Browsing by Subject "kaupunkiluonto"
Now showing items 1-11 of 11
-
Attitudes and perceptions of Nature-based solutions : A case study in Kuninkaantammi and Kalasatama (2023)Luontopohjaiset ratkaisut (NBS, Nature-based solutions) ovat tietoisesti suunniteltuja ratkaisuja komplekseihin haasteisiin, ja niiden ytimessä ovat ”luonnon” elementit, kuten valikoidut mikrobit ja kasvillisuus. Nämä elementit ovat luontopohjaisen ratkaisun ytimessä, ja näin tekevät NBS:stä usein ekologisesti kestävämmän vaihtoehdon perinteisille teknisille maisemaratkaisuille. Suuri osa olemassaolevasta kirjallisuudesta on siten keskittynyt NBS:n ekologiseen ulottuvuuteen huolimatta niiden sisäsyntyisestä moniulotteisuudesta. Sosiaaliset elementit ovat kuitenkin paitsi olennainen osa NBS:n suunnittelua ja toimintaa, myös niiden pitkän tähtäimen onnistumisen edellytys. Aiempi tutkimus on osoittanut, että luontopohjaisten ratkaisujen menestys riippuu ennen kaikkea niiden paikallisen yhteisön saavuttamasta yhteydestä ja omistajuudesta. Näiden suhteiden muodostuminen tapahtuu usealla tasolla, mukaan lukien psykologisella ja asuinaluetasolla. Siksi tämä tutkimus tarkastelee luontopohjaisiin ratkaisuihin yhdistettäviä merkityksiä ja näkemyksiä paikallisen, karttapohjaisen, audio-visuaalisen kyselyn kautta. Vastauksista nousee esiin kaksi primääristä huomiota: Ensiksi, aineistosta on mahdollista erottaa NBS- ja äänimaailmamieltymysten, sekä avointen paikan merkitysten pohdintojen kautta vähintään kaksi paikallista arkkityyppiä, jotka lähestyvät luontopohjaisia ratkaisuja uniikeilla tavoilla. Toiseksi, erot näiden arkkityyppien reaktioissa paikallisiin luontopohjaisiin ratkaisuihinsa voivat selittyä osin luontosuhteen ja paikallishistorian kautta. Nämä löydöt korostavat yhtäältä olemassaolevan henkilökohtaiseen psykologiseen ulottuvuuteen keskittyvän NBS-tutkimuksen merkitystä, ja toisaalta paikallisen ja yhteisötason ymmärrystä kokonaisen
-
Attitudes and perceptions of Nature-based solutions : A case study in Kuninkaantammi and Kalasatama (2023)Luontopohjaiset ratkaisut (NBS, Nature-based solutions) ovat tietoisesti suunniteltuja ratkaisuja komplekseihin haasteisiin, ja niiden ytimessä ovat ”luonnon” elementit, kuten valikoidut mikrobit ja kasvillisuus. Nämä elementit ovat luontopohjaisen ratkaisun ytimessä, ja näin tekevät NBS:stä usein ekologisesti kestävämmän vaihtoehdon perinteisille teknisille maisemaratkaisuille. Suuri osa olemassaolevasta kirjallisuudesta on siten keskittynyt NBS:n ekologiseen ulottuvuuteen huolimatta niiden sisäsyntyisestä moniulotteisuudesta. Sosiaaliset elementit ovat kuitenkin paitsi olennainen osa NBS:n suunnittelua ja toimintaa, myös niiden pitkän tähtäimen onnistumisen edellytys. Aiempi tutkimus on osoittanut, että luontopohjaisten ratkaisujen menestys riippuu ennen kaikkea niiden paikallisen yhteisön saavuttamasta yhteydestä ja omistajuudesta. Näiden suhteiden muodostuminen tapahtuu usealla tasolla, mukaan lukien psykologisella ja asuinaluetasolla. Siksi tämä tutkimus tarkastelee luontopohjaisiin ratkaisuihin yhdistettäviä merkityksiä ja näkemyksiä paikallisen, karttapohjaisen, audio-visuaalisen kyselyn kautta. Vastauksista nousee esiin kaksi primääristä huomiota: Ensiksi, aineistosta on mahdollista erottaa NBS- ja äänimaailmamieltymysten, sekä avointen paikan merkitysten pohdintojen kautta vähintään kaksi paikallista arkkityyppiä, jotka lähestyvät luontopohjaisia ratkaisuja uniikeilla tavoilla. Toiseksi, erot näiden arkkityyppien reaktioissa paikallisiin luontopohjaisiin ratkaisuihinsa voivat selittyä osin luontosuhteen ja paikallishistorian kautta. Nämä löydöt korostavat yhtäältä olemassaolevan henkilökohtaiseen psykologiseen ulottuvuuteen keskittyvän NBS-tutkimuksen merkitystä, ja toisaalta paikallisen ja yhteisötason ymmärrystä kokonaisen
-
(2010)Tutkimuksessa pureudutaan kaupunkiluontoon ja kaupungin viheralueisiin liittyviin kokemuksiin ja merkityksiin asukasnäkökulmasta. Luonnonläheisyys nousee suomalaisten asumispreferensseissä kärkisijoille ja viheralueet ovat usein merkittävimpiä puolustamisen kohteita rakentamishankkeiden yhteydessä. Tutkimuksessa on pyritty vastaamaan kysymyksiin, mitä luonnonläheisyys asukkaille merkitsee, minkälainen rooli kaupunkiluonnolla on osana kaupunkirakennetta ja mitä on viheralueiden arvostamisen taustalla. Tutkimus on osa Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen (YTK) koordinoimaa Urbaani onni -hanketta. Tutkimuksen aineisto koostuu Itä-Helsingissä Mellunkylän alueella tehdyistä asukkaiden kävelyhaastatteluista, joiden aikana asukas on johdatellut tutkijaa itse valitsemaansa kävelyreittiä pitkin. Lisäksi aineistona on käytetty asukkaiden omasta ympäristöstään ottamia valokuvia ja Urbaani onni -hankkeen Pehmo GIS-kyselyn vastauksia. Menetelmät ovat auttaneet tutkijaa kiinnittymään ympäristöön, josta asukkaat puhuvat ja havainnoimaan konkreettisesti ympäristön sisältämiä mahdollisuuksia ja merkityksiä. Helsingin luonto ja viheralueet sisältävät hyvin monenlaista ympäristöä. Puistoihin ja kaupunkimetsiin liittyvät kokemukset ja merkitykset eroavat toisistaan ja erityyppisten viheralueiden arvostus ja paikkaan kiinnittyminen riippuvat asukkaiden omista taustoista, lähtökohdista ja kokemuksista. Kaupunkiluonnon omaleimaisuus kaupunkiympäristönä liittyy sen sisältämiin toiminnan ja määrittelyn vapauksiin, jotka ovat rakennetussa ja rajatussa ympäristössä usein kapeampia. Kaupunkiluontoa voi lähestyä kaikille avoimena jaettuna julkisena tilana, jossa usein korostuu tilan joustavuus sekä toiminnan mahdollisuuksien moninaisuus. Toisaalta kaupunkiluonto edustaa monille henkilökohtaista omaa ympäristöä, jolloin merkityksellisiksi nousevat mahdollisuudet rentoutua, hiljentyä ja irrottautua kaupungin hälystä ja kiireestä. Toimivaa yhdyskuntarakennetta suunniteltaessa on ymmärrettävä asukkaiden kokemuksellisen tiedon arvo suunnittelulle. Kaupunkirakenteen tiivistyessä on pyrittävä vastaamaan kysymyksiin, mitä karttojen tyhjät alueet merkitsevät asukkaille, mitkä viheralueista ovat asumiskokemuksen kannalta erityisen merkittäviä ja mitkä alueet puolestaan kaipaavat kehittämistä ja toiminnallistamista.
-
(2019)Osallistumisella ja vuorovaikutuksella on tärkeä rooli nykypäivän suunnittelussa. Vuonna 2000 voimaan astuneen uuden maankäyttö- ja rakennuslain myötä viimeisen kahden vuosikymmenen aikana osallistumisen merkitys suunnittelussa on korostunut. Riittävien osallistumismahdollisuuksien tarjoaminen erityisesti kaupunkiluontoa koskevissa kaavahankkeissa on tärkeää – kaupunkiluonto ja viheralueet ovat merkityksellisiä osallisille ja halu osallistua niitä koskeviin suunnitteluhankkeisiin on usein suuri. Osallistumiseen perinteisesti käytettyjä menetelmiä on kuitenkin kritisoitu niiden tehottomuudesta tavoittaa hiljaisempia ihmisryhmiä ja vastata osallisten tarpeisiin. Yhteiskunnan muutoksen ja teknologian kehityksen myötä onkin herännyt tarve kehittää uusia osallistumismenetelmiä, joihin lukeutuvat myös karttapohjaiset osallistumismenetelmät. Karttapohjaiset osallistumismenetelmät, tai karttakyselyt, lukeutuvat yleisnimityksellä PPGIS (public participation geoinformatic system) tunnettuihin paikkatietojärjestelmiä hyödyntäviin osallistumismenetelmiin. Karttapohjaisten osallistumismenetelmien avulla suunnitteluhankkeen osalliset voivat luoda uutta paikkasidonnaista tietoa merkitsemällä ideoitaan, havaintojaan ja kommenttejaan suoraan kartalle. Karttapohjaisten osallistumismenetelmien etuihin kuuluu muun muassa se, etteivät ne sido vastaamista tiettyyn aikaan ja paikkaan ja siten kannustavat matalan kynnyksen osallistumiseen. Karttapohjaiset osallistumismenetelmät soveltuvat myös käytettäväksi kaupunkiluonnon suunnittelussa. Alueiden merkityksellisyyden ja aktiivisen virkistyskäytön vuoksi kaupunkilaiset omaavat usein niistä runsaasti kokemusperäistä tietoa, jonka keräämiseen karttapohjaiset osallistumismenetelmät tarjoavat tehokkaan keinon. Karttapohjaisten osallistumismenetelmien vaikuttavuutta kaupunkiluonnon suunnittelussa tutkittiin viiden tutkimushaastattelun avulla. Tutkimukseen valittiin viisi päättynyttä tai pian päättyvää kaavahanketta, joissa oli hyödynnetty karttapohjaisia osallistumismenetelmiä: Helsingin yleiskaava 2050, Urban Helsinki -kollektiivin varjoyleiskaava Pro Helsinki 2.0, Mikkelin kantakaupungin osayleiskaava 2040, Teivaan kylpylähotellin asemakaava ja Rovaniemen ja ItäLapin maakuntakaava. Jokaiseen haastatteluun osallistui 2–3 henkilöä, jotka olivat osallistuneet joko karttakyselyn toteutukseen tai sen tuloksien huomioimiseen lopullisessa kaavassa. Tutkimushaastattelujen avulla haluttiin vastata seuraaviin tutkimuskysymyksiin: (1) Onko karttapohjaisilla osallistumismenetelmillä vaikutusta kaupunkiluonnon suunnittelussa? (2) Onko karttapohjaisilla osallistumismenetelmillä enemmän vaikutusta kuin perinteisillä osallistumismenetelmillä? (3) Millä edellytyksillä karttapohjaisten osallistumismenetelmien käyttö on tehokasta ja vaikuttavaa? Haastateltavat olivat pääosin tyytyväisiä karttapohjaisten osallistumismenetelmien käyttöön ja kaikki olivat halukkaita käyttämään niitä myös tulevissa kaavahankkeissa. Kyseisten menetelmien vaikuttavuuden ja käytön tehokkuuden havaittiin olevan hyvin tapauskohtaista. Tutkimushaastatteluissa kuultiin sekä onnistuneita että epäonnistuneita esimerkkejä karttakyselyiden vaikuttavuudesta – karttapohjaisilla osallistumismenetelmillä voidaan siten todeta olevan potentiaalista vaikuttavuutta kaupunkiluonnon suunnittelussa. Suurin osa haastateltavista oli kuitenkin sitä mieltä, että monet karttakyselyissä esille tulleista asioista tulivat esille myös muiden osallistumismenetelmien kautta. Vaikka karttakyselyt tarjosivat haastateltavien mukaan myös ainutlaatuista tietoa, niin tekivät myös muut osallistumismenetelmät. Haastateltavat eivät siten kokeneet karttapohjaisilla osallistumismenetelmillä olleen merkittävästi enemmän vaikutusta kuin perinteisillä osallistumismenetelmillä. Kaikki käytössä olleet osallistumismenetelmät koettiin kuitenkin tärkeiksi ja niiden uskottiin täydentävän toisiaan. Haastateltavat kertoivat myös kohtaamistaan haasteista karttakyselyiden käytössä. Haastateltavien kuvailemat haasteet olivat hyvin samankaltaisia ja kolmanteen tutkimuskysymykseen vastattiinkin näiden haasteiden pohjalta muodostettujen kuuden ohjenuoran avulla, joita noudattamalla suunnittelijoilla on paremmat edellytykset toteuttaa onnistunutta ja vaikuttavaa osallistumista karttakyselyiden avulla. Ohjenuorat ovat seuraavat: (1) valitse ajankohta huolella, (2) varaa riittävästi resursseja, (3) suunnittele huolella, (4) panosta tiedottamiseen, (5) maksimoi hyödynnettävyys ja (6) asenne ratkaisee. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että karttapohjaiset osallistumismenetelmät soveltuvat muiden käyttökohteiden ohella hyvin myös kaupunkiluonnon suunnitteluun. Kyseisen menetelmän vaikuttavuus on riippuvainen monesta asiasta ja vuorovaikutusta suunnittelevien tulisi perehtyä aiheeseen huolellisesti mahdollisimman onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi. Karttapohjaisia osallistumismenetelmiä ja niiden vaikuttavuutta tulisi tutkia myös lisää tulevaisuudessa. Erityisesti suunnittelijoille kohdistettu opas karttapohjaisten osallistumismenetelmien käytöstä olisi hyödyllinen kyseisen menetelmän onnistuneen käytön takaamiseksi.
-
(2019)Osallistumisella ja vuorovaikutuksella on tärkeä rooli nykypäivän suunnittelussa. Vuonna 2000 voimaan astuneen uuden maankäyttö- ja rakennuslain myötä viimeisen kahden vuosikymmenen aikana osallistumisen merkitys suunnittelussa on korostunut. Riittävien osallistumismahdollisuuksien tarjoaminen erityisesti kaupunkiluontoa koskevissa kaavahankkeissa on tärkeää – kaupunkiluonto ja viheralueet ovat merkityksellisiä osallisille ja halu osallistua niitä koskeviin suunnitteluhankkeisiin on usein suuri. Osallistumiseen perinteisesti käytettyjä menetelmiä on kuitenkin kritisoitu niiden tehottomuudesta tavoittaa hiljaisempia ihmisryhmiä ja vastata osallisten tarpeisiin. Yhteiskunnan muutoksen ja teknologian kehityksen myötä onkin herännyt tarve kehittää uusia osallistumismenetelmiä, joihin lukeutuvat myös karttapohjaiset osallistumismenetelmät. Karttapohjaiset osallistumismenetelmät, tai karttakyselyt, lukeutuvat yleisnimityksellä PPGIS (public participation geoinformatic system) tunnettuihin paikkatietojärjestelmiä hyödyntäviin osallistumismenetelmiin. Karttapohjaisten osallistumismenetelmien avulla suunnitteluhankkeen osalliset voivat luoda uutta paikkasidonnaista tietoa merkitsemällä ideoitaan, havaintojaan ja kommenttejaan suoraan kartalle. Karttapohjaisten osallistumismenetelmien etuihin kuuluu muun muassa se, etteivät ne sido vastaamista tiettyyn aikaan ja paikkaan ja siten kannustavat matalan kynnyksen osallistumiseen. Karttapohjaiset osallistumismenetelmät soveltuvat myös käytettäväksi kaupunkiluonnon suunnittelussa. Alueiden merkityksellisyyden ja aktiivisen virkistyskäytön vuoksi kaupunkilaiset omaavat usein niistä runsaasti kokemusperäistä tietoa, jonka keräämiseen karttapohjaiset osallistumismenetelmät tarjoavat tehokkaan keinon. Karttapohjaisten osallistumismenetelmien vaikuttavuutta kaupunkiluonnon suunnittelussa tutkittiin viiden tutkimushaastattelun avulla. Tutkimukseen valittiin viisi päättynyttä tai pian päättyvää kaavahanketta, joissa oli hyödynnetty karttapohjaisia osallistumismenetelmiä: Helsingin yleiskaava 2050, Urban Helsinki -kollektiivin varjoyleiskaava Pro Helsinki 2.0, Mikkelin kantakaupungin osayleiskaava 2040, Teivaan kylpylähotellin asemakaava ja Rovaniemen ja ItäLapin maakuntakaava. Jokaiseen haastatteluun osallistui 2–3 henkilöä, jotka olivat osallistuneet joko karttakyselyn toteutukseen tai sen tuloksien huomioimiseen lopullisessa kaavassa. Tutkimushaastattelujen avulla haluttiin vastata seuraaviin tutkimuskysymyksiin: (1) Onko karttapohjaisilla osallistumismenetelmillä vaikutusta kaupunkiluonnon suunnittelussa? (2) Onko karttapohjaisilla osallistumismenetelmillä enemmän vaikutusta kuin perinteisillä osallistumismenetelmillä? (3) Millä edellytyksillä karttapohjaisten osallistumismenetelmien käyttö on tehokasta ja vaikuttavaa? Haastateltavat olivat pääosin tyytyväisiä karttapohjaisten osallistumismenetelmien käyttöön ja kaikki olivat halukkaita käyttämään niitä myös tulevissa kaavahankkeissa. Kyseisten menetelmien vaikuttavuuden ja käytön tehokkuuden havaittiin olevan hyvin tapauskohtaista. Tutkimushaastatteluissa kuultiin sekä onnistuneita että epäonnistuneita esimerkkejä karttakyselyiden vaikuttavuudesta – karttapohjaisilla osallistumismenetelmillä voidaan siten todeta olevan potentiaalista vaikuttavuutta kaupunkiluonnon suunnittelussa. Suurin osa haastateltavista oli kuitenkin sitä mieltä, että monet karttakyselyissä esille tulleista asioista tulivat esille myös muiden osallistumismenetelmien kautta. Vaikka karttakyselyt tarjosivat haastateltavien mukaan myös ainutlaatuista tietoa, niin tekivät myös muut osallistumismenetelmät. Haastateltavat eivät siten kokeneet karttapohjaisilla osallistumismenetelmillä olleen merkittävästi enemmän vaikutusta kuin perinteisillä osallistumismenetelmillä. Kaikki käytössä olleet osallistumismenetelmät koettiin kuitenkin tärkeiksi ja niiden uskottiin täydentävän toisiaan. Haastateltavat kertoivat myös kohtaamistaan haasteista karttakyselyiden käytössä. Haastateltavien kuvailemat haasteet olivat hyvin samankaltaisia ja kolmanteen tutkimuskysymykseen vastattiinkin näiden haasteiden pohjalta muodostettujen kuuden ohjenuoran avulla, joita noudattamalla suunnittelijoilla on paremmat edellytykset toteuttaa onnistunutta ja vaikuttavaa osallistumista karttakyselyiden avulla. Ohjenuorat ovat seuraavat: (1) valitse ajankohta huolella, (2) varaa riittävästi resursseja, (3) suunnittele huolella, (4) panosta tiedottamiseen, (5) maksimoi hyödynnettävyys ja (6) asenne ratkaisee. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että karttapohjaiset osallistumismenetelmät soveltuvat muiden käyttökohteiden ohella hyvin myös kaupunkiluonnon suunnitteluun. Kyseisen menetelmän vaikuttavuus on riippuvainen monesta asiasta ja vuorovaikutusta suunnittelevien tulisi perehtyä aiheeseen huolellisesti mahdollisimman onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi. Karttapohjaisia osallistumismenetelmiä ja niiden vaikuttavuutta tulisi tutkia myös lisää tulevaisuudessa. Erityisesti suunnittelijoille kohdistettu opas karttapohjaisten osallistumismenetelmien käytöstä olisi hyödyllinen kyseisen menetelmän onnistuneen käytön takaamiseksi.
-
(2020)Kulttuuriekosysteemipalvelut kaupunkiympäristössä ovat merkittävä tekijä viihtyvyyden, hyvinvoinnin ja hyvän asuinalueen rakentumisen kannalta. Aluesuunnittelussa ekosysteemipalvelukäsitteen käyttö on vielä osin uutta, eikä kulttuurisia ekosysteemipalveluita välttämättä huomioida aluesuunnittelussa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää millaisia kulttuurisia ekosysteemipalveluita Keravalla ja tarkemmin Savion kaupungiosassa esiintyy sekä millaisia ekosysteemipalveluita alueella arvostetaan ja hyödynnetään. Tutkimuksella selvitetään myös vastaako suunnittelun näkemykset asukkaiden tarpeisiin kulttuuristen ekosysteemipalveluiden osalta ja tarjoaako suunnittelu riittävän potentiaalin ekosysteemipalveluiden ilmentymiselle. Tutkimuksessa arvioidaan myös mahdollisuutta laajentaa saatuja tuloksia koskemaan laajempaa otantaa. Tutkimus tehtiin arvioimalla kaupungin suunnittelulinjoja sekä analysoimalla kaksi spatiaalista paikkatietokyselyä. Kaupungin suunnitelmat, aluekehityssuunnitelma sekä aluebrändäys analytoitiin diskurssimenetelmällä. Ekosysteemipalveluiden analysoinnissa käytettiin tarjoumateoria-ajatusta perustana. Ekosysteemipalvelut nähdään tarjoumina, joiden potentiaalisesta ilmenemisestä alueen asukkaat ja käyttäjät hyötyvät tiedostamattaan tai tiedostaen. Tutkimuksen tärkeimpänä tuloksena voidaan pitää luontokohteiden kiistatonta merkitystä alueen asukkaiden viihtymiselle. Ekosysteemipalveluiden tarjoamat hyvinvointiin vaikuttavat potentiaalit ovat alueen asukkaille tärkeitä. Kulttuuristen ekosysteemipalveluiden säilymisen osalta ensiarvoisen tärkeää olisi tunnistaa pienten luontokohteiden arvo ja suojelun tarve ja huomioida nämä kohteet aluesuunnittelussa.
-
(2017)Tutkielmassa tarkastellaan kaupunkilaisen luontosuhteeseen liittämiä sosiaalisia konstruktioita.Tutkielman keskiössä ovat kysymykset siitä, millaisia merkityksiä saa luonto kaupunkilaisen arjen tulkinnoissa, millaisia konstruktioita liitetään ihmiseenosana muuta luontoa sekä miten kokonaisvaltaisena luontosuhde eri ulottuvuuksissaan jäsentyy kaupunkilaisten pohdinnoissa. Aineistoni on kerätty haastattelemalla Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastolle mielipiteen yleiskaavasuunnitelmasta lähettäneitä pääkaupunkiseutulaisia, haastatteluita kertyi yhteensä kymmenen kappaletta. Tarkastelen ihmisen luontosuhdetta kvalitatiivisesti, sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksessä.Tutkielman analyyttisinä työkaluina käytin temaattista sisällönanalyysiä, kulttuuristen puhetapojen analyysiä ja diskursiivisiä välineitä. Erottelin kulttuuristen puhetapojen pohjalta aineistosta antroposentrisen ja luontokeskeisen ihmiskuvan sekä kolme erilaista luontosuhteen tyyppiä: utilitaristisen, holistisen ja hedonistisen luontosuhteen. Rakentamani kategoriat ovat ideaalityyppinen jäsennys, todellisuudessa yksittäisetkin puheet saattoivat sisältää merkittävän määrän kilpailevia tulkintamalleja ja näkökulmia todellisuuteen. Jäsennykset suhteutuvat toisiinsa tavalla, jossa toinen äärilaita samastuu ihmisen erillisyyden ja poikkeuksellisuuden lähtökohtaan, toinen tulkintaan ihmisen ja luonnon ykseydestä näkökulmien leikatessa toisensa pohdinnoissa luontosuhteen dialektisuudesta.Luontosuhde näyttäytyi kaupunkilaisten arjessa oman toiminnan kehyksenä, moniaistisena luontoelämyksenä ja suojaavana metsämaisemana. Puheissa kaupunkilainen ei juurikaan käsittele luontoa aineellisen hyödyn kontekstissa. Luontaistalouden muotojen kuihduttua pois luontosuhde viittaa joko virkistysliikunnan mahdollistavaan lähiluontoon tai maapallon laajuisiin ympäristöongelmiin. Ihminen jäsentyy kaupunkilaisten puheissa kulttuurin pikemmin kuin evoluution tuotteeksi. Ihmisluonnon ristiriitaisuus tulee esiin pohdinnoissa ihmisen tietoisuuden ja toiminnan välisestä katkoksesta ekologisen järjestelmän kontekstissa. Puheissa ihminen tietää riskiyhteiskunnan tuottamista uhkista, mutta ihmisen toimintaa leimaa partikularistinen suuntautuminen oman edun edistämiseen, sosiaaliseen vertailuun, arjen kulttuuristen tapojen ylläpitämiseen ja mukavuuteen.Kaupunkiluonto merkityksellistyy ensisijaisesti siitä saatavien psykofyysisten hyötyjen ja mielihyvän kautta, mutta myös itseisarvoisena ja suojelua tarvitsevana luontoympäristönä. Maisemana ja suojana luontoympäristö jäsentyy kaupunkilaisen tasapainoisen ja hyvän elämän näkökulmasta edelleen välttämättömyytenä.
-
(2023)This master’s thesis focuses on the relationship immigrants have with urban nature and the possible link between spending time in nature and integration. The research questions focus on the experiences immigrants have with urban nature, the meaning and value they give to it as well as its possible effects on their integration. Five individual, semi-structured interviews were conducted in order to answer these questions. The transcribed interview material was analysed using a thematic analysis method. The results of this analysis showed six themes, divided into two domains: reasons for spending time in nature and factors affecting nature behaviour. Interviews demonstrated nature’s positive effects on overall well-being and thus also integration, even though interviewees were not themselves very aware of this connection. However, all described that their ways of spending time in nature had changed between their home country and Finland. Many also demonstrated a “nature-lover” identity: nature had been important to them already from early childhood. Nature’s role in immigrant integration has been proved in various studies, yet its applications remain limited, and the existing knowledge is fragmented. Few studies concentrate on the ways individuals can take advantage of nature-related activities in their own integration. This thesis shows that spending time in nature and doing different nature-related activities can prove useful in integration but seems to relate more to the person’s individual identity rather than their ethnicity or immigration status.
-
(2023)This master’s thesis focuses on the relationship immigrants have with urban nature and the possible link between spending time in nature and integration. The research questions focus on the experiences immigrants have with urban nature, the meaning and value they give to it as well as its possible effects on their integration. Five individual, semi-structured interviews were conducted in order to answer these questions. The transcribed interview material was analysed using a thematic analysis method. The results of this analysis showed six themes, divided into two domains: reasons for spending time in nature and factors affecting nature behaviour. Interviews demonstrated nature’s positive effects on overall well-being and thus also integration, even though interviewees were not themselves very aware of this connection. However, all described that their ways of spending time in nature had changed between their home country and Finland. Many also demonstrated a “nature-lover” identity: nature had been important to them already from early childhood. Nature’s role in immigrant integration has been proved in various studies, yet its applications remain limited, and the existing knowledge is fragmented. Few studies concentrate on the ways individuals can take advantage of nature-related activities in their own integration. This thesis shows that spending time in nature and doing different nature-related activities can prove useful in integration but seems to relate more to the person’s individual identity rather than their ethnicity or immigration status.
-
(2018)In this thesis I will review how urban nature, the human-nature relationships of the people living in cities and the meanings given to nature are represented in Finnish studies and reports. I will also examine whether if the largely built environment of cities affects human-nature relationships, and whether if it for example alienates people from nature. The subject has been studied in Finland rather often and it has regularly been a topic of public discourse, especially in Helsinki. However, studies have mostly been conducted from fairly limited viewpoints and sweeping overviews or summaries are relatively rare. The materials viewed in the literature review are a group of studies and reports analysing urban nature and the human-nature relationships of the people living in cities. In view of the research questions, viewpoints related to experiencing nature are at the center of the review. Most of the sources chosen into the review concern the Helsinki Metropolitan area, since it’s the most densely populated area in Finland and themes relating to urban nature concern the area far more often than the rest of the country. The literature review indicates that research has often been conducted from the viewpoints of urban planning, health and general well-being. Studies related to experiencing nature have also become more common in recent years. The other viewpoints have been studied less. In light of the material viewed in this thesis, the human-nature relationships of people living in cities and the meanings given to nature appear to be more diverse than expected. Regardless of age or background, many view nature as a place to relax, move and experience beauty in. Despite their often rather built surroundings, urban people seem to highly appreciate nature and its presence in their lives.
-
(2021)The Master´s thesis examines the conceived value patterns the city officials use in the context of land-use regulation of small forest fragments. As a theoretical framework, the study utilises Boltanski and Thévenot´s theory on the common worlds with complementary literature, such as Thévenot’s cognitive formats and engagements. In light of extensive scientific research, urban greenspaces have multiple positive impacts to both urban structure and wellbeing of the residents. Small greenspaces, so-called forest fragments with no appointed recreational activities are, nevertheless, often presented as potential sites for infill construction. This appears especially in cities where strong population growth causes pressure for urban development. This Master´s thesis complements existing research in this regard by revealing the diversity of valuation that form the basis to differing interests, perspectives and decisions that direct urban land-use policy in these forest fragments. The empirical phase has been conducted among city officials in the City of Espoo (FI), who represent different operative units and positions. The analysis was conducted through an exploratory and semiquantitative Q methodology. In the study, the respondents (N=27) validated statements (Q=35) related to planning decisions on small forest fragments. The factor extraction was conducted by principal component analysis. The seven analysed factors form consistent value patterns, which may be used when describing and interpreting the justification of urban planning regulation in forest fragments. In each individual value pattern, either valuation of the local landscape, public good or personal advantage is emphasised. From the common worlds, argumentation based on the industrial or the market worlds highlight personal affinity, whereas, for instance, the civic or the domestic world form a basis for argumentation on social values and the common good. Human-centred biophilia is the most explanatory of the value patterns. Based on the valuation, forest fragments are seen as an integral part of the urban structure especially due to their cultural ecosystem services, such as recreational possibilities, effect on residents´ environmental consciousness and stability of the local landscape.
Now showing items 1-11 of 11