Browsing by Subject "itse"

Tässä tutkielmassa esittelen enaktivistisessa mielenfilosofiassa esitettyjä itseyden malleja ja niiden filosofisia ongelmia. Itseyden ongelma ei enää ole nykyisen enaktivismin keskiössä, vaikka se oli varhaisen enaktivismin keskeinen teema. Tutkielmasta käy kuitenkin ilmi, että itseyden ongelma on enaktivismissa yhä vailla ratkaisua. Olen valinnut aineistooni sellaista enaktivistista kirjallisuutta, jossa on selkeä pyrkimys käsitellä itseyden filosofisia ongelmia tai muodostaa enaktivistinen itseys-malli. Aineistosta käy ilmi, että enaktivistien kannat itseyteen vaihtelevat melko paljon ja ettei enaktivismi muodosta yhtä yleisesti hyväksyttyä, koherenttia ja ristiriidatonta mallia itseydestä. Jotta aineistosta nousisi esiin toisiinsa vertailtavia itseys-kantoja, olen muotoillut tätä tutkielmaa varten seitsenosaisen kysymyssarjan, jota vasten tulkitsen aineistoa ja jonka mukaan tutkielmani jäsentyy: 1) tiedon intressi, 2) tiedon mahdollisuus ja tutkimuksen metodi, 3) itseyden ontologinen luonne, 4) itseyden ja fenomenaalisen kokemuksen erottamattomuus, 5) itseyden pysyvyys muutoksessa, 6) itseyden tasot ja erilaiset itseydet ja 7) itseyden solipsismi ja intersubjektiivisuus. Esittelen aineistoni näitä kysymyksiä vasten. Varhaiset enaktivistit pitävät arjessa ilmenevää fenomenaalista itseyttä illuusiona, jonka syntymekanismin he pyrkivät selittämään. Myöhemmät enaktivistit eivät sitoudu illusionaariseen kantaan, vaan he pyrkivät hahmottelemaan itseydelle uskottavan ontologisen statuksen: itseyden on oltava jotain todellista, mutta ei liian staattista, sillä muuten se ei säilyisi jatkuvan kehollisen ja mentaalisen muutoksen keskellä. Enaktivistit sitoutuvat empiirisiin tutkimusmenetelmiin, joihin he lukevat paitsi tieteellisen empirian (biologia ja neurotiede), myös kokemuksellisen empirian (fenomenologia ja buddhalainen mielentutkimus). He kritisoivat metafysiikkaa ja mielikuvituksellisia ajatuskokeita itseyden tutkimisen menetelminä. Enaktivistit pitävät lähtökohtaisesti itseyttä ja kokemusta erottamattomina: kaikki itseys on koettua ja kaikki kokemus ilmenee itseydelle. Tämä yleistys ei kuitenkaan päde kaikissa tapauksissa. Osa enaktivisteista katsoo, että minimaalinen itseys, kuten bakteerin itseys, ei voi olla koettua tai tietoista. Itseyden ja kokemuksen erottamattomuus kyseenalaistuu myös silloin, kun inhimillinen kokemus eräissä tilanteissa ilmenee vailla itseydeksi tunnistettavaa rakennetta. Itseyden pysyvyyden ja muutoksen ongelman enaktivistit selittävät materiaalisesta näkökulmasta organismin aineenvaihdunnallisena välttämättömyytenä. Mentaalisen muutoksen selittämisessä jotkut heistä tukeutuvat fenomenologiseen kokemusvirta-analogiaan, jossa kokemusvirran rakenne pysyy samana, vaikka kokemusvirran sisältö alati muuttuu. Enaktivismi luokittelee itseyden piirteet solutason autopoieettisuuteen, eläinkunnan sensorimotorisuuteen ja lopulta ihmisillä myös reflektiiviseen ja autobiografiseen. Erilainen kehollisuus mahdollistaa siis erilaisen itseyden. Keskeinen haaste enaktivismin itseysmalleille on yhtäältä itseyden ontologinen välttämättömyys enaktivismin autopoieettiselle teorialle ja toisaalta itseyden fenomenaalinen fragmentaarisuus. Itseys on välttämätön ontologinen rakenne, jota ilman enaktivismi ei voi selittää kehollista ja elollista kognitiota. Itseys ei kuitenkaan ilmene fenomenaalisessa kokemuksessa, tai jos ilmenee niin ontologisesti heikkona ja fragmentaarisena rakenteena. Itseys on siis enaktivismille fenomenaalisesti tavoittamaton mutta teoreettisesti välttämätön. Esittelemäni itseyden ongelmat liittyvät keskeisesti enaktivistiseen kognition teoriaan, joten niiden selvittely tulevaisuudessa voi edistää enaktivistista hanketta myös yleisemmin.

Tämä maisterintutkielma käsittelee seksuaalisen halun puutteen kokemusta. Se lähestyy aihetta kokemuksen antropologisesta tutkimustraditiosta käsin hyödyntäen erityisesti Kleinmanin ja Kleinmanin analyyttista viitekehystä, jossa kokemus nähdään sekä kollektiivisena että yksilöllisenä tilana. Tutkielma liikkuu näiden kahden tilan välillä kiinnittäen huomiota siihen mitä seksuaalisen haluttomuuden kokijalla on pelissä juuri tässä tietyssä ajassa ja paikassa. Seksuaalisuuden kytkeytyessä länsimaissa vahvasti yksilön minuuteen tulee olennaiseksi käsitellä myös itseyttä ja identiteettiä, joita tarkastellaan Anthony Giddensin ja Michel Foucault’n teorioiden kautta. Foucault’n ajatukset vallasta ja etiikasta ovat tässä erityisen hyödyllisiä. Näkemys seksuaalisesta halusta taloudellisesti ja sosiaalisesti vuorovaikutteisena jatkuvan luomisen ja muuntamisen prosessina nousee myös tutkielmassa relevantiksi näkökulmaksi. Tämän tutkielman tarkoitus ei ole määritellä seksuaalisen halun puutteen kokemus hyväksi tai huonoksi. Sen sijaan tavoitteena on hahmottaa seksuaalisen halun puutteen kokemukseen liittyviä kulttuurisia malleja ja kenties samalla purkaa normaalin ja epänormaalin seksuaalisuuden raja-aitaa. Tutkimuksen pääaineisto on kerätty puolistrukturoitujen teemahaastatteluiden avulla. Haastattelumateriaalin lisäksi aineisto koostuu kuudesta podcastista, viidestä online-artikkelista sekä näihin artikkeleihin kerääntyneistä kommenteista. Aineisto on analysoitu kolmen henkilökohtaista kokemusta tai/ja ihmisten välistä vuorovaikutusta selittävän kategorian pohjalta. Nämä kategoriat viestivät samalla siitä mitä seksuaalisen haluttomuuden kokemuksessa on pelissä. Tutkielma esittää, että seksuaalisessa haluttomuudessa pelissä on ainakin terveys, identiteetti, parisuhde sekä sosiaalinen normaalius. Seksuaalisen halun puute liitetään ensinnäkin biologiaan ja terveyteen. Tämä ilmenee esimerkiksi ajatuksina siitä, että terve ihminen haluaa seksiä. Seksuaalinen halu saatetaan myös luonnollistaa ja kehollistaa hyvin samalla tapaa kuin biologinen sukupuoli. Toiseksi haluttomuuden kokemus yhdistyy romanttisiin ihmissuhteisiin. Pariseksi nähdään romanttiseen ihmissuhteeseen oleellisesti kuuluvana ja sitä lujittavana toimena. Seksuaalisen halun puutteen kokemus kytkeytyy lisäksi yksilön identiteettiin siinä, että seksuaalisuuden ja seksuaalisen halun työstämisen voidaan katsoa olevan modernin identiteetin edellytys. Tutkielma argumentoi, että tietynlaisesta seksuaalisesta halusta on muodostunut normi, johon yksilöt kokevat velvoittavuutta mukautua. Seksuaalisen halun puute näyttäytyy tässä kehyksessä eettisenä riittämättömyytenä. Seksuaalinen haluttomuus voidaan näin ollen tulkita haluksi haluta olla normaali.