Browsing by Subject "ikoni"

Tämän pro gradu -työn tutkimuskohteena on Heikki Aaltoilan (1905–1992) säveltämä Akselin ja Elinan häävalssi Väinö Linnan romaanitrilogiaan perustuvissa Täällä Pohjantähden alla -elokuvissa (ohj. Edvin Laine 1968; ohj. Timo Koivusalo 2009/2010). Tutkimus rajautuu elokuvakohtauksiin, joissa Akselin ja Elinan häävalssi tai sen katkelmat soivat. Kuuntelemalla elokuvissa esitettyjä häävalssin katkelmia ja vertaamalla niitä saatavilla olevaan nuotti- ja äänitemateriaaliin muodostuu pro gradun tutkimuskysymys: mikä on Akselin ja Elinan häävalssin funktio ja millaisia semioottisia koodeja valssiin liittyy Täällä Pohjantähden alla -elokuvaversioissa? Tutkimuksen metodi on kvalitatiivinen, ja se kuuluu elokuvamusiikintutkimuksen alueelle. Keskeisimpinä taustateoreetikkoina ovat muun muassa Philip Tagg, Zofia Lissa, Michel Chion ja Claudia Gorbman. Kotimaisista tutkijoista Anu Juva on kehitellyt elokuvamusiikin funktioanalyysin edellä mainittujen tutkijoiden innoittamana. Tässä tutkimuksessa avataan Akselin ja Elinan häävalssin elokuvakerronalliset funktiot audiovisuaalisen analyysin ja taustahaastattelujen keinoin. Edvin Laineen ohjamassa Täällä Pohjantähden alla -elokuvassa Akselin ja Elinan häävalssi kuuluu vain elokuvakohtauksissa, jotka sivuavat Akselin ja Elinan elämää. Sävelmä noudattaa elokuvassa selkeästi johtoaiheideaa. Häävalssin sävelet liittävät Akselin ja Elinan yhteen syventäen heidän yhteenkuuluvuuttaan. Jokainen katkelma on tempoltaan erilainen. Tempo luo tunnelmaa, antaa jokaiselle kohtaukselle ajallisen keston ja rytmittää kerrontaa. Timo Koivusalon ohjaamassa Täällä Pohjantähden alla -elokuvassa Akselin ja Elinan häävalssi kuullaan Jaakko Kuusiston sovittamana versiona. Sävelmä on sovitettu isolle orkesterille vivahteikkaiden soinnutus- ja soitinnusvariaatioiden keinoin. Häävalssi kuullaan Akselin ja Elinan häätilaisuudesta alkaen, erilaisina variaatioina ja keskeytyksettä, esikoisen kastetilaisuuteen asti. Sen jälkeen sitä ei kuulla enää koko elokuvassa. Sävelmä on toteuttanut funktionsa elokuvan kerronnassa. Akselin ja Elinan häävalssin merkitys on kasvutarinassa: nimihenkilöiden kasvutarina elokuvan tarinasisällössä on liitetty sävelmään. Sävelmän saama vastaanotto vuosikymmenten aikana puolestaan kertoo sen oman kasvu- tai menestystarinan. Kenties siitä syystä sävellys omaa semiotiikan kolme keskeistä merkkifunktiota: Akselin ja Elinan häävalssista on tullut kulttuurissamme ikoni, indeksi ja symboli.

Tutkielmassa tarkastellaan ikonimaalareiden antamia merkityksiä ikonin katseelle ja heidän kokemuksiaan nähdyksi tulemisesta. Empiirinen aineisto on kerätty tammi- toukokuussa 2014 kahdelta eri ikonimaalauskurssilta. Aineisto koostuu 15 ikonimaalauksen harrastajan vastauksesta, yhdestä asiantuntijahaastattelusta sekä osallistuvan havainnoinnin yhteydessä laaditusta kenttäpäiväkirjasta. Puolet vastauksista on teemakirjoituksia ja puolet teemahaastatteluja. Tutkittavista 14/ 16 ei ole ortodokseja. Aineiston analyysissä on hyödynnetty teemakirjoituksen runkoa. Tutkittavien antamia vastauksia peilataan uskontotieteilijä David Morganin näkemyksiin katseesta ja uskonnollisen kuvataiteen tehtävistä sekä psykoanalyytikko Erik Eriksonin kehityspsykologisen teorian käsitykseen vastavuoroisen katseen merkityksestä yksilönkehitykselle. Myös ortodoksinen ikoniteologia kulkee mukana analyysissa. Analyysi jakautuu kolmeen osaan. Tutkimuksen ensimmäisessä analyysiluvussa käsitellään ikonin ja ikonimaalauksen merkitystä tutkittaville. Aineiston perusteella merkitykset jaetaan uskonnolliseen, henkilökohtaiseen ja sosiaaliseen merkitykseen. Ikonin uskonnollinen merkitys rakentuu tutkittavien kuvauksissa suurelta osin ortodoksisen teologian varaan. Suhde ortodoksisuuteen on ajoittain kuitenkin ristiriitainen; tutkittavat ovat hyvin perehtyneitä ortodoksiseen teologiaan, mutta kokevat joissakin tilanteissa tarpeelliseksi ortodoksisesta perinteestä erottautumisen. Oman itsen ilmaiseminen värien ja aiheen valinnan kautta on tärkeää, samoin kuin jatkuva kehittyminen paremmaksi maalariksi. Ikonimaalauksen sosiaalinen merkitys ilmenee tutkittavien kertomuksissa läheisille maalatuista ja lahjoitetuista ikoneista. Toisen luvun teemana on ikoni ja katse. Ensin pohditaan ikonia katseen kohteena, minkä jälkeen siirrytään tarkastelemaan ikonin katsetta ja kokemusta nähdyksi tulemisesta. Kaikki tutkittavat kuvaavat ikonin katselua hyvin postiiviseksi kokemukseksi; ikonin katsominen merkitsee rauhaa, levollisuutta, hartautta ja iloa. Myös ikonin katse määritellään tärkeäksi. Tutkittavien mukaan tärkeintä ikonin katseesa on lempeys, hyväksyntä ja lohduttavuus. Ikonin katse on tutkittavien mukaan vuorovaikutteinen mahdollistaen yhteyden luomisen ja kommunikoinnin ikonissa kuvatun pyhän kanssa. Tutkittavistani 10/16 liittää ikoniin kokemuksen nähdyksi tulemisesta. Tätä kokemusta kuvataan erittäin merkitykselliseksi. Suosikki- ikoneikseen tutkittavat nimeävät erityisesti Jumalanäidin ja Kristuksen ikonit. Molemmissa ikoneissa tulee olla lempeä ja hyväksyvä katse. Kolmannen luvun keskiössä on ajatus ikonimaalauksen voimauttavasta vaikutuksesta. Tutkittavien kertomuksissa korostuvat ikonimaalauksen yhteydessä koetut positiiviset kokemukset ja mielikuvat. Ikonimaalauksen voimauttavuutta tarkastellaan Eriksonin teorian pohjalta sekä Miina Savolaisen Voimauttavan valokuvan menetelmän keskeisiä ajatuksia hyödyntäen. Tutkielmassa käytetyn teoreettisen viitekehyksen pohjalta esitetään, että ikonimaalaus on voimauttavaa, koska ikonin katseessa kehollistuu kristinuskon keskeinen sanoma anteeksiannosta ja hyväksynnästä, jonka lisäksi se palvelee yksilönkehitykseen pohjautuvaa tarvetta nähdyksi tulemisesta ja rakastavan katseen kohteena olemisesta.

Tutkielmassa käsitellään Pyhän Suurmarttyyri Georgios Voittajan ratsastaja-ikonin kuva-aiheen symbolisuutta ja metaforisuutta suhteessa Georgios Voittajan päivän liturgisiin teksteihin. Tutkitut kaksitoista ikonia ovat symbolisia teksteille kolmessa teologisessa kategoriassa. Kuvien paradigmat liittyvät joko synnin luonteeseen, synnin kuolemisen prosessiin tai Kristuksen ylösnousemukseen ja siihen liittymiseen. Synnin luonnetta ja paikkaa maailmassa selittävät ikoneissa lohikäärmeen kuvaustapa ja siihen liittyvät yksiköt, kuten vesi-aihe tai luola, prinsessan pitelemä nuora, joka on sidottu lohikäärmeen kaulaan, sekä lohikäärmeen murskattu pää. Nämä rinnastuvat liturgian kohtiin, joissa kuvataan synti tahdon ja ruumiin heikkouksina, jotka toisaalta ovat jo voitettu, mutta joista voi toisaalta pyrkiä nousemaan kilvoittelun ja rukouksen avulla. Synnin kuoleman metaforana toimii ikonissa esiintyvä pitkä ristipäinen keihäs, joka lävistää lohikäärmeen pään. Samaa keihästä voi tarkastella sekä metaforana Kristuksen laskeutumisesta tuonelaan, että Georgioksen ja kristityn kuolemisesta kasteessa Kristuksen kanssa, sekä tämän jälkeisestä Kristuksen ylösnousemukseen liittymisestä. Liturginen teksti kertoo sekä Kristuksen, että Georgioksen ylösnousemuksesta, ja pyrkii muodostamaan rukouksen ja kilvoittelun tien, jota kulkemalla kristitty voi edetä kohti Kristusta. Ikonien prinsessa symboloi metaforisesti paitsi rukoilevaa seurakuntaa, joka näkyy liturgisen tekstin me-muotoisissa laulettavissa esirukouspyynnöissä, myös seurakunnan nöyrää kilvoittelua kasteen jälkeisessä kristityn elämässä. Syntinen ihminen, synnin kuoleminen vedessä, Kristuksen ylösnousemukseen liittyminen sekä Pyhän Hengen vastaanottaminen liittyvät myös kasterituaalin osiin, jotka olivat jo ratsastaja-ikonin kuva-aiheen syntyaikana monimutkaistuneet yksinkertaisesta raamatullisesta esikuvasta monivaiheiseksi toimitukseksi. Ikonin kuva-aihe on syntynyt aikana, jolloin varhaisten vuosisatojen yleinen kaste-aihe alkoi runsastua ja muuttua; tilalle alkoi tulla myös muunlaista kristillistä taidetta, mukaan lukien pyhien kuvat. Ikonin kuva-aiheessa toistuu kastekuvitukselle tyypillinen sommitelma, jossa on juokseva vesi, valkoinen Pyhän Hengen toimintaa edustava eläinhahmo, kastettava, pelastusta välittävä kastaja-hahmo, sekä toisinaan sivusta seuraavia henkilöitä, jotka voivat olla joko kastettavan sukua tai kummeja. Ikonin sommitelma liittää kuvan symbolisen kokonaistulkinnan siten Georgios Voittajan päivän teksteille ja ortodoksiselle uskolle keskeisiin käsityksiin kasteen kautta saatavasta armosta, rukouskilvoituksesta, sekä Kristuksen ylösnousemukseen liittymisestä sekä kristityn elämässä että eskatologisesti. Ortodoksiseen uskoon ja ikonin tulkintaan liittyy käsitys kirkosta paitsi sosiaalisena ja sakramentaalisena, myös pyhien yhteisönä. Siinä kirkko kohoaa jo nyt eskatologiseen täyttymykseensä kasteessa ja rukouskilvoituksessa, joissa pyhien tehtävä on varjella ja kannatella oikeaa uskoa inkarnaatiosta, eli sanaa, jonka toiminta ratkaisee maailman kohtalon. Tätä sanaa kannattelevat myös Pyhän Suurmarttyyri Georgios Voittajan ikonit itsenäisenä liturgian muotona, samoin kuin Georgios Voittajan päivän liturgiset tekstit.