Browsing by Subject "interaktioteoria"

Tutkielman tarkoituksena on tutkia vanhuudeniän yksinäisyyttä interaktioteorian kautta sekä positiivisen ja negatiivisen yksinäisyyden valossa. Palvelukeskuksen harrasteryhmästä eläkeläiset saavat sosiaalista toimintaa, mutta riippuen sen sopivuudesta itselle, yksinäisyys joko pysyy ennallaan tai lieventyy. Seura ei aina lievennä yksinäisyyttä, koska myös seurassa voi tuntea itsensä yksinäiseksi. Kaikki yksinäisyys ei ole yksiselitteisesti negatiivista vaan se voi myös olla mieluista, eli positiivista, ja riippuen ihmisen omista tarpeista, muotoutuu oma yksilöllinen tasapaino positiivisen ja negatiivisen yksinäisyyden välille. Tutkimuskysymykseni ovat millä tavoin harrasteryhmään osallistuminen lieventää yksinäisyyttä Weissin interaktioteorian mukaan ja miten palvelukeskuksen harrasteryhmään osallistuminen muuttaa vanhuksen kokeman yksinäisyyden laatua. Tutkielman metodi on teorialähtöinen sisällönanalyysi. Aineisto kerättiin pääkaupunkiseudun palvelukeskuksen harrasteryhmässä etnografian ja teemahaastatteluiden avuin. Aineisto koostuu kenttäpäiväkirjasta ja haastattelujen litteraatista. Analyysissä yhdistyivät havainnointi- ja haastattelumateriaali analyysirunkoon siten, että jokaisen osallistujan elämäntilanne asetettiin omalle analyysiarkilleen interaktioteorian sekä positiivisen ja negatiivisen yksinäisyyttä analysoiden. Tutkimuksen mukaan vanhuudeniän yksinäisyys lieventyy palvelukeskuksen harrasteryhmään osallistumalla. Lisäksi mahdollinen kotona koettu negatiivinen yksinäisyys muuttuu positiiviseen suuntaan, koska kun on seuraa mitä odottaa, negatiivinen yksinäisyys ei tunnu niin painavalta. Ensimmäisen tutkimuskysymyksen tulokset ovat seuraavat. Harrasteryhmään osallistuminen täydentää parisuhteettoman eläkeläisen yksinäisyyden lieventymistä ja myös yksin asuvan parisuhteettoman yksinäisyyden lieventymiseen harrasteryhmällä on olennainen lieventävä vaikutus. Weissin interaktioteoriaa voi tulosteni mukaan soveltaa eläkeläisten yksinäisyyden lieventämiseen ja käyttää palvelukeskuksen harrastetoiminnan kehittämiseen. Kaikkea yksinäisyyttä ei voi poistaa, mutta lieventää voi. Toiseen tutkimuskysymykseen koskien yksinäisyyden laadun muuttumista harrasteryhmään osallistumisen myötä analyysi antoi tuloksia. Positiivisen ja negatiivisen yksinäisyyden vuorottelua ajatellen, harrasteryhmään osallistuminen toi katkoksen negatiiviseen yksinäisyyteen ja voi tulkita, että se myös muutti negatiivista yksinäisyyttä positiiviseksi, koska kun on mieluista seuraa mitä odottaa, negatiivinen yksinäisyys ei ota yliotetta arjesta. Tutkimuksen tulokset ovat, että kaikki Weissin interaktioteorian ulottuvuudet täyttyvät. Ulottuvuudet täyttyivät vaihdellen ja epätasaisesti henkilön mukaan. Vedenjakajaksi osoittautui parisuhde. Parisuhteessa ei ollut olennaista yhdessä asuminen, eivätkä eläkeläiset pääosin asuneetkaan avoliitossa, vaan tärkeää oli vakituisen seuran saatavuus. Ystävyyssuhteet tai omat lapset ja lapsenlapset eivät korvanneet parisuhteen tarjoamaa seuraa. Johtopäätöksinä voi todeta interaktioteorian sekä positiivisen ja negatiivisen yksinäisyyden yhtymäkohdan. Palvelukeskuksen harrasteryhmät täyttävät parhaiten interaktioteorian liittymisen ulottuvuuden. Harrasteryhmän toiminnan pitää olla ihmiselle tarpeeksi mielekästä ja hänelle sopivassa seurassa, jotta hän päättää osallistua toimintaan. Näin ihminen on ottanut vastuuta omasta yksinäisyydestään ja oikeassa seurassa yksinäisyys lieventyy.