Browsing by Subject "kehykset"

Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen, miten Yle, Helsingin Sanomat ja Turun Sanomat kehystävät antisemitismiä eli juutalaisvastaisuutta käsitteleviä uutisia ja feature-juttuja vuonna 2020. Antisemitismi on journalistisesti aiheena herkkä ja ideologisesti arvolatautunut. Medialla on vaikutusvaltaa siihen, mitä antisemitismistä ajatellaan. Maisterintutkielmani on laadullinen tutkimus, jonka metodina käytän kehysanalyysia. Hyödynnän erityisesti viestinnän, journalismin ja juutalaisuuden tutkimusta. Luon laajan kielellisiä ja visuaalisia kehystämiskeinoja tarkastelevan kehysanalyysin, mitä ei ole todennäköisesti tehty aiemmassa tutkimuksessa. Yle, Helsingin Sanomat ja Turun Sanomat kehystävät antisemitismin uhkana, torjuntana, konfliktina, solidaarisuutena juutalaisia kohtaan sekä pienen juutalaisjoukon selviytymisenä keskitysleiriltä. Media rakentaa todellisuutta antisemitismistä, joka ei kuulu liberaalin demokratian arvoihin. Rasistisille äänille ei anneta sijaa kyseisissä tiedotusvälineissä, jotka puolustavat ihmisoikeuksia. Suomen juutalaisia kyseiset tiedotusvälineet eivät kuitenkaan haastattele tai valokuvaa, toisin kuin esimerkiksi Saksan juutalaisia. Erityisesti Yle ja Helsingin Sanomat konstruoivat antisemitismistä emotionaalisen ja aistimellisen ilmiön. Antisemitismistä rakennetaan kaikkialla läsnäoleva uhka, jossa natsi-Saksan historia ja tulevaisuus kasvavasta antisemitismistä kietoutuvat yhteen. Tämä kertoo siitä, ettei antisemitismi Suomessa ole todennäköisesti ylisukupolvinen trauma, mikä saisi median varomaan liiallisen emotionaalisen tunnelman luomista.

Vuonna 2015 Suomessa alkoi niin kutsuttu pakolaiskriisi, joka näkyi vahvasti julkisessa keskustelussa yhteiskunnassa. Keskustelusta saattoi havaita selvän jakolinjan turvapaikanhakijoihin myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvien välillä. Ajoittain keskustelussa esiintyi väitteitä kansanedustajien tiukentuneista maahanmuuttolinjauksista pakolaiskriisin aikana. Samanaikaisesti esitettiin väitteitä, että aikaisemmin vallinnut poliittinen ilmapiiri on johtanut vapaampaan maahanmuuttopolitiikkaan. Tässä tutkielmassa paneudutaan eduskunnassa esiintyneeseen vastaavaan jakolinjaan, ja miten se on mahdollisesti ilmennyt. Tarkastelun alla on, minkälaista keskustelu on ollut maahanmuutosta pakolaiskriisin aikana ja ennen sitä. Tätä varten tutkielmassa tehdään ajallista vertailua eduskunnassa esiintyneissä maahanmuuttokehyksissä. Tutkielmassa hyödynnetään kehysteoriaa, jonka avulla selvitetään minkälaisia kansanedustajien kirjallisissa kysymyksissä esiintyneet kehykset ovat, ja miten ne eroavat eri ajanjaksojen välillä. Kehyksien avulla on mahdollista selvittää, miten kansanedustajat ovat itse tulkinneet maahanmuuttoa, sekä minkälaisen tulkinnan he ovat halunneet välittää muille kansanedustajille ja vastaanottajille. Teoreettinen viitekehys koostuu aikaisemmasta kehystutkimuksesta, sekä tarkemmin maahanmuutosta tehdystä kehystutkimuksesta. Tutkielman analyysissa käytetään jo olemassa olevaa maahanmuuttokehysten kategorisointia. Aineisto koostuu kansanedustajien maahanmuutosta tehdyistä kirjallisista kysymyksistä. Analyysissa tarkastellaan kahta eri ajanjaksoa, pakolaiskriisiä ja vuosia 2004–2006, sekä vertaillaan niissä esiintyneitä maahanmuuttokehyksiä keskenään. Menetelmänä analyysissa käytetään sisällönanalyysia, jonka avulla kansanedustajien kirjallisista kysymyksistä etsitään siinä esiintyneitä maahanmuuttokehyksiä. Analyysissa havaittiin eroavaisuuksia vuosien 2004–2006 ja pakolaiskriisin aikaisissa maahanmuuttokehyksissä. Vuosina 2004–2006 painottuivat kehykset, joissa tahdottiin parantaa maahanmuuttajien asemaa yhteiskunnassa, ja maahanmuuttajat nähtiin myönteisenä resurssina yhteiskunnan toiminnan kannalta. Toisaalta vuosina 2004–2006 esitettiin myös, että ulkomaalainen työvoima voi olla uhka suomalaisille työmarkkinoille. Pakolaiskriisin aikana ilmeni myös huoli maahanmuuttajien, lähinnä turvapaikanhakijoiden, aseman heikkenemisestä. Kuitenkin kyseisten kehysten määrä laski selvästi vuosista 2004–2006, ja niiden osuus kaikista esiintyneistä kehyksistä pakolaiskriisin aikana oli selvästi vähäisempi. Pakolaiskriisin myötä kirjallisissa kysymyksissä esiintyi entistä enemmän maahanmuuttoon kielteisesti suhtautuvia kehyksiä. Aineistossa näkyi pakolaiskriisin aikana selvästi enemmän huoli turvallisuustilanteen heikkenemisestä ja sosiaaliturvajärjestelmän hyväksikäytöstä. Pakolaiskriisin myötä on tapahtunut selkeä muutos kirjallisissa kysymyksissä esiintyneissä maahanmuuttokehyksissä. Muutos on voinut tapahtua eri syistä, yksi syy on perussuomalaisten kansaedustajien määrän merkittävä kasvu, sillä perussuomalaiset ovat profiloituneet maahanmuuttoa vastustavana liikkeenä. Toiseksi taloudellinen tilanne Suomessa on ollut heikko pakolaiskriisin aikana, millä voi nähdä olevan vaikutusta kansanedustajien halukkuuteen puolustaa vapaampaa maahanmuuttopolitiikkaa. Maahanmuuttopoliittisissa linjauksissa on esiintynyt pakolaiskriisin aikana selvästi enemmän kriittisiä linjauksia, joita ei ole aikaisemmin hirveästi havaittavissa aineiston vertailukohdasta. Aikaisempi yksipuoliselta vaikuttava maahanmuuttopoliittinen linjaveto eduskunnassa on saattanut aiheuttaa kriittisten äänenpainojen määrän kasvun, sillä kriittiselle maahanmuuttolinjalle on voitu nähty olevan poliittista tilausta kansalaisten keskuudessa.

Tutkielmani käsittelee kehysten antamia merkityksiä taideteoksen katsomiselle. Lähestyn aihetta kolmen kehys-teos –parin kautta. Tarkastelun kohteinani ovat Bruno Liljeforsin Fyra fågelstudier i en ram: Törnskata, Kornknarr, Bofinkar, Lövsångare (1887), Giacomo Ballan Velocità astratta + rumore (1913–14) sekä Laurentsiuksen B.F.R 3 (2012). Vaikka tarkastelen kehyksen olemukseen ja merkitysten muodostumiseen liittyviä kysymyksiä, olen rajannut tutkielman kohteeksi tietynlaisia materiaalisia kehyksiä, joiden sisällä on kaksiulotteinen maalaus. Giacomo Ballan teoksessa on lisäksi myöhemmin lisätty kehys, joka kehystää kehystettyä maalausta. Jokainen tarkastelemani kehys-teos –pari muodostuu kahdesta osasta, eli teoksella on erillinen teoksesta irrotettavissa oleva kehys. Jokainen niistä on myös seinäpinnasta irti otettavissa oleva kokonaisuus. Kaikissa pareissa kehysten sisällä on öljyvärimaalaus. Tarkasteltaviin kehyksiin liittyy kehyksen sisällä olevan maalauksen tehneen taiteilijan kädenjälki joko niin että taiteilija on itse tehnyt tai valinnut maalaukselleen kehykset. Tärkeä määrittävä tekijä juuri näiden teosten valinnalle on se, että olen nähnyt jokaisen teoksen itse. Omakohtainen kokemus on tärkeää tutkielman toisen päänäkökulman kannalta, joka liittyy katsomisen ja siitä saatujen havaintokokemuksen tarkasteluun. Tutkielmani teoriaosuus koostuu kahdesta osiosta, kehyksistä sekä katsomisesta ja siitä, miten ne kietoutuvat yhteen. Käsittelen kehysten yhteydessä kehysten historiaa, mitä kaikkea kehyksillä on eri aikoina tarkoitettu ja miten ne erilaisissa yhteyksissä ovat toimineet. Tämän jälkeen käsittelen kaikkea sitä, mitä kehykset nykyään ovat. Kehyksiä käsitellessäni tarkastelen myös taiteilijoiden tekemiä kehyksiä ja taiteilijan ja kehyksen suhdetta sekä uudelleenkehystämisen kysymystä. Kehysten lisäksi toinen teoriaosuuden päänäkökulma liittyy katsomiseen. Tarkastelen katsomisen erilaisia tapoja, perspektiivin vaikutusta katsomiselle ja tämän jälkeen käsittelen taiteen ja erityisesti kehyksen katsomiseen liittyviä näkökulmia. Teorialuvun jälkeen käsittelen tutkielman analyysiluvussa kolmen kehysesimerkin kautta niitä erilaisia katseita, jotka kehyksiin kohdistuvat. Olen jaotellut katseet yksilöllisiin ja institutionaalisiin. Yksilöllistä katsetta olen tarkastellut lähinnä omien havaintokokemusteni kautta ja institutionaalista katsetta konservoijan, museon sekä huutokaupan kautta. Tutkielman edetessä esiin nousee muutamia teemoja, jotka esiintyvät kehysten ja katsomisen kohdatessa toisensa. Näitä ovat kehyksiin liittyvän suomenkielisen termistön puuttuminen ja sen merkitykset aiheen tarkastelulle, vaihtelevat kehyksiin liittyvät käytännöt taidealalla, kehysten ikonisuus, katsomisen konventioiden vahvuus, kehyksen kyky herättää huomiota eri aikoina ja kehysten representaatioiden merkitys erilaisissa katsomistapahtumissa. Suomenkielisen termistön puuttuminen kehyksiin liitetystä keskustelusta vaikuttaa erityisesti siten, että on vaikeaa sanallistaa jotakin sellaista, jolle ei ole sanoja. Toinen suurempi teema liittyy konventioihin, ikonisuuteen ja näiden vahvuuteen. Myös monet taiteen kanssa tekemisissä olevat tahot käsittelevät kehyksiä vakiintuneiden konventioiden kautta, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että kehyksen oletetaan olevan tietynlainen. Jos kehys ei ole odotetun kaltainen, se koetaan häiritsevänä ja sitä myös käsitellään tästä näkökulmasta. Eniten kysymyksiä liittyy kuitenkin kehyksistä tuotettujen representaatioiden vaikutuksiin silloin, kun katsomme teoksia. Taidehistoriankirjoitus edustaa pientä osaa niistä asioista, joita taiteen historiassa on tapahtunut. Tämä näkyy hyvin juuri kehysten tapauksessa. Niitä ei oikeastaan missään käsitellä muutamia mainintoja lukuun ottamatta. Vaikka kehykset ovat läsnä katsomiskokemuksessa museossa tai näyttelyssä, ne yleensä puuttuvat monista tilanteista, joissa aktiivisesti katsotaan taideteoksia. Representaatioiden ohjaava vaikutus nousee tutkielman edetessä esille useammankin kehyksen osalta. Olen nähnyt kaikki kolme tutkimuskohdettani suoraan niissä tiloissa joissa ne ovat olleet esillä. Jälkikäteen, muistellessani teoksia olen huomannut, että vaikka olen tehnyt muistiinpanoja ja havaintoja ja jopa ottanut kuvia, samaa katsomiskokemusta ei voi enää tavoittaa uudelleen muuta kuin hiljalleen haihtuvan muistikuvan tasolla. Jos etsii teoksista tehtyjä representaatioita muistin tueksi, huomaa, että taidehistorian kirjoissa, museon näyttelykatalogeissa tai taidekirjoissa taideteosten kuvissa ei oikeastaan juuri koskaan näe kehyksiä. Kehykset, jotka näkyvät kirjoissa, ovat yleensä näkyvillä siksi, että niissä on jokin tavallisesta kehyksestä poikkeava piirre. Silloinkin kun kehykset ovat taitelijan tekemät, niitä ei aktiivisesti huomioida kuvallisissa tai sanallisissakaan representaatioissa.