Browsing by Subject "isät"
Now showing items 1-5 of 5
-
(2013)Pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli rakentuu vahvalle käsitykselle sosiaaliturvan universaaliudesta muun muassa tasavertaisuudesta ja mahdollisuuksien tasa-arvosta. Tarkemmassa tarkastelussa yhteiskuntamallimme palvelujärjestelmineen ei kuitenkaan tähän kaikissa kohdin pysty. Äiteihin verrattuna isien heikommalta näyttävä asema avioerotilanteissa suhteessa oman lapsen huoltajuuteen on tästä yksi esimerkki. Median ja tutkimusten antaman tiedon mukaan yhä useampi mies ja isä haluaa nykyisin kuitenkin olla aktiivisempana osana lastensa elämää myös eron jälkeen. Tästä huolimatta isät kokevat edelleen toistuvasti jäävänsä erotilanteessa toissijaiseen asemaan suhteessa lasten äitiin avio- ja avoeroprosesseihin liittyvissä huoltajuus- ja tapaamiskiistoissa. Tutkimus tarkastelee suomalaisten ero- ja etä-isien asemaa kansalaisuuden näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli tuoda esille, minkälaista sosiaalista kansalaisuutta erilaiset näkemykset ja kokemukset suomalaisten eroisien asemasta rakentavat. Tutkimus oli aineistolähtöinen, mutta pohjautui myös aiempaan isyyteen, erovanhemmuuteen ja sosiaaliseen kansalaisuuteen liittyvään tutkimukseen ja eri teorioiden antamaan esiymmärrykseen. Tutkimuskirjallisuuden kansalaisuutta koskeva keskustelu liittyy mm. T.H. Marshallin, Talcott Parsonsin ja Keith Faulksin kansalaisuutta koskevaan kirjallisuuteen. Isyyden osalta tutkimuksessa esitellään suomalaisen isyyden murrosta patriarkaalisesta isyydestä kohti joustavampia isyyskäsityksiä ja mm. perheroolien muuttumista. Tutkimusaineisto koostui kahdesta eri aineistosta: Erovanhemmuuskirjoitukset 2011–2012 -aineistosta ja Helsingin Sanomien eroisyyttä ja erovanhemmuutta koskevista artikkeleista ja mielipidekirjoituksista vuosilta 2009–2012. Aineiston analyysiä tehtiin laadullisella sisällönanalyysillä ja teemoittelemalla tutkimusaineistosta esille nousseita aiheita. Ero- ja etä-isien sosiaalinen kansalaisuus näyttää rakentuvan siitä osallisuuden ja kuulluksi tulemisen kokonaisuudesta, jonka kehys rakentuu ero- ja etä-isyyden konkreettista toteuttamista määrittelevien eri kenttien toiminnan ja vuorovaikutuksen mukaan. Näitä kenttiä ovat tämän tutkimuksen mukaan lainsäädäntö, sosiaali- ja terveyspalvelut ja kulttuurisesti yleistyneet käsitykset sukupuolesta, vanhemmuudesta ja mm. lapsen edusta ja kehityksellisistä tarpeista. Ero- ja etä-isyyden voidaan katsoa tämän tutkimuksen valossa toteutuvan ja rakentuvan tässä kehyksessä. Kansalaisuuden näkökulmasta lainsäädännön kentän osalta merkityksellistä näyttäisi olevan se, miten isät kokevat lainsäädännön tukevan tai heikentävän heidän mahdollisuuksiaan toteuttaa tahtomaansa isyyttä. Lainsäädäntö itsessään ei tätä estä, vaan ohjaa tasavertaisuuteen ja lapsen edun toteuttamiseen, mutta käytännön hallintopäätöksissä (vrt. käräjäoikeus tai lastenvalvojan vahvistama huolto- ja tapaamissopimus) isien kokemus on tutkimusaineiston mukaan se, ettei heidän näkemystään oteta aina huomioon. Tämä voidaan nähdä toimintana, joka tukee äitien vanhemmuuden ensisijaisuutta ja näin heikentää lähtökohtaisesti isien mahdollisuutta sellaiseen vanhemmuuteen, johon he haluaisivat. Sosiaali- ja terveyspalveluissa ero- ja etä-isien sosiaalista kansalaisuutta näyttävät rakentavan merkitsevimmin osallisuuden ja kuulluksi tulemisen kokemukset. Isien kokema kohtelu muun muassa lastenvalvojan, lastensuojelun ja neuvolan taholta oli usein se, ettei heitä kuunnella tai heidät suoranaisesti sivuutetaan. Kulttuurissamme vahvasti elävillä käsityksillä vanhemmuudesta, isyydestä ja äitiydestä on erittäin suuri merkitys sille, minkälaista kansalaisuutta isät ylipäätään voivat suomalaisessa yhteiskunnassa kokea. Kulttuurisesti vahvat käsitykset patriarkaalisesta perhemallista ja vanhemmuudesta näyttävät edelleen elävän hyvin vahvasti suomalaisessa perhepalvelujärjestelmässä ja ihmisten käsityksissä 'oikeasta' vanhemmuudesta. Äitien ensisijaisuus bowlbymaisen kiintymyssuhdeteoreettisen näkemyksen mukaisesti näyttäisi edelleen olevan se kulttuurisesti yleistynyt käsitys hyvästä vanhemmuudesta, joka johtaa esimerkiksi huoltajuuspäätöksissä siihen, että äiti saa useammin lapsen lähihuoltajuuden isien jäädessä tai jättäytyessä itse etäisemmiksi. Näyttäisi siltä, että ero- ja etä-isien sosiaalinen kansalaisuus määrittyvät merkityksellisimmin lainsäädännön, sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän ja kulttuurisesti yleistyneiden käsitysten kautta. Mitä laajemmin tämä kehys mahdollistaa ero- ja etä-isän oman toiveen mukaista isyyttä sitä laajemmaksi tai vahvemmaksi ero- ja etä-isä voi kokea oman sosiaalisen kansalaisuutensa ja sitä vahvemmaksi oman täysivaltaisen kansalaisuutensa. Lainsäädännön, sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän ja kulttuurisesti yleistyneiden käsitysten taustalla voidaan nähdä myös yleiset, ajassa muuttuvat käsitykset ihmisoikeuksista ja ihmisarvosta.
-
(2018)Background: The role of parents in the development of children’s long term eating patterns and food preferences is significant. Although the role of fathers in child upbringing is known to have changed during the past decades, are studies conducted about the role of fathers in food parenting still lacking. Aims: The aim of this study is to increase knowledge about the role fathers have in food parenting and the factors that affect fathers’ food choice motives (FCMs) when making food choices for their children. We examined the nutrition knowledge of fathers, how much they participate in food parenting, what is the food choice motives for fathers when selecting foods for their child and are the importance of different motives explained by the studied factors. Material and methods: The empirical part of the study was conducted by a quantitative study method using a web questionnaire. The FCMs of 281 fathers of 2-6-year-old children was examined by a modified version of Steptoe’s et al. Food Choice Questionnaire (FCQ). In addition, fathers reported how many times during a normal week they eat together with their children and how often they carry responsibility about the buying and/or preparation of food for their child. Fathers were also asked to answer 12 questions measuring their nutrition knowledge. The FCMs were conducted through principal component analysis. The relationships between variables were examined by non-parametric statistical tests, Spearman -correlation test and linear regression analysis. Results: Health, sensory amiability, nutrition quality and convenience were the key FCMs for fathers in this study. They ate together with their child in average 3 times a day. 77 % of the respondents answered that they carry often or always responsibility of the organization of food for their child. The averaged percentage of answers in line with the recommendations in the nutrition knowledge questions was 73 %. The higher education level was associated with a better nutrition knowledge. The higher importance of the health motive was associated with fathers younger age, living in the metropolitan region and the bigger participation in feeding of the child. The higher the fathers’ nutrition level was, the less their food choices for children was driven by what the child wanted and more by the nutrition level of the food. Conclusion: The fathers in this study are actively involved in the food parenting of children. The FCMs of fathers were for most part in line with previous studies conducted with parents and according to previous literature the FCMs of fathers in this study are supporting the development of healthy eating patterns of children. The causality of the association between nutrition knowledge and the child mood and wants -motive would be an important next step in examining if, by increasing fathers nutrition knowledge, it is possible to drive them into making healthier food choices for their children.
-
(2011)Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tutkia isyyden ilmenemistä erilaisissa sosiaalihuollon toimintayksiköissä. Tutkin, miten sosiaalihuollon miesasiakkaat kokevat tulleensa kohdatuiksi isinä ja vanhempina asiakastyössä sosiaalityöntekijän kanssa. Tutkielmaa varten on haastateltu yhdeksää sosiaalihuollon peruspalveluja käyttävää miesasiakasta ja tutkittu heidän kokemuksiaan sosiaalityöstä. Aineisto muodostui neljästä A-klinikkatyön, kolmesta aikuissosiaalityön ja kahdesta lastensuojelun avopalveluita käyttävän isän haastattelusta. Tutkimus kohdistui Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollon toimialaan ja siinä oleviin päihdepalveluiden, aikuissosiaalityön ja lastensuojelun avopalveluiden piirissä oleviin miesasiakkaisiin, jotka olivat isiä. Tutkin isien omia kokemuksia kohtaamastaan sosiaalityöstä, miten heidät on huomioitu isinä ja vanhempina. Fenomenologinen tutkimusote on relevantti lähestymistapa silloin, kun tutkitaan ihmisten kokemuksia. Keskityn ainoastaan tietoisiin, kerrottuihin kokemuksiin, joita isät tuovat esiin. Tavoitteenani on ymmärtää isien välitöntä aiheeseen uppoutunutta kokemusta eli heidän kokemuksiaan isinä ja vanhempina sosiaalityössä. Hyödynsin haastatteluissa teemahaastattelurunkoa, joka koostui kokemuksista kolmen eri teeman ympärillä. Ensimmäinen teema koski miesasiakkaiden kokemuksia isyydestään ja vanhemmuudestaan. Toinen teema koostui miesasiakkaiden kokemuksista viranomaisista ja erityisesti kohtaamistaan sosiaalityöntekijöistä. Kolmas teema koostui odotuksista ja toiveista niin perheenjäsenten odotuksista ja toiveista isää kohtaan kuin myös isän toiveista ja odotuksista sosiaalityöntekijöitä kohtaan. Toteutin aineiston keruun puolistrukturoituna haastatteluna hyödyntäen teemahaastattelun ideaa. Noudatin väljästi teema-haastattelurunkoa haastattelutilanteissa. Haastattelutilanteistani voin löytää fenomenologisen haastattelun piirteitä, koska annoin isien kertoa vapaasti omia kokemuksiaan niin isinä kuin vanhempinakin tosin haastattelukysymysten ohjaamina. Tarkastelen aineistoa sisällönanalyyttisesti. Analysoinnissa käytän menetelmänä laadullista sisällönanalyysia fenomenologista viitekehystä hyödyntäen. Käytin aineiston jäsentelyssä Atlas.ti-tietokoneohjelmaa. Aineistoni koostuu yhdeksästä kokemuksiin perustuvista teemahaastattelusta, joten Atlaksen käyttö on perusteltua tämän aineiston analyysin kannalta. Atlas auttoi minua jäsentämään kokemukset lähempää fenomenologista tarkastelua varten. Tutkimukseni isillä oli hyvin erilaisia kokemuksia kohtaamastaan sosiaalityöstä. Isät kokivat tulleensa kohdatuiksi sosiaalityössä, vaikka kokemuksia esiintyi myös isien kohtaamattomuudesta. Samalla isällä saattoi olla sekä myönteisiä että kielteisiä kokemuksia kohtaamisistaan sosiaalityöntekijöiden kanssa. Isät kokivat, että heitä kuunnellaan, mutta toisaalta he kokivat, että heidän isyyttään ei tueta riittävästi. Isät saattavat kokea itsensä ohitetuiksi suhteessa äitiin ja sosiaalityöntekijä voi tuntua liian etäiseltä. Riittävällä taloudellisella tuella oli suuri merkitys isänä olemisessa. Isät kuvasivat asioita niin, että vuorovaikutuksen taso näytti olevan merkittävä asia. Sosiaalityöntekijöiden persoona ja sitä kautta syntyvä työskentelyote vaikuttivat sekä myönteisesti että kielteisesti kokemuksiin sosiaalityöntekijöistä. Sosiaalityön toteuttamiseen vaikuttaa sosiaalityöntekijän oma kokemus perhemuodosta ja perheen dynamiikasta. Rakenteelliset tekijät sanelevat sosiaalityön reunaehtoja, jotka heijastuvat sosiaalityöhön. Sosiaalityöhön vaikuttavat puutteelliset työn tekemiseen liittyvät taloudelliset ja henkilökuntaan kohdistuvat resurssit.
-
(2021)Tavoitteet. Tämä kandidaatintutkielma keskittyy tarkastelemaan tämän Suomalaista isyyttä, minkälaisia merkityksiä isät löytävät omasta vanhemmuudestaan, minkälaisia rooleja he ovat lapsensa/lastensa elämässä saaneet ja minkälaiset asiat ovat heidän valintoihinsa vai-kuttaneet. Tämän lisäksi havainnoidaan yhtymäkohtia vastaajien isyyden ja näiden oman lapsuutensa isäkokemuksen väliltä. Tuloksia tarkastellaan peilaten isyyden ja isyyden tutki-muksen historiaan. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisen menetelmin, ensin keräämällä aineisto kyselylomakkeen avulla ja analysoimalla IBM SPSS 27.0.1-ohjelmiston avulla. Kyselylomake on toteutettu Yliopiston e-lomake -järjestelmän kautta, ja lähetetty muun muassa erilaisiin Facebook-ryhmiin. Vastauksia tuli yhteensä 88. Tulokset. Tutkimus osoitti, että suomalaiset isät osallistuvat varsin aktiivisesti lastensa kasvatukseen. Tärkeimmäksi tekijäksi näiden osallisuuden rakentumisessa tarkentui vastaajien tasa-arvoinen suhde omaan puolisoon, ja vastaajien oman isän aktiivinen osallistuminen kasvatukseen heidän omassa lapsuudessaan.
-
(2012)Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan lapsistaan erillään asuvien mutta lapsiaan säännöllisesti tapaavien isien uusien avoja aviovaimojen kokemuksia ja käsityksiä perheestä ja parisuhteesta. Tutkielman tarkoituksena on etsiä vastauksia siihen, millaisena etä-isien puolisoiden elämäntilanne heille itselleen näyttäytyy ja minkälaisia merkityksiä he antavat elämäänsä kuuluville asioille. Millaista on olla puolisona miehelle, jolla on muualla asuvia lapsia edellisestä suhteesta? Mitä naisille merkitsee kuulua jäsenenä perheeseen, jota ei itse ole muodostanut? Millaiset käsitykset perheestä ja parisuhteesta naisten toimintaa ohjaavat? Kuinka he toimivat perheessä ja miten he perustelevat toimintaansa? Tutkielma tuo esiin etävanhemman perheissä elävien naisten omia kokemuksia ja vertaa niitä kulttuurissamme vahvoina eläviin äitipuolimyytteihin. Keskeisessä osassa tutkielmassa on naisten parisuhdetyytyväisyys. Naisen tyytyväisyys puolisonsa toimintaan ja kokemus omista vaikutusmahdollisuuksista perheessä vaikuttavat ratkaisevalla tavalla siihen, kestääkö etä-isän uusi parisuhde. Tutkielmassa kartoitetaan, millaisia asioita naiset pitävät perheessään myönteisinä ja parisuhdetta tukevina ja vastaavasti, millaiset tekijät aiheuttavat perheenjäsenten välille ristiriitoja ja naisille tyytymättömyyttä parisuhteeseensa ja perhe-elämäänsä. Kokemusten tutkimuksena tutkielma asettuu hermeneuttis-fenomenologiseen viitekehykseen, jota täydentää käsitys tiedon sosiaalisesti konstruoituneesta luonteesta. Aineistona on käytetty seitsemän etä-isän kanssa parisuhteessa elävän naisen teemahaastatteluja, joita analysoitiin lähiluvun menetelmää hyödyntäen. Haastateltujen naisten perheissä hoivavastuu lapsista oli yksiselitteisesti lasten biologisilla vanhemmilla, vaikka naiset osallistuivatkin lasten hoitoon. Käsitys omien vanhempien ensisijaisesta hoito- ja kasvatusvastuusta oli keskeinen naisten toimintaa ohjaava käsitys. Lasten kasvatukseen ja kurinpitoon liittyvät kysymykset pakottivat naiset kuitenkin joskus ylittämään rajan, jonka toiselle puolelle astuminen ei tuntunut heistä luontevalta ja oikealta. Naiset pitivät tarkan rajan vanhemmuuden ja oman roolinsa välillä. He eivät kokeneet olevansa lapsille äitejä tai edes äitipuolia. Äitipuoli-sana herätti naisissa voimakkaita reaktioita, eikä yksikään haastatelluista naisista pitänyt sanaa itseään kuvaavana. Kotitöiden jakamiseen lasten vierailut vaikuttivat vain vähän. Niissä perheissä, joissa oli selvä työnjako tiettyjen askareiden suhteen, se säilyi muuttumattomana myös lasten vierailujen aikana. Jos erityistä tehtäväjakoa ei yleensä ollut, saattoivat miehet ottaa enemmän vastuuta esimerkiksi ruoan laitosta lasten vierailujen aikana. Naiset eivät kokeneet sukupuoliroolien juurikaan vaikuttavan oman perheensä työnjakoon. Naisilla oli yleinen käsitys, että muissa perheissä noudatetaan enemmän perinteistä sukupuoliroolijakoa kuin heidän omassa perheessään. Kaikki haastatellut naiset olivat melko tyytyväisiä omaan perhe-elämäänsä, ja parisuhde näyttäytyi heidän elämässään voimavarana. Kaikki naiset kertoivat kuitenkin myös joistain vaikeuksista, joita uusperheen alkutaipaleella oli ollut. Tällaisia menneisyyteen liittyneiksi kuvattuja ongelmia olivat olleet esimerkiksi epäselvät rooliodotukset, lasten kasvatukseen ja kurinpitoon liittyvät rajanvedot, lasten äidin toiminta, taloudelliset epäoikeudenmukaisuudet ja oma ulkopuolisuuden tunne. Pääsääntöisesti naiset kokivat kuitenkin uusperheen elämän olleen helpompaa kuin he olivat odottaneet, mikä kertoo osittain yleisestä käsityksestä, jonka mukaan elämä uusperheessä on aina vaikeaa. Naisten tyytyväisyyden kannalta keskeisiä asioita olivat mahdollisuus määrittää itse oma roolinsa suhteessa lapsiin ja asettaa oman osallistumisensa rajat. Myös yleiset hyvän parisuhteen tunnusmerkit, kuten puolisoiden keskinäinen vuorovaikutus, molemminpuolinen luottamus ja kunnioitus, jaetut arvot sekä yleinen tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden kokemus olivat haastatelluille naisille tärkeitä. Erityisesti naiset korostivat keskusteluyhteyden merkitystä puolisoiden välillä. Tyytyväisyyttä omaan perheelämään lisäsi myös lähipiirin hyväksyntä. Sukulaisten ja ystävien toivottiin suhtautuvan puolison lapsiin osana naisen perhettä olettamatta naisen kuitenkaan ryhtyvän puolison lapsille äidiksi. Kaikkien lasten tasapuolinen kohtelu biologisesta alkuperästä riippumatta oli naisille keskeinen arvo, jota he toivoivat myös läheistensä kunnioittavan. Miehen isyyteen naiset suhtautuivat pääasiassa positiivisesti, ja sitä pidettiin myös merkkinä vastuullisuudesta ja kunnollisuudesta. Parisuhdetyytyväisyyteen vaikuttavat monet tekijät, eivätkä ihmisten onnen aiheet ole aina perhemuodosta kiinni. Uusperheen monimutkaiset perhekuviot asettavat kuitenkin parisuhteelle omat haasteensa. Monet ydinperheessä itsestään selvät ja helpot asiat vaativat uusperheessä erityistä huomiota, pohdintaa ja neuvottelua. Uusperheen haasteet voivat joskus koetella parisuhdetta, mutta ne voivat myös saattaa puolisot keskustelemaan yhdessä vaikeistakin asioista ja tutustumaan toisiinsa pintaa syvemmältä.
Now showing items 1-5 of 5