Browsing by Subject "kansanterveys"
Now showing items 1-10 of 10
-
(2015)Health related issues are largely regulated at EU Member State level, whereas areas such as internal market and competition fall mainly under the remit of European Union competence. This creates tension not only between legislation governing health and that concerning internal market but also between national and EU legislation. Here the Court of Justice of the European Union (CJEU) plays a key role in developing case-law through its judgments, defining further interpretation both on European and national level. An example of a sector operating at the interphase between public health and internal market interests is community pharmacy, which was chosen as the focus area of the study. The aim of this master's thesis was, through the case-study example of the regulation of pharmacy establishment, ownership and distribution in EU Member States, to perform a documentary analysis on related CJEU judgments, focusing on statements present in them referring to public health and internal market, discussing potential impacts on the community pharmacy sector as well as relating the outcomes to the broader context of European health policy with reference to existing literature. The study material consisted of publicly available documentation related to four judgments (Case C-531/06, Joined Cases C-171/07 and C-172/07, Joined Cases C-570/07 and C-571/07 and Case C-367/12) that were made between the years 2009 and 2014, the first proceedings initiating in 2006. The prevalence and variety of statements related to public health were found to be much higher in the documents analysed compared to those relating to internal market. The most common argumentation present in the judgments was related to the statement that regulation of ownership of community pharmacies can be justified by public health reasons, deriving from the professionalism inherent to pharmacists as well as ensuring balance between public health and economic interests. This transmits a clear message of the importance of public health and indeed the Court has been perceived as a balancing force to the union's liberalisation agenda. Following this it seems unlikely that the interpretation for national regulation would change in the near future, meaning that Member States should be able to maintain community pharmacy regulation, to the extent that it is implemented in a consistent manner. However, there has been indication of other routes being used to push for the liberalisation agenda and therefore it continues being a part of the debate both at European and national level. The findings of this study support literature suggesting that spillover is taking place in relation to the Court of Justice and health. Furthermore, it has been clearly demonstrated that even though officially the EU has very limited competence (authority) in health, its influence on European health policy is in fact highly significant, taking place to a large extent via routes other than those officially assigned to it in relation to health in particular. Whether this is intentional or unintentional, it does not change the fact that health policy is being influenced. When it happens without explicit intention, the processes lose transparency and are driven by other, potentially competing agendas. Therefore it would be important to assess whether the decision making processes and other processes currently shaping the European healthcare policy are in line with what was originally intended and re-evaluate whether this dynamic is the preferred way to proceed in the future.
-
(2021)Suomessa alkoholipolitiikan perustana on pitkään ollut vaikuttaa kansalaisten alkoholinkulutukseen alkoholin hintaa ja saatavuutta säätelemällä. Alkoholilain kokonaisuudistukseen liittyvä uusi alkoholilaki astui voimaan 1.3.2018. Lain alkuperäinen tavoite alkoholin saatavuuden rajoittamisesta alkoholihaittojen vähentämiseksi muuttui lakiprosessin myötä saatavuuden lisäämisen helpottamiseksi. Tämä toteutettiin muun muassa korottamalla kaupassa myytävien alkoholijuomien enimmäisvahvuus 5,5 prosenttiin, sekä helpottamalla alkoholin myyntiä, anniskelua ja mainontaa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, minkälaisia diskursseja ja retorisia keinoja kansanterveydellisiä ja liberalisointimyönteisiä kantoja edustaneet poliitikot käyttivät alkoholilain uudistuksen käsittelyn aikana, ja miten nämä diskurssit kytkeytyvät osaksi alkoholipoliittisia liberalistisia maallikkopuhetapoja, sekä identiteetin rakentamisen aspekteja. Tutkielman analyysimenetelmänä on retorinen diskurssianalyysi ja teoreettisena viitekehyksenä Jukka Törrösen teoria alkoholipoliittisista liberalistisista maallikkopuhetavoista, sekä kolmesta identiteetin rakentamisen aspektista. Aineistona käytetään eduskunnan täysistuntopöytäkirjoja, jotka liittyvät lähetekeskusteluun hallituksen esityksestä eduskunnalle alkoholilaista. Erilaisia alkoholilain uudistuksen diskursseja paikannettiin aineistosta kolme kappaletta: norminpurkua ja kulttuurista muutosta painottava diskurssi, kansanterveydellisiä riskejä painottava diskurssi, sekä elinkeinomyönteisyyden diskurssi. Retorisista keinoista korostuivat erityisesti numeerinen ja ei-numeerinen määrällistäminen, asiantuntijan lausunnolla vahvistaminen, sekä metaforien ja ääri-ilmaisujen käyttö. Identiteetin rakentamisen ajallinen aspekti, norminpurkua ja kulttuurista muutosta painottava diskurssi, sekä utopistinen liberalismi olivat pitkälti yhteen kietoutuneita ja korostivat pyrkimistä kohti eurooppalaisempia juomatapoja alkoholipolitiikan liberalisoinnin avulla. Ekspressiivinen liberalistinen maallikkopuhetapa oli havaittavissa etenkin sellaisista puheenvuoroista, joissa puhuja suhtautui alkoholilain uudistukseen kaksijakoisesti. Kyynisen liberalismin rooli aineistossa sen sijaan jäi melko vähäiseksi. Identiteetin rakentamisen alueellinen aspekti erotti aineistosta ne puheet, joissa pyrittiin ”me ja muut”-jaottelun avulla korostamaan omaa vastuullisuutta päättäjänä, tai kunnioitusta kansalaisten yksilönvapauksia kohtaan. Asemoitumisaspektia puolestaan esiintyi etenkin identiteettikysymysten painottuessa kansanterveyden ja heikoimpien ihmisryhmien suojelemiseen. Nämä diskurssit auttavat hahmottamaan alkoholipolitiikassa tapahtunutta kehitystä, sekä siihen liittyviä kansanterveydellisiä ja liberalisointimyönteisiä asenteita. Tarkastelemalla alkoholipolitiikan kokonaisuudistuksesta käytyä eduskuntakeskustelua voidaan ymmärtää paremmin alkoholipolitiikan tämänhetkistä tilaa, sekä ennakoida mahdollisia tulevia kehityskulkuja.
-
(2021)Suomessa alkoholipolitiikan perustana on pitkään ollut vaikuttaa kansalaisten alkoholinkulutukseen alkoholin hintaa ja saatavuutta säätelemällä. Alkoholilain kokonaisuudistukseen liittyvä uusi alkoholilaki astui voimaan 1.3.2018. Lain alkuperäinen tavoite alkoholin saatavuuden rajoittamisesta alkoholihaittojen vähentämiseksi muuttui lakiprosessin myötä saatavuuden lisäämisen helpottamiseksi. Tämä toteutettiin muun muassa korottamalla kaupassa myytävien alkoholijuomien enimmäisvahvuus 5,5 prosenttiin, sekä helpottamalla alkoholin myyntiä, anniskelua ja mainontaa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, minkälaisia diskursseja ja retorisia keinoja kansanterveydellisiä ja liberalisointimyönteisiä kantoja edustaneet poliitikot käyttivät alkoholilain uudistuksen käsittelyn aikana, ja miten nämä diskurssit kytkeytyvät osaksi alkoholipoliittisia liberalistisia maallikkopuhetapoja, sekä identiteetin rakentamisen aspekteja. Tutkielman analyysimenetelmänä on retorinen diskurssianalyysi ja teoreettisena viitekehyksenä Jukka Törrösen teoria alkoholipoliittisista liberalistisista maallikkopuhetavoista, sekä kolmesta identiteetin rakentamisen aspektista. Aineistona käytetään eduskunnan täysistuntopöytäkirjoja, jotka liittyvät lähetekeskusteluun hallituksen esityksestä eduskunnalle alkoholilaista. Erilaisia alkoholilain uudistuksen diskursseja paikannettiin aineistosta kolme kappaletta: norminpurkua ja kulttuurista muutosta painottava diskurssi, kansanterveydellisiä riskejä painottava diskurssi, sekä elinkeinomyönteisyyden diskurssi. Retorisista keinoista korostuivat erityisesti numeerinen ja ei-numeerinen määrällistäminen, asiantuntijan lausunnolla vahvistaminen, sekä metaforien ja ääri-ilmaisujen käyttö. Identiteetin rakentamisen ajallinen aspekti, norminpurkua ja kulttuurista muutosta painottava diskurssi, sekä utopistinen liberalismi olivat pitkälti yhteen kietoutuneita ja korostivat pyrkimistä kohti eurooppalaisempia juomatapoja alkoholipolitiikan liberalisoinnin avulla. Ekspressiivinen liberalistinen maallikkopuhetapa oli havaittavissa etenkin sellaisista puheenvuoroista, joissa puhuja suhtautui alkoholilain uudistukseen kaksijakoisesti. Kyynisen liberalismin rooli aineistossa sen sijaan jäi melko vähäiseksi. Identiteetin rakentamisen alueellinen aspekti erotti aineistosta ne puheet, joissa pyrittiin ”me ja muut”-jaottelun avulla korostamaan omaa vastuullisuutta päättäjänä, tai kunnioitusta kansalaisten yksilönvapauksia kohtaan. Asemoitumisaspektia puolestaan esiintyi etenkin identiteettikysymysten painottuessa kansanterveyden ja heikoimpien ihmisryhmien suojelemiseen. Nämä diskurssit auttavat hahmottamaan alkoholipolitiikassa tapahtunutta kehitystä, sekä siihen liittyviä kansanterveydellisiä ja liberalisointimyönteisiä asenteita. Tarkastelemalla alkoholipolitiikan kokonaisuudistuksesta käytyä eduskuntakeskustelua voidaan ymmärtää paremmin alkoholipolitiikan tämänhetkistä tilaa, sekä ennakoida mahdollisia tulevia kehityskulkuja.
-
(2013)Ihmisten mahdollisuudet olla tekemisissä lääketieteen ja terveydenhoidon kanssa ovat moninaistuneet jamuuttuneet selvästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Yhtäältä molekyylibiologia, geeniteknologia ja lääketeollisuus kehittävät yhä erilaisempia mahdollisuuksia sairauksien hoitoon. Samalla hyvinvointivaltioissailmenneet poliittiset muutokset ovat synnyttäneet paineita muuttaa julkisen terveydenhuollon käytäntöjä ja tapoja, joilla ihmiset ovat tekemisissä palvelujärjestelmän kanssa. Internet ja uusi viestintäteknologia liittyvät olennaisesti terveydenhuollon muuttuviin käytäntöihin. Terveydenhuollon asiakaskeskeisyyttä vahvistamaan julkishallinnossa on käynnistetty useita sähköisiä terveydenhuollon projekteja. Tutkielmassa lähestytään kansanterveyden edistämiseen valjastettuja verkkopalveluita teorialähtöisesti foucault’laista hallinnan analyyttista ja toimijaverkkoteoreettisesta näkökulmaa yhdistäen. Tarkastelun kohteeksi on valittu yksittäinen, sosiaali- ja terveysministeriön ylläpitämä Hyvinvointipolkuterveysportaali, joka sisältää erilaisia sovelluksia ja testejä oman terveydentilan arvioimiseen ja hyvinvoinnin edistämisen tueksi. Tutkielmassa ei käytetä erillistä metodia, vaan tavoitteena on muodostaa kahden lähestymistavan välinen synteesi, jolla selvittää yhtäältä sitä, miten elintavat tuodaan portaalin käytön yhteydessä hallinnan kohteeksi ja toisaalta siten, miten hallinnan subjektin muotoutumista voidaan teorioiden valossa hahmottaa. Keskeiseksi käsitteeksi nousee toimijaverkkoteoreettisesta ajattelusta tuttu kääntämisen (translation) käsite, jonka avulla on mahdollista tarkastella yhtäältä teknologisen ja inhimillisen kytkeytymistä toisiinsa ja toisaalta sitä, miten hallintakäytännöt ja itsen muovaamisen käytännöt liittyvät yhteen. Siinä missä Foucault’n tutkimuskysymykset elämän tulemisesta hallinnan kohteeksi ja subjektin rakentumisesta olivat ennen kaikkea historiallisia ja koskivat pitkiä ajanjaksoja, edellyttää toimijaverkkoteoria keskittymään konkreettisesti empiiriseen nykyhetkeen ja purkamaan siinä itsestään selviltä näyttäviä toimijoita ja ilmiöitä nykyisyydessä, joka on yhä vahvemmin erilaisten viestintäteknologioiden välittämää. Hylkäämällä perinteinen yhteiskuntatieteissä vallinnut jako luontoon ja teknologiaan,inhimilliseen ja ei-inhimilliseen toimijaverkkoteoria antaa mahdollisuuden lähestyä ennakkoluulottomasti erilaisia ilmiöitä sekä toisaalta itsen ja ulkoisen hallinnan välisiä jännitteitä. Tarkasteltaessa subjektiksi muodostumista konkretisoituu hallinnan strategioiden toteutumisen epävarmuus.Portaalia ei voida tarkastella yksinkertaisesti paikkana, jonne asiantuntijuus puhtaana siirtyy ja josta se edelleen liikkuu sellaisenaan käyttäjien ajatuksiin ja käytöksen osaksi. Elämän kontrolloimattomuus herättääkin kysymyksen siitä, miten hallinnan analytiikan ja toimijaverkkoteorian avulla voidaan ymmärtää se verkostojen ulkopuolelle jäävä mahdollisuuksien kenttä, johon nykyinen hallinta pyrkii yhä hanakammin puuttumaan.
-
(2021)EU:n perusvapauksiin kuuluu henkilöiden vapaa liikkuvuus. Tämän perusvapauden yhtenä ulottuvuutena on unionin kansalaisen liikkumisvapaus, jonka turvin jäsenvaltioiden kansalaiset voivat liikkua ja oleskella vapaasti kaikkialla unionin alueella. Jotta unionin kansalaiset voisivat käyttää liikkumisvapauttaan mahdollisimman täysimääräisesti, on myös heidän perheenjäsenilleen turvattu oikeus liikkua ja oleskella unionin alueella. Lähtökohtaisesti ulkomaalaisen maahantulon ja maassa oleskelun säätäminen kuuluu kunkin valtion suvereniteetin piiriin. Suomen tulee kuitenkin EU:n jäsenvaltiona huomioida näistä säätäessään unionin oikeuden asettamat rajoitteet. Erityisesti Covid-19-pandemia on vaikuttanut merkittävästi vapaan liikkuvuuden toteutumiseen. Sisärajavalvonta oli Suomessa palautettuna 19.3.2020–25.7.2021 ja maahantulo oli tuona aikana sallittua vain erikseen määritetyille hyvin rajatuille henkilöryhmille. Tutkimuksessa käytetään ensisijaisesti lainopillista metodia, jonka avulla perehdytään siihen, miten vapaa liikkuvuus maahantulon ja lyhytaikaisen alle kolmen kuukauden pituisen maassa oleskelun osalta on toteutettu kansallisessa lainsäädännössä. Keskiössä on erityisesti vapaan liikkuvuuden direktiivin kansallisen täytäntöönpanon tarkastelu. Tutkielman toisena keskeisenä tutkimuskohteena on selvittää, miten Covid-19-pandemia on vaikuttanut vapaan liikkuvuuden piiriin kuuluvien henkilöiden oikeuteen saapua Suomeen sekä oleskella täällä lyhytaikaisesti huomioiden sekä neuvoston suositukset koordinoidusta lähestymistavasta vapaan liikkuvuuden rajoittamiseen Covid-19-pandemian johdosta että valtioneuvoston päätökset rajavalvonnan väliaikaisesta palauttamisesta sisärajoille. Tämän osalta selvitetään, onko vapaata liikkuvuutta rajoitettu liikaa ja onko julkinen valta turvannut pandemian aikana Suomen perustuslain 22 §:n mukaisesti perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumisen. Tutkielma jakautuu kuuteen lukuun. Johdannon jälkeen tarkastellaan unionin kansalaisuutta ja siihen kuuluvaa liikkumisvapautta ja syrjintäkieltoa sekä käydään läpi tarkemmin tutkielman henkilöllistä ulottuvuutta. Kolmannessa luvussa käsitellään EU-kansalaisen ja häneen rinnastettavan sekä heidän perheenjäsenten maahantuloa ja lyhytaikaista oleskelua koskevaa säännöstöä EU-oikeuden ja kansallisen lainsäädännön kannalta huomioiden sisärajojen valvontaa koskeva säännöstö. Neljännessä luvussa perehdytään maahantulon ja lyhytaikaisen oleskelun rajoittamiseen. Ensin käsitellään maahantulon edellytyksiä, sen jälkeen rajavalvonnan väliaikaista palauttamista sisärajoille ja lopuksi käännyttämistä. Viidennessä luvussa perehdytään siihen, miten Covid-19-pandemia on vaikuttanut vapaan liikkuvuuden piiriin kuuluvien henkilöiden maahantuloon ja lyhytaikaiseen oleskeluun Suomessa. Viimeisessä luvussa kootaan yhteen tiivistetyt havainnot tutkimuskysymyksistä.
-
(2016)Arkeologia käyttää menneisyyden tutkimuksen apuna useita eri tutkimusväyliä. Yksi näistä väylistä on osteologia eli luututkimus. Osteologisilla tulkinnoilla saadaan tietoa niin yksilöistä kuin kokonaisista populaatioista. Terveydentilan määrittäminen on yksi osteologisen tutkimuksen osa-alueista, ja se on tärkeä ei vain menneen yhteisön ymmärtämiseksi, vaan sen avulla voidaan luoda laajempia linjoja kansanterveyden kehitykseen. Harrisin linjat (Harris lines) erottuvat luista ympäristöään tiheämpinä linjoina, jotka esimerkiksi pitkissä luissa ovat luun pitkään linjaan nähden horisontaalisia, ja näkyvät luun sisäpuolella kohoumina ja röntgenkuvissa vaaleampina (tiheämmän luun) alueina. Linjat huomattiin ensimmäistä kertaa yli sata vuotta sitten, mutta niiden etiologia on pysynyt epäselvänä. Tässä tutkimuksessa tehtiin ensimmäinen suomalaisesta aineistosta julkaistava, laajempi Harrisin linjojen laskenta ja analysointi. Päämääränä oli luoda uutta tutkimusmateriaalia suomalaisten terveydestä, sekä pyrkiä selvittämään Harrisin linjojen etiologiaa. Harrisin linjoilla on aiemmin todettu olevan yhteys kasvuun ja kasvua pysäyttäviin sairausjaksoihin, mutta mitään suoraa yhteyttä Harrisin linjojen ja sairauksien ja esimerkiksi lyhyemmän pituuden välillä ei ole löydetty. Tämän työn hypoteesina olikin, että Harrisin linjoilla on selkeämpi yhteys kasvunopeuteen kuin taudinaiheuttajiin. Koska Harrisin linjat ovat biomekaanisen prosessin tulos, ne voivat myös kadota tämän saman prosessin myötä, muodostaen tutkimushaasteen. Vain murto-osa biologisista tapahtumista näkyy luissa saakka, miksi luissa nähtäviä ilmiöitä on pyrittävä ymmärtämään mahdollisimman hyvin, myös Harrisin linjoja. Tämän tutkimuksen materiaalina käytettiin kolmen suomalaisen arkeologisen kohteen luuaineistoista otettuja röntgenkuvia, jotka FT Kati Salo oli ottanut osana väitöskirjatutkimustaan. Materiaaleina toimivat Porvoon kirkon hauta-aineisto kaivausvuodelta 2007 (N= 56), Rengon kirkon hauta-aineisto kaivausvuodelta 2008 (N=56) ja Haminan rykmenttialueen hauta-aineisto kaivausvuodelta 2011 (N=35). Kaikki röntgenkuvatut yksilöt näiltä kohteilta käytiin läpi manuaalisesti havainnoimalla, ja linjojen määrät merkattiin ylös tilastollista analyysia varten. Etiologian selvittämistä varten Harrisin linjojen syntymäajankohta määritettiin sääriluiden (tibiae) alemmasta osasta. Sääriluun alempaa päätä on käytetty useissa ulkomaalaisissa analyyseissa, sillä Harrisin linjat ovat siinä parhaiten esillä. Sääriluun käyttäminen myös suomalaisen aineiston analysointiin tekevät tuloksista helposti hyödynnettäviä muissa tutkimuksissa. Linjat myös tyypitettiin ulkonäkönsä perusteella heikkoihin, kohtalaisiin ja vahvoihin. Tulokset osoittivat, että yli puolella tutkituista yksilöistä oli ainakin yksi Harrisin linja jossain luuelementissä, ja Rengossa jopa 96 prosentilla tutkituista tapauksista oli Harrisin linjoja. Linjojen syntymäajankohdan määrittäminen toi esiin piikkejä muodostumisajankohdissa, jotka mukailivat kasvukäyrissä nähtäviä kasvupyrähdysaikoja. Tämä viittaa siihen, että Harrisin linjoja syntyy enemmän kasvupyrähdysten aikaan. Kun aineisto jaettiin muilla lapsuudenajan terveydentilasta indikoivilla tekijöillä, kuten cribra orbitalialla ja hammaskiillehypoplasialla, ns. sairaammilla yksilöillä oli ylimääräinen Harrisin linjojen syntyvyyspiikki keskilapsuudessa. Keskilapsuuden kasvupyrähdys on osa normaalia kasvua, joten sen näkyminen ”sairaampien” keskuudessa viittaa voimakkaampaan kiinniottokasvuun tänä aikana. Nämä linjat ovat saattaneet jäädä muissa tutkimuksissa huomiotta, sillä aikuisilla tämän ajankohdan linjat olivat tyypiltään heikkoja. Koska havaintoa ei ole aiemmin tehty, jatkotutkimusta suuremmalla otannalla suositellaan. Harrisin linjojen esiintymisen on todettu olevan yleisempää ennen ns. modernia aikaa, mikä yhdessä tämän tutkimuksen tulosten kanssa tukee yleistä käsitystä kansanterveyden tilanteesta ennen modernin lääketieteen vaikutusta esimerkiksi lapsuudenajan sairauksien esiintymiseen. Kasvu on dynaaminen prosessi, johon vaikuttaa niin perimä kuin ympäristö, ja Harrisin linjat ovat merkki tämän prosessin kyvystä mukautua ympäristön asettamiin haasteisiin.
-
(2022)Objectives: Depressive disorders, which are a key component of mental distress, are one of the most important public health problems. Depressive disorders often begin in adolescence. Research shows that depressive disorders are associated with low socio-economic status, which is generally associated with poorer health. However, previous research findings on the association of health with components of socio-economic status, such as income level, are contradictory. This study examined whether psychological distress in adolescence is associated with later lower socioeconomic status of the individual and whether childhood household income shapes this association. Methods: The study was based on the UK Household Longitudinal Survey Understanding Society data, which was first collected in 2009 (n=5666). The survey used data from four different measurement periods. Adolescent psychological distress was measured using a 12-item General Health Questionnaire (GHQ). Socioeconomic status was measured by the level of education (low, medium, high), income and employment (paid, unpaid) of the subjects. The income level of the childhood family was measured by looking at the household income in the first stage of the data collection. Results and conclusions: Adolescent psychological distress was associated with later low educational attainment, but not with lower employment or wage levels. Higher childhood household income was found to have a weakening effect on the association between psychological distress and lower education. The income level of the childhood household can be tentatively found to attenuate the negative effects of psychological distress on later socioeconomic status.
-
(2017)Tässä tutkielmassa tarkastellaan, kuinka miesten varhainen kuolleisuus niin kutsuttuihin uusiin kansantauteihin muotoutui yhteiskunnalliseksi ongelmaksi suomalaisten asiantuntijoiden ja poliitikkojen puheenvuoroissa. Tarkastelu alkaa 1940-luvun jälkipuoliskolta ja päättyy vuoteen 1971, jolloin eduskunta hyväksyi mittavan uudistuksen, kansanterveyslain. Vielä 1940-luvulla tuberkuloosi oli merkittävä kuolinsyy, mutta sen vähentyessä määrätietoisten ehkäisytoimien seurauksena huomio kiinnittyi aiempaa enemmän muihin kuolinsyihin: sydän- ja verisuonitauteihin, kasvaimiin, tapaturmiin ja itsemurhiin. Väestöpoliittisen ajattelun vuoksi 1940-luvun ensimmäiset havainnot miesten korkeasta kuolleisuudesta erityisesti sydäntauteihin eivät vielä herättäneet suurta huomiota, vaan keskiössä oli perheiden tukeminen. 1960-luvulla voitiin todeta äitiys- ja imeväiskuolleisuuden vähentyneen Suomessa nopeasti toimivien terveyspalvelujen ansiosta, mutta terveistä suomalaisista lapsista kasvoi kansainvälisten vertailujen valossa maailman sairaimpiin lukeutuvia aikuisia. Huolestuttavaa olivat erityisesti työikäisten miesten kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin ja tapaturmiin sekä keuhkosyövän yleistyminen. Maan eri osien välillä oli havaittavissa myös huomattavia eroja. Tutkimuksessa tarkastelen miesten varhaista kuolleisuutta käsitteleviä kirjoituksia ja puheenvuoroja sekä kansanterveyskeskustelua. Huomio kiinnittyy ongelman määrittelyn prosessiin, aiheesta esitettyihin väittämiin, vaatimuksiin ja ratkaisuehdotuksiin. Tutkimuksessa tarkastellaan myös elämän hallintaan, biopolitiikkaan, liittyviä kamppailuja, kiistoja ja ristiriitoja sekä terveyskansalaisuuden ajatusta. Biopolitiikka kattaa käytännössä kaikki nykyaikaisen elämän ja yhteiskunnan osa-alueet, mutta terveyden ja sairauden voidaan katsoa olevan sen ydinasioita, mistä seuraa, että myös sairauden- ja terveydenhoito ovat biopolitiikan keskiössä. Vaikka kansanterveystyössä ja -ajattelussa oli 1960-luvulla havaittavissa muutos, elämän hallinta ei kadonnut terveydenhuollosta, vaan päinvastoin: kontrollista tuli hienovaraisempaa ja tarkempaa. Samoin terveysvalistuksen näkeminen merkittävänä kansalaiskasvatuksen keinona säilyi 1940-luvulta 1970-luvun alkuun ja sillä katsottiin olevan tärkeä rooli kansanterveyden kohentamisessa. Tutkimuksen aineistona on käytetty Suomen Lääkärilehden sekä Duodecimin asiantuntija-artikkeleita, komiteanmietintöjä, aikalaiskirjallisuutta sekä -tutkimuksia. Lääkärikunta ja muut asiantuntijat olivat keskeisessä roolissa miesten varhaisen kuolleisuuden ongelmaa määriteltäessä. Mukana olivat niin 1960-luvun radikaalimmat lääkärit kuin korkeissa viroissa olevat asiantuntijat. Vuonna 1961 julkaistu Pekka Kuusen teos 60-luvun sosiaalipolitiikka onnistui herättämään lopulta suuremmankin yleisön ja kansanedustajien huomion, mikä näkyi vuonna 1963 eduskunnan keskustellessa sairausvakuutuslaista. Miesten varhainen kuolleisuus ja aikuisväestön huono terveydentila tulivat puolueiden ohjelmiin ja kansanedustajien tekemiin aloitteisiin. Lääkärilehdissä kirjoitettiin miesten kuolleisuuteen vaikuttavista tekijöistä, lääkärit kiinnittivät asiaan huomiota ja ilmiötä tutkittiin. Hallituksen antaessa eduskunnalle esityksen kansanterveyslaista se oli ottanut miesten kansainvälisesti vertaillen alhaisen elinajanodotteen yleisperusteluihinsa, ja asiaa käsiteltiin myös kansanedustajien puheenvuoroissa. Tilastojen tarkastelu ja kansainvälinen vertailu olivat aina hygienia-ajattelun ajasta uusien kansantautien aikaan osa miesten kuolleisuutta koskevaa keskustelua. Miesten kuolleisuuteen vaikuttaviksi tekijöiksi arveltiin muun muassa myöhäistä hoitoon hakeutumista, haitallisia elintapoja, vääränlaista ravitsemusta, stressiä, kapitalistista järjestelmää, lääkäripulaa ja lääkäreiden epätasaista jakautumista maan eri osien kesken, suomalaisen miehen suojamuureja ja sankariroolia: sisu ei antanut periksi valittaa vähästä. Terveysvalistus oli ajanjaksolla tehokkaaksi katsottu vaikuttamiskeino ja pyrkimykset vaikuttaa kansalaisten elintapoihin näkyivät kansanterveyskeskustelussakin.
-
(2019)Pitkäaikaissairaudet kuormittavat suomalaista terveydenhuoltojärjestelmää enenevästi väestön ikääntyessä. Elintapahoito on tärkeä osa mm. aikuistyypin diabeteksen hoitoa, ja toisaalta terveet elintavat tukevat hoitoa kaikissa sairauksissa. Valtaosa suomalaisista lääkäreistä ja hoitajista kokee potilaan motivoimisen ja elintapamuutoksessa tukemisen osaksi tehtäviään, mutta lähes puolet kokee taitonsa elintapaneuvonnassa riittämättömiksi. Terveysvalmennus, elintapamuutosta tukeva valmentava työote, on näyttöön perustuva elintapainterventio. Tämä kirjallisuuskatsaus tarkastelee tutkimusnäyttöä arvioimalla terveysvalmennusta ja sen vaikuttavuutta. Muutosvalmius ja motivaatio ovat elintapamuutoksen keskeisiä osia. Valmennus nostaa potilaan toimijaksi: sen keskiössä on potilaan voimaannuttaminen ja aktiivisen toimijuuden lisääminen perinteisen auktoritatiivisen terveysneuvonnan sijaan, potilaan autonomiaa korostaen. Tavoitteena on potilaan motivoiminen hänen itse asettamiensa tavoitteiden saavuttamiseksi. Terveysvalmennus tukee hoitoon sitoutumista ja myönteisiä elintapamuutoksia pitkäaikaissairailla sekä parantaa potilaiden elämänlaatua. Heikommassa yhteiskunnallisessa asemassa olevat potilaat hyötyvät terveysvalmennuksesta keskimäärin enemmän kuin muut, joten valmennus voi myös lisätä terveydenhuollon tasa-arvoisuutta. Terveysvalmennuksen menetelmien opettaminen lääkärille tarjoaa hyödyllisiä taitoja potilaan tukemiseen. Samalla se voi parantaa potilas-lääkärisuhdetta ja tuoda uutta näkökulmaa lääkärikoulutukseen. Terveysvalmennus tarjoaa lupaavan lähestymistavan tukea potilaiden elintapahoitoa osana suomalaista terveydenhuoltoa. Elintapamuutosten vaikutukset sairauden, kustannusten tai kuolleisuuden muutoksina havaitaan pitkän aikavälin seurannassa, ja terveysvalmennuksen kustannusvaikuttavuudesta on toistaiseksi vasta alustavaa näyttöä. Tarvitaan siis lisää tietoa ja pitkäaikaistutkimuksia siitä, miten ja kuinka paljon terveysvalmennusta tulisi tarjota ja mitkä sen pitkäaikaisvaikutukset ovat.
-
(2019)Pitkäaikaissairaudet kuormittavat suomalaista terveydenhuoltojärjestelmää enenevästi väestön ikääntyessä. Elintapahoito on tärkeä osa mm. aikuistyypin diabeteksen hoitoa, ja toisaalta terveet elintavat tukevat hoitoa kaikissa sairauksissa. Valtaosa suomalaisista lääkäreistä ja hoitajista kokee potilaan motivoimisen ja elintapamuutoksessa tukemisen osaksi tehtäviään, mutta lähes puolet kokee taitonsa elintapaneuvonnassa riittämättömiksi. Terveysvalmennus, elintapamuutosta tukeva valmentava työote, on näyttöön perustuva elintapainterventio. Tämä kirjallisuuskatsaus tarkastelee tutkimusnäyttöä arvioimalla terveysvalmennusta ja sen vaikuttavuutta. Muutosvalmius ja motivaatio ovat elintapamuutoksen keskeisiä osia. Valmennus nostaa potilaan toimijaksi: sen keskiössä on potilaan voimaannuttaminen ja aktiivisen toimijuuden lisääminen perinteisen auktoritatiivisen terveysneuvonnan sijaan, potilaan autonomiaa korostaen. Tavoitteena on potilaan motivoiminen hänen itse asettamiensa tavoitteiden saavuttamiseksi. Terveysvalmennus tukee hoitoon sitoutumista ja myönteisiä elintapamuutoksia pitkäaikaissairailla sekä parantaa potilaiden elämänlaatua. Heikommassa yhteiskunnallisessa asemassa olevat potilaat hyötyvät terveysvalmennuksesta keskimäärin enemmän kuin muut, joten valmennus voi myös lisätä terveydenhuollon tasa-arvoisuutta. Terveysvalmennuksen menetelmien opettaminen lääkärille tarjoaa hyödyllisiä taitoja potilaan tukemiseen. Samalla se voi parantaa potilas-lääkärisuhdetta ja tuoda uutta näkökulmaa lääkärikoulutukseen. Terveysvalmennus tarjoaa lupaavan lähestymistavan tukea potilaiden elintapahoitoa osana suomalaista terveydenhuoltoa. Elintapamuutosten vaikutukset sairauden, kustannusten tai kuolleisuuden muutoksina havaitaan pitkän aikavälin seurannassa, ja terveysvalmennuksen kustannusvaikuttavuudesta on toistaiseksi vasta alustavaa näyttöä. Tarvitaan siis lisää tietoa ja pitkäaikaistutkimuksia siitä, miten ja kuinka paljon terveysvalmennusta tulisi tarjota ja mitkä sen pitkäaikaisvaikutukset ovat.
Now showing items 1-10 of 10