Browsing by Subject "kehityskertomus"

Tutkimuksen kohteena on Salla Simukan Lumikki-trilogia Punainen kuin veri (2013), Valkea kuin lumi (2013) ja Musta kuin eebenpuu (2014) sekä Virpi ja Maria Hämeen-Anttilan yhdessä kirjoittama Nietos-trilogia Intro (2007), Riffi (2008) ja Fade out (2009). Tutkimuksessa tarkastellaan nuorten henkilöhahmojen kasvua ja aikuistumista sekä kasvun esteitä ja ongelmia, jotka kytkeytyvät teoksissa usein yksilön ja yhteisön väliseen ristiriitaan. Yksilön ja yhteisön välinen rajankäynti on nuortenkirjallisuudessa keskeistä, sillä varttuminen kohti kypsää aikuisuutta tarkoittaa nuortenkirjallisuudessa rakentavan suhteen muodostamista sosiaaliseen todellisuuteen ja erityisesti aikuisten hallitsemiin instituutioihin, kuten kouluun, viranomaisiin ja omaan perheeseen. Nuortenkirjallisuutta voi tarkastella pedagogisena välineenä, joka välittää sosiaalistumista tukevia arvoja nuorille lukijoille. Tutkimus osoittaa kuinka Lumikki-trilogia ja Nietos-trilogia hyödyntävät monikielisiä kerronnallisia menetelmiä, kuten vaihtuvaa fokalisaatiota, jonka avulla kuvataan henkilöhahmojenvälisiä vuorovaikutussuhteita. Näiden suhteiden kuvaaminen on oleellista, sillä kasvu määrittyy nuortenkirjallisuudessa henkilöhahmon kykynä muodostaa rakentavia suhteita ympäristöönsä. Lumikki-trilogiassa päähenkilö Lumikin kasvua rajoittaa vieraantuminen ja lapsuuteen kuuluva solipsistinen minä-näkökulma, joita kuvataan teoksessa suljetun tilan-motiivin kautta. Lumikin kasvu ja identiteetin etsintä kohdistuu symbolisesti kadonneeseen sisareen, joka on teoksessa Lumikin kaksoisolento. Kaksoisolento-motiivin kautta itsen ja muiden välinen suhde on teoksessa esitetty Lumikin sisäistyneenä dialogina. Tietoisuus sisaresta ja omasta historiasta mahdollistaa solipsistisen minä-näkökulman ylittämisen ja kasvun. Tutkimuksessa osoitetaan, että Nietos-trilogia korostaa henkilöhahmojen keskinäisten suhteiden merkitystä nuorten kasvussa. Teoksessa käytetty usean päähenkilön kerronta avaa myös enemmän mahdollisuuksia nuorten kasvun ja kehittymisen dialogiselle kuvaamiselle. Ne nuoret, jotka kykenevät merkitykselliseen vuorovaikutukseen muiden kanssa kuvataan kasvun kannalta huomattavasti myönteisemmin kuin ne, jotka pyrkivät edistämään omaa asemaansa yhteisen edun kustannuksella. Tämä on teoksen kerronnallinen arvovalinta, joka ohjaa nuorta lukijaa kohti sosiaalistumista tukevia arvoja. Yksilön ensisijaisuutta ja toisaalta sen sosiaalista rakentumista korostavien näkemysten välisen ideologisen jännitteen voi palauttaa liberaalihumanistisen, yksilön ensisijaisuutta suhteessa yhteisöön korostavan yksilökäsityksen ja poststrukturalistisen, sosiaalista vuorovaikutusta korostavan yksilökäsityksen väliseen erotteluun, joka yleisesti vaikuttaa nuortenkirjallisuuden minuudenkuvausten taustalla.

Pro gradu –työn aihe on kolmiodraamojen kuvaaminen Hella Wuolijoen Niskavuori-näytelmäsarjassa. Tavoitteena on tarkastella teossarjan kolmiodraamateemaa kolmesta eri näkökulmasta: henkilöiden kuvauksen ja kehityksen kautta, kirjallisuudessa toistuvana teemana ja eri motiivien esilletuojana sekä 1900-luvun alun yhteiskunnallisena kysymyksenä. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan Niskavuori-sarjan lajityyppiä. Aineistona käytetään Hella Wuolijoen Niskavuori-sarjaan kuuluvia näytelmiä Niskavuoren naiset, Niskavuoren leipä, Niskavuoren nuori emäntä, Niskavuoren Heta ja Entäs nyt, Niskavuori. Tutkimuksen teoriataustana ovat draamateoria, rakkautta kirjallisuudessa tarkastelevat tutkimukset, kehitysromaanin teoria ja tutkimus sekä seksuaalisuutta ja avioliittoa tarkasteleva sosiologinen tutkimus. Niskavuori-sarjan lajityyppiä tarkasteltaessa huomataan sarjan olevan lajien sekoitus. Toiset näytelmistä ovat enemmän tragedioita, toiset taas draamoja tai tragikomedioita. Koomisia piirteitä näytelmissä edustaa toistuva ironia, mutta realistisuus rajoittaa komiikkaa samoin kuin tragiikkaakin. Näytelmien elokuvasovitukset ovat pitkälti melodraamoja, ja myös tekstissä on paljon melodramaattisia aineksia, erityisesti kolmiodraamojen käsittelyssä. Henkilöhahmot kehittyvät draaman lakien alaisina, mutta he myös taantuvat, ja heidän kehityksensä jakautuu koko sarjan läpi kestäväksi. Usein tutkimuksissa toistellut käsitykset henkilöiden heikkoudesta, vahvuudesta, vaikutuksesta toisiinsa ja kehityksestä eivät lähemmässä tarkastelussa pidäkään paikkaansa: henkilöt ovat kompleksisia ja realistisia. Kielletyn rakkauden ja kolmiodraamojen motiivit, kuten kuolema, elämä, kielto, mustasukkaisuus ja kaipuu luontoon toimivat myös henkilökuvauksen keinoina. Yhteiskunnallisesti teokset ottavat kolmiodraamakysymyksissä kantaa erityisesti yksinhuoltajien ja naisten asemaan. Laajempi suvaitsevaisuus on kuitenkin teossarjassa rajallista. Tämä näkyy esimerkiksi Martan hahmon voimattomuudessa ja sisäistekijän tuomitsevassa asenteessa Marttaa kohtaan. Siksi tutkimus keskittyy varsin paljon tähän henkilöön, jossa yhdistyy monta kolmiodraaman hahmoa sekä josta syntyy teossarjan myötä melodraamaa jo käytöksessään kantava, moniulotteinen hahmo.