Browsing by Subject "kartta-analyysi"

Tässä työssä käsitellään japanilaisten linnakaupunkien kaupunkirakennetta. Tutkimuskohteena on Yamagatan prefektuurissa sijaitseva Yonezawa, joka on tyypillinen entinen linnakaupunki. Linnakaupungeilla viitataan tässä työssä asutuskeskuksiin, kyliin ja kaupunkeihin, joita kehittyi alun perin puolustuksellisista syistä rakennettujen linnoitusten ympärille. Tokugawa-kaudella (1603–1868) linnakaupungit olivat aina myös hallintoalueensa pääkaupunkeja, minkä takia ne olivat tärkeitä koko Japanin kattavan kaupunkiverkoston muodostumisessa. Yonezawan kaupunkirakenteen muutoksien käsittelyn lisäksi työssä pyritään selvittämään, kehittyikö Yonezawan kaupunki samalla tavalla kuin linnakaupungit yleensä ja miksi. Työn metodeja ovat historiallinen kartta-analyysi sekä longue durée. Historiallisella kartta-analyysilla tarkoitetaan tutkimusta, jossa tutkitaan tiettyä aluetta historiallisten karttojen avulla. Historiallisia ja tämän päivän karttoja vertaamalla voidaan paremmin ymmärtää maankäyttöön liittyviä prosesseja. Longue durée tarkoittaa kirjaimellisesti ”pitkää ajanjaksoa”. Se on historiantutkimuksessa käytetty metodi, jonka mahdollistaa vuosikymmenien tai vuosisatojen aikana kehittyneiden, monimutkaisten ilmiöiden tarkastelun. Työssä ei siis ole tarkoitus keskittyä vain kaupunkirakenteen muutoksiin, vaan huomioida myös samana vuosisatojen ajan pysyneet yhteiskunnalliset rakenteet. Työssä esitellään ja verrataan Yonezawaa kuvaavia Tokugawa-kauden eri vuosikymmeniltä olevia karttoja toisiinsa sekä nykypäivän (2020) karttaan. Kartta-analyysin avulla voidaan huomata, että Yonezawan kaupunkikehityksessä oli yleisesti ottaen paljon kaikille linnakaupungeille tyypillisiä piirteitä. Yonezawa sijaitsee sisämaassa, vuoristoisessa ympäristössä, mikä on yksi selkeä kasvua rajoittava ja ohjaava tekijä. Yonezawan linna rakennettiin linnakaupungeille tyypilliseen paikkaan joen haaraan. Tokugawa-kaudella sen kaupunkirakenne perustui kaikille linnakaupungeille tyypilliseen tapaan segregaatiolle, mikä tarkoittaa sitä, että eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvat asuivat ja elivät kaupungissa omilla suljetuilla asuinalueillaan. Linnakaupungeille oli myös tyypillistä puolustusta ajatellen suunniteltu tieverkosto, mikä näkyy hyvin myös Yonezawan historiallisissa kartoissa. Kaupungissa oli Tokugawa-kaudella keskimääräistä linnakaupunkia suurempi samuraiväestö, mikä on vaikuttanut kaupunkirakenteen kehittymiseen. Esimerkiksi kaupungin machi-alueet olivat keskimääräistä linnakaupunkia pienemmät ja vastaavasti samuraiden alueet veivät enemmän tilaa kaupungista. Tämä olikin ehkä suurin ero Yonezawan ja keskimääräisen linnakaupungin välillä. Nykypäivänä kaupungissa ei ole enää linnaa minkä lisäksi segregaatiosta on virallisesti luovuttu, mutta osa asuinalueista on silti pitänyt vanhan feodaaliajan identiteettinsä. Myös monet temppelit ovat yhä samoilla paikoilla, minkä lisäksi kaupungin tieverkosto on pysynyt melko samanlaisena. Tokugawa-kauden kaupunkirakenne näkyy siis yhäkin nykypäivän kaupungissa. Kaupunkirakenteessa on myös piirteitä Meiji-kaudelle tyypillisistä muutoksista. Esimerkiksi Yonezawan juna-asema on rakennettu Meiji-kaudelle tyypillisesti kaupungin laitamille. 1960-luvulta alkaen Japanin kaupunkikehitykselle tyypillinen yhdyskuntarakenteen hajoaminen on myös näkyvissä nykypäivän Yonezawassa. Näiden esimerkkien avulla voidaan huomata, että kaupunkirakenne on kohtuullisen hidas muuttumaan uusista innovaatioista ja yhteiskunnallisista muutoksista huolimatta. Toisaalta Yonezawan kaupunkikehityksessä on nähtävissä paljon kaikille japanilaisille linnakaupungeille tyypillisiä piirteitä.

Maapallon keskilämpötila on ollut selkeässä nousussa jo noin sadan vuoden ajan ja nousun odotetaan jatkuvan tulevaisuudessakin. Suurimman osan eri kuukausien keskilämpötiloista on ennustettu nousevan ilmastollisiin vertailuarvoihin suhteutettuna normaalia korkeammiksi. Lämpeneminen vaikuttaa etenkin korkeiden leveysasteiden talviin. Muutos Suomen lämpötiloissa sekä pohjois- ja eteläosien välisessä lämpötilaerossa on huomattavasti suurempi talvisin kuin kesäisin. Talvi 2019-2020 oli Suomessa ennätyksellisen lämmin. Tässä tutkimuksessa pyrin kartoittamaan kuinka poikkeava talvi 2019-2020 oli lämpötilojen suhteen edellisten 30 talven muodostamaan vertailukauteen verrattuna. Tutkimuksessa tarkastellaan kuutta kuukautta, loka-maaliskuu, ja vertailukauden on valittu olevan tammikuusta 1989 – maaliskuuhun 2019. Lisäksi käsitellään korkeiden lämpötilojen todennäköisimpiä aiheuttajia tarkastelemalla valittuja perusmuuttujia; paine, geopotentiaalikorkeus, ominaiskosteus, ilmapilarin kokonaiskosteus ja yläilmakehän tuulen nopeus ja suunta. Lämpimimmät poikkeamat havaittiin joulu-helmikuussa, kun lounaasta puhaltava suihkuvirtaus toi mukanaan lämpimiä, kosteita ilmamassoja sekä voimakkaita matalapaineita. Tammikuu 2020 rikkoi monilla asemilla lämpöennätyksiä ja Etelä-Keski-Suomessa vertailukauden keskiarvot ylittyivät jopa 7-8 asteella. Helmikuu oli mittaushistorian toiseksi lämpimin. Loka-marraskuu sitä vastoin olivat vertailukautta noin asteen viileämpiä ja maaliskuun puolella poikkeuksellinen lämpimyys tasoittui lähelle vertailukautta. Runsaan matalapainetoiminnan sekä ilman korkean kosteussisällön vuoksi sadetta tuli läpi talven paikoin jopa kaksi-kolminkertaisesti verrattuna keskiarvoihin.