Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "jännite"

Sort by: Order: Results:

  • Grandell, Bea (2020)
    Aims: The aim of the research is to identify the sphere of work among academic middle managers and the dilemmas they face in their profession. During this millennium, academic leadership as a research area has increased. Yet there is little research on the subject despite the fact that academic leadership is directly connected to a university’s main goals and tasks, and therefore linked to the university’s overall success. An academic middle manager is a supervisor, a coordinator, a strategic leader and a change agent. They have a wide range of tasks and they work with many stakeholders. The position is, by its nature, one where tensions arise, which is highlighted through the context of an academic work environment and its culture. The tensions in the position may increase if the career path of an academic middle manager falls on them unintentionally. During the past decade, there have been various changes in the universities, which have shaped both the organizational structure and the tasks of an academic leader. Methods: The research data consisted of eight semi-structured theme interviews that were collected from academic middle managers working at the University of Helsinki. The interviews were analyzed by using qualitative content analysis. The research follows an abductive strategy on the analysis part. Based on the analysis, two work task areas were emphasized and four dilemma groups were identified; community dilemmas, operative dilemmas, change dilemmas and leaders’ career dilemmas. Results and conclusions: The research highlighted two main areas in a middle manager’s sphere of work; 1) strategic and operative leadership and management, and 2) people leadership. Other tasks within their sphere of work had been delegated to others. The research also showed that middle managers face both weak and strong dilemmas in their work, which were categorized into the four dilemma groups introduced above. Within these four dilemma groups there were three dilemmas that especially created tension. The first was the tension between individualism and collectivism. The second was caused by the power dynamics of an academic middle manager and the academic community. Also, lack of time appeared in three different dilemma groups creating tension in different situations. The research showed evidence of the dilemmas that academic middle managers face. The evidence and results may be used for building academic leadership training programs.
  • Grandell, Bea (2020)
    Aims: The aim of the research is to identify the sphere of work among academic middle managers and the dilemmas they face in their profession. During this millennium, academic leadership as a research area has increased. Yet there is little research on the subject despite the fact that academic leadership is directly connected to a university’s main goals and tasks, and therefore linked to the university’s overall success. An academic middle manager is a supervisor, a coordinator, a strategic leader and a change agent. They have a wide range of tasks and they work with many stakeholders. The position is, by its nature, one where tensions arise, which is highlighted through the context of an academic work environment and its culture. The tensions in the position may increase if the career path of an academic middle manager falls on them unintentionally. During the past decade, there have been various changes in the universities, which have shaped both the organizational structure and the tasks of an academic leader. Methods: The research data consisted of eight semi-structured theme interviews that were collected from academic middle managers working at the University of Helsinki. The interviews were analyzed by using qualitative content analysis. The research follows an abductive strategy on the analysis part. Based on the analysis, two work task areas were emphasized and four dilemma groups were identified; community dilemmas, operative dilemmas, change dilemmas and leaders’ career dilemmas. Results and conclusions: The research highlighted two main areas in a middle manager’s sphere of work; 1) strategic and operative leadership and management, and 2) people leadership. Other tasks within their sphere of work had been delegated to others. The research also showed that middle managers face both weak and strong dilemmas in their work, which were categorized into the four dilemma groups introduced above. Within these four dilemma groups there were three dilemmas that especially created tension. The first was the tension between individualism and collectivism. The second was caused by the power dynamics of an academic middle manager and the academic community. Also, lack of time appeared in three different dilemma groups creating tension in different situations. The research showed evidence of the dilemmas that academic middle managers face. The evidence and results may be used for building academic leadership training programs.
  • Soininen-Äikäs, Kiia (2023)
    Tiivistelmä - Referat – Abstract Lasten osallisuutta lepohetkellä tai lepohetken suunnitteluun on tutkittu vähän. Muutoinkin tutkimuksia lepohetken pedagogiikasta ei ole merkittävässä määrin. Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tutkimustehtävänä oli kuvata, analysoida ja tulkita varhaiskasvatuksen perustoimintoihin kuuluvan lepohetken käytänteitä osallisuuden näkökulmasta. Tavoitteena on myös lisätä ymmärrystä ja tietoa lasten oikeuksien ja osallisuuden edistämisestä varhaiskasvatuksen lepohetken pedagogiikassa sekä toimintaympäristöissä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lepohetki on varhaiskasvatuksen ikävimpiä toimintoja lapsen mielestä ja osallisuuden toteutuminen on heikkoa. Lepohetken on todettu olevan ikävää sen pakottavan luonteen ja aikuislähtöisten sääntöjen vuoksi. Aikuisten asenteen vuoksi osallisuus onkin vähäistä lepohetkillä. Päiväunilla on todettu olevan vaikutusta kotona lapsen yöuneen sekä nukkumaanmenon pidentymiseen. Vanhempien ja varhaiskasvatuksen välillä saattaakin näkyä myös jännitteitä ja ristiriitoja lepokäytäntöjen suhteen, silloin kun vanhempi toivoo, ettei lapsi nukkuisi lainkaan, sillä yksilöllisiä tapoja lepäämisessä ei huomioida suuressa ryhmässä riittävästi. Menetelmät. Tähän laadulliseen tutkimukseen haastateltiin ei-nukkuvaa lasta, hänen vanhempaansa sekä lapsen ryhmässä työskentelevää varhaiskasvatuksenopettajaa. Tämä tutkimus oli tapaustutkimus, jossa tapauksen muodosti erään pääkaupunkiseudun 5–6-vuotiaiden ryhmän konteksti lepohetkestä ja sen osallisuudesta. Aineistoa analysoitiin aineistolähtöisen diskurssinanalyysin avulla. Diskurssianalyysin tarkoituksena oli tehdä valtasuhteet näkyviksi, kyseenalaistaa itsestäänselvyyksiä sekä löytää vaihtoehtoista tietoa. Tulokset ja johtopäätökset. Ei-nukkuvan lapsen osallisuuden tukemiseen liittyivät jännitteiset näkemykset, jotka estävät laajasti osallisuuden laajempaa toteutumista lepohetkellä. Lapsen osallisuuden jännitteet tulivat esiin lasten oikeuksien, vallan, yhdenvertaisuuden sekä toimintakulttuurin diskursseissa. Ei-nukkuvan lapsen kokemus lepohetkestä oli ikävä, mikä johtui lepohetken pakottavasta luonteesta ja aikuislähtöisestä toiminnasta. Tutkimus osoitti, että lapsen osallisuutta parantamalla ja lapsen vaikutusmahdollisuuksia lisäämällä aikuisen tukemana, lapsi voimaantui suunnitelmastaan ja lepohetki näyttäytyi miellyttävänä. Varhaiskasvatuksenopettajan tuleekin tarkastella omaa asennettaan lepohetken pedagogiikan suunnittelussa sekä tarvitaan keskustelua johtajan taholta päiväkodin toimintakulttuurin muutoksessa osallisuuden ja lapsen edun toteutumisen suhteen. Vanhemman osallisuus näyttäytyi jännitteisenä vallan, yhdenvertaisuuden ja toimintakulttuurin osalta. Vanhemman osallisuuden tarkastelussa tärkeää onkin varhaiskasvatuksenopettajan oma vallan tarkastelu perhelähtöisen yhteistyön laadun takaamiseksi ja vanhemman osallisuuden toteutumiseksi Varhaiskasvatuslain mukaisesti.
  • Hannukainen, Jenni (2016)
    Tutkimus tarkastelee, miten narratiivisella virittämisellä voidaan vaikuttaa elokuvan katsojan moraaliarvioon (havaitun toiminnan oikeutukseen ja hyväksyttävyyteen) sekä katsojan sympatian ja jännitteen kokemiseen. Narratiivinen virittäminen, eli valikoidun tarinamuotoisen tiedon antaminen etukäteen, on tehokas keino vaikuttaa tiedonprosessointiin ja havainnointiin kognitioiden sekä tunteiden kautta. Tämä oletus perustuu kognitiivisen sosiaalipsykologian ja psykologian aiempiin tutkimuksiin sekä teorioihin. Sosiaalipsykologisten kiinnostusten lisäksi tutkimuksen tavoite oli kerätä tietoa myöhemmille samaa elokuvamateriaalia käyttäville käyttäytymis-tieteellisille ja kognitiivisen neurotieteen tutkimuksille sekä suunnata niihin liittyviä tutkimuskysymyksiä. Tutkimukseen osallistui 55 18-40 –vuotiasta naista. Koehenkilöt tasattiin kahteen koeryhmään ja yhteen kontrolli-ryhmään esikyselyllä mitatun empatiataipumuksen perusteella. Koetilanteessa koeryhmiin kuuluvien henkilöiden tunteita ja kognitioita manipuloitiin kirjallisella taustatarinalla joko mies- tai naispuolisesta roolihenkilöstä. Kaikki koehenkilöt katsoivat saman tutkimuskäyttöön käsikirjoitetun lyhytelokuvan ja vastasivat online-kyselylomakkeen suljettuihin ja avoimiin kysymyksiin. Monimenetelmällisesti toteutetun tutkimuksen kvantitatiivinen aineisto analysoitiin ei-parametrisella Mann-Whitney U –testillä. Kvalitatiivinen aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysillä, mistä saadut tulokset kvantifioitiin. Kvantitatiivisten ja kvalitatiivisten tulosten yhdistäminen perustui tavoitteeseen tuottaa moniulotteista tietoa samaan tutkimuskysymykseen narratiivisen virittämisen vaikutuksesta moraaliarvioon sekä siihen liittyvän sympatian ja jännitteen kokemiseen elokuvakontekstissa. Tulosten yhdistäminen toteutettiin rinnakkaisella monimenetelmäanalyysillä (paraller mixed method analysis). Tutkimuksessa käytetyt taustatarinat (narratiivinen virittäminen) eivät vaikuttaneet roolihenkilön sympaattisuuden arvioon. Narratiivinen virittäminen ei myöskään vaikuttanut arvioitavan roolihenkilön koko elokuvan aikaisen toiminnan oikeutukseen eikä yksittäisten tekojen hyväksymiseen, kun arvioitavia tekoja ja niiden taustalla olevia motiiveja pidettiin yksiselitteisesti moraalinormien vastaisina. Sen sijaan narratiivinen virittäminen lisäsi vastoin moraalinormeja olevan toiminnan (epäsopiva suutelu) hyväksyttävyyttä ja arviossa käytettävien perusteluiden monipuolisuutta, kun vastuu toiminnan toteutumisesta jakautui kahden henkilön välille. Katsojan jännitekokemusta narratiivinen virittäminen lisäsi erityisesti elokuvan kohtauksessa, jossa taustatarinan tiedot eivät selittäneet havaittua odotusten vastaista toimintaa (epäsoveliaan suhteen jatkaminen). Johtopäätöksenä todettiin, että narratiivinen virittäminen ei itsessään lisää havaitun käyttäytymisen moraaliarvion monipuolisuutta ja toiminnan hyväksyttävyyttä vaan ensisijaista on toiminnan laatu suhteessa moraalinormeihin. Narratiivinen virittäminen on kuitenkin keino lisätä moraaliarviossa käytettäviä selityksiä, joiden kautta ei yksiselitteisesti moraalinormeja vastoin olevan käyttäytymisen hyväksyminen voi lisääntyä. Moraaliarviossa jännitteeseen vaikuttavien tekijöiden kuten hyväksyttävyyden sekä jännitteen ja jännityksen suhteen selventämiseksi jatkotutkimuksissa olisi hyvä yhdistää subjektiivista kokemusta mittaavat itsearviomittarit ja objektiivisempaa tietoa tuottavat psykofysiologiset mittarit. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Aalto-yliopiston Neurotieteen ja Lääketieteellisen tekniikan laitoksen, Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Median laitoksen sekä Helsingin yliopiston Sosiaalitieteiden laitoksen kanssa. Kokeet suoritettiin Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun käyttäytymistieteellisessä laboratoriossa The Aalto Choice Tank (ACT) -tiloissa.