Browsing by Subject "ikonografia"

Tutkielmassa tarkastellaan tähtikartografian historiassa usein esitettyä väitettä Albrecht Dürerin (1471–1528) vuonna 1515 julkaiseman tähtikartan kuvitusten vaikutuksesta myöhempiin 1500-luvun tähtikarttojen kuvituksiin. Väitettä tutkitaan kuvavertailulla, jollaista aiheen aiemmassa tutkimuksessa ei ole tehty. Tutkielma siis täydentää jo olemassa olevaa tutkimusta kuva-analyysilla. Vertailtavat kuvitukset ovat Johannes Honteruksen (Johann Honter, 1498–1549) vuoden 1532 kartassa, Petrus Apianuksen (Peter Bienewitz, Peter Apian, 1495–1552) vuoden 1540 kartassa ja Italiassa Caprarolan kaupungissa sijaitsevan Villa Farnesen kattomaalauksessa, jonka on arvioitu valmistuneen vuonna 1575. Aluksi Albrecht Dürerin kartta ja sen merkitykset sijoitetaan osaksi tähtikartografian historiaa, minkä jälkeen suoritetaan varsinainen vertailu, jossa kunkin kartan kuvituksia tarkastellaan Dürerin kartan kuvituksen rinnalla. Kartoille yhteiset tähtikuviot käydään läpi yksitellen. Vertailussa keskitytään kuvitusten kuvallisiin piirteisiin, sommitteluun sekä hahmojen asentoihin, ilmeisiin ja asusteisiin. Kuvituksissa on paljon yhteisiä piirteitä, ja vertailun perusteella todetaan olevan todennäköistä, että Albrecht Dürerin kuvittama kartta on vaikuttanut myöhempiin kartantekijöihin, kuten tähtikartografian historiassa on jo pitkään annettu ymmärtää. Vertailun jälkeen tutkielmassa käsitellään 1500-luvun tieteellistä kuvittamista yleisemmällä tasolla näkökulmasta, jonka mukaan tiede käsitteenä tarkoitti 1500-luvulla eri asiaa kuin nykyään.

Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Humanistinen Tekijä – Författare – Author Eija Paul Työn nimi – Arbetets titel – Title Antiikkiin viittaavien julkisten veistosten ikonografis-ikonologinen tarkastelu Oppiaine – Läroämne – Subject Taidehistoria Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu Aika – Datum – Month and year Syyskuu, 2019 Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages 61 Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkin antaako panofskylainen ikonografis-ikonologinen tarkastelu uusia merkityksiä taideteokselle. Erwin Panofsky julkaisi ikonografis-ikonologisen taideteoksen tulkintamallinmallinsa vuonna 1932 Logos-aikakausijulkaisussa. Koska Panofskyn Logosartikkelia ei ole juurikaan käsitelty suomalaisessa taidehistoriallisessa kirjallisuudessa, esittelen tutkielmassani tämän mallin ja kerron sen erot Suomessa yleisesti käytettyyn malliin, joka mielestäni on johdanto Panofskyn teokseen Meaning in the Visual Arts. Kerron myös Panofskyn roolista ja merkityksestä saksalaisen filosofian kentässä 1900-luvun alussa. Koska tutkimusaineistoni aiheet periytyvät kreikkalais-roomalaiseen antiikkiin ja useimpien teosten aiheena on myyttinen henkilö, kerron taustoittavissa luvuissa myös myyteistä, niiden representaatiosta ja tulkinnasta. Tutkielmassani yhdistyvät veistosten tutkimus, antiikin aineellisen kulttuurin ja kirjallisuuden tuntemus ja ikonografinen tutkimusote. Tutkimusaineistoni muodostavat kahdeksan Helsingin taidemuseon (HAM) veistospankissa olevaa julkista veistosta, joiden nimi viittaa antiikkiin. Veistoksista seitsemän on esittäviä yhden ollessa arkkitehtuuriviitteitä omaava veistosinstallaatio. Niinikään seitsemän veistosta on valettu pronssiin yhden ollessa valmistettu keramiikkamurskaa sisältävästä betonista. Tutkittavista veistoksista vanhin on Walter Runebergin veistämä Danaidit vuodelta 1893 ja nuorin Kimmo Kaivannon Nereidi-veistos vuodelta 1985. Tutkimusmenetelmäni noudattaa Erwin Panofskyn ikonografista kolmevaiheista tutkimusmallia. Tutkimusvaiheet eivät kuitenkaan välttämättä seuraa toisiaan mallin esittämässä järjestyksessä, vaan voivat esiintyä yhtäaikaisesti ja interaktiivisesti. Ensimmäisessä vaiheessa, joka on esi-ikonografinen kuvailu, kuvaan veistoksen tavallisin, jokapäiväisin termein. Noudatan veistoksen kuvauksessa taideteoksen kuvailun järjestystä: ensin kokonaisuus, jonka jälkeen yksityiskohdat alhaalta ylöspäin ja vasemmalta oikealle. Toisessa vaiheessa, joka on ikonografinen tulkinta, pyrin löytämään aiheen pohjalla olevan alkuperäistekstin, joka useissa tapauksissa palautuu 700-luvulle eaa. Homerokseen ja Hesiodokseen. En käytä alkuperäistekstiä tulkintani perusteena, vaan antiikintutkimuksessa käytettyjä hakuteoksia, joista tärkein on mielestäni Der Neue Pauly. Analysoin, miten veistos noudattaa aiheensa kuvaustraditiota ja vertaan veistäjän tulkintaa muihin Suomessa oleviin aiheen representaatioihin. Kolmannessa vaiheessa, joka on ikonologinen synteesi, pyrin liittämään veistoksen valmistumisajankohtansa laajempaan historialliseen, aatteelliseen ja yhteiskunnalliseen kontekstiin. Veistosten esi-ikonografinen kuvailu ja ikonografinen tulkinta ovat selkeitä ja vastaavat Panofskyn tavoitteeseen tehdä taidehistoriasta tieteellinen oppiala. Sen sijaan ikonologinen synteesi jää alisteiseksi tutkijan valitsemalle näkökulmalle sekä hänen historian, kulttuurihistorian ja taidehistorian tuntemukselleen ja intuitiolleen. Tältä osin panofskylainen tulkintamalli ei täysin täytä tieteellisen metodin vaatimuksia kuten toistettavuutta. Tutkielmani tärkein löytö on uusi tulkinta Viktor Janssonin veistokselle Convolvulus. Lähdekirjallisuudessa veistosta ei ole aiemmin nähty elämänlangan kehrääjänä. Myöskin esiintuomaani ekfrasiskäsitteen (visuaalisen taideteoksen verbaalinen kuvaus) paralleelisuutta panofskylaisen esi-ikonografisen kuvailun ja ikonografisen tulkinnan kanssa ei ole aiemmin kirjallisuudessa esitetty. Panofskyn ajoista taidehistorian tutkimuskenttä on laajentunut ja mahdollisten lähestymistapojen ja näkökulmien määrä kasvanut, eikä taidehistorian tieteenalalla ole enää vain yhtä paradigmaa. Taideteoksen aiheen merkityksen tutkimuksessa panofskylainen tulkintamalli on kuitenkin edelleen relevantti ja voi tuoda esille uusia tulkintoja, minkä tutkielmanikin osoittaa. Tärkeimmiksi tekijöiksi tulkintamallista nostaisin jokaiselle taidehistorioitsijalle välttämättömät taidehistoriallisen representaatiotradition ja ikonografisen tradition tuntemuksen sekä taideteoksen verbaalisen kuvailun hallitsemisen. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Julkiset veistokset, Helsingin taidemuseon veistoskokoelma, Ikonografia, Ikonologia, Intertekstuaalisuus, Erwin Panofsky, Logosessee, antiikin mytologia, taideteoksen verbaalinen kuvailu Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Keskustakampuksen kirjasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information

Koira on yksi keskeisistä muinaisegyptiläisessä taiteessa esiintyvistä eläinlajeista. Tutkielman aiheena ovat kuvalliset ostrakonit eli kalkkikiven sirpaleet, joille tehdyt piirrokset esittävät kesyjä koiria. Tutkielma kartoittaa, miten koiria on kuvattu ostrakoneilla esiintyvässä epävirallisessa taiteessa Theban alueella uuden valtakunnan aikana (noin 1550–1069 eaa). Tutkielman keskeinen tavoite on määritellä ostrakoneilla esiintyvien koirarepresentaatioiden ikonografia. Toisena tavoitteena on vertailla ostrakonien ja thebalaisten yksityishautojen koiriin liittyviä kuva-aiheita. Tutkielman aineistona oleva korpus sisältää 39 ostrakoneille tehtyä piirroskuvaa, jotka on kerätty eri kokoelmista. Kuva-aiheet voidaan jakaa neljään eri ryhmään: metsästyskoiriin (23 kpl), lemmikeihin (4 kpl), karikatyyreihin (3 kpl) ja ihmisten tavoin käyttäytyviin antropomorfisiin eläimiin (9 kpl). Tutkimukseen eivät sisälly muinaisegyptiläiset koirahahmoiset jumalolennot. Tutkimusmenetelmänä on tyylianalyysi, jossa hyödynnetään ikonografista lähestymistapaa ja vertailevaa analyysiä. Koiraostrakonien kuva-aiheita ja esitystapoja verrataan toisiinsa sekä myös varhaisemman uuden valtakunnan (18. dynastian) aikaisiin yksityishautoihin, joissa esiintyvissä metsästys- ja lemmikkiaiheissa on yhtäläisyyksiä ostrakonien aiheisiin ja esitystapoihin. Tutkimuksessa käy ilmi, että koirarepresentaatiot ovat ikonografialtaan vakiintunut kuva-aihe uuden valtakunnan Thebassa. Vertailussa hautakoristeluun voidaan havaita, että metsästyskoirien ja osin myös lemmikkien ikonografia on pitkälti samanlainen ostrakoneilla ja yksityishautojen seinäkoristelussa. Karikatyyrit ja antropomorfiset koirakuvaukset poikkeavat tästä ikonografiasta eikä niitä esiinny hautojen kuva-aiheissa lainkaan. Tutkielman päätelmissä esitetään koira-aiheelle erilaisia tulkintamahdollisuuksia. Metsästysaiheiset kuvaostrakonit on tutkimuskirjallisuudessa tulkittu hautakoristelujen harjoitustöiksi, mutta ne voidaan nähdä myös perinteisten hautakuva-aiheiden tallenteina sekä uusien luovien ratkaisujen kokeiluna. Antropomorfiset koira-aiheet ovat todennäköisesti suullisten eläintarinoiden kuvitusta ja parodioita. Osa koiraostrakoneista on arkista piirtelyä. Tutkimus kuvaa, miten koira representoitiin uuden valtakunnan aikana. Tutkimusaihe edistää ymmärrystä muinaisten egyptiläisten epävirallisesta taiteesta ja suhteesta eläimiin.

Tutkielma käsittelee historian käyttöä ja esitystapoja mainoksissa. Tutkielmassa tarkastellaan, miten historiaa mainoksissa esitetään katsojalle kerronnallisen ja visuaalisen esitystapojen kautta sekä minkälaista ja kenen historian kuvaa esitysten kautta välitetään. Aihetta on lähestytty kahden tapausesimerkin kautta, jotka ovat IT yrityksen Apple Computer Inc:n vuonna 1997 lanseerattu Think Different kampanja ja suomalaisen VR Group Oy:n Uusi juna-aika kampanja vuodelta 2006. Lähdeaineistoihin lukeutuvat mainoskampanjoiden televisiomainokset ja painetut mainokset. Aineiston historian viitteiden kerronnallisia ja visuaalisia esitystapoja analysoidaan pääasiassa retoriikan ja sosiaalisen semiotiikan keinoin, mutta tarvittaessa otetaan myös huomioon semiotiikan ja ikonografian käyttö. Teoreettinen viitekehys koostuu aineistosta, joka sisältää historiallisia viittauksia sisältäviä visuaalisia ja kerronnallisia elementtejä. Aion lähestyä tutkielman kysymyksiä valikoivasta ja sisällön-analyyttisestä näkökulmasta. Tutkielma osoittaa, että mainoksissa historian käyttö voidaan esittää eri tavoin, tyylein ja tekniikoin. Molemmissa kampanjoissa historiaa käytetään brändin vahvistamiseen ja sen hyödyntäminen omien tuotteiden ja palveluiden markkinoinnissa. Applen tapausesimerkissä televisiomainoksessa käytetään muutaman sekunnin pituisia mustavalkoisia filminpätkiä historian henkilöistä joihin viitataan mainoksen kerronnallisessa osassa. Painetut mainokset noudattavat myös mustavalkoista linjaa. Historian kuva, joka kampanjasta välittyy on ihailu ja kunnioitus sellaisia historian henkilöitä kohtaan, jotka edustavat pasifismia ja rauhaa, edesauttavat rodullista ja sukupuolten välistä tasa-arvoa sekä henkilöitä, jotka keksivät innovatiivisia kestävän kehityksen ratkaisuja. VR:n tapausesimerkissä käytetään fiktiivistä tarinaan joka on koottu visuaalisesti käyttämällä modernia teknologiaa. Siinä esiintyy esimerkkejä suomalaisesta arkkitehtuurista ja muotoilusta sekä muutamia muita historian viitteitä. Historian kuva, joka siitä välittyy on jokseenkin maskuliininen ja sisältää kansallisen romantiikan henkeä. Historian kuvan kautta muistutetaan myös suomalaisten yrittäjyydestä ja kekseliäisyydestä.

Pro gradu -tutkielmani aiheena on kreikkalaisen Kleobis ja Biton -tarinan esiintyminen ja käyttö Rooman valtakunnassa sekä 1800–1900-lukujen Suomessa. Tutkielmassani selvitän lähdeaineistoja vertailemalla, missä eri yhteyksissä tarina esiintyy roomalaisissa ja kirjallisissa ja kuvallisissa esityksissä ja millä tavoin. Lisäksi tarkastelen tarinan myöhemmän erästä ilmentymää, myytin esiintymistä Suomen kulttuurisella kentällä. Walter Runebergin Kleobis ja Biton -aiheinen friisi koristaa Helsingin Vanhan Ylioppilastalon julkisivua, ja tässä tutkielmassa käsittelen aihevalintaan vaikuttaneita seikkoja sekä Runebergin teoksen symboliarvoa Suomessa. Kleobis ja Biton olivat kaksi argoslaista veljestä, jotka kuljettivat vaunuissa istuvan äitinsä Heran temppeliin. Äiti rukoili jumalattarelta kiitokseksi parasta lahjaa, jonka ihminen voi saada, ja jumalatar myönsi pojille kuoleman unessa. Tutkielmani aineistona on kaikki säilyneet roomalaiset primaarilähteet, jotka kuvaavat veljesten tarinaa: viiden eri kirjailijan (Cicero, Valerius Maximus, Hyginus, Tertullianus ja Servius) nimissä säilyneet tarinaversiot sekä arkeologista materiaalia (lasimassakoruja, alttari, reliefilaatta, medaljonki ja rahoja). Suomen osalta aineistoni koostuu Walter Runebergin myyttiä käsittelevistä taideteoksista (friisi ja mitali) sekä niihin liittyvästä arkistomateriaalista (muun muassa kirjeistä) ja aikalaiskirjoituksista suomalaisessa lehdistössä. Kleobiksen ja Bitonin tarina esiintyy kreikkalaisessa kontekstissa erityisesti oikealla hetkellä tapahtuvan kuoleman ja sen onnekkuuden esimerkkinä. Roomalaisilla kirjailijoilla esiintyy ajatus kuolemasta lahjana ja näin ollen tarina toimii myös lohdutuksena lähimmäisensä menettäneelle henkilölle. Lähteitä vertailemalla totean, että tarinan hyödyntämisen painopiste kuitenkin siirtyy kuvastamaan veljeksiä pietas-hyveen esimerkkinä Ciceron jälkeen. Kuvallisissa lähteissä esitetään usein ainoastaan poikien uroteko, millä korostetaan veljesten hyveellisyyttä ja äitiin kohdistuvaa kunnioitusta. Roomalaisten kirjallisten ja kuvallisten esitysten käytön päämotiivi on tuoda esille Kleobiksen ja Bitonin esimerkillisyyttä keisariajan alusta lähtien. Suomessa Kleobis ja Biton esiintyvät Walter Runebergin töissä erityisesti yhteistyön symbolina. Ylioppilastalon kautta veljekset omaksuttiin ylioppilaiden vertauskuviksi niin hyvässä kuin pahassa. Aikalaiskirjoituksista ilmenee, kuinka veljeksiä hyödynnettiin symboleina muun muassa kielikiistassa. Kleobiksen ja Bitonin ja heidän tarinansa toinen merkittävä suomalainen käyttöyhteys oli toimia esimerkkinä isänmaan puolesta kamppailemisesta ja uhrautuvaisuudesta.

Käsittelen tutkielmassani 1600-luvun englantilaisissa hallitsijamuotokuvissa esiintyviä koiria. Analysoin hallitsijamuotokuvia muun muassa Anthony van Dyckin, Robert Peaken, Paul Van Somerin ja Daniel Mytensin tuotannoista. Lähestyn hallitsijamuotokuvissa esiintyviä koiria lähiluvun kautta hyödyntäen samalla Erwin Panofskyn ikonografian ja ikonologian teorioita painopisteenä erityisesti Panofskyn vuonna 1955 esittelemä muokattu versio ikonologian tulkintamallista. Panofskyn ikonologian avulla avaan millaiset tekijät ovat vaikuttaneet koirien kuvaamiseen ja läsnäoloon hallitsijamuotokuvissa. Koiria on esiintynyt visuaalisessa kulttuurissa vuosituhansien ajan. Tarkastelen tutkielmassani, millaisia rooleja ja merkityksiä koirilla oli 1600-luvun englantilaisissa hallitsijamuotokuvissa ja mitä hallitsijamuotokuvat kertoivat koirien asemasta ja koiriin liitetyistä arvoista, asenteista ja mielikuvista. Ei-inhimillisten eläinten tarkastelu taidehistoriallisissa tutkimuksissa ja kirjallisuudessa on ollut pitkään hyvin marginaalista, mutta viime vuosina ihminen-eläinsuhdetta tarkastelevan kirjallisuuden ja tutkimuksen määrä on lisääntynyt. Koirien jalostus ja siihen liittyvät eettiset ongelmat ovat pinnalla julkisessa keskustelussa. Tutkielmani aihe on ajankohtainen, sillä analysoimieni hallitsijamuotokuvien koirat kertovat muun muassa jalostuksen jatkumosta ja ihmisen ja koiran vuorovaikutuksesta. Tutkielmani aihe tarjoaa näkökulman ihmis-eläinsuhteen tarkasteluun aikanamme, jolloin luontokato ja lajien kuudes joukkosukupuutto ovat todellisuus ja uhka.

Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten evankelis-luterilaisten kirkkojen 1800- ja 1900-lukujen vaihteen epätyypillisiä ja aikakauden kuva-aiheiden valtavirrasta erottuvia alttarimaalauksia. Alttarimaalauksissa selkeästi käytetyin kuva-aihe on perinteisesti ollut Kristus joka on esitetty jossakin raamatuntekstien kuvailemassa tilanteessa. Marginaalisena ryhmänä alttarimaalauksissa esiintyy kuitenkin myös muitakin kuva-aiheita. Tästä harvinaisemmasta aineistosta käsin tutkimuksessa pyritään selvittämään indikoivatko löydetyt kuva-aiheet tai niiden toteutustapa varsinaisesti vasta 1920-luvulta eteenpäin alkanutta kristillisen taiteen modernisoitumista. Aineistona tutkimuksessa toimii Jyväskylän yliopiston kirkkotaiteen ja –arkkitehtuurin tutkimusinstituutin ylläpitämä kirkkotaiteen rekisteri ja sen tiedot vuosien 1890 ja 1919 välisenä aikana valmistuneista alttarimaalauksista. Tutkimusote on kontekstualisoiva ja tutkimusmenetelmänä toimii Erwin Panofskyn 1930-luvulla kehittämä kuva-aiheiden vertaileva tutkimus eli ikonografinen analyysi sekä tätä syventävä ikonologinen analyysi. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: Millaisia Kristusta kuvaavasta valtavirrasta erottuvia kuva-aiheita ja toteutustapoja suomalaisesta 1800- ja 1900-luvun vaihteen alttarimaalaustraditiosta on löydettävissä? Millä tavoin näissä aikakauden epätyypillisissä aihevalinnoissa näkyy vuosisadan vaihteen laajempi taiteen murros kohti modernismia sekä uusia näkökulmia ja toteutustapoja? Tutkimusajanjakson aikana Suomessa valmistui tietokannan mukaan kaikkiaan 173 alttarimaalausta. Näistä tutkimuksen kohteeksi valikoitui 13 maalausta sekä yksi tietokannan ulkopuolinen teos. Kuva-aiheista yhdeksän on ristiaiheisia ja viisi muuta aihetta esittäviä figuurimaalauksia. Ristiaiheisista maalauksista suurin osa edustaa vielä vuosisadan vaihteen aikaan melko runsaasti käytössä ollutta käsityöläismaalariperinnettä eikä niiden toteutus ja symboliikka ole yhtä hienostunutta kuin koulutettujen ammattimaalareiden teoksissa. Joitakin moderneja ominaispiirteitä on mahdollista löytää mutta niiden tarkoituksellisuudesta ei aina ole varmuutta. Maalausten hankinnassa ja toteutuksessa heijastuvat monessa tapauksessa esimerkiksi seurakunnan rajalliset taloudelliset toimintamahdollisuudet sekä maalausten väliaikaisratkaisuksi koettu luonne. Figuurimaalausten ryhmässä suurin osa teoksista on koulutettujen kuvataiteilijoiden maalaamia ja niiden toteutus on selkeästi harkitumpi ja viimeistellympi kuin suurimmassa osassa ristiaiheisia teoksia. Raamatunkertomuksiin perustuvat kuva-aiheet ovat kristillisessä ikonografiassa käytettyjä jo jopa 300-400-luvuilta lähtien. Viimeiseen tuomioon liittyvää aihetta lukuunottamatta kuva-aiheet ovat kuitenkin oman aikakautensa ulkopuolellakin erittäin harvoin suomalaisissa alttarimaalauksissa käytettyjä. Toteutusten osalta hajonta on maalauksissa suuri. Tutkimusaineiston suppeus näiden teosten osalta vaikeuttaa muuta aikakauden alttarimaalausaineistoa koskevien yleistysten tekoa.

Tämän pro gradu -tutkielman keskeisenä aiheena on suomalaisen nykytaiteilija Riiko Sakkisen (s. 1976) kehittämä tyylisuuntaus nimeltään Turborealismi. Taidesuuntauksen idea perustuu vahvasti perustajan poliittisiin ja taiteellisiin näkökulmiin, mutta keskittyy samalla olemaan kytköksissä oman ajan aiheisiin, jonka takia turborealismi voidaan koeta toimivan taiteellisena liikkeellepanevana voimana, joka vahvistaisi ihmisten tietoisuutta yhteiskunnallisista ongelmista sekä kapitalismin vaikutuksesta. Turborealismi pyrkii teoksissaan kuvaamaan todellisuutta todenmukaisesti ironisten ja provosoivien elementtejä kautta, hyödyntäen populaarikulttuurisia elementtejä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää mitä turborealismi on, mitä se kuvaa ja miten se esiintyy tutkielman valituissa teosanalyyseissä. Lisäksi, voiko turborealismia kuvata toisella tavalla kuin miten se kuvataan, eli ainoastaan ideologian periaatteiden perusteella jättämällä sen tyypilliset ja ulkomuotoiset ominaisuudet pois? Koska turborealismin funktio on toimia sekä taidesuuntauksena että Sakkisen poliittiseen näkemykseen viittaavana ideologiana, yhdistyy tutkielmassa sekä taidehistorian tutkimusta että katsausta kulttuurin- ja politiikan tutkimuksiin. Tutkimusaineisto koostuu yhdeksästä Sakkisen teoksesta, jotka jakautuvat kuvaamaan kolmea eri aihepiiriä, kuten pakolaiskriisiä ja maahanmuuttoa Eurooppaan, eläinten ihmisenkaltaistamista, sekä taiteen aineettomuutta ja taiteen tuottamaa kokemusta. Tutkimusmenetelmä hyödyntää Erwin Panofskyn ikonografis-ikonologista kolmivaiheista kuvan merkityksen tutkimusmallia, joka tukee teosten kuvailua, sisällön tulkintaa, sekä teosten suhdetta kulttuuriseen, historialliseen ja nykypäiväiseen kontekstiin. Tutkielman keskeisiä havaintoja ovat turborealismin selkeät yhteneväisyydet aikaisempiin taidesuuntauksiin. Turborealistinen taide ei tarvitse rajoittua sen traditionaalisen piirteiden kehyksiin, sisällöllisesti tai ulkomuotoisesti, eikä se välttämättä ole kantaaottava yhteiskunnallisiin tai poliittisiin kysymyksiin.

Tutkielmassa tarkastellaan Vladimirin Jumalanäiti-nimellä tunnettua 1000-luvulta peräisin olevaa ikonia, jonka kuva-aiheena on Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi. Ikonin merkityssisältöä on selvitetty ikonografisen analyysin avulla, johon liitetty ikonologia on mahdollistanut sen moniulotteisen tarkastelun. Analyysi keskittyy aluksi selvittämään ikonin ominaispiirteitä, jonka jälkeen Vladimirin Jumalanäiti on asetettu oman ikonityyppinsä kontekstiin, vertailemalla sitä muihin eleusa-ikoneihin. Tutkielmassa etsitään vastauksia seuraavaan kysymykseen: Kuinka Vladimirin Jumalanäiti asettuu eleusa-ikonityyppiin? Eleusa-ikoneja kutsutaan Suomessa myös hellyyden ikoneiksi, ja niiden keskeinen merkitys on ilmaista ainutlaatuista ja hellää äiti- lapsi suhdetta Marian ja Jeesus-lapsen välillä. Marian inhimillisen ulottuvuuden välittyessä katsojalle, ikonityyppi koetaan usein vetoavana. Tutkielman aineisto koostuu ikonien digitaalisista valokuvista, joiden lisäksi kuvalähteiden välttämättömänä tukena on käytetty erilaisia tekstilähteitä. Tutkielman tekemiseen käytetyssä kirjallisuudessa ikonitutkimuksen, itäisen kirkon mariologian ja ortodoksisen teologian teemat ovat vahvasti läsnä. Kuvaa on lähestytty Erwin Panofskyn muotoileman kolmivaiheisen ikonografian avulla, jossa silmämääräisestä havainnoinnista siirrytään kohti kuvan syvemmällä piileviä sisältöjä. Tutkielman kuva-analyysin mukaisen luonteensa vuoksi, erillistä aineiston keräämisen metodia ei ole käytetty. Jotta tutkittavan aiheen konteksti olisi lukijalle mahdollisimman ymmärrettävä, on työn taustaluvuissa avattu tarvittavissa määrin ikonien olemusta yleisellä tasolla, sekä tapaa, jolla ortodoksinen kirkko näkee Neitsyt Marian. Itäisessä kristillisyydessä Neitsyt Maria tunnetaan Jumalanäitinä tai Jumalansynnyttäjänä ja tutkielmassa valotetaan myös kyseisen nimityksen alkuperää sekä Marian hahmoon liittyvää moniulotteisuutta. Tulosluvuissa päädytään eleusa-ikonityypin kaksijakoiseen merkityssisältöön, jonka katsotaan tiivistyvän hyvin Vladimirin Jumalanäidin ikoniin. Äidinrakkauden ja vahvan teologisen sisällön lisäksi, ikoni ilmentää omalla tavallaan militaristisia ominaisuuksia. Tuloksissa nousee esiin myös ikonin erityinen kyky välittää tunteita, johon muut eleusa-kuvat eivät samalla intensiteetillä kykene.