Browsing by Subject "joulu"

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Helsingin Sanomien uskonnollista uutisointia uskonnollisista juhlista. Tutkimuksen tutkimuskysymykset ovat: (1) Mitä uskonnollisista juhlista uutisoidaan Helsingin Sanomista (2) Miten uskonnollista juhlista kirjoitetaan ja (3) Onko uskonnollisten juhlien uskonnollisten uutisoinnin näkyvyydessä eroja tai muutoksia tarkasteluajanjaksolla. Tutkimus on laadullinen ja tutkielman aineiston analysointimetodina on käytetty sisällönanalyysia. Helsingin Sanomat on valittu tutkimuksen aineistolähteeksi, sen valtakunnallisuuden ja laajan levikin johdosta. Helsingin Sanomilla on merkittävä yhteiskunnallinen asema ja sanomalehti on osa suomalaista yhteiskuntaa sananvapauden johdosta. Tutkimusaineisto on kerätty 2011–2016 välisenä aikana ilmestyneistä Helsingin Sanomista. Analysoitavaksi tutkimusaineistoksi on valittu neljä tarkkailujaksoa. Nämä tarkkailujaksot ovat joulu, pääsiäinen, ramadan ja hanukka. Tutkimuksen tarkkailujaksot ovat valittu mukailemaan Suomen ja erityisesti pääkaupunkiseudulle ominaista uskonnollista kenttää. Aineistosta ilmeni, että Suomen uskonnollinen kenttä heijastuu Helsingin Sanomien uutisointiin. Kristillisistä juhlista uutisointiin verrattain enemmän ja monipuolisemmin kuin islamin ramadanista. Samoin vähemmistöuskonnon asemassa olevasta juutalaisten hanukkasta uutisointiin ramadania vähemmän. Helsingin Sanomien uskonnollinen uutisointi kristillisistä juhlista toistivat uskonnolliseen juhlaan liittyviä teemoja tarkkailujaksojen sisällä. Samoin ramadanista uutisointi keskittyi ramadanin paastoon ja id al-fitrin viettoon. Aineistosta ilmeni myös ramadanista uutisoinnin kasvu, joka selittyy kasvaneen maahanmuuton ja uskonnon kentän monimuotoistumisella Euroopassa ja Suomen uskonnollisella kentällä. Hanukkaan liittyvän uutisoinnin vähyys voidaan nähdä olevan sidoksissa juutalaisten vähäiseen määrään Suomen uskonnollisessa kentässä. Tutkimuksen perusteella tuli yksiselitteisesti ilmi, että kristillisillä juhlapyhillä on vahva asema ja merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa. Kuitenkin on selvää, että Helsingin Sanomien tarkoitus ei ole toimia yhteiskunnallisena kalenterina uskonnollisista juhlista. Tutkimuksessa ilmeni, että Helsingin Sanomien uutisoimista uskonnollisista juhlista ilmeni ensinnäkin luterilaisten perinteiden näkyvyys ja toiseksi Suomen uskonnollisen kentän monimuotoistuminen, erityisesti islamin myötä, tutkimuksen tarkkailujaksojen aikana.

Tutkielmassani teen läpileikkauksen Alppien alueen kansanperinteen hahmon, Krampuksen, perinteeseen ja siihen, kuinka Krampusta on esitetty 2010-luvun alku- ja keskivälin puolella neljän pohjoisamerikkalaisen kokopitkän elokuvan avulla. Aluksi esittelen Krampuksen paikallista perinnekirjoa ja käyn läpi aikaisempaa tutkimusta sekä Krampus-kulkue ja -postikortti perinnettä. Postikorttien kuvastosta koostan Krampuksen yleisimmät visuaaliset tunnuspiirteet, joiden avulla voin arvioida käsittelemieni elokuvien esitystapoja Krampuksesta. Valitsemani elokuvat ovat neljä ensimmäistä täyspitkää esitystä Krampuksesta pohjoisamerikkalaisessa kontekstissa. Kolme niistä on yhdysvaltalaisia ja yksi kanadalainen. Tutkielmani käsittää Jason Hullin ohjaaman Krampus: The Christmas Devil (2013) elokuvan, Grant Harveyn, Steven Hobanin ja Brett Sullivanin A Christmas Horror Story (2015) yhteistyö elokuvan, Robert Conwayn ohjaaman Krampus: The Reckoning (2015) elokuvan ja Michael Doughertyn kansainvälisessä levityksessä nähdyn Krampus (2015) elokuvan. Jokaista elokuvaa tarkastelen niiden tuottaman globaalin Krampus-kuvan kautta, tarkastellen ensin kuinka ne visuaalisesti esittävät tämän kansanperinteen hahmon ja sen jälkeen millaisia sisällöllisiä ratkaisuja Krampuksen ja kansanperinteen tuomiseksi elokuvaan kulloinkin on toteutettu: Mikä pohjaa Krampuksen paikalliseen perinteeseen ja mitä uutta ainesta elokuvat tuovat Krampuksen esitystapoihin. Esittelen elokuva-analyysin tueksi uskontotieteellisiä näkökulmia ennen elokuvakohtaisia lukuja. Näiden avulla käsittelen kansanperinnettä elokuvassa, Krampusta tapauskohtaisena esimerkkinä hyödyntäen, pyrkien näin ottamaan huomioon audiovisuaalisen median tuomat haasteet ja toisaalta sen tarjoamat mahdollisuudet uskontotieteellisenä tutkimuskohteena. Tutkielmani visuaalisuuteen painottuvan luonteen tueksi olen liittänyt kuvia jokaisen neljän elokuvan esittämästä Krampuksesta. Tutkielmani jälkeen toivon lukijan omaavan alustavan valmiuden tunnistaa Krampus visuaalisesta mediasta.

Tutkimuksessa selvitetään, millaisena perhejuhlat perinteisissä naistenlehdissä representoidaan. Työn lähtökohtana on ymmärtää lehtien juhlaesityksissä muotoutuva perhe idealisoiduksi kuvaksi perheestä, joka ei siten saa vastinettaan todellisuudesta. Tutkimuksessa halutaan tietää, millainen on perhejuhlien perhe kokoonpanoltaan ja millaisten elementtien, esimerkiksi rituaalien ja esineiden varaan onnellinen perhejuhla rakentuu. Perhejuhlissa muotoutuvaa perheyhteisyyttä tarkastellaan Emil Durkheimin yhteisöllisyyttä käsittelen teoriaan avulla, erityisesti Durkheimin pyhä-profaani erottelu on työssä keskeinen. Toinen tärkeä lähestymistapa on materiaalinen sosiologia, jonka lähtökohtana on ottaa sekä inhimilliset että ei-inhimilliset asiat vuorovaikutuksen muotoutumisessa huomioon. Lisäksi esineet ja asiat ovat erilaisten tunteiden, kuten onnellisuuden kasvualustoja. Tutkimuksen aineistona ovat Kotiliedet ja Kodin Kuvalehdet vuosilta 1987 & 1988, 2007 & 2008 sekä 2015, eli työssä vertaillaan, miten perhejuhlaesitykset ovat muuttuneet ja toisaalta pysyneet samanlaisina ajankohtien välillä. Tutkimuksen päämielenkiinnon kohteena on kolme suosituinta vuotuisjuhlaa: joulu, pääsiäinen ja juhannus. Aineiston ollessa pääosin kuvallista on aineistoa ensin luokiteltu sisällönanalyysin avulla, ja tämän jälkeen analyysiä on syvennetty semioottisin menetelmin. Kaikkein selvimmät muutokset tarkasteluajankohtina koskevat valmistelurituaalien sekä lapsikeskeisyyden lisääntymistä 2000-luvulle tultaessa. Nämä kaksi tekijää ovat osin yhteydessä toisiinsa, sillä lapset ottavat osaa juhlavalmisteluihin. Lisäksi lapsille suunnattuja rituaaleja on uudemmissa aineistoissa enemmän. Tulkitsen muutoksen olevan yhteydessä perhemyönteisten arvojen lisääntymiseen yhteiskunnassa. Kolmas muutos koskee perhekokoonpanojen monipuolistumista erityisesti 2015 vuoden aineistossa. Tosin ydinperhe on kaikkina ajankohtina hallitsevin perhemuoto. Naistenlehdissä rakentuva perheunelma on muutoksista huolimatta pysynyt melko samanlaisena koko tarkasteluajanjakson. Perinteet ovat perhejuhlissa hyvin tärkeässä asemassa niin esineellisyydessä kuin rituaalisessa toiminnassakin. Toinen muuttumaton asia juhlakuvauksissa on naisen rooli juhlien pääjärjestelijänä. Äiti representoituu juhlakuvausten sydämeksi ja perheen hyvinvointi on hänestä lähtöisin. Lisäksi koti ja juhannuksen juhlinnassa luonto piirtyvät pyhinä arvoina esiin. Perhejuhlaesityksissä joulu on muuttunut kaikkein vähiten, ja se on kaikkina ajankohtina eniten palstatilaa saanut juhla. Joulu representoituu vuoden tärkeimmäksi juhlaksi, ja tulkitsen joulun painoarvon olevan perheunelman rakentumisessa kaikkein merkittävin. Pääsiäinen ja juhannus muuttuivat 2000-luvulle tultaessa. Pääsiäinen avautui osittain ystävien kanssa juhlittavaksi kun taas juhannuksen hääkeskeisyys vaihtui pienen lähipiirin kanssa vietettäväksi juhlaksi.

Käsittelen tutkimuksessani suomalaisia, suomenkielisiä luterilaisia tai yhteiskristillisiä joululehtiä vuosien 1944–1948 välisenä aikana. Selvitän, miten sodan ja rauhan teemoista kirjoitettiin kyseisissä lehdissä. Aineistoni koostuu 17 eri joulujulkaisusta, jotka ilmestyivät tutkimanani ajanjaksona useamman kuin yhden kerran. Poimin lehdistä sotaa ja rauhaa käsittelevät kirjoitukset, jaottelen niitä teemoittain ja analysoin niitä sekä laadullisesti että määrällisesti. Tutkimuskysymyksenäni on, miten sodasta ja rauhasta joululehdissä kirjoitettiin, ja miten kirjoitukset mahdollisesti muuttuivat tai kehittyivät tutkimusajanjaksoni loppua kohden. Vertaan tutkimaani aineistoa ajanjaksoa käsittelevään tutkimuskirjallisuuteen. Tutkimukseni osoittaa, että kirkollisissa joululehdissä käsiteltiin runsaasti sodan ja rauhan teemoja erityisesti vuonna 1944, maailmansodan ollessa vielä käynnissä. Seuraavina vuosina kirjoitusten määrä väheni, mutta vielä 1947–1948 sodasta kirjoitettiin joululehdissä yllättävän paljon. Sotaa ja rauhaa käsittelevät kirjoitukset lehdissä edustivat erilaisia tekstilajeja ja kirjoitustyyppejä. Temaattisesti kirjoitukset käsittelivät esimerkiksi sotaa maailmaa kohdanneena tragediana, Suomen kohtaloa osana sotaa, sekä sodan vaikutuksia yksilöiden ja kansan oloihin. Lehdissä esiintyi kertomustyyppejä, jotka esiintyivät erilaisina muunnelmina. Helsingin ilmapommitukset, sotilaiden dramaattiset kokemukset rintamalla sekä evakkokertomukset toistuivat lehdessä monesti. Evakot saatettiin esittää kertomuksissa ihanteellisina ja hurskaina ihmisinä. Sodan syistä ja seurauksista esiintyi lehdissä erilaisia näkemyksiä. Sota nähtiin usein ihmiskunnan syntisyyden osoituksena tai merkkinä ihmisten kykenemättömyydestä selvittää asioita rauhanomaisesti. Suomen tai kirkon toimintaa sodassa ei problematisoitu. Sodan seurauksina lehdissä esitettiin läheisten ihmisten menetyksiä, kodittomuutta, henkisiä ja fyysisiä vammoja, sodan jälkeen villiintynyttä huvielämää, alkoholismia tai avio-ongelmia. Joissakin kirjoituksissa toivottiin ratkaisuja erilaisiin sodanjälkeisiin sosiaalisiin ongelmiin. Rauhasta puhuttiin lehdissä vain harvoin iloiseen sävyyn. Ahkerana joululehtikirjoittajana aineistossa nousee esiin piispa E. G. Gulin, jonka kirjoituksissa toistui toive yksilöiden, kansojen ja väestöryhmien välisestä lähimmäisenrakkaudesta ja sovinnosta. Gulinin mukaan seuraamalla Kristusta vältettäisiin tulevat suursodat. Gulinin lisäksi myös muut piispat kirjoittivat joululehtiin.