Browsing by Subject "innovaatiopolitiikka"

Now showing items 1-6 of 6

Knowledge networks and innovation policy

Pihlajamaa, Matti (2012)

The competitiveness in global competition is increasingly more dependent on the ability to create unique products and services. This is achieved through innovation. Innovation is a highly knowledge intensive activity, which requires combining different types of knowledge. Firms require many types of specialized knowledge that they cannot produce themselves. Moreover, knowledge often has a tacit element, which reduces its supply in the market. This calls for collaborative links among firms and between firms and institutions. Knowledge is exchanged, transferred and shared through non-market based knowledge networks. Those organizations which exploit networks as a source of knowledge gain competitive advantage over those which do not. Organizations often underinvest in forming and sustaining network relations. This justifies the public support of networking as part of innovation policy. The current study examines the microstructure of knowledge diffusion and innovation processes and aims to find guidelines for innovation policy design from this perspective. Its goals are to find out (1) what role do knowledge sharing networks play in innovation, (2) how does the micro-level structure of knowledge transfer interactions affect the overall performance of an economic system and (3) what are the implications of the analysis of knowledge sharing networks on innovation policy design? The current study is a theoretical examination on these subjects. Knowledge networks are found to function as extensions to the innovation resources and capabilities of economic agents. The availability of knowledge positively influences innovation in all stages: invention, innovation and diffusion. The benefits from networks include e.g. overcoming path dependency in the direction of technological development, learning about market needs and influencing customer preferences. Agent-based models of the diffusion of knowledge in networks suggest that the structure of a knowledge sharing network and the capabilities of economic agents have an effect on the performance of the network. The best performance is achieved in 'small-world' networks which consist of tightly interrelated groups of agents which have some contacts with other groups. Limitations on the learning capabilities of the agents may prevent knowledge sharing. If the agents require a shared knowledge base to be able to communicate with each other, providing all agents with some basic level of knowledge will ease communication and facilitate the diffusion of knowledge. Innovation policy based on the knowledge network analysis can be divided into promoting the creation of small-world networks and removing barriers to communication between agents. Small-world networks can be understood as local networks such as business clusters or non-local networks such as research networks or professional networks. Barriers to communication can be removed by improving the learning abilities of agents (means to learn) and promoting investments in collaboration (incentives to learn). The policy measures associated with the issues are various. Much attention is paid to providing a suitable institutional set-up which eases networking and knowledge transfer. Many of the relevant policy measures are complementary and should be adopted as packages. Changing one policy variable might have no effect if other variables are not changed at the same time. Furthermore, the knowledge networks are often technology or industry specific and technology neutral policies may overlook their needs. Thus the technology neutral policy measures should be supplemented by technology-specific measures. The identification of bottlenecks in technology-specific networks is needed in order to choose the best policy measure(s). According to a technological innovation system framework, technology fields should be evaluated on functionality: how a technological innovation system fulfils certain common criteria that are considered necessary for the development of innovations in a field. This evaluation helps choose which policy measures should be implemented.
Luova kestävyys : Ekologinen kestävyys työ- ja elinkeinoministeriön innovaatiopolitiikassa

Pulkka, Lauri (2012)

Tutkielmassa tarkastellaan, miten ekologisesta kestävyydestä puhutaan työ- ja elinkeinoministeriön innovaatiopolitiikassa. Tutkimusaihe on ajankohtainen, koska ilmastonmuutoksen ja talouskriisin puristuksissa nimenomaan innovaatioita on yhä pontevammin ehdotettu tavaksi ratkaista samanaikaisesti yhteiskunnan taloudelliset ja ympäristölliset huolet. Ympäristöllisten ja taloudellisten tavoitteiden yhteensovittamista käsitellään useissa tutkimuksissa teknisenä innovaatioiden tuottamisen ongelmana. Tässä tutkielmassa aihepiiriä kuitenkin lähestytään näkökulmasta, joka on herkempi tavoitteiden yhteensovittamiseen mahdollisesti sisältyville ristiriidoille. Työ- ja elinkeinoministeriön innovaatiopolitiikkaa tutkitaan derridalaisesta dekonstruktiosta johdettua menetelmää hyödyntäen. Dekonstruoitava teksti on työ- ja elinkeinoministeriön innovaatio-osaston työntekijän pitämän innovaatiopolitiikan painotuksia käsittelevän seminaariesitelmän PowerPoint-diat. Dioista esiin nousseiden teemojen tarkastelua syvennettiin muilla niitä käsittelevillä asiakirjoilla ja julkaisuilla, joihin viittaamista on perusteltu aina tapauskohtaisesti. Tutkielman päätulos on, että ekologinen kestävyys on huomioitu innovaatiopolitiikassa osana laajempaa kestävän kehityksen käsitettä, mutta kestävän kehityksen ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus eivät esiinny innovaatiopolitiikassa tasapainossa. Kestävän kehityksen taloudellinen ulottuvuus on kolmesta ulottuvuudesta ainoa, jonka merkitys on innovaatiopolitiikassa kiinnitetty konkreettiseen ja mitattavaan käsitteeseen, talouskasvuun. Vaikka ekologinen kestävyys on huomioitu innovaatiopolitiikassa, sen merkitys on jätetty avoimeksi. Tutkielman analyysiosassa osoitetaan, ettei kestävyys käsitteenä ole yksitulkintainen, ja että kestävyyden käyttäminen talouskasvun edistämistavan laadullisena määreenä ei riitä ohjaamaan käytännön toimia ihmiskunnan aiheuttaman absoluuttisen ympäristönkuormituksen keventämiseksi. Pikemminkin se ohjaa ainoastaan ympäristön kuormituksen suhteelliseen keventämiseen. Kestävä kehitys on käsitteenä ilmaantunut suomalaiseen innovaatiopolitiikkaan 2000-luvun ensi vuosikymmenen loppupuolella kestävän innovoinnin käsitteen myötä. Tutkielman tulos tukee aikaisempia havaintoja innovaatiopolitiikasta siinä, että innovaation käsitteen laajentumisesta huolimatta innovaatiopolitiikassa näyttäisi edelleen vaikuttavan vahvasti sen teknis-taloudellinen ydin. Kriittisyydestä huolimatta tutkielmasta käy ilmi, että kestävä kehitys huomioidaan innovaatiopolitiikassa laajalti, jopa laajemmin kuin aikaisemman tutkimuksen perusteella voisi olettaa. Se ei ole itsestäänselvyys, koska ekologisen kestävyyden edistäminen ei ole innovaatiopolitiikan tai työ- ja elinkeinoministeriön olemassaolon ensisijainen tarkoitus. Vaikka analyysin perusteella voi sanoa talouskriisin aiheuttaman kiireellisyyden yhä menevän työ- ja elinkeinoministeriön prioriteettilistalla ilmastonmuutoksen aiheuttaman kiireellisyyden edelle, tutkielman perusteella ekologisen kestävyyden edistäminen on vakiinnuttamassa yhä tukevampaa jalansijaa suomalaisessa innovaatiopolitiikassa.
”Tuskin missään valtiokoneiston toiminnassa uhrataan varoja kannattavampaan toimintaan kuin tässä” : Kehitysaluerahasto Oy, aluepolitiikka ja yrittäjyys 1971–1987

Kononen, Sampsa (2020)

Tutkielma tarkastelee aluepolitiikan ja yrittäjyyden suhdetta Kehitysaluerahasto Oy:n toiminnan kautta vuosina 1971–1987. Kehitysaluerahasto Oy oli valtion omistama osakeyhtiö, joka rahoitti kehitysalueiden elinkeinoelämää lainoilla, takauksilla ja avustuksilla. Aluksi sen tavoitteena oli kehitysalueiden teollistaminen ja työpaikkojen luominen, mutta myöhemmin keskeiseksi tavoitteeksi muodostui työllisyyden lisääminen uusien yritysten perustamiseen rohkaisemalla. Sen perustaminen kytkeytyi 1970-luvun alun poliittiseen tilanteeseen, jossa kehitysaluepolitiikkaa haluttiin tehostaa. Kehitysaluerahasto Oy:ta on käsitelty aiemmassa aluepolitiikan tutkimuksessa jonkin verran, minkä lisäksi siitä on tehty kaksi yrityshistoriikkia. Tästä huolimatta sen toimintaa ei ole tutkittu kovin syvällisesti ainakaan laadullisin menetelmin. Myös aluepolitiikan ja yrittäjyyden suhde on jäänyt aiemmassa tutkimuksessa hyvin vähälle huomiolle. Tämän tutkielman tarkoitus on paikata tätä tutkimuksellista aukkoa ja arvioida Kehitysaluerahasto Oy:n toimintaa ja aluepolitiikkaa uudesta näkökulmasta. Tutkimuskysymykset keskittyvät Kehitysaluerahaston johtajien perusteluihin aluepolitiikan tarpeellisuudelle ja heidän näkemyksiinsä yrittäjyydestä. Tutkielmassa hyödynnetään myös kehitysvaltion ja yrittäjähenkisen valtion käsitteitä, ja pohditaan niiden soveltuvuutta Kehitysaluerahasto Oy:n historialliseen kontekstiin. Tätä kautta pohditaan myös valtion ja yritysten suhdetta innovaatiopolitiikassa, josta on käyty runsaasti tieteellistä vuoropuhelua. Aineistona tutkielmassa käytetään Kehitysaluerahasto Oy:n kolmen ensimmäisen toimitusjohtajan sekä heidän kanssaan samaan aikaan koko tutkimusajankohdan toimineen varatoimitusjohtajan tekstimuodossa olevia julkisia puheita, esitelmiä ja kirjoituksia sekä vähäisessä määrin myös muita asiakirjoja. Aineisto on kerätty Kehitysaluerahasto Oy:n seuraajaorganisaatio Finnvera Oy:n arkistosta. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen sisällönanalyysi teemoittelun ja tyypittelyn avulla. Aineiston luonteen vuoksi tutkielman johtopäätökset jäävät melko yleiselle tasolle, sillä puheita ja julkisia esiintymisiä ei voida pitää objektiivisina kuvauksina. Niistä voidaan kuitenkin päätellä aatemaailmoja, tavoitteita ja päämääriä. Tulokset siis kuvastavat Kehitysaluerahasto Oy:n johtajien puheissa ilmenevää todellisuutta, joka täytyy ottaa huomioon niitä arvioitaessa. Kehitysaluerahasto Oy:n toiminnassa aluepolitiikka ja yrittäjyyden edistäminen kytkeytyvät toisiinsa sekä yhteisenä että erillisinä tavoitteina. Keskeisiä tuloksia tutkielmassa ovat Kehitysaluerahasto Oy:n innovaatiopoliittisen toiminnan ja kehitysalueiden yrittäjyysmyönteisen ilmapiirin edistämisen aiempia käsityksiä suurempi merkitys. Molemmat näistä havainnoista on huomioitu aiemmissa tutkimuksissa, mutta tämän tutkielman analyysin perusteella niillä saattaa olla aiemmin luultua suurempi painoarvo. Koska molempia näistä on varsin vaikea mitata, täytyy tämän tutkielman aineiston analyysin perusteellakin tyytyä vain arvioiden esittämiseen. Kolmas keskeinen havainto on 1970-luvun loppupuolen hahmottaminen yhteiskunnallisena käännekohtana. Aiemmin korostetut alueellisen tasa-arvon ja työllisyyden lisäämisen tavoitteet alkoivat menettää merkitystään noin vuodesta 1978 lähtien, ja kilpailukyvyn parantamisen ja innovaatioiden edistämisen tavoitteet korvasivat ne Kehitysaluerahasto Oy:n toiminnan keskeisinä päämäärinä. Samalla aluepolitiikka jäi 1980-luvun aikana taustalle, kun yrittäjyyden merkitys korostui Kehitysaluerahasto Oy:n toiminnassa entistä enemmän. Valtiomuutos suunnitteluvaltiosta kilpailukyky-yhteiskuntaan 1980-luvulta lähtien välittyy aineistosta joiltakin osin, mutta esimerkiksi uusliberalistiset vaikutteet jäivät melko vähäisiksi Kehitysaluerahasto Oy:n johtajien puheissa.
”Tuskin missään valtiokoneiston toiminnassa uhrataan varoja kannattavampaan toimintaan kuin tässä” – Kehitysaluerahasto Oy, aluepolitiikka ja yrittäjyys 1971–1987

Kononen, Sampsa (2020)

Tutkielma tarkastelee aluepolitiikan ja yrittäjyyden suhdetta Kehitysaluerahasto Oy:n toiminnan kautta vuosina 1971–1987. Kehitysaluerahasto Oy oli valtion omistama osakeyhtiö, joka rahoitti kehitysalueiden elinkeinoelämää lainoilla, takauksilla ja avustuksilla. Aluksi sen tavoitteena oli kehitysalueiden teollistaminen ja työpaikkojen luominen, mutta myöhemmin keskeiseksi tavoitteeksi muodostui työllisyyden lisääminen uusien yritysten perustamiseen rohkaisemalla. Sen perustaminen kytkeytyi 1970-luvun alun poliittiseen tilanteeseen, jossa kehitysaluepolitiikkaa haluttiin tehostaa. Kehitysaluerahasto Oy:ta on käsitelty aiemmassa aluepolitiikan tutkimuksessa jonkin verran, minkä lisäksi siitä on tehty kaksi yrityshistoriikkia. Tästä huolimatta sen toimintaa ei ole tutkittu kovin syvällisesti ainakaan laadullisin menetelmin. Myös aluepolitiikan ja yrittäjyyden suhde on jäänyt aiemmassa tutkimuksessa hyvin vähälle huomiolle. Tämän tutkielman tarkoitus on paikata tätä tutkimuksellista aukkoa ja arvioida Kehitysaluerahasto Oy:n toimintaa ja aluepolitiikkaa uudesta näkökulmasta. Tutkimuskysymykset keskittyvät Kehitysaluerahaston johtajien perusteluihin aluepolitiikan tarpeellisuudelle ja heidän näkemyksiinsä yrittäjyydestä. Tutkielmassa hyödynnetään myös kehitysvaltion ja yrittäjähenkisen valtion käsitteitä, ja pohditaan niiden soveltuvuutta Kehitysaluerahasto Oy:n historialliseen kontekstiin. Tätä kautta pohditaan myös valtion ja yritysten suhdetta innovaatiopolitiikassa, josta on käyty runsaasti tieteellistä vuoropuhelua. Aineistona tutkielmassa käytetään Kehitysaluerahasto Oy:n kolmen ensimmäisen toimitusjohtajan sekä heidän kanssaan samaan aikaan koko tutkimusajankohdan toimineen varatoimitusjohtajan tekstimuodossa olevia julkisia puheita, esitelmiä ja kirjoituksia sekä vähäisessä määrin myös muita asiakirjoja. Aineisto on kerätty Kehitysaluerahasto Oy:n seuraajaorganisaatio Finnvera Oy:n arkistosta. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen sisällönanalyysi teemoittelun ja tyypittelyn avulla. Aineiston luonteen vuoksi tutkielman johtopäätökset jäävät melko yleiselle tasolle, sillä puheita ja julkisia esiintymisiä ei voida pitää objektiivisina kuvauksina. Niistä voidaan kuitenkin päätellä aatemaailmoja, tavoitteita ja päämääriä. Tulokset siis kuvastavat Kehitysaluerahasto Oy:n johtajien puheissa ilmenevää todellisuutta, joka täytyy ottaa huomioon niitä arvioitaessa. Kehitysaluerahasto Oy:n toiminnassa aluepolitiikka ja yrittäjyyden edistäminen kytkeytyvät toisiinsa sekä yhteisenä että erillisinä tavoitteina. Keskeisiä tuloksia tutkielmassa ovat Kehitysaluerahasto Oy:n innovaatiopoliittisen toiminnan ja kehitysalueiden yrittäjyysmyönteisen ilmapiirin edistämisen aiempia käsityksiä suurempi merkitys. Molemmat näistä havainnoista on huomioitu aiemmissa tutkimuksissa, mutta tämän tutkielman analyysin perusteella niillä saattaa olla aiemmin luultua suurempi painoarvo. Koska molempia näistä on varsin vaikea mitata, täytyy tämän tutkielman aineiston analyysin perusteellakin tyytyä vain arvioiden esittämiseen. Kolmas keskeinen havainto on 1970-luvun loppupuolen hahmottaminen yhteiskunnallisena käännekohtana. Aiemmin korostetut alueellisen tasa-arvon ja työllisyyden lisäämisen tavoitteet alkoivat menettää merkitystään noin vuodesta 1978 lähtien, ja kilpailukyvyn parantamisen ja innovaatioiden edistämisen tavoitteet korvasivat ne Kehitysaluerahasto Oy:n toiminnan keskeisinä päämäärinä. Samalla aluepolitiikka jäi 1980-luvun aikana taustalle, kun yrittäjyyden merkitys korostui Kehitysaluerahasto Oy:n toiminnassa entistä enemmän. Valtiomuutos suunnitteluvaltiosta kilpailukyky-yhteiskuntaan 1980-luvulta lähtien välittyy aineistosta joiltakin osin, mutta esimerkiksi uusliberalistiset vaikutteet jäivät melko vähäisiksi Kehitysaluerahasto Oy:n johtajien puheissa.
Yhteiskunnalliset ongelmat osana Suomen innovaatiopolitiikkaa – Uuden sukupolven missiolähtöisyys tiedontuotannon regiimin neuvottelussa

Hämäläinen, Helmi (2022)

Tässä tutkielmassa tarkastelen Suomen innovaatiopolitiikan asiantuntijoiden käsityksiä politiikanalan kehityksestä, jossa yhteiskunnallisilla ongelmilla näyttää olevan entistä näkyvämpi rooli. Perinteisen teknis–taloudellisen, markkinahäiriöitä korostavan innovaatiopolitiikan rinnalle on noussut sosio–teknologisen järjestelmän muutosta eli transformaatiota ajava innovaatiopolitiikka. Sen tavoitteena on ratkaista globaalisti verkottuneita ilmastonmuutoksen tai ikääntymisen kaltaisia haasteita. Tutkimuksen kohteena ovat transformatiivisen innovaatiopolitiikan kehys ja sitä ilmentävä missiolähtöinen (mission-oriented) innovaatiopolitiikka, jossa asetetaan yhteiskuntaa läpileikkaava tavoite, missio. Tutkielman tavoitteena on kuvata innovaatiopolitiikan tietoa tuottavan organisaatiokentän, tiedontuotannon regiimin, käsityksiä siitä, millaisia valmiuksia ja hidasteita Suomessa on toteuttaa transformatiivista innovaatiopolitiikkaa ja missiolähtöisyyttä. Aihetta on tutkittu Suomessa vain vähän, eikä siitä ole käyty julkishallinnossakaan selkeää keskustelua. Kansainvälisellä kentällä aihe on kiinnostanut tutkijoita jo pitkään, mutta vähälle huomiolle on jätetty missiolähtöisyyttä toteuttavien ihmisten ja instituutioiden näkökulma. Tutkielmani tavoite on täydentää tätä toimijoiden näkökulmaa ja luoda tilannekuvaa Suomen kehityksestä. Tutkielma toteutettiin haastattelemalla politiikanalan tiedontuotannon regiimiä. Organisaatiokenttää laajasti edustavaan aineistoon haastateltiin yhteensä 32 asiantuntijaa 15 organisaatiosta. Haastatteluita analysoitiin sisällönanalyysin keinoin tyypittelemällä käsityksiä ja analysoimalla niitä teoriaohjaavasti empiiristä aineistoa korostaen. Tuloksena haastateltavat eivät pitäneet transformaatiota innovaatiopolitiikan lähtökohtana, mutta monimutkaisten yhteiskunnallisten ongelmien merkityksen nähtiin kasvaneen politiikan tavoitteissa ja sisällöissä, jotka muotoutuvat kansainvälisen esimerkin perusteella. Haastateltavien mukaan transformaatio näkyy hallitusohjelmassa, TK-rahoituksessa, yliopistojen strategioissa ja siinä, että ongelmien ratkaisemisen ajatellaan edellyttävän käyttäytymisen muutosta. Lisäksi tunnistettiin sitä hidastavina tekijöinä innovaatiopolitiikan pitkäjänteisyyden ja yhteisen vision puute sekä siiloutuneisuus. Missiolähtöisyydestä tutkimuksessa havaittiin, että haastateltavat ymmärsivät käsitettä kolmella mahdollisesti päällekkäisellä tavalla. Tämän perusteella missiolähtöisyys on epämääräinen termi, joka tulisi määritellä selkeästi ja jonka suhdetta tulisi selventää mahdollisiin rinnakkaisiin käsitteisiin kuten ilmiölähtöisyyteen. Tutkimuksen perusteella Suomen TKI-politiikka on vailla selkeää tilannekuvaa ja yhteistä visiota, jotka yhdessä siiloutumisen kanssa estävät transformaatiota. Sen sijaan politiikan tavoitetta korostava missio nähtiin mahdollisuutena selkeyttää puuttuvaa visiota. Missioiden tärkeä anti näytti myös olevan, että niitä pidettiin mahdollisuutena mobilisoida teknologisten innovaatioiden lisäksi transformaation edellyttämiä sosiaalisia ja institutionaalisia innovaatioita. Tutkimuksen johtopäätöksenä innovaatiopolitiikan kehitystä ja muutosta olisi syytä tarkastella nykyistä strategisempana kysymyksenä. Transformatiivisuutta ja missiolähtöisyyttä tulisi pohtia osana sitä tarpeellista työtä, jossa selkeytetään Suomen innovaatiopolitiikan puuttuvaa visiota.
Yhteiskunnalliset ongelmat osana Suomen innovaatiopolitiikkaa : uuden sukupolven missiolähtöisyys tiedontuotannon regiimin neuvottelussa

Hämäläinen, Helmi (2022)

Tässä tutkielmassa tarkastelen Suomen innovaatiopolitiikan asiantuntijoiden käsityksiä politiikanalan kehityksestä, jossa yhteiskunnallisilla ongelmilla näyttää olevan entistä näkyvämpi rooli. Perinteisen teknis–taloudellisen, markkinahäiriöitä korostavan innovaatiopolitiikan rinnalle on noussut sosio–teknologisen järjestelmän muutosta eli transformaatiota ajava innovaatiopolitiikka. Sen tavoitteena on ratkaista globaalisti verkottuneita ilmastonmuutoksen tai ikääntymisen kaltaisia haasteita. Tutkimuksen kohteena ovat transformatiivisen innovaatiopolitiikan kehys ja sitä ilmentävä missiolähtöinen (mission-oriented) innovaatiopolitiikka, jossa asetetaan yhteiskuntaa läpileikkaava tavoite, missio. Tutkielman tavoitteena on kuvata innovaatiopolitiikan tietoa tuottavan organisaatiokentän, tiedontuotannon regiimin, käsityksiä siitä, millaisia valmiuksia ja hidasteita Suomessa on toteuttaa transformatiivista innovaatiopolitiikkaa ja missiolähtöisyyttä. Aihetta on tutkittu Suomessa vain vähän, eikä siitä ole käyty julkishallinnossakaan selkeää keskustelua. Kansainvälisellä kentällä aihe on kiinnostanut tutkijoita jo pitkään, mutta vähälle huomiolle on jätetty missiolähtöisyyttä toteuttavien ihmisten ja instituutioiden näkökulma. Tutkielmani tavoite on täydentää tätä toimijoiden näkökulmaa ja luoda tilannekuvaa Suomen kehityksestä. Tutkielma toteutettiin haastattelemalla politiikanalan tiedontuotannon regiimiä. Organisaatiokenttää laajasti edustavaan aineistoon haastateltiin yhteensä 32 asiantuntijaa 15 organisaatiosta. Haastatteluita analysoitiin sisällönanalyysin keinoin tyypittelemällä käsityksiä ja analysoimalla niitä teoriaohjaavasti empiiristä aineistoa korostaen. Tuloksena haastateltavat eivät pitäneet transformaatiota innovaatiopolitiikan lähtökohtana, mutta monimutkaisten yhteiskunnallisten ongelmien merkityksen nähtiin kasvaneen politiikan tavoitteissa ja sisällöissä, jotka muotoutuvat kansainvälisen esimerkin perusteella. Haastateltavien mukaan transformaatio näkyy hallitusohjelmassa, TK-rahoituksessa, yliopistojen strategioissa ja siinä, että ongelmien ratkaisemisen ajatellaan edellyttävän käyttäytymisen muutosta. Lisäksi tunnistettiin sitä hidastavina tekijöinä innovaatiopolitiikan pitkäjänteisyyden ja yhteisen vision puute sekä siiloutuneisuus. Missiolähtöisyydestä tutkimuksessa havaittiin, että haastateltavat ymmärsivät käsitettä kolmella mahdollisesti päällekkäisellä tavalla. Tämän perusteella missiolähtöisyys on epämääräinen termi, joka tulisi määritellä selkeästi ja jonka suhdetta tulisi selventää mahdollisiin rinnakkaisiin käsitteisiin kuten ilmiölähtöisyyteen. Tutkimuksen perusteella Suomen TKI-politiikka on vailla selkeää tilannekuvaa ja yhteistä visiota, jotka yhdessä siiloutumisen kanssa estävät transformaatiota. Sen sijaan politiikan tavoitetta korostava missio nähtiin mahdollisuutena selkeyttää puuttuvaa visiota. Missioiden tärkeä anti näytti myös olevan, että niitä pidettiin mahdollisuutena mobilisoida teknologisten innovaatioiden lisäksi transformaation edellyttämiä sosiaalisia ja institutionaalisia innovaatioita. Tutkimuksen johtopäätöksenä innovaatiopolitiikan kehitystä ja muutosta olisi syytä tarkastella nykyistä strategisempana kysymyksenä. Transformatiivisuutta ja missiolähtöisyyttä tulisi pohtia osana sitä tarpeellista työtä, jossa selkeytetään Suomen innovaatiopolitiikan puuttuvaa visiota.

Now showing items 1-6 of 6

Browsing by Subject "innovaatiopolitiikka"

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO