Browsing by Subject "karies"

Hevosten hammashoito rajoittuu Suomessa vielä pääosin hammaspiikkien poistoon raspaamalla. Hampaiden patologiset muutokset ovat aikaisempien, muualla tehtyjen tutkimusten mukaan kuitenkin varsin yleisiä, eikä näitä muutoksia ole yleensä mahdollista havaita sormituntumalla tehtävässä tutkimuksessa. Yleisimpiä tällaisia muutoksia ovat karies ja infundibulumin muutokset, purupinnan hiushalkeamat eli fissuurat, hammasmurtumat, poskihampaiden väliset diastemat eli vierekkäisten poskihampaiden väliset raot, joihin rehu pakkautuu, sekä apikaali-infektiot ja pulpiitti ja niiden aiheuttamat muutokset sekundaaridentiinissä. Purentavirheet vaikuttavat hampaiden kulumiseen ja voivat pahimmillaan johtaa distemojen eli normaalianatomiaan kuulumattomien rakojen syntymiseen poskihampaiden väliin. Lievä karies on varsin yleistä erityisesti vanhemmilla hevosilla, eikä se yleensä aiheuta oireita. Pitkälle edenneenä se kuitenkin altistaa hampaan pitkittäissuuntaisille murtumille ja pulpiitille eli hammasydintulehdukselle. Suurin osa hevosten hammasmurtumista on niin sanottuja idiopaattisia hammasmurtumia eli sellaisia murtumia, joiden taustalla ei ole traumaa tai muuta tiedossa olevaa syytä hampaan halkeamiselle. Hammasmurtuman terävät reunat voivat aiheuttaa mekaanista ärsytystä ja se voi johtaa hampaan apikaalitulehdukseen. Oireet voivat ilmetä vasta kuukausien tai jopa vuosien kuluttua murtumasta. Diastema voi johtaa rehumassan pakkautumiseen ikenen sisään sekä hampaan ja sen kiinnityskudosten väliin, ja johtaa kivuliaaseen parodontiittiin eli hampaan kiinnityskudosten tulehdukseen. Oireet ovat epäspesifisiä kuten rehun tiputtelua, paha haju hengityksessä, laihtuminen tai ongelmat kuolainten kanssa. Tutkielman sisältämän alkuperäistutkimuksen tarkoitus oli selvittää vastaavien hampaiden patologisten muutosten yleisyyttä suomalaisilla hevosilla. Aineistona käytettiin 48:aa Yliopistollisen eläinsairaalan Hevossairaalassa lopetettua hevosta. Hevosten hampaat tutkittiin valon, peilin ja hammaskoettimen avulla. Lisäksi hevosten ikä ja purenta arvioitiin. Löydökset kirjattiin ylös. Hammasmuutosten todettiin olevan yleisiä suomalaisilla hevosilla. Yhtä hevosta lukuun ottamatta kaikilta tutkituilta hevosilta löydettiin ainakin yksi muutos. Yleisimpiä muutoksia olivat purupinnan fissuurat (23/48), hammashalkeamat (15/48), karies ja infundibulumin muutokset (14/48) sekä sekundaaridentiinin muutokset (12/48). Poskihampaiden purenta oli normaali 63 %:lla hevosista. 32 %:lla arvioitiin olevan yläpurenta ja 5 %:lla alapurenta. Hammasmuutosten yleisyyden vuoksi suun säännöllisiä, huolellisia tutkimuksia voidaan pitää perusteltuina. Vaikka kaikki muutokset eivät aina aiheuta oireilua, on niiden olemassaolosta hyvä olla tietoinen. Näin niiden kehittymisen seuraaminen on mahdollista ja ongelmiin voidaan puuttua ajoissa. Työ sisältää kahdeksan kuvaa sekä kuusi taulukkoa muutosten ja tulosten havainnollistamiseksi.

Karies on maailmanlaajuisesti merkittävä sairaus, jonka juurisyitä ovat hiilihydraattipitoinen ravinto, epäsäännöllinen ruokailurytmi ja riittämätön suuhygienia. Suuterveyden taso on noussut viime vuosikymmeninä, jolloin iäkkäillä on yhä useammin omat hampaat suussaan. Iäkkäiden määrän kasvu lisää myös hoidettavien hampaiden määrää. Joskus omahoito on riittämätön, tai yksilön rajoitteet altistavat kariesvaurioille. Ikääntyessä usein hammaskaula on paljastuneempi ja alla oleva kiilteeltä suojaamaton dentiini tulee esille. Juurikaries voi edetä hampaan ympäri ja jopa hammasytimeen asti aiheuttaen infektioita. Tyypillisesti hammaslääkärin vastaanotolla karieksen pysäytykseen voidaan käyttää natriumfluoridi (NaF)- lakkaa ja myös lasi-ionomeeripaikkaus on usein käytetty lähestymistapa. Joissain tapauksissa invasiiviset hoitomenetelmät ovat hankalia potilaalle. Etenkin monisairaat iäkkäät ovat haavoittuvassa asemassa. Muistisairaudet vaikeuttavat potilaan orientaatiota hammashoitoon, jolloin käyntimäärien harventaminen on perusteltua. Tehokas menetelmä on Suomessa hypersensitiivisyyden hoitoon tarkoitettu hopeadiamiinifluoridi (Silver Diamine Fluoride, SDF) - lakkaus. Sen off-label käyttöä voidaan soveltaa karieksen pysäyttämiseen. Tutkimukset ovat osoittaneet sen olevan tehokas kerta-annostuksella, ja puolivuosittain tehtävällä sivelyllä vielä hyödyllisempi. SDF:n suurin haittapuoli on sen vaikutus hampaiden estetiikkaan, koska se tummentaa vauriokohdan mustaksi hopean aineenvaihduntatuotteiden takia. Näitä potilasryhmiä ovat hoitokodissa olevat monisairaat potilaat, joilla useimmiten on kognitiivisia ongelmia. Muita potilasryhmiä ovat lapset, joilla on useita vaikeita kariesvaurioita maitohampaissa. SDF on antanut lupaavia tuloksia karieksen pysäyttämiseen, mutta lisätutkimuksia kaivataan etenkin pitkäaikaisemmasta käytöstä. Myös vertailua muihin karieksen hallintatoimiin tulisi analysoida. SDF:n käytön hyödyistä tulisi myös informoida enemmän suuhoidon ammattilaisia, jolloin sen integraatio potilashoitoon voitaisiin kartoittaa tarkemmin.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka suunterveys on huomioitu kansallisissa imetyssuosituksissa eri puolella maailmaa ja kuinka imetys on huomioitu lapsen suunterveyteen liittyvissä suosituksissa. Guidelines International Network (GIN) -tietokannasta haettiin artikkelit hakusanalla ”caries” ja tämän jälkeen näistä hakutuloksista käytiin läpi, onko artikkeleissa mainittu jotakin imetyksestä. Toinen haku tehtiin käyttäen hakusanaa ”child nutrition”. Näistä hakutuloksista käytiin läpi, onko niissä mainittu jotakin suunterveydestä (hakusanat: caries, occlusion, oral, dental). Dynamed Plus -tietokannasta etsittiin ja käytiin läpi vastaavasti tulokset hakusanoilla ”breastfeeding” ja ”caries”. Tutkimusaineistoa analysoitiin kvantitatiivisin ja kvalitatiivisin menetelmin. Haun tuloksista mukaan otettiin vain englannin- ja suomenkieliset artikkelit, joihin on lukuoikeudet Helsingin yliopiston kautta. Tutkimukseen soveltuvia artikkeleita oli GIN-tietokannassa kariekseen liittyen 12 kappaletta. Näistä vain neljässä mainittiin imetys. Lasten ravitsemusta käsitteleviä tutkimukseen soveltuvia artikkeleita oli 40, joista kuudessa mainittiin suunterveys. Dynamed Plus -tietokannasta löytyvistä karieksen hallinta -suosituksista (51 kappaletta) Suomen Käypä Hoito -suosituksen lisäksi imetykseen oli otettu kantaa kymmenessä suosituksessa. Imetyssuosituksia, joissa on käsitelty suunterveyttä, löytyi kahdeksan. Yhteensä tietokannassa oli 79 suositusta liittyen imetykseen. Suosituksissa mainittiin imetyksen vähentävän lapsen riskiä kariekseen ja purentavirheisiin. Kuitenkin, jos imetys jatkuu pitkään lapsentahtisesti tai jos lasta ruokitaan yöaikaan, todettiin imetyksellä olevan negatiivinen vaikutus suunterveyteen. Lapsen ruokavaliolla todettiin olevan suuri merkitys karieksen hallinnassa. Lisäksi estämällä mutans streptokokkien kolonisoituminen lapsen suuhun varhaislapsuudessa voidaan vaikuttaa positiivisesti myös lapsen myöhempään suunterveyteen. Imetystä ja lapsen ravitsemusta koskeviin suosituksiin tulisi jatkossa kattavammin sisällyttää suunterveyteen liittyvää tietoutta.

Inflammatoriska tarmsjukdomar (IBD) är en paraplyterm för Crohns sjukdom (CD) och ulcerös kolit (UC). Sjukdomarna har en stark koppling till munhålan och dess infektioner. IBD patienter uppvisar flertalet orala symptom i munnen, så som mukobuckal hyperplasi, gingival svullnad, ulcerationer, aftor, candida, lichen planus, leukoplack, orofacial granulomatos, pyostomatitis vegetans och recidiverande aftös stomatit. Orala infektioner är ett utbrett folkhälsoproblem och även inflammatoriska tarmsjukdomar kan redan klassas som en folksjukdom tack vare sin stora incidens. Gemensamma etiologiska faktorer och interaktioner mellan olika orala infektioner och inflammatoriska tarmsjukdomar är en viktig del i pusslet för att förstå sjukdomarnas patofysiologi. I denna litteraturöversikt tas orala symptom, karies, gingivit, parodontit och oral candidos samt deras anknytningar till kroniska inflammatoriska tarmsjukdomar upp.