Browsing by Subject "innovaatiot"

Modern-day economics is increasingly biased towards believing that institutions matter for growth, an argument that has been further enforced by the recent economic crisis. There is also a wide consensus on what these growth-promoting institutions should look like, and countries are periodically ranked depending on how their institutional structure compares with the best-practice institutions, mostly in place in the developing world. In this paper, it is argued that 'non-desirable' or 'second-best' institutions can be beneficial for fostering investment and thus providing a starting point for sustained growth, and that what matters is the appropriateness of institutions to the economy’s distance to the frontier or current phase of development. Anecdotal evidence from Japan and South-Korea is used as a motivation for studying the subject and a model is presented to describe this phenomenon. In the model, the rigidity or non-rigidity of the institutions is described by entrepreneurial selection. It is assumed that entrepreneurs are the ones taking part in the imitation and innovation of technologies, and that decisions on whether or not their projects are refinanced comes from capitalists. The capitalists in turn have no entrepreneurial skills and act merely as financers of projects. The model has two periods, and two kinds of entrepreneurs: those with high skills and those with low skills. The society’s choice of whether an imitation or innovation – based strategy is chosen is modeled as the trade-off between refinancing a low-skill entrepreneur or investing in the selection of the entrepreneurs resulting in a larger fraction of high-skill entrepreneurs with the ability to innovate but less total investment. Finally, a real-world example from India is presented as an initial attempt to test the theory. The data from the example is not included in this paper. It is noted that the model may be lacking explanatory power due to difficulties in testing the predictions, but that this should not be seen as a reason to disregard the theory – the solution might lie in developing better tools, not better just better theories. The conclusion presented is that institutions do matter. There is no one-size-fits-all-solution when it comes to institutional arrangements in different countries, and developing countries should be given space to develop their own institutional structures that cater to their specific needs.

Abstract Strategic development in the forest sector has been slow and not until the 21st century stake-holder focus came as a part of the strategic development. New innovations are now having important role while renewing forest sector into bioeconomy. Corporate Social Responsibility (CSR)has traditionally been as a target for development in forest sector because of the high usage of natural resources, but from the 1990s it has gained more attention inspired by the global megatrends and now CSR can be seen as the base of the consept of bioeconomy. The study explored the citizen’s perception towards forest sector innovation efforts from the year 2000 and within the next 20 years. The results were drawn from an analysis of two data sets. Data one consisted of multivariate survey data based on 218 valid responses where current state of forest industry innovative-ness was disclosed by using 13 bioeconomy products and services. Data two consisted of qualitative managerial interviews where forest industry professionals’ opinions of forest in-dustry contributions to sustainable innovations through the lens of three-dimensional innova-tion model/pyramid. Additionally, the aim was to get some reflections from survey results. Concluding the results of this study, the public opinion of forest sector innovations seemed to focus on constructions related innovation efforts and biofuels. In addition, results showed that perceptions of material substitution with wood and reducing environmental impacts of industry were improved since year 2000. The image of future innovation targets of forest sector was quite wide and most heavily it was pointed towards wood building systems, con-struction materials, brand development and material substitution with wood. Statistically sig-nificant differences found between the “past” and “future” innovativeness inquire strengthen-ing of both industry R & D and functioning of innovation systems.

Innovation is an important theme in economics and economic history because modern societies with sustained economic growth are based on constant creation and employment of new technology. This thesis studies the role of individuals and organisations in creating innovations in Finland in the period 1880-1940. A debate in economic history of innovation concerns the notion that innovation was driven by individual inventors without support of formal training and an organisation around them until late 19th century. The alleged transition from independent to dependent innovation created by formally trained inventors within firms in the early 20th century implies that innovation activities would have intensified in the period and, using more of state-of-the-art knowledge, would have produced more innovations of a higher quality. The novelties of this thesis are its focus on independent inventorship in Finland and exceptional focus on inventor careers through biographical or prosopographic data. Finland is an interesting object of study due to a research gap. Finnish technological development has been studied before in literature. However, earlier literature has not addressed the question of independent and dependent innovation in Finland. Literature using historical Finnish patent data has addressed other themes such as patenting by foreigners before the First World War and technology markets. The major data source in this thesis is the Finnish patent database created in a research project at the University of Helsinki. It contains data on patents registered in Finland in 1842-1940 of which I use data on years 1880-1940. I measure this increased quality and complexity of inventing through a quantitative measure, the duration of patents. The variable is used often in quantitative historical literature to measure the quality of patents. As an additional indicator of patent quality, I check the distribution of technological International Patent Classifications (IPC) of patents. I study the distributions by looking at individual and organisation patentees from Finland, Sweden, Germany and the rest of the world’s countries to assess the role of technology and human capital transfer from abroad to Finland. I also use additional prosopographic or biographical data on 93 Finnish inventors with patents in the Finnish patent database between 1910 and 1940 except for two inventors with biography patents prior to 1910. I take the biographical data from two biography databases of Finnish Literature Society (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura), the National Biography of Finland and Talouselämän vaikuttajat. I match the data in biographies with patent data in Finnish patent database. I use these biographies to assess in more detail the formal training, career paths, international connections, economic sectors of work and social background of inventors. The main contribution of this thesis is showing that most inventors worked in organisations when inventing in Finland in the late 19th century and early 20th century. Besides independent inventors actually being dependent, the official patent data seems to show that firms, particularly foreign firms from Sweden and Germany, were important drivers of innovation and economic growth in Finland since the early 1920s. Foreign firms were particularly important in high-tech sectors like chemistry. Independent innovation was rare in Finland already in the late 19th century and early 20th century as innovation was largely carried out by firms and, when studied through prosopographic data, allegedly independent inventors were actually working in or for firms in some way. The results of this thesis are similar to earlier literature on other Nordic countries. The results on biography patents reveal that the official patent data understate the professional and social background of inventors. Even though many inventors were presented in official patent records as engineers, most of the inventors in the biography sample, around 50-60 per cent, were managers, board members or owners of firms when inventing. Inventors had clear occupational continuity in their career. Most inventors had a lot of formal training as over 60 per cent of biography patent inventors had an academic education. Many inventors had education and work experience from abroad, mostly from Germany, Sweden, the USA and Russia. Most inventors had worked most of their career or the second longest term of their careers in someone else’s firm or their own firm. However, there is speculative evidence in this thesis that work history in the public sector or the academia can help inventors to provide high quality technology. The social mobility of inventors was low as most inventors had an upper middle-class or high social background: most inventors were either engineers, managers or non-technical experts and so were their fathers.

Tutkielman tavoite on selvittää, miten Suomessa ollaan ajettu, ohjattu ja kehitetty innovaatiopolitiikkaa vuosina 2007-2020. Tarkasteluun otetaan etenkin yritysverotukseen liittyvät innovaatiopoliittiset hankkeet ja selvitykset. Innovaatiopolitiikalla tarkoitetaan laajaa poliittisen päätöksenteon kokonaisuutta, jolla pyritään kannustamaan innovaatiotoimintaan sekä vahvistamaan yritysten tutkimus- ja kehitystoimintaa (T&K-toiminta). Innovaatiopolitiikalla pyritään talouskasvuun kannustamalla yrityksiä luomaan jotain uutta, eli innovoimaan. Talouskasvu on mahdollista, kun yritykset kilpailevat keskenään omilla aloillaan, ja pyrkivät luomaan toisiaan parempia tuotteita, palveluita ja prosesseja. Näin elinkeinoelämä uudistuu niin sanotun luovan tuhon ansiosta. Luovan tuhon perusajatus on, että heikommin menestyvät yritykset tai liikeideat joutuvat kilpailutilanteen hävitessään väistymään uusien tieltä. Luova tuho on siis tärkeä tuottavuuskasvun mekanismi. Valtion intressi T&K-toiminnan tukemisessa voidaan perustella T&K-toiminnan luonteella ja vaikutuksilla. Kun yritys investoi tutkimukseen ja kehitykseen, tämän toiminnan mukana syntyy hyvin todennäköisesti myös tietoa, joka ei tule ainoastaan sitä kehittävän yrityksen käyttöön. Näin yritys siis paitsi vauhdittaa talouskasvua, myös mahdollisesti hyödyttää toisia yrityksiä ympärillään omalla T&K-toiminnallaan. Yritysverotuksella voidaan kannustaa yrityksiä julkisen vallan tavoitteiden kannalta hyödylliseen toimintaan niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Esimerkiksi yrityksille voidaan myöntää uusiin innovaatioihin liittyviä verohuojennuksia, jolloin yritykset saattavat aktivoitua innovaatiotoiminnassaan enemmän, kuin ne olisivat aktivoituneet ilman huojennusta. Yritysverotus on siis käytännön väline, jolla innovaatiopolitiikkaa toteutetaan. Tutkielmassa käsitellään muun muassa T&K-lisävähennyskokeilua vuosilta 2013-2014 sekä uusien varausmahdollisuuksien sisällyttämistä suomalaiseen yritysverojärjestelmään. Tarkasteltu ajanjakso rajataan alkamaan vuodesta 2007, sillä hypoteesi on, että 2008 alkanut finanssikriisi asetti Suomelle muutospaineita maan talouden elvyttämiseksi. Tutkielmassa käsitellään innovaatiopolitiikan ohjausta ja toteuttamista hallitusohjelmien, ministeriöiden selvitysten sekä Tutkimus- ja innovaationeuvoston toiminnan kautta. Tutkielman laajuuden vuoksi muut innovaatiopolitiikan välineet, kuten julkiset hankinnat ja koulutuspolitiikka, rajataan ulos. Tutkielman laajuuden vuoksi aihe rajataan ainoastaan yritysverotukseen ja nimenomaan osakeyhtiöiden verokohteluun innovaatiopolitiikan näkökulmasta.

Innovaatiot ovat tärkeitä yritystoiminnalle, sillä ne parantavat yritysten kilpailukykyä ja taloudellista menestymistä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella maaseudulla yrityskeskittymissä sijaitsevien hevosalan ja bioenergia-alan pienyritysten innovaatiotoimintaa, kilpailukykyä ja taloudellista menestymistä. Tutkimusaineisto muodostui 124 uusmaalaisen ja itäuusmaalaisen hevosalan sekä 41 pohjoispohjalaisen bioenergia-alan yrittäjän posti- ja internet-kyselyaineistosta. Tutkimusmenetelminä käytettiin ei-parametrisiä testejä, faktorianalyysia ja ryhmittelyanalyysia. Tulosten mukaan eri osa-alueilla innovatiivisista yrityksistä useilla osa-alueilla innovatiiviset olivat menestyneet useimmiten keskinkertaisesti, kun taas joillakin osa-alueilla innovatiiviset olivat menestyneet useimmiten hyvin. Ei-innovatiiviset olivat menestyneet useimmiten heikosti. Useilla osa-alueilla innovatiiviset kokivat kilpailukykynsä pääosin paremmin ja ei-innovatiiviset huonommin kuin muut yrittäjät. Eri tavoin taloudellisesti menestyneistä yrityksistä sekä hyvin että keskinkertaisesti menestyneet olivat harjoittaneet innovaatiotoimintaa useimmiten joillakin osa-alueilla. Heikosti menestyneistä huomattava osa ei ollut harjoittanut innovaatiotoimintaa lainkaan. Hyvin menestyneet yrittäjät kokivat kilpailukykynsä pääosin paremmin ja heikosti menestyneet huonommin kuin muut. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että innovaatiotoiminta joillakin osa-alueilla varmistaa parhaan taloudellisen tuloksen. Se heijastaa yrittäjän seuraavan aikaansa ja kehittävän toimintaansa kohtuullisessa määrin. Näissä yrityksissä lienee löydetty oma menestymiskonseptinsa. Innovaatiotoiminta useilla osa-alueilla voi olla merkki siitä, että yrityksessä ollaan käymässä läpi perusteellista muutosprosessia toiminnassa. Tämä saattaa heijastua yrityksen taloudelliseen tulokseen kielteisesti ainakin muutoshetkellä innovoinnin lisätessä kustannuksia. Innovaatiotoiminnan harjoittamattomuus näyttää heijastuvan yrityksen menestymiseen heikkona menestymisenä. Tutkimuksen perusteella ei voida sanoa yksiselitteisesti, että innovaatiotoiminnan harjoittamisella, kilpailukyvyllä ja taloudellisella menestymisellä olisi suora yhteys toisiinsa, sillä sitä ei mitattu ja niiden vaikutuksia on haastavaa arvioida täsmällisesti. Kuitenkin tulokset viittaavat siihen, että näillä tekijöillä on positiivinen yhteys toisiinsa.

Tämä maisterintutkielma käsittelee lääke- ja terveysteknologian patentteja Suomessa vuosina 1918–1940. Keskeinen tutkielmassa hyödynnettävä aineisto on uusi patenttitietokanta kaikista Suomessa myönnetyistä patenteista vuodesta 1842 vuoteen 1940. Toinen hyödynnettävä aineisto on kansalliskirjaston digitoidut sanomalehdet. Tutkielmassa analysoidaan lääke- ja terveysteknologian patentointia Suomessa kvantitatiivisten ja kvalitatiivisten menetelmien avulla. Tutkimuskysymyksenä on, minkälainen oli vallinnut patenttikulttuuri ja miten patentti-instituution piirteet, erityisesti patenttilain muutokset heijastuivat patentointiin. Historiallinen patenttitutkimus auttaa ymmärtämään sitä minkälaisia kannustimia ja esteitä innovaatiotoiminnalle on ollut ja mitkä tekijät ovat edistäneet teknologista kehitystä. Tämä tutkielma on ensimmäinen, jossa tutkitaan institutionaalisesta näkökulmasta lääke- ja terveysteknologian patentointia Suomessa vuosina 1918–1940. Suomen varhaisen patentti-instituution ja patenttikulttuurin tutkiminen lisää ymmärrystä siitä miten nykyinen lääke- ja terveysteknologinen kehitys Suomessa on saanut alkunsa. Suomen varhaiseen patentti-instituutioon otettiin mallia muista pohjoismaista ja Saksasta. Analyysi osoittaa, että Suomen varhaisessa patentti-instituutiossa oli inklusiivisia piirteitä. Inklusiivisuutta heijastelevat ulkomaalaisten patentoijien tasavertainen kohtelu sekä alhaiset patenttimaksut. Valtaosa patentoijista oli ulkomaalaisia. Lääke- ja terveysteknologian keksijöiden keskuudessa oli paljon lääketieteen ammattilaisia ja insinöörejä. Erityinen piirre lääke- ja terveysteknologian patenteissa oli kuitenkin suomalaisten suhteellisen suuri osuus; suomalaisten osuus lääke- ja terveysteknologian patentoijissa oli kaksinkertainen verrattuna suomalaisten osuuteen kaikkea Suomen patentointia tarkasteltaessa. Suomalaisten patentit olivat keskimäärin lyhytikäisempiä kuin ulkomaalaisten ja yritysten patentit. Patenttijärjestelmästä käydyssä julkisessa keskustelussa keskeiseksi teemaksi nousi vanhentunut patenttilaki. Patenttilain uudistaminen nähtiin tärkeänä ja siitä keskusteltiin sanomalehdissä vuosien 1918–1940 aikana. Regressioanalyysin tulosten perusteella tarkasteluaikavälillä on havaittavissa merkittävä yhteys yritysten patenttien ja myönnettyjen patenttien määrän kasvun välillä. 1930-luvun lakireformin jälkeen patentointi kääntyi kasvuun eikä lamalla näyttänyt olevan negatiivista vaikutusta patentointiin. Arvokkaiden patenttien määrä kasvoi tarkasteluaikavälillä, kun arvokkaan patentin indikaattorina oli patentin voimassaoloaika. Tulokset heijastelevat sitä, kuinka patentti-instituution kehittäminen loi houkuttelevamman ympäristön lääke- ja terveysteknologian innovaatiotoiminnalle Suomessa.

Terveystietojen toisiokäytön sääntelyssä Suomen toisiolaki on vielä toistaiseksi kansainvälisesti ainutlaatuinen. Siinä määritellään mitä sosiaali- ja terveydenhuollon keräämiä tietoja saadaan luovuttaa ja mihin tarkoitukseen. Tässä tutkielmassa arvioidaan lainopin keinoin sitä, onko toisiolain laadinnassa onnistuttu siten, että sillä turvataan yhtäaikaisesti yksilön henkilötietojen suoja ja innovaatiotoiminnan mahdollisuudet. Lääketieteellisen KI-toiminnan mahdollistaminen on tärkeää vakavien sairauksien hoitamiseksi ja terveydenhuollon toiminnan tehostamiseksi. Toisiolaissa erotellaan tutkimustoiminnasta kehitys- ja innovaatiotoiminta. Ratkaisu on kansallinen, sillä yleinen tietosuoja-asetus mahdollistaisi tieteellisen tutkimuksen käsitteellisen laajennuksen. Toisiolakia säädettäessä tunnistettiin lääketieteellisen innovaatiotoiminnan tärkeys ja ehdotettiin tietojen käsittelyperusteeksi suostumusta. Tällöin olisi mahdollistettu tiedollisen itsemääräämisoikeuden tehokas toteutuminen. Sosiaali- ja terveysvaliokunta tuli siihen lopputulokseen, ettei tietosuoja-asetuksen liikkumavara mahdollista suostumuksen käyttöä käsittelyperusteena. Näin ollen KI-toimintaan saa toisiolain perusteella luovuttaa ainoastaan aggregoitua tilastotietoa. Ratkaisu on ongelmallinen, koska älykkäiden lääkinnällisten laitteiden kehittämisessä anonyymi terveysdata on tärkeää. Tutkielmassa selvitetään millä perustein sosiaali- ja terveysvaliokunta lopputulemaansa päätyi sekä arvioidaan, oliko tämä ainut mahdollinen lopputulema. Lisäksi tutkielmassa käsitellään tiedollisen itsemääräämisoikeuden ulottuvuuksia, henkilötietojen suojan alaa sekä toisiolaissa henkilötietojen suojaamiseksi säädettyjä suojatoimia. Tutkielmassa esitellään myös kansallisen työpajaryhmän suunnittelemia malleja dynaamisen suostumuksen alustaksi. Ohjelmistopohjaisten lääkinnällisten laitteiden sääntely muuttui myös lääkinnällisen laitteiden asetuksen myötä. Uusi asetus nostaa ohjelmistot uusiin vaatimusluokkiin IIa ja IIb, joita koskevat aiempaa tiukemmat vaatimustenmukaisuusmenettelyt. Vaatimuksia on tullut kuitenkin nostaa läpinäkyvyyden ja luotettavuuden turvaamiseksi sekä potilasturvallisuuden parantamiseksi. Tutkielman lopputulemana on, että tietosuoja-asetuksen liikkumavara mahdollistaisi suostumuksen käytön. Dynaaminen suostumus yhdistettynä kansalliseen viranomaiseen, joka vastaa ennakollisesta hankkeiden arvioinnista, olisi myös suhteellisuusperiaatteen valossa tasapainoisin ratkaisu, jossa yhdenkään toimijan keskeisiin etuihin ei kosketa. Lääkinnällisten laitteiden asetuksen todetaan lisänneen kehittäjien rekisteröintiin liittyviä velvoitteita, mutta sääntely on kuitenkin oikeasuhtaista suhteessa sillä saavutettaviin etuihin.

Tässä maisterintutkielmassa selvitetään päivittitäistavarakaupan kuluttajien näkemyksiä verkkoruokakaupasta sekä sen innovaatioista. Tutkielmassa pyritään selvittämään, miksi päivittäistavarakaupan kuluttajat eivät käytä ruoan verkkokauppaa ja ovatko he tietoisia verkkoruokakaupan mahdollisuuksista. Lisäksi tarkastellaan kuluttajien ajatuksia ruoan verkkokaupan kolmesta innovaatioista. Nämä innovaatiot olivat: ruokapostilaatikko, tuotteiden lisääminen elektroniseen ostoskoriin skannauksen avulla sekä kanta-asiakaskortin liittäminen verkkoruokakaupan palveluun. Tutkimukseen haastateltiin yhtätoista päivittäistavarakaupan kuluttajaa, joilla ei ollut aikaisempaa kokemusta ruuan verkkokaupasta. Haastatteluissa esiin nousi hinta aikaisempia tutkimuksia mukaillen. Haastateltavat kokivat verkkoruokakaupan palvelut sekä uudet innovaatiot kalliiksi. Haastatteluissa kuluttajat kertoivat myös ruoan verkkokauppojen kotiinkuljetusten olevan kalliita. Aikaisemmissa tutkimuksissa kävi kuitenkin ilmi, että kuluttajat eivät kokeeneet ruoan verkkokaupan olevan kallis, kun kuluttajia muistutettiin päivittäistavarakaupan käymisen ja sinne matkustamisen kustannuksista. Päivittäistavarakaupan kuluttajat kokivat aistinvaraisuuden puuttumisen ongelmana ruoan verkkokaupassa. Aistinvaraisuuden puuttuminen vaikuttaa verkkoruokakaupasta ostettuihin tuotteisiin. Kuluttajat eivät koe, että tuoretuotteet ovat hyvälaatuisia tai palvelun tarjoaja valitsisi kuluttajalle mieltymysten mukaiset ja oikeat tuotteet. Haastateltavat ovat valmiita ostamaan verkkoruokakaupasta niin sanottuja perustuotteita, joiden laatu ei muutu valitsijan muuttuessa. Lisäksi kuluttajat mainitsevat harkitsevansa luomu- ja erikoistuotteiden ostoa ruoan verkkokaupasta. Esimerkiksi luomutuotteet koetaan laadultaan paremmiksi kuin muut ostettavat tuotteet. Haastatteluissa nousi selvästi esille kuluttajien tietämättömyys verkkoruokakaupasta ja sen palveluista. Osa kuluttajista olivat tietoinen verkkoruokakaupan toiminnasta, mutta eivät sen innovaatioista. Kukaan haastateltavista ei tuntenut kolmea esiteltyä innovaatiota. Jotta haastateltavat aloittaisivat verkkoruokakaupassa käynnin, mainitsivat he yhdeksi tärkeäksi tekijäksi mainostamisen. Haastateltavat kokivat, että verkkoruokakaupan palveluita ei mainosteta tarpeeksi ja näin edellä mainitut innovaatiot jäävät kuluttajien epätietoisuuteen.

Työ on laajaan dokumenttiaineistoon, haastatteluihin ja havaintoihin perustuva living lab -tyyppisen tuotekehitysprosessin yksityiskohtainen kuvaus. Hankehistoriallisessa tapaustutkimuksessa on käytetty historiantutkimuksen menetelmiä. Vanhustenkeskuksessa toteutetun living lab -hankkeen lopputuloksena syntyi vanhusten liikkeitä monitoroiva hoitotyön apuväline: turvalattia. Living lab -tyyppisessä tuotekehittämisessä on keskeistä teknologian kehittäminen tuotteen todellisessa käyttöympäristössä siten, että käyttäjät osallistuvat aktiivisesti kehitystyön kaikkiin vaiheisiin. Tutkimuksessa hankkeen etenemistä ja turvalattiateknologian rakentumista tarkastellaan toimijaverkostoteorian ja yhteisöllisen oppimisen käsitteen tarjoamista näkökulmista. Tutkimuksessa kiinnitetään erityisesti huomiota siihen, minkälaisia intressejä teknologian kehittämiseen osallistuvilla ryhmillä on ja minkälaisia konflikteja näiden intressien pohjalta syntyy. Lisäksi tarkastelun keskiössä on käyttäjien ja tuotekehittäjien välinen oppiminen, jonka mahdollistaminen ja edistäminen on living lab -kehittämisen päämäärä. Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että käyttäjiltä saatu palaute on välttämätöntä käyttökelpoisen sosiaali- ja terveydenhuollon alan teknologian aikaansaamiseksi, ja turvalattian tapauksessa käyttäjäpalaute myös uudelleensuuntasi teknologisen järjestelmän innovaatioprosessia. Käyttäjien ja tuotekehittäjien yhteistyön myötä turvalattiaan kehitettiin joukko uusia toiminnallisuuksia ja käsitys tuotteen ydinominaisuuksista sekä hyötylupauksesta muuttuivat. Turvalattian tapaus osoittaa lisäksi yhteisöllisen oppimisen merkityksen innovaatioprosessissa sekä living lab -tyyppisen tuotekehittämisen potentiaalin näiden oppimisprosessien mahdollistajana ja kiihdyttäjänä. Tapaus myös valottaa sitä, kuinka monimutkainen toimintakenttä vanhustenhuolto on teknologian kehittämisen ja sen käyttöönoton näkökulmasta. Näyttäisi kuitenkin siltä, että living lab -metodologian avulla voidaan ylittää joitakin geronteknologian kehittämiseen ja myös käyttöönottoon liittyviä haasteita.