Browsing by Subject "kartta"
Now showing items 1-3 of 3
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2017)Tämä lisensiaatintutkielma on kirjallisuuskatsaus pernaruttoa aiheuttavan Bacillus anthracis -bakteerin säilymisestä ympäristössä sekä säilymiseen vaikuttavista tekijöistä. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat B. anthracis -bakteerin ja itiöiden säilymiseen maaperässä sekä pohtia näiden tekijöiden merkitystä Suomessa. Tavoitteena oli myös tehdä kartta, josta käyvät ilmi pernaruttotaudinpurkaukset Suomessa vuodesta 1940 alkaen. On tärkeää, että pernaruttotapauksista on kartta, jotta eläinlääkärit olisivat tietoisia aiemmista tautitapauksista alueellaan ja osaisivat tarvittaessa epäillä pernaruttotartuntaa. Tutkielman kolmantena tavoitteena oli verrata silmämääräisesti pernaruttotaudinpurkauksista tehtyä karttaa Suomen maaperä- ja tulvariskialuekarttoihin sekä pohtia, miksi pernaruttoa on esiintynyt eniten tietyillä alueilla. Pernarutto on vaarallinen, vastustettava eläintauti ja zoonoosi, jonka leviäminen voi aiheuttaa mittavia taloudellisia tappioita ja uhata myös ihmisten terveyttä. Pernaruttoa aiheuttava Bacillus anthracis pystyy muodostamaan itiöitä, jotka voivat säilyä maaperässä jopa satoja vuosia. Maaperän ominaisuudet vaikuttavat siihen, kuinka hyvin B. anthracis säilyy ympäristössä. B.anthracis -itiöt selviytyvät parhaiten kosteassa, lievästi emäksisessä maassa, jossa on runsaasti kalsiumia ja orgaanista ainetta. Pernaruttotaudinpurkauksia on tavattu monenlaisissa ilmastoissa ja sääolosuhteissa, mutta liian alhaiset ja korkeat lämpötilat voivat häiritä B. anthracis -bakteerin sporulaatiota ja germinaatiota. Tulvat voivat lisätä taudinpurkausten määrää nostamalla itiöitä maaperästä laiduntavien eläinten ulottuville. Itiöiden säilymiseen vaikuttavat myös maataloudessa käytettävät lannoitteet ja kemikaalit, maaperän eliöt ja mikrobit sekä kasvillisuus. Viime aikoina tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, ettei B. anthracis ole täysin obligaatti taudinaiheuttaja, vaan se kykenee elämään myös vegetatiivisena tietynlaisissa mikroympäristöissä isäntäeläimen ulkopuolella. Sekä vegetatiivinen bakteeri että itiö voivat olla monin tavoin vuorovaikutuksessa kasvien ja eläinten kanssa. B. anthracis -itiöt edistävät ruohokasvien kasvua, mikä puolestaan houkuttelee paikalle kasvinsyöjiä ja lisää niiden alttiutta infektiolle. Itiöt pystyvät myös germinoitumaan vegetatiivisiksi bakteereiksi Suomessakin esiintyvän Festuca arundinacea -heinäkasvin eli ruokonatan juuriston tuntumassa. Itiöt voivat säilyä matojen ruuansulatuskanavassa sekä germinoitua ja jakautua ameebassa. Lisäksi B. anthracis voi säilyä vegetatiivisena hyönteisten ruuansulatuskanavassa. Pernaruttoa on esiintynyt eniten Lounais- ja Etelä-Suomessa sekä Pohjanmaan rannikolla. Näiden alueiden maaperässä on runsaasti savikerrostumia. Savimaiden olosuhteet ovat B. anthracis -itiöiden säilymistä suosivia: ne ovat kosteita, emäksisiä ja niiden kalsiumpitoisuus on korkea. Pernaruton säilymistä edistäviä tekijöitä Suomessa voivat olla myös tulvat, viljelysmaan kalkitseminen ja maaperän eliöt. Viileä ilmasto sekä maaperän luontaisesti alhainen pH saattavat puolestaan vähentää taudinpurkauksien määrää. Pernaruttoa tavataan Suomessa enää harvakseltaan, mutta koska itiöt voivat säilyä maaperässä pitkään, taudista on vaikeaa päästä kokonaan eroon.
-
(2020)It is clear for a geographer that a map is a basic tool for presenting the world or parts of it. A map promotes national identity as it creates a meaning and boundaries for a society. It is concrete and provides means to belong to a society. Maps provide material for studying and understanding the history of mankind. They are artifacts worth collecting. This is what makes maps and studying of maps interesting. This field has not been widely researched in Finland despite the awesome collections. These are the reasons behind in the selecting the topic of my master thesis. The history of cartography is a material part of cultural and human geography. Research on map collecting especially, albeit more common abroad, is decades old or scattered in various publications. The challenge of my master thesis is the management of scarcity and partially outdated as well as scattered materials. The development of the research hypothesis has emerged from my strong interest to the subject. One should focus on a specific theme when it comes to collecting old maps. This allows the historic or economic value of the collection to be significant. Collecting of antique maps can be focused on a specific region, cartographer, era or geographic specialty. The characteristics of map collectors can be divided into researchers, selective collectors or investors. The most material aspects of map markets are the places to obtain maps, pricing and investment potential. The downside of map collecting relate to their low survival rate, theft, forgery and ageing of collectors. Maps have been both luxury and commodity items. They have been collected already for centuries for their political, religious, geographical, or esthetical values. During the Renaissance, maps started to spread to a wider group of collectors, driven by innovations and expeditions. They became collection objects of the intelligentsia in the 18th century and incitement for many expeditions and national collections in the next century. The 1920s started the heydays of map collecting both in Finland and Europe. At the same time publications and research related to the history of cartography increased and the field started to gain in valuation. The economic and cultural changes in Finland in the 19th and 20th centuries enabled a wider collecting of maps. There was a need in Finland to know about the history of the nation, society and region and collect related maps. Among the Finland-born scientists and map collectors, Adolf Erik Nordenskiöld became the founding father of the history of cartography and his collection is among the most valued globally. Obtaining Nordenskiöld’s collection to Finland in 1906 gave a strong signal of the importance of the history of cartography and map collecting. Many Finnish businessmen, politicians and cultural influencers became interested in old maps. Meanwhile, the antiquarian business, which acted as a marketplace for maps, was established. The heydays of map collecting in Finland was between 1960-90s. However, the migration of the map markets to the internet meant that the era of big collectors in Finland is over. Finnish map collector Juha Nurminen (b. 1946) was chosen as the subject of this thesis as he is one of the most significant map collectors in Finland. He has reaped a meaningful collection of world maps and other maps of the Nordic and the Arctic over five decades. His collections have been relocated and new uses at their new locations through sales and donations. The research angle of my master thesis is cross scientific, and it mainly represents the history of cartography and the cultural history of collecting both in a European and Finnish context. Qualitative methods are used in the research and written sources, interviews, and pictures as material.
-
(2020)Teknologian ja oppimisen suhteesta on esitetty monenlaisia näkökulmia ja myös huolia. Keskeisenä osana maantieteen opetusta voidaan pitää karttataitoja, joiden opettamiseen on nykyisin käytössä monenlainen tarjonta teknologian mahdollistamia opetusmateriaaleja, aineistoja ja ohjelmia. Nykyään keskeisenä maantieteen opetusteknologiana voidaan pitää siten erityisesti paikkatietoa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan karttaopetuksen ja paikkatieto-opetuksen sudetta. Tutkimuksessa on tarkasteltu peruskoulun opettajien kokemuksia ja näkemyksiä kartografian ja paikkatiedon opetuksesta osana maantieteen ja ympäristö- ja luonnontieteen opetusta peruskoulussa 2010- luvun alussa. Tutkimuksen mielenkiinnon kohteena ja sosiaalisena kokemusympäristönä olivat peruskoulun maantieteen ja ympäristö- ja luonnontieteen oppitunnit sekä opettajien kokemukset omasta opetuksestaan ja sen mahdollisuuksista. Paikkatieto-opetusta lähestyttiin opetusinnovaation näkökulmasta, kuten ovat tehneet myös tutkimuksissaan muun muassa Kankaanrinta (2009). Oppilaiden näkemyksiä ei aiheeseen tutkittu, mutta tutkimusta varten käsiteltiin aineisto, jonka avulla oli mahdollista tarkastella, käyttivätkö peruskoulun oppilaat joitain yleisiä kartta- tai paikkatieto sovelluksia tutkimuksen teon aikaan. Tutkimuksen tavoitteena oli muodostaa mahdollisimman hyvä yleiskuva kartta- ja paikkatieto-opetuksen tilasta 2010-luvun alussa peruskoulussa. Tutkimus jatkaa koulumaantieteen monitietteellistä survey- tutkimusperinnettä ja pohjaa siten maantieteen didaktiikasta, oppimiseen liittyvistä teorioista sekä kartografian ja paikkatiedon oppimiseen liittyviin tutkimustietoihin. Lisäksi opetusinnovaatioiden aiemmat tutkimukset ohjaavat tätä tutkimusta, siten että tutkimuksen kantava ajatus oli innovaation diffuusio ja käyttöönotto erityisesti Rogers (2003) ja Fullan (2007) tutkimusten mukaan. Tutkimusaineistona on 2010-luvun alussa kerätty primaariaineisto, joka koostuu peruskoulun opettajien vastauksista maantieteen, kartografian sekä verkko, kartta- ja paikkatietoopetuksen näkemyksistä. Sekundaariaineistona on samaan aikaan kerätty sekundaariaineisto, joka koostuu peruskoulun oppilaiden vastauksista heidän käyttämistään karttapalveluista. Tutkimus kuvailee, vertailee ja selittää tutkittavaa ilmiötä eli kartta- ja paikkatieto-opetuksen luonnetta peruskoulussa 2010-luvun alussa. Opettajien innovatiivisuutta paikkatieto-opetuksen ja kartografian verkko-opetuksen osalta kuvaa primaariaineiston luokitteluun käytetty tämän tutkimuksen malli. Keskeisiksi tutkimustuloksiksi tässä tutkimuksessa nousivat myös jo aiemmissa tutkimuksissa esiin tullut opettajien melko positiivinen asenne digitaalisuutta ja sen tuomia mahdollisuuksia kohtaan. Lisäksi tämän tutkimuksen mukaan karttoja käytettiin opetuksessa suhteellisen paljon ja karttamateriaaleja (sisältäen myös digitaaliset) kaivattiin opetukseen lisää. Kuten aiemmissa aiheen tutkimuksissa myös tässä paikkatieto-opetuksen mahdollisuudet tunnistettiin ja tunnustettiin selvästi, vaikka itse paikkatieto-opetus oli vielä vähäistä opettajien keskuudessa. Poiketen muista tutkimuksista tässä tutkimuksessa ei ilmennyt opettajien ja oppilaiden tietoteknisten taitojen selviä eroavaisuuksia. Innovaationa paikkatieto-opetus oli tutkimuksen teon aikaa vasta vakiintumassa joidenkin innovatiivisimpien opettajien käyttöön. Varovasti voidaankin todeta, että tämän tutkimuksen teon aikaan verkko-opetus koettiin jo pääasiassa osaksi opetusta, mutta paikkatieto-opetusta ei vielä.
Now showing items 1-3 of 3