryhmä, jolle ei annettaisi ollenkaan lisärehua. Tällaista kontrollia ei tässä kokeessa eläinsuojelullisista syistä voitu tehdä.

Hännänpurenta on monisyinen hyvinvointiongelma sikataloudessa. Hännänpurennasta aiheutuu uhriksi joutuneelle sialle akuutti elimistön tulehdusreaktio sekä kipua. Pahimmillaan häntävaurion kautta voi levitä bakteeri-infektioita, jotka muodostavat paiseita sian elimistössä. Lisäksi hännänpurenta hidastaa sikojen kasvua. Hännänpurennan hoitoon käytetään yleisesti antibioottia, yleisimmin penisilliiniä lihaksensisäisesti. Hännänpurennan aiheuttamaa kipua ja sen vaikutusta sian käyttäytymiseen ei ole juurikaan tutkittu aiemmin. Häntäpurtua sikaa ei yleensä hoideta kipulääkkein, eikä yksittäistä sikaa hoidettaessa yleensä kiinnitetä huomiota mahdolliseen kipulääkityksen tarpeeseen. Ketoprofeeni on sioilla yleisesti käytetty tulehduskipulääke, jonka käyttöaiheina ovat emakoiden maitokuume -oireyhtymän hoito, porsaiden hengitystietulehdusten hoito sekä kivunlievitys kirurgisten toimenpiteiden, kuten porsaiden kastraation jälkeen. Tässä tutkimuksessa selvitimme ketoprofeenin vaikutusta häntäpurtujen sikojen käyttäytymiseen, makuuasentoihin sekä käyttäytymisreaktioihin, kun niiden häntää purtiin uudelleen. Tutkimuksessa oli mukana kymmenen lähes täysi-ikäistä lihasikaa, joista neljä sai ketoprofeenia annoksella 3 mg/kg lihaksensisäisesti kerran vuorokaudessa kolmen päivän ajan siitä lähtien, kun hännänpurenta oli havaittu. Loput kuusi sikaa saivat samanlaisen annoksen plaseboa eli keittosuolaliuosta lihaksensisäisesti. Kaikki siat saivat viiden vuorokauden ajan penisilliiniä lihaksensisäisesti. Sikojen käyttäytymistä videoitiin päivinä 1, 2 ja 5. Päivä 1 oli päivä, jolloin ensimmäisestä kipulääke- tai plaseboannoksesta oli kulunut yksi vuorokausi. Käyttäytymistä tarkkailtiin koko vuorokauden ajan (päivinä 1 ja 2) tai puolen vuorokauden ajan (päivänä 5). Oletuksena oli, että ketoprofeeni lievittäisi hännänpurennasta aiheutuvaa kipua, jolloin kipulääkityt siat makaisivat vähemmän, söisivät enemmän ja olisivat aktiivisempia kuin plaseboryhmän siat. Plaseboryhmän sikojen oletettiin valitsevan makuuasennot siten, että ne välttelevät toisten sikojen läheisyyttä ja piilottelevat kipeää häntäänsä. Plaseboryhmän sikojen oletettiin reagoivan hännänpurentaan voimakkaammin kuin kipulääkittyjen sikojen. Tutkimuksessa havaittiin tilastollisesti merkitseviä eroja sikojen syömisessä (p = 0,02) ja juomisessa (p = 0,03) lääkitysten välillä. Plasebolääkityt siat söivät enemmän kuin kipulääkityt siat koko tutkimuksen ajan. Kaikkien sikojen juominen lisääntyi tutkimuksen kuluessa. Myös makuuasennoissa havaittiin tilastollisesti merkitseviä eroja lääkitysten välillä; plasebolääkityt siat viettivät enemmän aikaa seinäkontaktissa (p = 0,03), kun taas kipulääkityt siat makasivat enemmän rykelmässä muiden sikojen kanssa (p = 0,01). Sikojen makuukäyttäytyminen muuttui tutkimuksen kuluessa; keskellä karsinaa ilman kontaktia toisen sian kanssa makaaminen lisääntyi (p = 0,03) ja peräpää suojattuna makaaminen väheni (p = 0,03), ollen vähäisintä viidentenä tutkimuspäivänä. Reaktioissa hännänpurentaan havaittiin tendenssiä siihen, että plasebosioilla välttelykäyttäytyminen eli peräpään siirto purijan ulottuvilta lisääntyi viidentenä tutkimuspäivänä verrattuna kipulääkittyihin sikoihin (p = 0,06). Ketoprofeeni vaikutti tulosten perusteella lievittävän hännänpurennasta aiheutuvaa kipua, koska makuukäyttäytymisessä havaittiin selkeää hännänpiilotus- ja eristäytymiskäyttäytymistä. Ketoprofeeni saattoi myös aiheuttaa sivuvaikutuksena vähentynyttä syömistä. Tutkimuksen perusteella voi myös epäillä sioilla esiintyvän lohtusyömistä, jota sika käyttäisi mahdollisena kivunlievityskeinona, koska plaseboryhmän sikojen syöminen lisääntyi, mutta asia vaatii lisätutkimuksia. Jo pienellä koeeläinmäärällä ilmeni käyttäytymiseroja ryhmien välillä, mikä kertoo lisätutkimuksen tarpeellisuudesta hännänpurennan kivunlievityksestä.

Tämän lisensiaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää, vaikuttaako syntymäpaino, kasvunopeus, pahnueen koko, pahnueen sisäinen koonvaihtelu tai pahnueen keskipaino sikojen käytöshäiriöiden ilmenemiseen. Painotuksena tutkielmassa oli välikasvatusvaihe. Tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä tutkimusosuudesta. Kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin käytöshäiriöiden, kuten hännänpurennan, korvienpurennan ja “belly nosingin” taustasyitä ja mahdollisia ratkaisuja niiden ilmenemisen vähentämiseksi. Käytöshäiriöiden taustasyyt on kirjallisuuskatsauksessa jaoteltu sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin. Käytöshäiriöiden taustalla on monenlaisia, keskinäisessä vaikuttavuussuhteensa toisiinsa olevia syitä. Siksi niiden jakaminen eri kategorioihin on haasteellista. Tutkimusosassa seurattiin porsaiden kasvua neljällä tilaparilla syntymästä teurastamolle lähtöön saakka. Tilaparin muodostivat porsaiden syntymätila, jossa ne myös vieroitettiin, sekä lihasikatila, jonne kaikki saman tilan porsaat lähtivät kasvamaan. Porsaat punnittiin ensimmäisen kerran heti syntymän jälkeen, toisen kerran välikasvatusvaiheessa ja kolmannen kerran ennen lihasikalaan siirtymistä. Sioille tehtiin kahdesti käytösseuranta: välikasvatusvaiheessa ja lihasikavaiheessa. Tässä tutkielmassa keskityttiin vain välikasvatusvaiheeseen. Käytösseurannassa tarkastellut käytösmuuttujat jaoteltiin neljään kategoriaan: aktiivinen, passiivinen, ympäristöön kohdistuva manipulaatio sekä sikaan kohdistuva manipulaatio, joka sisälsi hännän- ja korvanpurennan sekä kaikenlaisen lajitoverin tonkimisen. Lisäksi sioille tehtiin korvien ja häntien vaurioiden arviointi ennen lihasikalaan lähtöä ja lihasikavaiheen lopuksi. Tutkimuksen hypoteesina oli, että porsaan pieni syntymäpaino olisi yhteydessä myöhemmässä iässä esiintyviin käytöshäiriöihin. Havaittiin, että alkuhypoteesi eli se, että pieni syntymäpaino altistaa myöhemmällä iällä käytöshäiriöille, ei pitänyt paikkansa. Sen sijaan suuri vaihtelu pahnueen syntymäpainoissa näytti vaikuttavan välikasvatusvaiheessa havaittujen käytöshäiriöiden ilmenemiseen (p=0,056). Lisäksi suuremman keskimääräisen päiväkasvun sekä imetys- että välikasvatusvaiheessa havaittiin lisäävän sikaan kohdistuvan manipulaation osuutta kaikesta aktiivisesta tekemisestä. Välikasvatuksessa sikaan kohdistuvan manipulaation osuus kasvoi, kun keskimääräinen päiväkasvu imetysvaiheessa nousi 200 grammasta 300 grammaan. Tämä osuus kasvoi myös, kun päiväkasvu välikasvatusvaiheessa nousi 300 grammasta 400 grammaan, mutta vaikutus oli vähäisempi. Tutkimuksen tulosten ja kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan ehdottaa, että päiväkohtaisen kasvun rajoittaminen ja vastasyntyneiden porsaiden lajittelu mahdollisimman samanpainoisiin pahnueisiin voisivat olla keinoja vähentää riskiä käytöshäiriöiden syntymiselle. Suosittelemme lisätutkimuksien tekemistä aiheesta, jotta käytöshäiriöitä pystyttäisiin ennaltaehkäisemään tehokkaammin ja niiden ilmenemisen syitä pystyttäisiin paremmin ymmärtämään.

Sikojen hännänpurenta on Suomessa osalla tuotantotiloista ongelma ja se aiheuttaa tuotantotappioita tilalle. Hännänpurenta heikentää sikojen kasvua, aiheuttaa terveysongelmia, lisää lääkityksien tarvetta ja kuolleisuutta sioilla. Tutkimuksessani arvioin, onko porsaan syntymäkoolla vaikutusta hännänpurentaan tai hännänpurentaan liittyvään käyttäytymiseen tekijänä, ja onko syntymäkoolla vaikutusta lääkityksen antamiseen. Tutkimusaineistoni koostui yhden suomalaisen tuotantotilan 2019 syksyllä syntyneistä porsaista. Kaksi porsasta, suuri ja pieni porsas, valittiin käyttäytymisten analysointiin karsinoittain normitetun syntymäpainon perusteella. Normitettu syntymäpaino ilmaisi pahnueen keskiarvon ja keskihajonnan vaikutuksen porsaan syntymäpainoon suhteessa muihin pahnueen porsaisiin. Vieroitettujen porsaiden käyttäytymiset havainnoitiin jatkuvana seurantana kahtena päivänä 15 minuutin ajan. Videointien aikana porsaat olivat 6–7 viikon ikäisiä. Lääkitykset kerättiin porsaiden koko elinajalta videointien loppuun asti ja ne kirjattiin eläintenhoitajien toimesta. Käyttäytymiset analysoitiin lineaarisella sekamallilla ja Spearmanin korrelaatiotestillä. Lääkitykset analysoitiin khiin neliö testillä ja t-testillä. Tutkimuksessa ei havaittu merkitsevästi hännänpurentaa valituilla porsailla, vaikka viitteitä hännänpurennasta näkyi karsinoissa. Porsaan syntymäkoko ei vaikuttanut hännänpurennan tekijäksi ryhtymiseen. Suurilla porsailla pahnueen keskipaino, syntymäpaino ja ikä korreloivat ympäristön manipuloinnin kanssa. Pienillä porsailla negatiivinen korrelaatio ilmeni normitetun syntymäpainon ja hännän manipuloinnin kesken. Suurilla porsailla havaittiin aggressiivisen käyttäytymisen yhteys hännän, korvien ja muuhun manipulointiin. Pienillä porsailla muiden porsaiden astuminen korreloi aggressiiviseen käyttäytymiseen ja korvien manipulointiin. Lääkityksien saaminen ei eronnut pienillä tai suurilla porsailla. Porsaista 37 % oltiin lääkitty jollain lääkkeellä ensimmäisen 7 viikon aikana. Mahdollisesti aineiston pienuudesta johtuen ja tilan hyvien käytäntöjen takia ei tutkimuksessa havaittu hännänpurentaa tarkastelussa olleilla porsailla. Lääkityksien antamiseen ei ensimmäisen 7 viikon aikana vaikuta porsaan syntymäkoko. Ottamatta huomioon porsaan syntymäkokoa lääkitään porsaita ennen vieroitusta ja vieroitusiässä suhteellisen paljon. Porsaiden hännänpurentaan ja lääkityksien antamiseen vaikuttavat muut tekijät kuin porsaan syntymäkoko. Näiden taustatekijöiden selvittäminen jää tutkittavaksi tulevaisuuden tutkimuksissa.

Hännänpurenta on yleinen ja maailmanlaajuinen sikojen hyvinvointia alentava ongelma. Hännänpurentaa on tutkittu useiden vuosikymmenten ajan erilaisista koeasetelmista. Tutkimuksia tehdään edelleen runsaasti, koska ongelma on moniselitteinen ja altistavia tekijöitä useita. Tutkielman aiheeksi valittiin sikojen hännänpurennan yhteys suolistoinfektioihin, koska aiemmin toteutetuissa tutkimuksissa on todettu tilatason terveysongelmien olevan yhteydessä hännänpurennan esiintymiseen. Joitain yksittäisiä viitteitä siitä, että suolistoinfektiot saattavat olla yhteydessä hännänpurentaan, on löydetty. Varsinaisesti aihetta on kuitenkin tutkittu hyvin vähän. Kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin hännänpurennan ja suolistoinfektioiden yhteyttä. Lisäksi sivuttiin muitakin maha-suolikanavan ongelmia, kuten mahahaavaa. Tällä hetkellä saatavilla olevien tutkimustulosten perusteella ei kuitenkaan löydetty selvää yhteyttä hännänpurennan ja suolistoinfektioiden välillä. Tutkielmassa käytiin läpi erilaisia altistavia tekijöitä sen suhteen laukaiseeko suolistoinfektiot mahdollisesti hännänpurennan tai toisin päin. Tarkastelun kohteeksi otettiin tartunnallisista suolistotulehduksista erityisesti proliferatiivinen enteropatia ja E.colin aiheuttama ripuli. Lisäksi tarkasteltiin ruokinnallisia tekijöitä, jotka voivat altistaa hännänpurennalle. Suoraa yhteyttä ei pystytty osoittamaan, mutta huomattiin, että sekä hännänpurennan että suolistoinfektioiden taustalla on samoja altistavia tekijöitä. Se viittaisi siihen, että niiden välilläkin saattaa olla yhteyttä.

Sikojen tummaa kyynelvuotoa on aiemmin pidetty lähinnä merkkinä kliinisestä sairaudesta tai huonosta ilmanlaadusta. Viimeaikaisissa tutkimuksissa vuoto on kuitenkin yhdistetty myös erilaisiin stressitekijöihin. Mikäli kyynelvuodon määrä kertoo eläimen kokemasta stressistä, voisi se olla hyödyllinen apuväline arvioitaessa sikojen hyvinvointia tilaolosuhteissa. Silmävuodon käyttöä hyvinvoinnin arvioinnin apuvälineenä on aiemmin käytetty yleisesti rotilla, joilla nopeasti kehittyvän punaisen kyynelvuodon aiheuttaa Harderin rauhasen aktivaatio. Sama rauhanen löytyy myös sioilta, joten on mahdollista, että ilmiön taustalla on samankaltainen mekanismi molemmilla lajeilla. Tämän lisensiaatintyön kirjallisessa osassa kuvattiin sikojen kyynelvuotoon liittyvät anatomiset ja fysiologiset tekijät sekä nykytietämys silmävuodon yhteydestä stressiin. Työn kokeellisessa osassa tutkittiin lihasikojen silmävuodon kehittymistä tilaolosuhteissa sekä sen yhteyttä ikään, kasvuun, sukupuoleen ja kokeellisesti aiheutettuihin stressitekijöihin. Tutkimus tehtiin kolmessa erässä, yhteensä mukana oli 80 karsinaa ja 1160 sikaa. Kussakin erässä eläimet jaettiin tutkimuskarsinoihin hännän tyypin (typistetyt hännät tai typistämättömät hännät), virikemateriaalitarjonnan (150 g olkea päivittäin eläintä kohti tai ei lainkaan olkea) sekä elintilan (1,21 m2 tai 0,73 m2 tilaa eläintä kohti) mukaan. Kyynelvuodon määrä pisteytettiin yksilöllisesti erikseen kummastakin silmästä asteikolla 1-4 pienemmästä vuodosta suurempaan, kolme kertaa viikossa yhdeksän viikon ajan. Samalla arvioitiin myös eläinten häntävauriot. Jokaisella tutkimusviikoilta valittiin tilastoanalyysiin kultakin yksilöltä korkein havaittu pisteluku. Kerätty data analysoitiin käyttäen logistista regressiomallia erikseen jokaiselle neljälle pisteluvulle. Pisteiden 1 ja 2 määrät vähenivät tutkimusjakson aikana ja korreloivat negatiiviseti keskimääräisen päiväkasvun kanssa. Pisteiden 4 määrä sen sijaan kasvoi tutkimusjakson aikana ja korreloi positiivisesti keskimääräisen päiväkasvun kanssa. Sukupuolella, oljen tarjoamisella tai elintilalla ei ollut vaikutusta pisteisiin. Tutkimuksessa pisteiden 1 määrä väheni ja pisteiden 4 määrä nousi selkeän häntävaurion ilmenemistä edeltävän viikon aikana. Tulokset viittaavat kyynelvuodolla olevan yhteys sian ikään, kasvuun ja koettuun stressiin. Elintilalla tai oljen tarjoamisella ei ollut tutkimuksessa vaikutusta kyynelvuotoon. Mikäli kyynelvuotoa halutaan käyttää sikojen hyvinvoinnin arvioinnissa, tulee huomioida iän ja kasvun vaikutus vuodon määrään.