Browsing by Subject "joukkueurheilu"

The goal of the research was to examine how a beginner learns when he/she joins a new community. As theoretical context I used Jean Lave's and Etienne Wenger's theory about Communities of Practice, according which learning will occur when a beginner gradually turns into a full member of the community. The research problems were: how and what team members talk about, how they build and maintain culture in the community and what kind of a significance it has for a beginner's ability to learn. I collected the research material through observing and recording speech during practice and games of a women's floorball team in autumn of 2013. In addition I interviewed three players. Two of whom were beginners and one that had played floorball for several years. The material was analyzed by using methods of discourse analysis. The research material shows that the players' views about learning process of a beginner and what influences it is similar to Lave's and Wenger's ideas. It was seen as very important for learning for the beginner to be able to observe and gradually attend activities in the community of practice. For this to be possible the beginner has to be committed to the community and on the other hand the community has to give the beginner justification to attend all common activities. According to results the community which was in the focus of my research should give a beginner more space and opportunities to attend conversations between team members to be able to create the best possible circumstances for the beginner to learn. The results of the research are adaptable to any kind of community of practice.

Viime vuosina urheilijoiden hyvinvointi on noussut yleisempään keskusteluun Suomessa. Etenkin aktiiviuran lopettaneiden urheilijoiden arvostus sekä siirtymä pois aktiiviuralta on puhututtanut. Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella sitä, millaisena joukkueurheilun lopettamisprosessi näyttäytyy ja miten entisen joukkueurheilijan identiteetti tarinoissa rakentuu. Aineisto koostui kirjoitetuista tarinoista koskien joukkuelajin lopettamisprosessia SM-tasolla. Aineisto kerättiin anonyymin nettipohjaisen vastauslomakkeen kautta aikavälillä 29.3.2021- 6.4.2021. Tarinoita kertyi entisiltä urheilijoilta seitsemästä eri joukkuelajista yhteensä 21. Teoreettinen lähestymistapa pohjautui sosiaalinen konstruktionismiin, jonka keskiössä on näkemys todellisuuden rakentumisesta sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tarkemmin, teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa toimi narratiivinen diskursiivinen lähestymistapa, jonka avulla joukkueurheilun lopettamisprosesseja tarkasteltiin laadullisesti. Tulosten perusteella, joukkueurheilun lopettaminen näyttäytyi monivaiheisena prosessina, jossa rakentui erilaisia teemoja ja tapahtumia. Lopettamisprosessin kolme tarinoissa toistuvaa vaihetta ryhmiteltiin päätöstä edeltäväksi tilanteeksi, päätöstilanteeksi ja nykytilanteeksi. Näihin eri vaiheisiin luokiteltiin edelleen erilaisia teemoja, joiden kautta tarinoissa oli kuvattu kyseistä vaihetta. Se mistä syystä lopettamispäätökseen oli tarinoissa päädytty, vaihteli. Päätös oli saattanut olla oma, valmentajan tai vanhempien painostuksesta johtuva tai tilannetekijöiden syytä. Lisäksi nykytilanteen vaiheessa tulkittiin sitä, millaista elämä oli joukkueurheilun lopettamisen jälkeen yksilöllä ollut. Tilannetta nykyään kuvattiin kultaisten muistojen, hyvien elämän oppien, lajin pariin kaipuun sekä haastava sopeutumisen kautta. Tulkintarepertuaarin käsitteen avulla joukkueurheilun lopettamisesta ja identiteetin rakentumisesta kerrottiin erilaisilla painotuksilla. Tulkintarepertuaareja eli puhetapoja valikoitui tarinoista kolme ja niillä kuvattiin lopettamisprosessia suhteessa yhteisöllisyyteen, kilpaurheiluun sekä elämänvaiheisiin yleisesti. Lisäksi identiteettinarratiiveilla avattiin identiteetin rakentumisen kokonaiskuvaa läpi lopettamistarinoiden. Näitä erilaisia identiteettinarratiiveja esiteltiin vastauksista yhteensä neljä ja ne rakentuivat suhteessa identiteetin hukassa olemiseen, identiteetin vaihtumiseen tai palautumiseen sekä identiteetin vaivattomaan sulautumiseen. Identiteetin muutos rakentui sekä suhteessa kilpaurheilusta että joukkueesta luopumiseen. Tulokset osoittivat, että joukkueurheilun lopettamisprosessi ja identiteetin muutos voivat näyttäytyä niitä läpikäyneille urheilijoille hyvin vaihtelevasti ja ne voivat rakentua myös erittäin haastaviksi kokemuksiksi. Tulokset onnistuivat avaamaan, sitä millaisia vaiheita joukkueurheilun lopettamisprosessiin kuuluu ja minkälaisena prosessi sekä siinä esiintyvä identiteetin muutos narratiivisen analyysin perusteella näyttäytyy. Työ osoitti lisäksi sen, minkälaiseksi lopettamisprosessissa kuvatut haasteet rakentuivat. Näiden tulosten perusteella on mahdollista pystyä paremmin ymmärtämään urheilu-uraa lopettavan joukkueurheilijan kohtaamia haasteita, tukemaan urheilijan hyvinvointia urasiirtymässä sekä ennaltaehkäisemään lopettamisesta urheilijalle koituvia negatiivisia vaikutuksia.

Tämän Kandidaatin tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka joukkueurheilu vaikuttaa sosiaalisiin taitoihin ja vertaissuhteisiin lapsilla, joilla on ADHD. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet ADHD lapsilla olevan merkittäviä vaikeuksia sosiaalisissa taidoissa sekä vertaissuhteissa, joissa he kokevat usein ulkopuolelle jäämistä ja mahdollisesti jopa torjutuksi tulemista. Joukkueurheilun katsotaan kehittävän urheiluhenkeä, jonka on todettu lisäävän urheilijoiden prososiaalista toimintaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on etsiä vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin: ¨Miten joukkueurheilu vaikuttaa sosiaalisiin taitoihin lapsella, jolla on ADHD?¨ ja ¨Miten joukkueurheilu vaikuttaa vertaissuhteisiin lapsella, jolla on ADHD?¨ Tutkimuksen lähtöoletuksena oli, että joukkueurheilu vaikuttaa myönteisesti hyvän urheiluhengen (sportsmanship) ja urheilijamaisen käyttäytymisen (sportsmanship like behavior) kautta lapsen sosiaalisiin taitoihin sekä kykyihin solmia ystävyyssuhteita vertaisten kanssa. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, joissa aineisto kerättiin Helka-tietokannasta. Tutkimukseen valikoitui neljä kansainvälistä tutkimusartikkelia, jotka täyttivät määritetyt sisäänottokriteerit. Artikkelien läpikäymisessä käytettiin hyödyksi laadullista sisällönanalyysiä, jolla pyrittiin käymään aineisto läpi järjestelmällisesti tutkimusongelmien ja keskeisten käsitteiden määrittämällä tavalla sekä tuomaan aineistoja yhteen vertailemalla niitä keskenään yleisempien tulkintojen löytämiseksi. Tulokset tukivat tutkimuksen lähtöoletusta ainakin osittain siitä, että joukkueurheilu parantaa ADHD diagnosoitujen lasten sosiaalisia taitoja sekä kykyä toimia vertaissuhteissa, kunhan näitä taitoja ensin opetellaan ja harjoitellaan. Ryhmässä toimimisen nähtiin antavan luonnollisia mahdollisuuksia harjoitella ja ylläpitää prososiaalista käyttäytymistä. Lisäksi urheileminen itsessään lisäsi hyväksyntää vertaissuhteissa, koska urheilemisen taitoa arvostettiin lasten keskuudessa. Joukkueurheilussa ADHD lapsille tulisi antaa välitöntä palautetta suoriutumisesta ja hyvän urheiluhengen osoittamisesta. ADHD lapsen joukkueurheilussa pysymisessä korostuu valmentajan ammattitaito sekä kyky kohdata ADHD diagnosoituja lapsia. Tulevaisuudessa ilmiöstä tarvittaisiin pitkittäistutkimusta, jossa voitaisiin seurata ADHD lasten sosiaalisten taitojen sekä vertaissuhteissa toimimisen kehittymistä joukkueurheilussa pidemmällä aikavälillä.

The goal of the research was to examine how a beginner learns when he/she joins a new community. As theoretical context I used Jean Lave’s and Etienne Wenger’s theory about Communities of Practice, according which learning will occur when a beginner gradually turns into a full member of the community. The research problems were: how and what team members talk about, how they build and maintain culture in the community and what kind of a significance it has for a beginner’s ability to learn. I collected the research material through observing and recording speech during practice and games of a women’s floorball team in autumn of 2013. In addition I interviewed three players. Two of whom were beginners and one that had played floorball for several years. The material was analyzed by using methods of discourse analysis. The research material shows that the players’ views about learning process of a beginner and what influences it is similar to Lave’s and Wenger’s ideas. It was seen as very important for learning for the beginner to be able to observe and gradually attend activities in the community of practice. For this to be possible the beginner has to be committed to the community and on the other hand the community has to give the beginner justification to attend all common activities. According to results the community which was in the focus of my research should give a beginner more space and opportunities to attend conversations between team members to be able to create the best possible circumstances for the beginner to learn. The results of the research are adaptable to any kind of community of practice.

Tässä maisterintutkielmassa tutkitaan kolmen naishuippujoukkuelajin - muodostelmaluistelun, cheerleadingin ja joukkuevoimistelun - arvottamista Helsingin Sanomien digitaalisissa artikkeleissa vuosina 2018–2023, sekä sitä kuinka nämä artikkelit samalla vahvistavat maskuliinisten urheilulajien normia urheilun kentällä. Tutkielman menetelmänä on kriittinen diskurssianalyysi, ja se sijoittuu feministisen urheilu- ja mediaurheilun tutkimuskentälle. Urheilussa maskuliinisten urheilulajien valta-asetelma on edelleen vahva, mikä näkyy Suomessa huippujoukkuelajien ammattilaisuustason sukupuolijakaumassa: urheilijanaisten osuus on lähes olematon. Naisvoittoiset joukkuelajit eivät ole saavuttanut ammattilaistasoa eivätkä samankaltaista arvostusta kuin maskuliiniset joukkuelajit, kuten jääkiekko, jalkapallo ja koripallo. Urheilumedioiden rooli on merkittävä, kun tarkastellaan erilaisia tekijöitä, jotka rakentavat maskuliinisten urheilulajien valta-asemaa. Tutkielman aineistoksi muodostui 37 Helsingin Sanomien digitaalista artikkelia, jotka ilmestyivät muodostelmaluistelun, cheerleadingin ja joukkuevoimistelun vuosittaisten MM-kilpailujen ajankohtana. Aineistoista hahmotin kriittisen diskurssianalyysin avulla neljä erilaista diskurssia, jotka esiintyivät jokaisen tutkielman lajin osalta vuosittain: lajikuvaus-, kilpailutulos- ja analyysi-, urheilijakuvaus-, sekä ammattilaisuushaavediskurssit. Jokaisesta eri diskurssiteemasta hahmottui selkeitä keinoja, joilla artikkelit vahvistavat maskuliinisten joukkuelajien asemaa, samalla arvottaen naisvoittoisten joukkuelajien toissijaisuutta. Tutkielmastani käy ilmi, kuinka maskuliinisten lajien valta pitää yhä urheilumediassa normin asemaa ja miten se heijastuu eri diskursseihin. Tämä havainto osoittaa, kuinka tärkeää feministisen urheilututkimuksen olisi huomioida myös joukkuelajit, sekä joukkueurheilulajien sukupuolittuneisuuden vaikutukset maskuliinisten urheilulajien valta-asetelmaa purettaessa. Mikäli urheilijanaisten asemaa saadaan parannettua, voi se myös avata mahdollisuuksia muille sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille urheilun ja huippu-urheilun parissa.