Browsing by Subject "isoset"

Tässä tutkielmassa selvitetään rippikoulun isosten kokemuksia luottamuksellisista keskusteluista ja isoskoulutuksen valmistavuudesta näihin keskusteluihin. Luottamuksellisilla keskusteluilla tarkoitetaan tilanteita, joissa rippikoululainen kertoo isoselle jostakin henkilökohtaisesta ja hänelle vaikeasta asiasta. Luottamuksellisista keskusteluista haluttiin tietää ensinnäkin niiden yleisyyttä. Toiseksi haluttiin selvittää, millaisia ovat isosten käymät luottamukselliset keskustelut. Kolmas kiinnostuksen kohde oli, että mitä aiheita keskusteluissa käydään. Isoskoulutuksen osalta kiinnostavaa oli, mitä luottamuksellisiin keskusteluihin liittyviä asioita isoskoulutuksessa opittiin ja käsiteltiin. Sen lisäksi selvitettiin myös sitä, kokivatko isoset isoskoulutuksen valmistavan käymään luottamuksellisia keskusteluja. Tutkimus oli luonteeltaan määrällinen, ja se toteutettiin sähköistä kyselylomaketta hyödyntäen. Lomake lähetettiin Tampereen hiippakunnasta ja Turun arkkihiippakunnasta valikoituneiden seurakuntien isosille, jotka vastasivat siihen vapaaehtoisesti ja itsenäisesti. Kyselyyn vastasi 170 isosta 26:sta seurakunnasta. Keskeisimpänä tutkimustuloksena voidaan todeta, että isoset käyvät hyvin paljon luottamuksellisia keskusteluja. Vain noin yksi kymmenestä isosesta ei ole koskaan keskustellut luottamuksellisesti rippikoululaisen kanssa. Tavallisimpia luottamuksellisen keskustelun tilanteita ovat pienryhmäkokoontumisen yhteydessä rippikoulun intensiivijaksolla. Isoset käyvät luottamuksellisia keskusteluja niin ryhmässä kuin kahden kesken rippikoululaisen kanssa. Isoskoulutuksen valmistavuuden osalta voidaan todeta, että luottamuksellisten keskusteluiden huomioiminen riippui pitkälti seurakunnasta. Isosten kokemus luottamuksellisten keskustelujen valmistavuudesta vaihteli siis melko paljon.

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin Helsingin seurakuntien isosten stereotypioita ja metastereotypioita. Stereotypialla tarkoitettiin Gordon Allportin mukaisesti kategoriaan yhdistettyä liioiteltua uskomusta. Metastereotypialla tarkoitettiin stereotypioiden stereotypioita eli havaintoja, joita yksilöllä tai ryhmällä on toisten stereotypioista heitä kohtaan. Tutkimuksessa selvitettiin isosten itsearviota omasta isosryhmästään ja isosten stereotypioita ja metastereotypioita eli mitä isoset ajattelivat muista nuorista ja mitä isoset olettivat muiden nuorten ajattelevan isosista. Lopuksi selvitettiin myös, millainen oli isosten oma käsitys uskonnollisuudestaan. Tutkimus tehtiin kvantitatiivista tutkimusotetta hyödyntäen ja aineistonkeruu tapahtui sähköisen kyselylomakkeen avulla. Lähes kaikki seurakunnat osallistuivat aineistonkeruuseen ja kyselyyn vastasi 153 isosta. Isoset arvioivat omaa asemaansa isoskoulutusryhmässä hyvin positiivisesti, ja vain harva koki negatiivisia tunteita ryhmässä. Tämä viittaa isosten vahvaan ryhmään samaistumiseen. Isosilla ilmeni vain positiivisia stereotypioita muista nuorista. Isoset eivät siis stereotyyppisesti liitä negatiivisia ajatuksia muihin nuoriin, vaikka tällainen oletus olikin yleisesti stereotypiatutkimusten pohjalta tehty. Isosilla oli niin positiivisia kuin negatiivisia metastereotypioita. Negatiivisina metastereotypioina uskonnollisuus ja lainkuulaisuus olivat piirteitä, joihin isoset eivät halunneet heitä yhdistettävän. Isoset eivät omasta mielestään eroa mitenkään muista nuorista ja he pyrkivät samaistamaan itsensä muihin nuoriin. Näin isoset pyrkivät muuttamaan heidän ja muiden nuorten välillä olevia virheellisiä stereotyyppisiä eroja. Tulokset vahvistivat ennakko-oletukset, joiden mukaan isoset ajattelevat, että muut nuoret eivät ole uskonnollisia ja että isoset luulevat muiden nuorten ajattelevan, että isoset ovat uskonnollisia. Isoset eivät kuitenkaan pitäneet itseään lainkaan niin uskonnollisina, kuin he olettivat muiden heistä ajattelevan. Isosten uskonnollisuus oli henkisyyteen viittaavaa ja liberaalia.