Browsing by Subject "itseohjautuvuus"

The purpose of this master’s thesis is to examine professional agency in self-managing work teams. The developmental processes focusing on work stress the ability to manage own work, therefore assessing these possibilities is essential to comprehend the ability of individuals and organizational structures to enable these demands. The theoretical framework is based on examining flexible and agile organizational structures, which emphasises self-management and self-managing teamwork as a focal part of the way flexible organizations operate. Furthermore, the theoretical framework consists of the theory regarding professional agency. The understanding of professional agency is based on a subject-centered socio-cultural approach. The research questions are 1) how do the interviewees describe their professional agency and 2) what kind of themes occur in self-managing teamwork that support professional agency? This thesis is a qualitative interview study, and the research material consists of eight employees’ interviews who work in self-managing teams. The analysis was carried out as a theoretically guided content analysis, in which the material was categorized as central themes. The results showed how professional agency in self-managing teamwork was described by directional factors, participation and inclusion, as well as the development of work and competence. The results also indicated how self-managing teamwork supported professional agency by the themes of developmental mentality, power structures, and the quality of work community dialogue. The interviewees had good opportunities to influence their work and participate in decision-making, but these were determined by the employees’ unprompted actions. Therefore, self-managing teamwork can be interpreted to support professional agency. However, taking in account the context-specific nature of self-managing teamwork and the complex nature of professional agency, further research is required to consider varying work communities.

Objectives. Can individual differences in the way people manage their own lives (life management) be explained from the perspective of life history theory? Understanding these differences is important since life management has a great impact on the wellbeing of people. Life history theory has already been proven to explain many individual differences in the human cognition; this study aimed to expand this field of knowledge. Life history theory states, that the early-life environment of an individual shapes her life history strategies, adapting her to her environment. The events that serve as reminders of mortality in the environment of an individual (mortality cues) were hypothesised to activate different life history strategies in individuals with different childhood environments. This was hypothesised to be reflected as differences in life management. The study also sought to find out, if the observation that people can react differently to a similar mortality cue can be explained by their strategy's impact on their locus of control. Methods. The data used in this study came from the Cardiovascular Risk in Young Finns Study. The relationship between early-life environment (childhood socioeconomic status, SES) and life management (the Self-directedness scale in the Temperament and Character Inventory and two items concerning coping) was explored in the study. Regression analysis was used to analyse whether mortality cues moderated the relationship between SES and self-directedness. Logistic regression analysis was used to analyse whether they moderated the relationship between SES and coping. Sample size was 2 103 for analyses concerning self-directedness (mean age = 31.48 years) and 773 for those concerning coping (mean age = 20.66 years). Results and conclusions. Individuals with lower childhood SES felt that things outside their control were influencing their life more than did those with higher childhood SES. Lower SES was also connected with lower self-directedness in general. The tendency to use one way of coping over another after facing the death of a friend or a family member seemed to depend on childhood SES. Individuals with lower childhood SES used more approach coping; those with higher childhood SES used more avoidance coping. Life history theory seems to be a relevant scientific framework for studying individual differences in life management. Differences in life management might help to understand why people with different backgrounds might react differently to a similar mortality cue. However, no interaction effect on life management was found between the other mortality cues used in the study and childhood SES. Sporadic incidences that are a natural part of life do not seem to activate life history strategies permanently. It is advised then, that especially when the activation of life history strategies is explored using an experimental study design, the results should be interpreted keeping in mind the possibility that single cues might only activate strategies temporarily.

The study examines the manifestation of dignity and the relationship between dignity and survival in the documentary “Autolla Nepaliin – Unelmien elokuva” and in the charity project which was described in the documentary. As the project had achieved its aims, it was considered a success. The material used was the speech of the documentary, transcribed to text. The speakers were the project team as well as people who had experienced comparable issues as the project team. The study represented a qualitative research method. The material was analyzed by the means of theory-based content analysis. The study was based on self-determination theory, which claims person succeeds and feels better when psychological needs, ie autonomy, competence and relatedness are met (Ryan & Deci 2000, 68.) From the theory Martela (2015, 37–54) has derived the concept of the motivational diamond used in the study. It is divided into dignity and survival. Survival consists of acceptance and status as well as safety and resources. Relevance requires the realization of relatedness, contribution (doing good), competence and autonomy. Most observations were made of relatedness, which was evident in the four circles: insiders, related people, project-connected circle, and random people circle. Doing good turned out to be a planned dream of volunteering. Autonomy permeated the entire project and was reflected in ideas, enthusiasm and patient work. Alongside autonomy, responsibility emerged. Competence was realized as learning and development, as well as identifying skills, sources of strengths and barriers. Most of the survival material was related to safety and resources resources, including travel progress, equipment and health. Acceptance and status were realized in social media approvals which affected the accumulation of money. Emotions determined the relationship between dignity and survival, forming a dialogue between them. The project serves as a metaphor for working life projects and their success. It is necessary to identify and define the circles of relatedness, to consider the development of competence, the manifestation of autonomy and the possibilities of contribution. Although funders approve goals defining the project work, it is also worth setting a goal that is relevant to oneself. This also supports the achievement of the official goals.

Objective: Low-grade inflammation underlies a wide variety of long term diseases. Serum level of C-reactive protein (CRP) is a widely used biomarker of inflammation. Its associations with different risk factors of inflammation e.g. psychological stress, depression and health behavior are well known. Previous research suggests that personality is a potential factor underlying several of these risk factors of inflammation. According to Cloninger's model of temperament and character, temperament trait harm avoidance is related to vulnerability for psychological stress and character trait self-directedness is related to maturation of personality and various aspects of well-being. However little is known about the relationship between these personality traits and inflammation. The aim of the present study was to investigate whether harm avoidance and self-directedness was able to predict changes on serum levels of CRP in prospective 11-year follow-up study design. Methods: The present study included 1191 participants (aged 35-50 years) from the longitudinal and population-based Cardiovascular Risk in Young Finns -study (CRYFS) started in 1980. Hierarchical regression analysis was used to examine the relationship between CRP and personality dimensions harm avoidance and self-directedness assessed by Temperament and Character Inventory (TCI) in 2001 and 2012. CRP levels from 2012 assessment were used as a dependent variable and mean scores from 2001 and 2012 studies of harm avoidance and self-directedness were used as independent variables in analysis. CRP levels from 2001 were used for baseline adjustment of CRP. Other covariates adjusted in analysis were assessed in 2012. Results and conclusions: The results showed that only self-directedness was weakly associated with serum levels of CRP, partly contrary to prime hypothesis. However, the main finding was that neither harm avoidance nor self-directedness predicted changes on serum levels of CRP over eleven years after adjusting CRP baseline and covariates. The current findings are mainly inconsistent with previous research. These findings suggest that harm avoidance and self-directedness are not independent risk factors of inflammation from an epidemiological perspective.

Ketterää organisaatiomallia on usein ehdotettu ratkaisuksi muuttuvan maailman vaatimuksiin vastaamiseksi. Kuitenkin vain harva organisaatio on muuttanut toimintaansa ketterämmäksi. Tämä tutkimus lähestyy itseohjautuvuutta kriittisestä näkökulmasta kysyen, miksi itseohjautuvuus ei vielä ole levittäytynyt organisaatioihin laajemmin. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaiset asiat tällä hetkellä vaikuttavat organisaatioiden valmiuksiin ja halukkuuteen muuttaa toimintamallejaan itseohjautuvammiksi. Samalla tutkimus luo kuvaa siitä, onko ketteryyden leviäminen todellisuudessa mahdollista. Tarkastelussa kiinnitetään erityistä huomiota viestinnän ja ennen kaikkea vauhdilla kehittyvien viestintäteknologioiden rooliin suhteessa organisaation kehitykseen. Tutkimusaiheen teoreettisessa tarkastelussa lähdetään liikkeelle siitä, että merkittävin syy mallin leviämisen hitaudelle piilee organisaatioiden taipumuksessa säilyä ennallaan. Organisaatioiden muutoksen hitautta tarkastellaan kompleksisuusteorioiden ja niihin pohjautuvan polkuriippuvuuden käsitteen näkökulmasta. Tutkimusta varten haastateltiin seitsemää johtajaa eri toimialojen organisaatioista. Haastateltavat edustavat suuria, enemmän tai vähemmän perinteisesti organisoituneita organisaatioita. Tutkimusaineisto on kerätty teemahaastatteluilla ja sitä analysoidaan teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen perusteella merkittävin syy sille, että itseohjautuva organisaatiomalli ei vielä ole levinnyt organisaatioihin laajemmin, on sekä aiemman tutkimuksen että haastatteluaineiston perusteella se, että organisaatiot ovat tottuneet organisoitumaan perinteisesti ja siten pysymään polullaan. Vakiintuneissa käytännöissä nähdään paljon säilyttämisen arvoista, koska ne ovat vuosien saatossa osoittautuneet toimiviksi tavoiksi organisoitua. Samanlaista jähmettymistä on havaittavissa myös organisaatioissa vallitsevissa ajatusmalleissa. Vaikka muutosta hidastavat haastatteluaineiston perusteella monet toiminnan tehokkuuteen ja kannattavuuteen liittyvät tekijät, johtajat vaikuttivat olevan ennen kaikkea kiinnostuneita siitä, että töissä voidaan hyvin: hyvinvoivien ja motivoituneiden työntekijöiden uskotaan suoriutuvan tehtävistään paremmin ja sitoutuvan työhönsä entistä syvemmin. Tutkimuksen johtopäätöksinä voidaankin pitää sitä, että itseohjautuvuudesta saatavat työhyvinvointihyödyt tulisi saada laajemmin erilaisten organisaatioiden ulottuville. Joko-tai-ajattelun sijaan itseohjautuvuus tulisi nähdä löyhemmin janana, jolta jokainen organisaatio voisi etsiä itselleen sopivan soveltamisen tavan.

Objectives. The aim of this study was to investigate how flipped learning could be utilized in teaching mathematics in primary school from fourth to sixth grade. Another aim of this study was to examine the benefits and challenges of utilizing flipped learning in teaching mathema-tics from the perspective of both the teacher and the pupil. Flipped learning is a pupil-oriented learning culture which involves supporting the development of autonomy and self-determination of the pupil. Flipped learning enables individual learning pace and also utilizes collaborative learning. Flipped learning investigated in this study has been marginally studied as the majority of flipped learning studies focus on examining flipped classroom method. Methods. This study is a qualitative case study. The participants in this study were class teachers who had utilized flipped learning for the past five years as well as one pupil who had been in flipped learning utilizing class for the past three years. The research material was collected by conducting theme interviews and the results were analyzed with theory-based content analysis. Results and conclusions. The mathematics class investigated in this study utilized flipped learning by means of digital games and weekly achievement plan. The pupils made progress at their own pace and studied in small groups. From the point of view of both the teachers and the pupil, the benefits of flipped learning in this study turned out to be well-being and school satisfaction, the development of studying skills, collaborative learning, clarity of lear-ning objectives and increased motivation. From the point of view of the teachers, the challen-ges presented themselves in maintaining a peaceful working environment as well as concern for the proactivity of the pupils when in need of assistance. From the point of view of the pu-pil, the challenge of flipped learning method appeared as stress involved with scheduling the studies and matching the weekly achievement plan. It can be concluded from these results that in the class investigated in this study, flipped learning resulted in more benefits than chal-lenges although some of the pupils experienced the responsibility involved in flipped learning as burdensome.

Maahanmuuttajataustaisten lähihoitajaksi kouluttautumisessa kietoutuvat yhteen monet ajankohtaiset yhteiskunnalliset ilmiöt. Hoiva on ollut arvostamatonta työtä, ja hoivapulan myötä on edetty kohti maahanmuuttajien ohjaamista alalle, sen sijaan, että työehtoja parannettaisiin. Lisäksi ammatillinen koulutus on nostattanut huolta siitä, millä ehdoin sieltä voi valmistua. Samalla nais- ja maahanmuuttajavaltaiset alat muodostavat työmarkkinoiden alaluokan. Tämä on tutkielman yhteiskunnallinen konteksti, jota vasten somalitaustaisten naisten lähihoitajaksi kouluttautumista peilataan. Tutkielman aineisto koostuu viidestä saman lähihoitajakoulun käyneistä somalitaustaisten naisten haastatteluista. Aineistoa analyysi pohjautuu aineistolähtöiseen grounded theory -menetelmään, jota on kuitenkin täydennetty yhdellä työvaiheella eli jäsenkategoriatasojen lisäämisellä. Tutkimus antaa tietoa siitä, miten haastateltavat päätyivät lähihoitajiksi ja mikä merkitys työlle annetaan nykyisenlaisessa yhteiskunnallisessa järjestyksessä. Lisäksi se antaa tietoa siitä, minkälaista on lähihoitajaksi opiskelu, ja mitä sen aikana opitaan. Tulosten mukaan tiedonpuute tai ristiriitainen tieto vaatii opiskelijoilta vahvaa toimijuutta. Itseohjautuvuuden vaatimus näyttäytyy haastateltaville niin, että heitä pidetään vastuussa sellaisistakin asioista, joihin he eivät voi vaikuttaa. Tällaiset käytännöt, jotka voidaan nimetä institutionaalisen rasismin ilmentymiksi, heikentävät opiskelijan tunnetta siitä, että häntä arvostetaan ja että hän voi luottaa kouluinstituutioon. Haastateltavia yhdistää sama somalitausta, joka on Suomessa erityisen leimattu. Haastateltavat ovat sekä Suomessa syntyneitä että tänne myöhemmin muuttaneita, mikä antaa hyvän kokonaiskuvan siitä, millä tavoin etnisyys näyttäytyy kouluttautumisessa. Yhtäältä opiskelijoiden eri kielitaidot vaikuttavat siihen, kuka hyväksyy ymmärtämättömyytensä, ja uskaltaako pyytää apua. Toisaalta maahanmuuttajakategoria näkyy instituutioiden käytänteissä tukea tarvitsevana taakkana, sillä koulutus on näennäisestä monikulttuurisuudesta huolimatta suomalaisuuteen kasvattaja. Työelämässä etnisyys näkyy ennakkoluuloissa ja rasismin kohtaamisina, joihin ei kuitenkaan puututa, vaan selviämistä varten täytyy jälleen rohkaistua puhumaan vääryyksistä ja painottaa omia oikeuksia. Selviytyäkseen haastateltavat ovat saaneet tukea omilta verkostoiltaan koulun ulkopuolella. He joustavat, raatavat, poissulkevat, ja hakeutuvat paikkoihin, joissa he voivat tehdä töitä yksin tai hyväksyvässä työympäristössä. Tämä kaikki vaatii valtavan määrän tunnetyötä, mikä on lähtökohtaisestikin yksi lähihoitajan tärkeimmistä kompetensseista.

Tutkimuksen tarkoituksena oli nostaa esiin henkilöstön motivaatiokeinojen tärkeys suhteessa itseohjautuvien teknologiapalveluorganisaatioiden onnistuneeseen organisaatiokulttuuriin. Tutkimuksen taustalla oli oletus siitä, ettei motivaatiotekijöiden vaikutusta työntekijöiden ja itseohjautuvien organisaatioiden oppimiseen, työnlaatuun, työn mielekkyyteen, sekä henkilöstön sitoutumiseen ja hyvinvointiin välttämättä vielä tarpeeksi tiedosteta. Motivaatiotekijöiden tunnistaminen voi antaa organisaatiolle pääomaa organisaatiokulttuurin onnistuneeseen kehittämiseen. Tutkimuskysymykseni on, mikä itseohjautuvissa tiimeissä työskenteleviä teknologiapalvelualan asiantuntijoita motivoi työssään. Aineiston keruu toteutettiin keväällä 2016 puolistrukturoiduin teemahaastatteluin informanttien (I=4) työpaikoilla ja kahviloissa Helsingin keskustassa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu itseohjautuvien tiimien käsitteen määrittelylle sekä Decin ja Ryanin itseohjautuvuusteoriaan. Tutkimusmetodina on käytetty teoriaohjautuvaa sisällönanalyysia. Tutkimustulokset osoittivat, että itseohjautuvan teknologiapalveluyrityksen ulkoisen motivaation sisäistämiseen tai sisäisen motivaation syntymiseen voidaan parhaiten vaikuttaa autonomian antamisen, organisaatiokulttuurin ja -rakenteiden kautta.

Tutkimus käsittelee mielenterveyskuntoutujille suunnatussa klubitalossa toimivia tavoitetoreiksi kutsuttuja ryhmätapaamisia. Tapaamisissa keskustellaan niihin osallistuvien mielenterveyskuntoutujien ja ryhmänohjaajien tavoitteista. Tutkimuksessa selvitetään, millaista tavoitteellisuuden ihannetta tapaamisessa konstruoidaan. Klubitalon toimintaa ohjaavat toipumisorientaation arvot, jotka vertautuvat osittain motivaatioteorioihin kuuluvan itseohjautuvuusteorian painottamiin inhimillisiin tarpeisiin. Näitä peilataan Michel Foucault’n hallintateorialle rakentuviin Nikolas Rosen ajatuksiin itsehallinnasta. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa toimii sosiaalinen konstruktionismi ja diskursiivinen psykologia sekä hallintateoria. Aineisto koostuu videoiduista tavoitetoriksi kutsutuista tapaamisista. Tunnin mittaisia tapaamisia on yhteensä kuusi. Tapaamiset ovat vapaaehtoisia. Niihin osallistuu vaihtelevasti 2–3 klubitalon henkilökuntaan kuuluvaa ohjaajaa sekä 4–8 jäsentä. Tapaamisilla sekä ohjaajat että jäsenet täyttävät tavoitteita koskevaa kysymyslomaketta ja keskustelevat tavoitteistaan. Tutkimuksessa kysytään, millaista tavoitteellisuuden ihannetta ja tavoitteiden asettamisen ja toteuttamisen prosessia klubitalon työntekijät konstruoivat puheessa ja puhetekojen kautta esitellessään omia tavoitteitaan ja kommentoidessaan mielenterveyskuntoutujien eli klubitalon jäsenten tavoitteita tavoitetoritapaamisissa. Analyysimetodina toimii keskustelunanalyysi ja näkökulmana analyysissa diskursiivinen psykologia. Analyysissa hyödynnetään ammatillista vuorovaikutusta ja ryhmänohjausta koskevaa kirjallisuutta. Aineiston perusteella todetaan, että klubitalon jäseniä kannustetaan muotoilemaan tavoitteita itse omien arvojen tai motivaation pohjalta. Ohjaajat korostavat tavoitteiden henkilökohtaisuutta ja asemoivat tavoitteet yksilön oman asiantuntijuuden ja vastuun alueelle. Ohjaajat korostavat vapaaehtoisuutta ja tavoitteiden henkilökohtaisuutta, mutta saattavat ohjata sekä välitavoitteiden että pitkän aikavälin tavoitteiden asettamisessa. Jäseniä ohjataan kohti konkreettisia toimia. Ohjaaminen on hienovaraista ja tapahtuu esimerkiksi kysymysten tai uudelleentulkintojen kautta. Ohjaajat luovat myös malleja jäsenille kertomalla omista tavoitteistaan. Tavoitteiden ei tarvitse koskea työllistymistä, eikä tavoitteissa edistymiselle aseteta odotuksia. Vaikka tavoitetori perustuu vapaaehtoisuuteen, jäseniltä odotetaan halua asettaa itselleen tavoitteita ja osallistumista tavoitteita koskevaan keskusteluun. Jäseniä autetaan sisäistämään tavoitteellisuuden tekniikoita erilaisin vuorovaikutuksellisin keinoin sekä tavoitelomakkeen kysymyksenasettelun kautta. Ohjaajat eivät pyri muokkaamaan jäsenten tavoitteiden tai unelmien kohdetta vaan tapoja, joilla he pyrkivät saavuttamaan niitä. Tavoitteellisuuden ihanne, joka tavoitetorilla rakentuu, vertautuu itseohjautuvuusteorian painottamiin inhimillisiin tarpeisiin, omaehtoisuuden, kyvykkyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksiin. Itseohjautuvuusteoria voidaan nähdä uusliberaalin itsehallinnan työkaluna, joka tuottaa tavoitteellisia subjekteja.

Tarkastelen tässä narratiivisessa kirjallisuuskatsauksessa aikuisen ajattelu- ja oppimisprosessien kehittymistä kohti itseohjautuvaa oppimista. Tutkielman tarkoituksena on kuvata itseohjautuvuuden muodostumiselle tarpeellisia yksilön sisäisiä ominaisuuksia, sekä tekijöitä, joiden voidaan nähdä rajoittavan itseohjautuvuuden kehittymistä. Koska itseohjautuvuus on kasvatuksellisesti ajankohtainen ilmiö, näen aiheellisena tarkastella sitä myös yksilön näkökulmasta käsin, jolloin sen kehittymistä on mahdollista ymmärtää paremmin. Tutkielmani taustateoriana toimii Jack Mezirowin teoria uudistavasta oppimisesta aikuisuudessa, jossa aikuisen oppimista lähestytään kokonaisvaltaisesti, yksilön elämänkokemusten tulkintoja muuttavana kehityksenä kohti autonomista tulkintaa ja itseohjautuvuutta. Näkemyksen mukaan aikuisen kehittyminen itseohjautuvaksi tapahtuu kriittisen tiedostamisen ja itsereflektion kautta. Täten yksilö pyrkii vapautumaan sosialisaation myötä omaksumistaan sisäisistä rajoitteista, jotka vaikuttavat itseohjautuvuuteen sitä rajoittaen tai estäen sen toteutumista. Muutokset tapahtuvat yksilön merkitysperspektiiveissä, jotka sisältävät yksilön henkilökohtaisen viitekehyksen, jolloin muutosprosessi käsittää yksilön ajattelun useita eri kerroksia. Vuorovaikutuksella on prosessissa keskeinen rooli ja teoria korostaa tuen saamisen merkitystä osana itseohjautuvaksi kehittymistä. Tässä Mezirowin näkemys eroaa vallitsevasta humanistisesta näkemyksestä, jossa itseohjautuvuus nähdään aikuisessa valmiina olevana ominaisuutena, tuen saamisella ei katsota olevan merkitystä itseohjautuvuuden kehittymisen kannalta ja jossa korostus on enemmän yksilössä. Kirjallisuuden perusteella ilmeni, että itseohjautuvuuden toteutuminen edellyttää muutosvalmiutta, itsetuntemusta, sosiaalista vuorovaikutusta ja metakognitiivisia ajattelutaitoja. Estäviksi tekijöiksi ilmenivät puolestaan tuen saamisen puute, haluttomuus muutokseen tai liian vaikeiksi koetut muutosprosessin aiheuttamat tunteet.