Browsing by Subject "ilmastonmuutos"

The climate crisis is such major environmental threat that it has negative impacts on both nature and people. Recently, the effects of climate change on people’s mental health have also been noticed. Children and adolescents are especially vulnerable group in terms of climate anxiety. The amount of climate anxiety among youth has been found to be increasing, yet the studies on it are still scarce. It is important to find out how much climate anxiety there is among youth and does it influence their behavior. The objective of this master’s thesis is to find out how much climate anxiety there is and is climate anxiety interconnected with the pro-environmental behavior among youth. Also, its aim is to find out whether attending the climate course affects the amount of climate anxiety. In addition, the study focuses on whether gender, home country and parental education level are interconnected with the amount of climate anxiety. This study was conducted as part of the D.Game project which includes a climate course for youth aged 12–18 years. Data for this research was collected through a survey during the climate course. The schools and students participating in the D.Game climate course and the climate anxiety survey were selected through an open recruitment during autumn of 2021. The data consists of 48 students who responded to the pre survey and of 13 students who responded to the post survey. The participants were 15–17 years old. On the contrary to other research, there is not much climate anxiety among youth. There is also a strong positive correlation between climate anxiety and pro-environmental behavior, which differs from other research. On the other hand, there were no significant differences in climate anxiety between the groups divided by divided by gender, home country and parental education level, which was expected result. Based on the data, the climate course did not have statistically significant effect on the amount of climate anxiety among youth. Also, there is need for further research. Larger sample could provide more valid results. The causality of the correlation between climate anxiety and pro-environmental behavior would be interesting to resolve. Whether attending to a climate course affects the amount of climate anxiety could be found out by development of climate courses and comparing different courses.

Ilmastonmuutos on kenties eniten yhteiskunnallista keskustelua viime vuosina herättänyt luonnonilmiö. Sekä kansainvälisessä ilmastopoliittisessa keskustelussa että turvallisuustutkimuksessa ilmastonmuutosta on alettu 2000-luvulla pitää turvallisuuden kannalta yhä uhkaavampana ilmiönä. Monien luonnontieteilijöiden näkemysten mukaan ilmastonmuutos on suurin yksittäinen uhka koko ihmiskunnan tulevaisuudelle. Ilmastokysymykseen heräämisen myötä ympäristö- ja ilmastoasioista huolestuneet kansanliikkeet alkoivat vuoden 2007 jälkeen ympäri Eurooppaa vaatia ilmastonmuutokseen puuttumista. Ilmastolaki nousi Suomessa Jyrki Kataisen koalitiohallituksen hallitusohjelmaan vuonna 2011 usean eri kansalaisjärjestön yhteiskampanjan aktiivisen ja kansainvälisten esimerkkien innoittaman lobbaustyön seurauksena. Hallituksen esitys ilmastolaiksi annettiin eduskunnalle 5. kesäkuuta 2014, ja vilkkaiden eduskuntakäsittelyjen jälkeen laki hyväksyttiin 6. maaliskuuta 2015 selvin äänin 150–33. Suomen ilmastopolitiikan tulevaisuuden suuntaviivoja määrittelevä ilmastolaki astui voimaan 1. kesäkuuta 2015. Tutkielmassa tarkastellaan, näyttäytyikö ilmastonmuutos suomalaisen ilmastopolitiikan ja -lainsäädännön näkökulmasta turvallisuusuhkana ilmastolain säätämisen aikaan 2014–2015. Aineisto koostuu ilmastolain säätämiseen liittyvistä eduskunnan asiakirjoista sekä valmiin ilmastolain tekstistä. Tarkastelun kohteena ovat siis ilmastolain varsinainen säädäntäprosessi hallituksen esityksestä valmiiseen lakiin ja tuohon prosessiin liittyvät asiakirjat. Lain säätämisen yhteydessä näyttäytyviä turvallisuuskäsityksiä analysoidaan osittain niin kutsutun turvallistamisteorian (securitization) pohjalta. Turvallistamisteoriaa täydentää teoria riskifikaatiosta (riskification), joka tekee eron uhkan ja riskin käsitteiden välille. Teoreettinen viitekehys toimii tutkielmassa analyyttisena työkaluna siten, että valitusta tutkimusaineistosta tehtyjä havaintoja verrataan kehyksen sisältöihin ja pohditaan, miten havaintoja voi tulkita teorian näkökulmasta. Tutkielman yhtenä tavoitteena onkin selvittää, oliko ilmastonmuutos ilmastolakiprosessin aikaan turvallistettu Suomessa. Vahvasta teoriayhteydestä huolimatta tutkimusmenetelmänä hyödynnetään kuitenkin ennen kaikkea historiantutkimukselle ominaista, aineistolähtöistä lähdekriittistä tutkimusotetta, jotta saadaan aikaan selkeä kronologisesti jäsentynyt kuva siitä, miten Suomen ilmastolakiprosessi eteni ja miten mahdollinen turvallisuusajattelu vaikutti prosessin taustalla. Käytännössä aineiston analyysi tapahtui tutkimusprosessin aikana siten, että aineistosta tehtyjä poimintoja analysoitiin lähdekriittisesti asetettujen tutkimuskysymysten perusteella sekä pohdittiin havaintojen merkityksiä suhteessa turvallistamisteoriaan. Aineiston perusteella havaittiin, että moni kansanedustaja oli ilmastolain eduskuntakäsittelyjen aikaan sitä mieltä, että ilmastonmuutos oli jo nykyisellään jopa suurin uhka, joka Suomeen ja yleisesti ottaen koko ihmiskuntaan kohdistui. Tästä huolimatta suuressa osassa aineistoa ilmastonmuutos näyttäytyi ennemminkin merkittävänä riskinä, joka pitäisi saada hallintaan. Ilmastolaki nähtiin eräänä keinona tuon riskin hallitsemiseen. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä oli keskusteluun aktiivisesti osallistuneista ainoa, joka vastusti lain säätämistä ja joka ei ilmaissut näkevänsä ilmastonmuutoksella olevan yhteyksiä turvallisuuteen. Aineiston perusteella ei voinut suoranaisesti päätellä ilmastonmuutoksen olleen Suomessa ilmastolain säätämisen aikaan turvallistettu. Ilmastonmuutoksen nähtiin kuitenkin selvästi liittyvän yhteiskunnalliseen turvallisuuteen, sillä läpi koko aineiston siihen liitettiin toistuvasti riskin käsite ja osassa aineistoa siihen viitattiin myös turvallisuusuhkana. Tutkielman keskeisin tulos on, että eräiden kansanedustajien selvästi turvallisuuteen viittaavista kannanotoista huolimatta ilmastonmuutos ei näyttäytynyt ilmastolakiprosessin aikana suomalaisen ilmastopolitiikan ja lainsäädännön kokonaisuuden näkökulmasta varsinaisena turvallisuusuhkana. Sen sijaan se nähtiin ehdottoman huolestuttavana ilmiönä, riskinä, josta saattaisi tulevaisuudessa muodostua todellinen turvallisuusuhka, jos sitä ei saada globaalisti yhdessä hallintaan.

Everyday life of consumers revolves around housing, food and transport. Consumption related to these areas forms a burden to the atmosphere through direct or indirect energy consumption which causes climate warming GHG emissions. Climate change itself results in deepening global economic and humanitarian problems while the human populations constantly grows. In this quantitative study I researched the relationship between sociodemographic variables and residential location to attitudes towards climate change, possibilities of individual influence and political guidance of consumption. My target was to find perspectives on how to further sustainable consumption and the shift to ecological options. The empirical part drew on the 2016 European Social Survey’s Finnish material due to its comprehensiveness and the good quality. The data was analyzed using data processing program SPSS. Everyday life and sustainable consumption were studied using a practice theory approach. Everyday practices are routinized actions which are not actively given thought. Routines are formed to ease everyday life, but they stand as obstacles for change. These routines must be broken and there must be sufficient incentives for consumers to shift to new ways of executing practices. Consumption can be made more sustainable by changing its quality or quantity. Technological solutions offer more ecological options, but the level of consumption should be decreased as well. My analysis showed that education has a positive relationship with attitudes toward climate change, the probability to conserve energy, how one sees their own influence and responsibility as well as political guidance of consumption. Income had the same effect as education. Age and residential area had an opposite effect. With age grew skepticism and efforts to save energy dropped. Moving from large cities to the countryside the phenomenon was similar. Objection to political guidance was also strongest in the countryside. My observations showed that worriedness about climate change and perceived level of responsibility and possibilities of making change through one’s own actions increased the level of energy saving and the support for political guidance of consumption. Because consumption related to everyday practices is highly routinized breaking these routines is needed to enable change. This requires the understanding of one’s role as a consumer, supporting of the transition to more sustainable options of consumption and the guidance of market offerings through political decisions. In my opinion the role of education and young consumers in central in driving change.

Arktisen alueen strateginen merkitys on kasvanut huomattavasti 2000-luvulla. Alueeseen vaikuttavat suuret globaalit kehityskulut, kuten ilmastonmuutos, suurvaltojen väliset jännitteet, kyberturvallisuuskysymykset ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022. Arktinen alue on Euroopan unionille kriittinen huoltovarmuuden takaaja ja keskeinen strateginen alue unionin pohjoisessa puolustuksessa. Arktisena valtiona ja Euroopan unionin jäsenvaltiona arktisen alueen kehityskuluilla on kriittinen vaikutus myös Suomen sisäisen turvallisuuteen. Tämä tutkielma selvittää arktisen alueen turvallisuusympäristön muutosta kriittisen geopolitiikan näkökulmasta. Muutosta tarkastellaan suhteessa Venäjän suorittamaan laittomaan Krimin niemimaan miehitykseen Ukrainassa ja sen liittämiseen osaksi itseään vuonna 2014. Aineisto koostuu Suomen Valtioneuvoston arktisen politiikan strategioista vuosilta 2010–2021 sekä Euroopan unionin arktiseen alueeseen liittyvistä asiakirjoista vuosilta 2008–2021. Tutkimusmenetelmänä käytettään Norman Faircloughn kriittistä diskurssianalyysiä. Analyysiprosessi oli kolmivaiheinen ja työkaluna aineiston hallinnassa käytettiin Atlas.TI- järjestelmää. Ensin aineisto luettiin läpi kertaalleen, toisella lukukerralla aineistoon koodattiin usein toistuvia teemoja ja kolmannessa vaiheessa näiden teemojen pohjalta muodostettiin aineistosta esiin nousevat diskurssit. Kriittisen diskurssianalyysin tuloksena muodostetaan neljä muuttuvaa diskurssia Suomen Valtioneuvoston asiakirjoista, jotka ovat ennen Krimin niemimaan miehitystä kansainvälisen yhteistyön diskurssi, sosiaalisen kestävän kehityksen diskurssi, ympäristön kestävän kehityksen diskurssi sekä diskurssi Suomesta arktisena osaajana ja liikekumppanina. Krimin niemimaan miehityksen jälkeiset Suomen Valtioneuvoston diskurssit ovat suurvaltakamppailun diskurssi, saamelaisten oikeuksien diskurssi, ilmastokriisin diskurssi sekä diskurssi Suomesta arktisena tiennäyttäjänä. Euroopan unionin asiakirjoista muodostetaan kolme muuttuvaa diskurssia, jotka ovat ennen Krimin niemimaan miehitystä kolmansien valtioiden intressien diskurssi, ympäristödiskurssi sekä diskurssi, joka kysyy, onko EU luonnollinen arktinen toimija. Krimin niemimaan miehityksen jälkeiset diskurssit ovat EU:n asiakirjoissa suurvaltakamppailun diskurssi, ilmastokriisin diskurssi sekä diskurssi EU:sta luonnollisena arktisena toimijana. Kriittisen geopolitiikan näkökulmasta analysoidaan diskurssien kautta hahmottuvia uhkakuvia arktisella alueella. Suomen Valtioneuvoston diskurssien kautta muodostuvat uhkakuvat ovat sotilaallinen konflikti, globaali ilmastokriisi, saamelaisten kulttuurillinen häviäminen sekä Suomen jääminen ulkopuolelle arktisesta yhteistyöstä. Euroopan unionin diskurssien kautta muodostuvat uhkakuvat ovat sotilaallinen konflikti, arktinen alue ilmastokriisin edistäjänä sekä EU:n jääminen ulkopuolelle arktisesta yhteistyöstä. Johtopäätöksenä todetaan, että Krimin niemimaan miehitys on vaikuttanut suoraan Suomen Valtioneuvoston kansainvälisen yhteistyön diskurssin muutokseen suurvaltakamppailun diskurssiksi sekä Euroopan unionin kolmansien valtioiden intressien diskurssin muutokseen suurvaltakamppailun diskurssiksi. Siten Krimin niemimaan miehitys ja Venäjän käymä sota Ukrainassa ovat nostaneet sotilaallisen konfliktin uhkakuvan keskiöön arktisella alueella. Tutkimus täydentää arktista aluetta koskevaa tutkimusta tuomalla uuden avauksen kentälle yhdistämällä Suomen Valtioneuvoston sekä Euroopan unionin arktisen politiikan asiakirjat yhden tutkimuksen alle.

Nykyinen jälkiteollinen ihmiskunta tuottaa energiansa pääasiassa fossiilisilla polttoaineilla. Pariisin ilmastosopimuksen osapuolet sitoutuivat pitämään ilmaston lämpenemisen alle kahdessa celsiusasteessa verrattuna esiteolliseen aikaan ja muuttamaan energiantuotantotapojaan. Yhtenä ratkaisuna nähdään uusiutuvat energianlähteet, joita kuuluvat muun muassa biopolttoaineet. Bioetanoli on maailmanlaajuisesti käytetyin liikenteen biopolttoaine, jonka tuotanto on huomattavasti kasvanut 1980-luvulta lähtien. Tällä hetkellä bioetanolia tuotetaan etupäässä ruoantuotannon kanssa kilpailevista sokeri- ja tärkkelyspitoisista viljelykasveista, mutta niin kutsuttujen toisen sukupolven biopolttoaineiden tuotanto olisi ihmiskunnan ja maapallon kannalta kestävämmällä pohjalla. Toisen sukupolven bioetanolia valmistetaan kasvi- ja puupohjaisesta jätemateriaalista, kuten maa- ja metsätalouden sekä elintarviketeollisuuden jätteistä. Aikaisemmissa tutkimuksissa hyväksi lignoselluloosan ja puuperäisten jätteiden hajottajaksi ja monipuoliseksi entsyymien tuottajaksi tunnistettu, valkolahottajiin kuuluva kääpämäinen kantasieni rusorypykkä Phlebia radiata kykenee samanaikaiseen kiinteän kasvualustan hajotukseen ja etanolifermentaatioon. Tämän vuoksi rusorypykän etanolin tuottoa ja siihen liittyviä perusaineenvaihduntareittejä haluttiin tutkia tarkemmin. Sienen rihmastoa kasvatettiin jätelignoselluloosamateriaaleilla hapettomiksi muuttuvissa fermentaatio-olosuhteissa. Etanolin tuoton ja kasvualustan pilkkoutumisen lisäksi tutkittiin käänteistranskription kvantitatiivisella PCR-reaktiolla lignoselluloosan hajotukseen ja etanolifermentaatioon liittyviä entsyymejä koodaavia geenejä ja näiden geenien ilmentymistä eri kasvuaikapisteissä. Tulosten perusteella havaittiin rusorypykän tuottavan noin 13,5 massa-% etanolia kasvualustan hiilihydraattien sokeripitoisuuden perusteella lasketusta teoreettisesta maksimiarvosta. Lignoselluloosan hajotukseen ja etanolin fermentointiin oleellisesti liittyvien entsyymien geenit ilmentyivät kasvatusten aikana jätelignoselluloosalla tilastollisesti merkitsevin eroin eri aikapisteissä, mikä osoitti hajotustoiminnan, rihmaston kasvun ja etanolin tuoton olevan muuttuvia ja toisiinsa vaikuttavia prosesseja. Sieni pystyi hyödyntämään kiinteää kasvualustaansa irrottaen siitä käyttöönsä sokereita. Rihmaston kasvusta ja elävästä sienibiomassasta viitteitä antavaa ergosterolia havaittiin koko kuukauden pituisen kasvatuksen ajan. Lisäksi kaasukehässä havaittiin odotettuja fermentaatiomuutoksia, kuten hiilidioksidin kertymistä, ja happikaasu oli neljässä viikossa lähes kulutettu loppuun. Tulosten perusteella rusorypykkä osoittautui tehokkaaksi jätelignoselluloosan pilkkojaksi ja kestäväksi etanolin tuottajaksi. RNA-eristys kiinteältä kasvualustalta sekä aineenvaihduntageenien ilmentymisen analysointi RT-qPCR-menetelmällä mahdollistivat rusorypykän transkriptomin jatkotutkimuksen geenien säätelyn selvittämiseksi fermentoivissa ja lähes hapettomissa olosuhteissa.

Ilmastonmuutos on yksi aikamme viheliäisistä ongelmista ja sen ratkaiseminen politiikan keinoin on välillä hyvin vaikeata. Yhteisymmärrystä ei löydetä, eikä yksiselitteiseltä vaikuttava tutkimusnäyttö riitä vakuuttamaan ilmastopolitiikan kovimpia kriitikoita. Tässä Pro Gradu -tutkielmassa tutkitaan Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin ja Ranskan presidentti Emmanuel Macronin ilmastonarratiiveja tunteiden näkökulmasta, kansainvälisen politiikan viitekehyksessä. Tutkimusaineistona toimivat presidenttien puheet kesällä ja syksyllä 2017. Trump ilmoitti 1.6.2017 vetävänsä Yhdysvallat Pariisin ilmastosopimuksesta. Tähän ilmoitukseen Macron vastasi vielä samana yönä. Tutkimuskysymykset ovat: millaisia narratiiveja presidenttien ilmastopuheissa rakennetaan ja esitetään ja millaisia tunteita niihin liittyy? Yksi tutkimuksen keskeisimmistä johtopäätöksistä on se, että tunteiden tutkimus tarjoaa hyödyllisen ja toistaiseksi niukasti hyödynnetyn näkökulman kansainvälisen politiikan tutkimukseen. Tunteet ovat politiikan tutkimuksessa alihyödynnetty ja aliteoretisoitu tutkimuskohde. Tässä tutkielmassa tunteita ja tunneperäisiä uskomuksia käsitellään sosiaalisen konstruktivismin teoreettista viitekehystä hyödyntäen ja soveltaen. Tunteita käsitellään sosiaalisesti ja kulttuurisesti jaettuna ilmiönä osana presidenttien ilmastonarratiivien analyysia. Donald Trumpin ilmoituksesta on tunnistettu neljä narratiivia: 1) Paremman diilin narratiivi, 2) Paremman ympäristönsuojelijan narratiivi, 3) Kansallisen edun ja johtajuuden narratiivi ja 4) Epäluulon ja viholliskuvien narratiivi. Macronin puheista on tunnistettu kolme ilmastonarratiivia: 2) Globaalin vastuunkannon narratiivi, 2) Yhteistyön ja kumppanuuden narratiivi ja 3) Tieteen ja totuudenpuolustajan narratiivi. Trumpin ilmastonarratiivit on analyysin perusteella nimetty traagiseksi ilmastosatiiriksi ja Macronin ilmastonarratiivit romanttiseksi ilmastokomediaksi. Presidenttien ilmastonarratiivien analyysin tuloksena voidaan todeta, että näiden ilmastonarratiivit poikkeavat toisistaan sekä sisältöjen että tulkitun yleisön näkökulmasta. Tunteiden näkökulmasta erot puolestaan eivät ole yhtä suuria. Presidenttien narratiiveista tunnistetaan tässä tutkimuksessa kaksi samaa tunne-/tunneperäisten uskomusten paria, jotka kertovat narratiivien arvoista ja tavoitteista. Keskeisiä molempien narratiiveissa ovat pelko ja turvallisuus sekä häpeä ja kunnioitus. Trumpin narratiiveista on näiden lisäksi tunnistettu luottamuksen ja epäluottamuksen tunnepari ja Macronin narratiiveista vastuullisuuden ja vastuuttomuuden tunneperäisten uskomusten pari. Näiden tunteiden ja tunneperäisten uskomusten voidaan tulkita toimivan keskeisinä politiikan ja narratiivien motivaattoreina sekä yleisöön vetoamisen työkaluina.

Biochar is a porous, carbon-rich material, made from organic material by pyrolysis in low oxygen conditions, and it can be used to sequester carbon into the soil. This review aspires to give an overview of the economic dimensions of using biochar in Finnish (Boreal and sub-boreal) forests. A literature review was conducted to collect and summarize the information about studies and applications elsewhere, and how we could possibly apply them into Finnish forest ecosystems. This thesis is done as part of Helsus Co-Creation Lab -project, where our group was tasked with looking into how biochar could enhance biodiversity in soil and accelerate transformation to low carbon economy. From this larger topic, this paper is looking into the economic side, and whether it is economically viable to use biochar to enhance and uphold biodiversity. This is evaluated by reviewing and categorizing 164 papers and conducting a literature review. My conclusions are that the current biochar applications show lower economic efficiency than other carbon dioxide abatement technologies. The stability of biochar in soil is a key factor, as the half-lives of biochars may not be as long as commonly suggested. Furthermore, competition for biomass resource use can restrict the availability of feedstock, and make it more expensive. Subsidies for biochar application are required if biochar is to be- come a significant part of the national or global climate mitigation policy. The results in different articles are quite variable and there is currently no standard approach to them. There is a need for specific research on what kind of biochar benefits what soil and vegetation, which is expensive. A primary goal is to incorporate a consistent and standardized testing or analysis method for biochar stability into the certification programs run and administered by the International and the European Biochar Initiatives. In the foreseeable future, biochar by itself is unlikely to play a significant role in climate mitigation strategies. Biochar might be just one of several alternatives in a bundle strategy to re- duce carbon emissions. However, its potential use must still be researched more.

Permafrost peatlands have a significant role in the global carbon cycle, as they store ca. 185 Pg of carbon. Because of the slow decomposition of organic matter, they have sequestered carbon dioxide from the atmosphere and cooled the climate for thousands of years. However, in anaerobic decomposition also methane – a strong greenhouse gas – is produced. Climate change results in changes in permafrost peatland habitats; distribution and proportional share and these changes also affect the CO2 and CH4 fluxes. In this master’s thesis I compare the net ecosystem exchange and pore water methane concentrations in different microhabitats in the Stordalen palsa mire in Abisko, Sweden. In addition, I review the reported climate change-driven habitat changes in the area and its effects on the CO2 and CH4 fluxes. My results suggest that Sphagnum sp. and Sphagnum fuscum -microhabitats were net sinks of CO2 whereas lichen-, shrub- and Eriophorum-microhabitats were net sources. These results were best explained by the proportional coverage of green vegetation, which was highest in both Sphagnum-microhabitats. No discernible differences were found between pore water methane concentrations in different habitats. Permafrost thawing has increased the occurrence of wet habitats in Stordalen. These habitat changes have increased carbon sequestration in the area but at the same time methane emissions have also increased. Because of this, the radiative forcing of the peatland has changed from negative to positive and the on-going habitat changes will likely continue in future. On a longer timespan though, the radiative forcing will likely switch back to negative as carbon sequestration increases and the effects of the methane emissions decrease.

Julkinen keskustelu ilmastonmuutoksesta on ollut Yhdysvalloissa pitkään polarisoitunutta. Vaikka ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista on olemassa vahva tieteellinen konsensus, Yhdysvalloissa erityisesti konservatiivisesti suuntautuneessa mediassa esiintyy ilmastonmuutosdenialismia. Tässä tutkielmassa selvitetään, miten äärioikeistolainen vastamedia Breitbart kehystää ilmastonmuutosta ja ilmastotoimien puolestapuhujia uutisjutuissaan. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, miten nämä kehystykset sijoittuvat äärioikeistolaisen ilmastonmuutosdenialismin jatkumoon. Ilmastonmuutoksen mediarepresentaatiolla on merkitystä, koska sillä voi olla vaikutusta mielipiteenmuodostukseen ja politiikkatoimien sujuvuuteen. Tutkielma sijoittuu kulttuurintutkimuksen kentälle ja sen teoreettinen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi. Tutkielman aineisto koostuu 77 uutisjutusta, jotka on julkaistu Breitbartissa Yhdysvaltojen vuoden 2020 presidentinvaalien alla aikavälillä 1.9.–31.10.2020. Tutkimusmenetelmänä tutkielmassa on aineistolähtöinen kehysanalyysi. Analyysin tukena hyödynnetään tutkimusta vastamedioista, äärioikeistosta ja ilmastonmuutosdenialismista. Aineistossa ilmastonmuutosta ja ilmastotoimien puolestapuhujia kehystetään viidellä eri tavalla. Politikoinnin kehyksessä korostuvat ilmastonmuutoksen käyttäminen politikoinnin välineenä ja muiden kehityskulkujen ajaminen ilmastonmuutoksen varjolla. Populismin kehyksessä ilmastotoimet nähdään tavallisen kansalaisen elämän kurjistajina sekä eliitin ja kansan edut vastakkaisina. Liioittelun kehyksessä korostetaan ilmastotoimien puolestapuhujien liioiteltua toimintaa ja pelottelevia puheita ilmastonmuutoksesta. Nationalismin kehyksessä oman maan taloutta ja kansallista turvallisuutta korostetaan tärkeämpinä kuin globaaleja ilmastotoimia. Huijauksen kehyksessä ilmastonmuutoksen ilmaistaan olevan huijaus, salaliitto tai propagandaa. Tulokset ovat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa äärioikeiston suhtautumisesta ilmastonmuutokseen, sillä kehystyksissä näkyvät äärioikeistolle ja sen vastamedioille ominaiset nationalismi, muukalaisvastaisuus, populismi, salaliittoteoriat sekä ilmastonmuutosdenialismi. Tulokset vahvistavat myös aiempien tutkimusten löydöksiä Breitbartin ilmastonmuutosrepresentaatiosta. Breitbart on osa yhdysvaltalaisen äärioikeistolaisen ilmastonmuutosdenialismin jatkumoa. Se myös osaltaan kiihdyttää ilmastonmuutosdenialistista keskustelua vastamedioille ominaiseen tapaan.