Browsing by Subject "ihmistoiminta"

Sammakkoeläinten laji- ja yksilömäärät ovat voimakkaassa laskussa maailmanlaajuisesti. Lajeista yli 40 prosenttia on uhanalaisia ja sammakkoeläimet ovat siten kaikkein uhatuin selkärankaisryhmä. Syynä laji- ja yksilömäärien rajuun laskuun pidetään muun muassa elinympäristöjen tuhoutumista, tauteja ja ilmastonmuutosta. Korkeusvaihtelun tiedetään vaikuttavan sammakkoeläinten levinneisyyteen. Topografinen vaihtelu vaikuttaa lajistoon pääasiassa kahdella tapaa: korkeuden kasvaessa sademäärä yleensä nousee ja keskilämpötila laskee. Kosteus ja lämpötila ovat sammakkoeläimille tärkeitä ympäristötekijöitä, sillä ne ovat vaihtolämpöisiä eläimiä, joiden lisääntyminen on yleensä sidoksissa vesistöihin. Tarpeeksi kostea elinympäristö on tärkeää sammakkoeläimille myös sen takia, että ne hengittävät osittain kostean ihonsa avulla. Ihminen vaikuttaa sammakoiden laji- ja yksilömääriin sekä suoraan että epäsuorasti. Esimerkkejä suorista vaikutustavoista ovat muun muassa sammakkoeläinten metsästys ruoaksi ja pyydystäminen harraste-eläimeksi. Epäsuoria vaikutustapoja ovat muun muassa elinympäristöjen muuttaminen, tautien leviäminen sekä vieraslajit. Elinympäristöjen tuhoutuminen on yksi suurimmista uhista sammakkoeläimille. Taitavuoret sijaitsevat Etelä-Keniassa ja ovat osa Itäisiä Kaarivuoria. Alue tunnettaan merkittävänä monimuotoisuuskeskuksena ja sieltä on kuvattu kolme alueella endeemistä sammakkoeläinlajia. Näiden lisäksi alueella tiedetään esiintyvän ainakin 23 muuta sammakkolajia. Topografinen korkeusvaihtelu ja voimakas ihmistoiminta tekevät alueesta kiinnostavan kohteen sammakkoeläinten kohdistuvalle tutkimukselle. Ihmistoiminnan ja korkeusvaihtelun vaikutuksia sammakkoeläinten laji- ja yksilömäärät tutkittiin tutkimuslinjojen ja niille sijoitettujen tutkimuspisteiden avulla. Sammakkoeläimiä pyydystettiin 10 minuutin ajan jokaiselta tutkimuspisteeltä ja kiinni otetuista sammakoista kirjattiin ylös paino ja pituus. Lisäksi niistä otettiin tunnistamisen mahdollistavat valokuvat. Tutkimuspisteistä kirjattiin ylös topografinen korkeus (mpy) ja maankäyttötapa. Tutkimuspisteet luokiteltiin kolmeen eri habitaattityyppiin: avoimiin paikkoihin, rehevän kasvillisuuden pisteisiin ja luonnontilaisiin metsiin. Tutkimuksessa saatiin paljon lisätietoa Taitavuorten alueen sammakkoeläinlajistosta. Alueelta tunnistettiin useita lajeja, jotka suosivat tiettyä habitaattityyppiä. Myös korkeusvaihtelun todettiin vaikuttavan lajistoon. Sammakkoeläinten yksilömäärä oli pienin rehevän kasvillisuuden tutkimuspisteissä. Tähän vaikutti sekä sammakkoeläinten vaikea havainnointi tiheässä kasvillisuudessa, että tyypillisten luonnonmetsälajien puuttuminen näiden pisteiden lajistosta.

The non-lethal effects of predation, i.e. predation risk, can significantly affect the prey population by inducing changes in behavior to reduce the risk of predation. Vigilance, hiding, and fleeing are common responses in order to lower predation risk while changes in habitat selection, habitat use, and changes in activity patterns are more severe changes and can profoundly affect prey fitness. Prey may begin to avoid habitats frequented by predators and may begin to reduce their activity during the time of day when predators are active. Human disturbance can be comparable to predation risk as it may induce similar changes in behavior. Therefore, human activity can be compared to predation risk even though the risk posed by humans may rarely be lethal. For many large vertebrates, however, humans do pose a direct and lethal threat. This is especially true for large predators whose severe decline has been attributed to centuries of persecution and habitat loss and whose populations have only recently began to increase following more favourable management plans and conservation efforts. Similarly, brown bear (Ursus arctos) populations have only recently began to increase in many parts of Europe and North America. In Finland brown bears survived extinction only in the wilderness areas in the north and in the east but have recolonized much of the country in the past decades. These solitary, opportunistic omnivores prefer forested habitats and usually try to avoid humans who they may view as predators. The limited availability of ideal habitats and extensive human activity means that bears may have to use spatio-temporal avoidance of humans rather than large scale spatial avoidance in order to reduce the risk of encountering humans. This should be evident in bear daybed selection whereby bears should select daybed sites away from human activity and select sites that provide good cover against humans while the bear rests during the day i.e. peak period of human activity. Additionally the daybed concealment should be higher closer to human activity. I studied bear daybed selection using GPS location data from collared bears from Central Finland and North Karelia regions and identifying possible daybed sites. Habitat of the daybeds was studied both by visiting daybeds in the field to assess the tree height, tree species composition, and concealment (visibility and canopy cover) and by using GIS software to identify large scale habitat preference. Effects of human activity (house, small roads, large roads) were studied by comparing the concealment of the daybed to a nearby random site and by comparing the bears' early morning locations' distance to human activity with subsequent daybed locations. Further tests were performed to test if season, bear sex, or the study area affected bear daybed selection. The results indicate that bears strongly preferred forested habitats in daybed selection and preferred mixed forests and woodland shrub habitat over the dominant coniferous forests possibly due to their higher proportion and availability of spruce (Picea abies) and deciduous trees (e.g. Betula spp. and Populus tremula) that can offer better cover than pine (Pinus sylvestris) which is dominant in coniferous forests. Mixed forests and woodland shrub may also be preferred as they provide bears with more nutritious vegetation as a food source. Both males and females preferred sites with shorter trees for better concealment while females with cubs preferred sites with taller trees with less concealment. Thus females with cubs may have to trade high concealment for better escape chances for the cubs to avoid potentially infanticidal males. Human activity was shown to affect daybed selection as daybed sites were more concealed than nearby random sites and bears were also closer to human activity during early morning but selected their daybeds farther away. Daybeds were considerably farther away from houses and large roads than from small roads which were often scarcely used forestry roads. Concealment did not change with distance to human activity indicating that bears may not be able to avoid human activity at a large spatial scale even in areas of low human population density. Due to low sample sizes and individual bias the results of this study should be considered more indicative than of high probability. Nevertheless they provide largely new information on bear daybed selection that may be of public interest in reducing human bear conflicts and of use in bear conservation and management.