Browsing by Subject "kehysanalyysi"

Tutkielmassa pyritään ensinnäkin vastaamaan kysymykseen siitä, minkälaisia rasismin kehystämisen tapoja havaitaan Suomi24-foorumilta sekä miltä kehystäminen näyttää rasismin tutkimuskirjallisuuden valossa. Toiseksi tutkielmassa tarkastellaan aihemallinnusalgoritmin kyvykkyyttä tuottaa ”aiheita” suomalaisesta puhekielisestä keskustelufoorumista sekä voiko näitä ”aiheita” käsitellä entmanilaisina ”kehyksinä” Aineistona tutkielmassa käytetään kielipankin Suomi24-korpusta, joka on rajattu sisältämään Rasismi-keskustelualueen keskustelunavaukset kahtena ajanjaksona: 2007–2011 & 2012–2016. Aineiston analyysissä on käytetty laskennallisiin koneoppimismenetelmiin kuuluvaa aihemallinnusta. Sen tuottamat ”aiheet” on analysoitu laadullisella kehysanalyysillä entmanilaisina ”kehyksinä”. Kehyksiä arvioidaan Entmanin mukaisesti retorisena operaationa, jolla pyritään vaikuttamaan muiden toimintaan. Aihemallinnuksen tulosten perusteella molemmilta ajanjaksoilta nousseet yleisimmät kehykset on nimetty seuraavasti: ”taloudellinen taakka”, ”seksuaalirikokset & väkivaltaisuus”, ”kulttuurien yhteensopimattomuus & terrorismi” sekä ”rasismin määrittelykamppailu & sananvapaus”. Tutkielman keskeinen tulos on, että Suomi24-foorumilla Rasismi-foorumin keskustelunavaukset koskevat valtaosin ei- haluttujen maiden maahanmuuttajia, kuten somaleja tai Lähi-idän pakolaisia. Näkemykset näitä ihmisryhmiä kohtaan ovat korostuneen negatiivisia. Kehyksistä havaitaan monentyyppistä rasismia, joiden tarkoituksena vaikuttaa olevan institutionaalisen rasismin lisääminen: maahanmuuttajien sosiaalisen turvan leikkaaminen ja maahanmuuttajataustaisten ajaminen pois Suomesta. Toinen keskeinen tulos on, että aihemallinnus kykenee tuottamaan suomenkielisestä arkikielisestä aineistosta tuloksena ”aiheita”, jotka voidaan tulkita entmanilaisina kehyksinä. Kehystyksissä esiintyy vanhaa rasismia (maahanmuuttajat esitetään laiskoina, vaistojen varaisina ja väkivaltaisina), uusrasismia (islaminusko esitetään väkivaltaisena sortavana uskontona) ja arkielämän rasismia (maahanmuuttajista puhutaan pahaan, nimitellään ja loukataan). Noin viidesosa Suomi24:n käyttäjistä saapuu foorumille oppimaan uutta tietoa. Tutkielmassa tästä näkökulmasta koetaan ongelmallisena, että foorumilla puututaan vain rasismin räikeimpiin ulostuloihin. Rasismista uskalletaan yhteiskunnassa puhua vain ”turvallisilla termeillä”, joista osa on äärioikeiston itse määrittämiä. Rasistinen vihapuhe lisää epätasa-arvoista kohtelua ja suurentaa vihapuheen kohteen riskiä väkivallan uhriksi joutumisesta. Vihapuheen lisäämä polarisaatio on myös uhka koko poliittisen järjestelmän ja kulttuurin toiminnalle.

The focus of the study is to examine how dropping out of vocational upper secondary education and those students who drop out are represented in Finnish newspaper Helsingin Sanomat in the 21st Century. Dropping out is a general phenomenon in Finnish vocational upper secondary education. Formerly it was represented from the individual point of view and attention was focused on the deviancy and the negative attitude toward school of the drop-out. In the 21st century, transitions are discovered in discussions concerning dropping out, when dropping out seems to be a more normal phenomenon in education. On the other hand, it has been included in the discussions concerning the profitability of the education system and educational exclusion. Dropping out is still considered problematic in education policy discussions, and I examine what kind of interpretive frames newspaper media uses framing dropouts and how drop-outs are positioned in these texts. As my recearch material I used writings concerning dropping out of vocational education that were published in Helsingin Sanomat during 2000-2014. The frame analysis and the discoursive concept of the subject position were used as an analytical framework. My theoretical approach was based on social constructionisms assumption that language constructs social reality. It was also based on the assumption that media not only reflects the dropping out discussion in society but also actively participates in its signification. As a background outline of my study I made use of quantitative content analysis that showed the adolescent drop-out low voice in texts. Four dominant frames were to be found in the data - control, worry, threat and hope - that illustrated dropping out as an ambiguous but in general problematic issue. Subject positions that were formed in texts for the adolescent renew the interpretation of dropping out as a problem. Positionings also construct otherness for the drop-outs commensurate to those students to be committed themselves to studies. Interpretations that emphasize the normality of dropping out remained as a marginal reference compared to the dominant frames in texts. The interpretations that understand "experimenting choices" after comprehensive school did the same. Research results suggest that the dominant frames in Helsingin Sanomat still construct a picture, where dropping out seems to be an abnormal action in relation to expected action. However, there can be seen hints to give responsibility to educational system.

Maisterintutkielmassani perehdytään anti-gender-toimintaan Euroopan parlamentissa. Anti-gender-toiminta on liikehdintää, jossa vastustetaan niin kutsuttua ”sukupuoli-ideologiaa” ja siihen liitettyjä asioita, kuten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia tai gender-termin käyttöä kansainvälisissä sopimuksissa. Toiminta sai alkunsa 1990-luvulla ja näkyi naisten oikeuksia ajavien yleissopimusten vastustamisena. Viime vuosina anti-gender-toiminta Euroopassa on kohdistunut erityisen aktiivisesti Istanbulin sopimuksen vastustukseen erilaisten uhkakuvien keinoin. Tutkielman tutkimuskysymys on: Minkälaisia uhkakuvia tuottavia anti-gender-kehyksiä esiintyy Euroopan parlamentin Istanbulin sopimusta käsittelevissä täysistuntolausunnoissa? Tutkielman aineistona toimii Euroopan parlamentin Istanbulin sopimusta koskevat täysistuntokeskustelut vaalikauden 2019–2024 alusta siihen asti, että parlamentin enemmistö äänesti Euroopan Unionin Istanbulin sopimukseen liittymisen puolesta toukokuussa 2023. Aineistosta tunnistetaan uhkakuvia tuottavia anti-gender-kehyksiä kehysanalyysin avulla. Kehysten tunnistamiseksi tarkastellaan uhkien sekä niiden syiden, seurausten ja viitekohtien määrittelyä käytetyssä aineistossa. Konstruktivismin ja kehystämisen teoriat sekä uhkakuvat teoreettisena käsitteenä muodostavat tutkielman teoreettisen viitekehyksen, jonka avulla tunnistetaan anti-gender-toimijoiden tuottamia tulkintoja ja uhkakuvia Istanbulin sopimukseen liittyen. Aikaisempi tutkimus anti-gender-toiminnasta auttaa erottelemaan aineistosta Istanbulin sopimukseen kohdistuvan anti-gender-toiminnan tunnusmerkistön täyttävän vastustuksen muusta sopimukseen kohdistuvasta vastustuksesta. Analyysin tuloksena Euroopan parlamentin Istanbulin sopimusta käsittelevissä täysistuntolausunnoista tunnistettiin neljä kehystä: ideologian kehys, Troijan puuhevonen -kehys, väkivaltaiset maahanmuuttajat -kehys ja oikeuksien kehys. Ideologian kehyksessä uhkana nähdään Istanbulin sopimuksen ideologisuus. Troijan puuhevonen -kehyksessä keskeiseksi uhkaksi muodostuu Istanbulin sopimuksen käyttö huijauksen tai poliittisen strategian välineenä. Väkivaltaiset maahanmuuttajat -kehyksessä Istanbulin sopimuksen sisältämän ideologisen politiikan katsotaan muodostavan uhkan mahdollistamalla maahanmuuttajien naisiin kohdistama väkivalta. Oikeuksien kehyksessä sukupuoli-ideologian muodostama este perheiden oikeuksien toteutumiselle nähdään uhkana. Tuloksissa korostuu se, kuinka Istanbulin sopimukseen ja sukupuoli-ideologiaan liitettyjä asioita ei tulkita ainoastaan ongelmina, vaan myös ja eritoten uhkina. Uhkakuvien kautta anti-gender-toimijat rakentavat käsityksiä niistä asioista maailmanpolitiikassa, joista tulisi tuntea huolta ja pelkoa ja joihin tulisi varautua.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen, miten Yle, Helsingin Sanomat ja Turun Sanomat kehystävät antisemitismiä eli juutalaisvastaisuutta käsitteleviä uutisia ja feature-juttuja vuonna 2020. Antisemitismi on journalistisesti aiheena herkkä ja ideologisesti arvolatautunut. Medialla on vaikutusvaltaa siihen, mitä antisemitismistä ajatellaan. Maisterintutkielmani on laadullinen tutkimus, jonka metodina käytän kehysanalyysia. Hyödynnän erityisesti viestinnän, journalismin ja juutalaisuuden tutkimusta. Luon laajan kielellisiä ja visuaalisia kehystämiskeinoja tarkastelevan kehysanalyysin, mitä ei ole todennäköisesti tehty aiemmassa tutkimuksessa. Yle, Helsingin Sanomat ja Turun Sanomat kehystävät antisemitismin uhkana, torjuntana, konfliktina, solidaarisuutena juutalaisia kohtaan sekä pienen juutalaisjoukon selviytymisenä keskitysleiriltä. Media rakentaa todellisuutta antisemitismistä, joka ei kuulu liberaalin demokratian arvoihin. Rasistisille äänille ei anneta sijaa kyseisissä tiedotusvälineissä, jotka puolustavat ihmisoikeuksia. Suomen juutalaisia kyseiset tiedotusvälineet eivät kuitenkaan haastattele tai valokuvaa, toisin kuin esimerkiksi Saksan juutalaisia. Erityisesti Yle ja Helsingin Sanomat konstruoivat antisemitismistä emotionaalisen ja aistimellisen ilmiön. Antisemitismistä rakennetaan kaikkialla läsnäoleva uhka, jossa natsi-Saksan historia ja tulevaisuus kasvavasta antisemitismistä kietoutuvat yhteen. Tämä kertoo siitä, ettei antisemitismi Suomessa ole todennäköisesti ylisukupolvinen trauma, mikä saisi median varomaan liiallisen emotionaalisen tunnelman luomista.

Paperittomien henkilöiden oikeus terveyspalveluihin on herättänyt laajaa keskustelua Suomessa viime vuosina. Huolena ovat terveysongelmat ja se, kuinka terveyspalvelut tulisi rajata luvattomasti maassa oleskeleville. Väestöryhmän terveyspalveluiden puutteisiin on vastattu perustamalla vuonna 2011 vapaaehtoisvoimin ylläpidetty maanalainen klinikka, joka tarjoaa maksutonta terveydenhoitoa paperittomille ja muille Suomen julkisen terveydenhuollon ulkopuolelle jääville ryhmille. Tutkimuksen tavoitteena on käsitteellistää piilotetun klinikan arkea ja sen vapaaehtoisuuteen perustuvaa asiantuntijatyötä, joka todentuu työntekijöiden välisissä tilanteissa ja potilaiden kohtaamisissa. Tarkastelussa painotetaan työntekijän näkökulmaa: millaisia kohtaamistilanteita arkityöhön liittyy ja miten näitä tilanteita tulkitaan? Tutkimuksen teoreettisena ja metodologisena viitekehyksenä sovelletaan Erving Goffmanin (1974) kehysanalyyttistä lähestymistapaa, jonka avulla tarkastellaan klinikan toimintaa ja työntekijöiden kohtaamisista tulkittuja merkitysrakenteita. Ensisijaisena aineistona hyödynnetään havainnointi- ja haastatteluaineistoa, joka on kerätty Helsingin alueella sijaitsevalta paperittomien klinikalta. Tukevana aineistona hyödynnetään klinikan tapahtumaraportointia tutkimuskontekstin suppean ajantasaisen tutkimuksen vuoksi. Kehysanalyysin avulla analysoidaan niitä keinoja ja käytäntöjä, joita hoitohenkilökunta käyttää eri tilanteissa. Tutkimus osoittaa klinikkatyöhön liittyvien toimintojen sijoittuvan neljään toimintakokonaisuuteen tai kehykseen: käytännölliseen, henkilökohtaiseen, professionaaliseen ja arkihallinnan kehykseen. Jokainen kehys välittää oman merkitysrakenteensa ja selittää ne velvollisuudet ja oikeudet, joita vuorovaikutustilanteessa läsnä olevat arvioivat itsellään ja muilla olevan. Käytännöllisessä kehyksessä työ määrittyy ihmisten, ympäristön ja ajan päivittäisenä organisointina. Henkilökohtaisessa kehyksessä työntekijä asettuu tuntevaksi ja kokevaksi subjektiksi, joka seuraa haavoittuvassa asemassa olevien kärsimystä. Professionaalisessa kehyksessä työn keskiössä on ruumiillisten tapahtumien arviointi ja hoito lääketieteellisen tiedon, käsitteistön ja instrumenttien avulla. Arkihallinnan kehyksessä työ määrittyy järjestyksen ylläpitämisenä ja kaaoksen välttämisenä. Työ klinikalla on ensisijaisesti lääketieteellistä työtä, mutta sen rinnalla toimii muita kehyksiä, joissa toiminta näyttäytyy lääketieteellisestä perspektiivistä poikkeavalla tavalla kullekin kehykselle ominaisten piirteiden mukaisesti. Tutkimus mahdollistaa päättäjien ja muiden tahojen perehtymisen paperittomien klinikan arkielämään, joka on suljetun luonteensa vuoksi osittain arkiymmärryksen ulkopuolella. Paperittomien terveyspalveluita tuottavat työyhteisöt voivat hyödyntää tutkimusta oman työnsä arvioinnissa. Sen tuloksia voidaan soveltaa esimerkiksi hoitotyön -ja vapaaehtoistyön täydennys -ja peruskoulutuksissa.

Ilmastokriisin torjuminen ja kestävä kehitys ovat nousseet viime vuosien aikana ilmastoaktivistien puheesta valtioiden, yritysmaailman ja yhteiskunnallisten toimijoiden tulevaisuusstrategioiden keskiöön. Keskustelussa nykyisen talousmallin kyvyttömyydestä luoda edellytyksiä hyvälle tulevaisuudelle esitetään ratkaisuksi usein kiertotaloutta. Kiertotalous on kestävä vaihtoehto lineaariselle talousmallille ja tärkeässä osassa yllä mainituissa suunnitelmissa. Samalla ympäristötietoisuus ja kiinnostus kestäviä ratkaisuja kohtaan ovat yleistyneet myös kansalaisten parissa. Tässä pro gradu -tutkielmassa kestävyysteemojen valtavirtaistumista tarkastellaan viestinnän näkökulmasta. Tutkielma perehtyy siihen, miten kiertotalousyritysten asiantuntijat kehystävät kiertotalouden viestintää ja mikä kiertotalouden viestinnän kehysten suhde on kestävän viestinnän teorioihin. Kiertotalouden viestintä on aiheena ajankohtainen, mutta niukasti tutkittu. Myös kestävän viestinnän teorian pohjalta tehtyjä empiirisiä tutkimuksia on vähän. Tutkielmassa on pyritty osaltaan täydentämään näitä puutteita. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu viestinnän ja markkinoinnin tutkimuksen kestävän viestinnän teorioiden pohjalta. Kestävä viestintä on tutkimuksen mukaan viestintää, jolla pyritään edistämään kestävää kehitystä ja luomaan yhteiskunnallista muutosta. Tärkeimpiä lähteitä ovat Leuphanan yliopiston ympäristö- ja kestävän viestinnän instituutin tutkijat sekä William Kilbourne ja Pierre McDonagh. Tutkimuksessa todetaan, että luonnon itseisarvoa korostava eli ekosentrinen kestävä viestintä haastaa länsimaissa hallitsevan yhteiskunnallisen paradigman, joka pyrkii jatkuvaan talouskasvuun luonnon kustannuksella. Tästä syystä kestävän viestinnän toteutumista pidetään epätodennäköisenä. Kestävän viestinnän teoria saa tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä parikseen kiertotalouden käsitteen, johon liittyy ajatus luonnonvarojen ja talouskasvun irtikytkennästä. Tutkimusaineisto koostuu kuuden suomalaisen kiertotalousyrityksen viestinnän parissa työskentelevän henkilön teemahaastatteluin toteutetuista haastatteluista. Yritykset valittiin yhtä lukuun ottamatta Sitran Kiertotalouden kiinnostavimmat -listauksesta ja ne edustavat erilaisia kiertotalouden liiketoimintamalleja. Teoriaohjaavassa aineiston kehysanalyysissa käytettiin Anna-Maija Puroilan puheen kehysanalyysia, jonka avulla puheesta tunnistettiin yhteisiä perspektiivejä ja kielellisiä kuvauksia. Aineiston analyysissa kiertotalousyritysten asiantuntijoiden puhe jakautui neljään kehykseen, jotka ovat muutoksen, vaikuttamisen, tasapainoilun ja ymmärrettäväksi tekemisen kehykset. Kehyksissä muodostuu kuva ajan hermolla toimivista kiertotalousyrityksistä, jotka haluavat tuottavan liiketoiminnan ohella olla luomassa kestävää muutosta. Tärkeä löydös oli kiertotalouden viestinnässä nähtävät haasteet, jotka liitettiin kuluttajille suunnattuun kiertotalouden ja kestävän kehityksen teemojen viestintään. Yhteiskunnallisten tahojen puolestaan koettiin olevan hyvin perillä kiertotalouden ja kestävän kehityksen aiheista ja niiden merkityksestä. Tutkielman tärkein anti on sen tarjoama uusi tieto sekä kiertotalouden viestintää että kestävää viestintää koskien. Analyysi osoittaa, että kun kestävää kehitystä tavoitellaan kiertotalouden keinoin, on haasteena hallitsevan yhteiskunnallisen paradigman sijaan ruohonjuuritaso: kansalaisten asenteet, ennakkoluulot ja tiedon puute. Tutkielman tulokset viittaavat näin ollen siihen, että kestävä kehitys on länsimaissa noussut talouskasvun vierelle osaksi paradigmaa ylläpitävien yhteiskunnallisten toimijoiden intressejä. Kestävän viestinnän teorian kannalta olennainen johtopäätös on se, että kiertotalous mahdollistaa kestävää kehitystä edistävän viestinnän tavalla, joka ei ole ollut kestävän viestinnän teorioiden näkökulmasta aiemmin mahdollista.

Tämä on tutkielma eläin- ja luontosuhteesta ja ihmisten ja eläinten välisistä rajanvedoista media-aineistossa. Tutkimuskohteena on eläimyyden ja luonnon kategorian kulttuurinen rakentaminen, jota lähestytään tarkastelemalla antropomorfisoinnin tapoja luontodokumenttien eläintarinoissa ja luonnon rajaamista luontodokumenttien kohteeksi. Tutkielma sijoittuu eläinsuhteen sosiologian sekä luonnon ja eläimyyden saamia yhteiskunnallisia merkityksiä koskevan keskustelun piiriin. Laajemmalla tasolla tutkielma tarkastelee luokitteluja ja rajantekoja. Aineistona on 19 suomalaisilla televisiokanavilla vuonna 2016 esitettyä luontodokumenttia. Luontodokumentit ovat merkittävässä osassa eläinsuhteen rakentumisessa yhteiskunnissa, joissa suuri osa ihmisiä kohtaa villieläimiä ensisijaisesti mediavälitteisesti. Luontodokumenteissa rakentuvien ja välittyvien, eläimiin ja luontoon liitettyjen merkitysten ja rajanvetojen katsotaan tutkielmassa heijastavan kulttuurista ymmärrystä eläimyydestä ja luonnosta. Menetelmällisesti tutkielma osallistuu keskusteluun audiovisuaalisen aineiston käytöstä sosiologisen tutkimuksen aineistona. Dokumenttielokuva-aineistoa tulkitaan kehysanalyysin keinoin, soveltaen Eeva Luhtakallion kehittämää tapaa käyttää goffmanilaista kehysanalyysia kuvalliseen aineistoon. Tutkielman tulokset tuovat esiin niitä tapoja, joilla ihmis–eläin-rajaa rakennetaan mediarepresentaatioissa sekä sitä, mitkä ominaisuudet esitetään rajanteon kannalta oleellisina. Eläimyyden ja ihmisyyden eroa rakennetaan aineistossa antropomorfisoinnin rekisterien kautta. Luonnon rajaaminen dokumenttien kohteeksi taas tapahtuu joko poistamalla kuvasta ihmisen läsnäolosta kertovat jäljet tai korostamalla luonnon kaukaisuutta ja sinne matkaamista. Luontodokumentit välittävät myös omanlaistaan evoluutionarratiivia, joka eroaa evoluutiobiologian tavasta ymmärtää evoluutio. Evoluutioon liitetään aineistossa teleologisia piirteitä. Johtopäätöksenä esitetään, että luontodokumenteissa rakentuva eläinsuhde on jännitteinen sen suhteen, nähdäänkö ihmisten ja eläinten ero dikotomisena vai evolutiivisena jatkuvuutena. Luontodokumenttien evoluutionarratiivien voi nähdä sovittelevan tätä jännitettä tuomalla tarinaan evoluutiosta piirteitä dikotomisesta ihmis–eläin-jaottelusta. Luontoon ja eläimyyteen aineistossa liitettyjä merkityksiä peilataan myös luontodokumenttien historiaan, joka tuo esille luonnon esittämisen tavoissa esiintyvää vaihtelua ja mahdollistaa keskustelun siitä, millä tavoin luonnon kuvaaminen voi olla luonnollistamisen strategia.

Julkinen keskustelu ilmastonmuutoksesta on ollut Yhdysvalloissa pitkään polarisoitunutta. Vaikka ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista on olemassa vahva tieteellinen konsensus, Yhdysvalloissa erityisesti konservatiivisesti suuntautuneessa mediassa esiintyy ilmastonmuutosdenialismia. Tässä tutkielmassa selvitetään, miten äärioikeistolainen vastamedia Breitbart kehystää ilmastonmuutosta ja ilmastotoimien puolestapuhujia uutisjutuissaan. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, miten nämä kehystykset sijoittuvat äärioikeistolaisen ilmastonmuutosdenialismin jatkumoon. Ilmastonmuutoksen mediarepresentaatiolla on merkitystä, koska sillä voi olla vaikutusta mielipiteenmuodostukseen ja politiikkatoimien sujuvuuteen. Tutkielma sijoittuu kulttuurintutkimuksen kentälle ja sen teoreettinen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi. Tutkielman aineisto koostuu 77 uutisjutusta, jotka on julkaistu Breitbartissa Yhdysvaltojen vuoden 2020 presidentinvaalien alla aikavälillä 1.9.–31.10.2020. Tutkimusmenetelmänä tutkielmassa on aineistolähtöinen kehysanalyysi. Analyysin tukena hyödynnetään tutkimusta vastamedioista, äärioikeistosta ja ilmastonmuutosdenialismista. Aineistossa ilmastonmuutosta ja ilmastotoimien puolestapuhujia kehystetään viidellä eri tavalla. Politikoinnin kehyksessä korostuvat ilmastonmuutoksen käyttäminen politikoinnin välineenä ja muiden kehityskulkujen ajaminen ilmastonmuutoksen varjolla. Populismin kehyksessä ilmastotoimet nähdään tavallisen kansalaisen elämän kurjistajina sekä eliitin ja kansan edut vastakkaisina. Liioittelun kehyksessä korostetaan ilmastotoimien puolestapuhujien liioiteltua toimintaa ja pelottelevia puheita ilmastonmuutoksesta. Nationalismin kehyksessä oman maan taloutta ja kansallista turvallisuutta korostetaan tärkeämpinä kuin globaaleja ilmastotoimia. Huijauksen kehyksessä ilmastonmuutoksen ilmaistaan olevan huijaus, salaliitto tai propagandaa. Tulokset ovat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa äärioikeiston suhtautumisesta ilmastonmuutokseen, sillä kehystyksissä näkyvät äärioikeistolle ja sen vastamedioille ominaiset nationalismi, muukalaisvastaisuus, populismi, salaliittoteoriat sekä ilmastonmuutosdenialismi. Tulokset vahvistavat myös aiempien tutkimusten löydöksiä Breitbartin ilmastonmuutosrepresentaatiosta. Breitbart on osa yhdysvaltalaisen äärioikeistolaisen ilmastonmuutosdenialismin jatkumoa. Se myös osaltaan kiihdyttää ilmastonmuutosdenialistista keskustelua vastamedioille ominaiseen tapaan.

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan ilmastonmuutoksen käsittelyä suomalaisessa talousmediassa riskin käsitteen näkökulmasta. Tavoitteena oli selvittää, millaisena riskinä ilmastonmuutos esitetään Suomen suurilevikkisimmän taloussanomalehden ja elinkeinoelämän äänenkannattajan, Kauppalehden, pääkirjoituksissa ja kolumneissa ja kuinka aihetta kehystetään kirjoituksissa. Tutkimuksen aineisto koostuu 61 pääkirjoituksesta ja kolumnista, jotka sijoittuvat ajalle 1.1.2018-31.12.2021. Aineistoa tarkasteltiin kehysanalyyttisesti ja teorialähtöisesti peilaten sitä aiemmassa tutkimuksessa löydettyihin riskin kehyksiin sekä teoriajohtoisesti peilaten sitä aiemmassa tutkimuksessa löydettyihin ilmastonmuutonmuutoksen kehyksiin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys nojaa mediatutkimuksen ja erityisesti kehysteorian (framing), sosiologi Ulrich Beckin riskin ja riskiyhteiskunnan käsitteiden sekä ilmastonmuutosviestinnän tutkimusperinteeseen. Tutkimuksen lähtökohtana on sosiaalinen konstruktivismi; ilmastonmuutos nähdään sosiaalisena konstruktiona, jonka merkityksistä käydään julkisessa keskustelussa määrittelykamppailua. Tutkimus osoittaa Kauppalehden esittävän ilmastonmuutoksen ennen kaikkea mahdollisuutena ja toisaalta taloudellisena riskinä, johon tulee varautua ja jota voidaan pyrkiä hallitsemaan. Aineistossa ongelmaksi määritellään ennen kaikkea politiikan ja julkisen vallan epävarmuus ilmastonmuutoksen ratkaisemisessa. Ratkaisuja osoitetaan markkinatalouden mekanismeista.

Tässä Pro gradu-tutkielmassa tarkastellaan federalismiin liittyvien kysymysten käsittelyä katalonialaisessa sanomalehdessä El Periodico de Cataluynassa ajanjaksolla 2.10 – 8.10.2017. Tarkoituksena on tutkia mitä kehyksiä federalismiin liittyvässä uutisoinnissa on käytetty sekä kuka kehyksiä käyttää.Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käytetään Erving Goffmannin kehysanalyysiä (frame analysis) vuodelta 1974. Tutkimus on kvalitatiivinen sisällönanalyysi. Mitä massamedioissa kirjoitetaan on oleellista, koska suurin osa ihmisten tiedoista ja ajatuksista muodostuu niistä hankittuun tietoon. Eli se miten jokin asia kehystetään uutisissa, on suuri vaikutus ihmisten ajattelumaailmaan. Uutisia voidaan valita kehystää monella eri kehyksellä. Tässä tutkielmassa hyödynnetään neljää kaikkein käytetyintä kehystä (conflict frame, responsibility frame, economic consequences frame & human interest frame). Federalistisen valtiojärjestelmän kautta on pystytty tuomaan poliittista vakautta alueille joilla on monimuotoinen väestörakenne. Myös Euroopan Unionin jäsenmaissa on hyödynnetty federalistista valtiojärjestelmää nationalististen liikkeiden heikentämiseen. Myös Espanjassa on pyritty asymmetrisen federalismin kautta pitämään autonomisten alueiden asukkaat tyytyväisinä järjestelyihin. Viime aikoina Kataloniassa on kuitenkin ilmennyt yhä suuremmissa määrin tyytymättömyyttä järjestelyitä kohtaan. On siis oleellista miten federalismiin liittyvät uutiset ja kysymykset valitaan kehystää. Pyritäänkö niissä tuomaan esiin federalismiin liittyviä asioita negatiivisessa vai positiivisessa valossa. Miten Espanjan keskushallinto esitetään artikkeleissa? Erittäin suuri vaikutus kehysten käytössä on henkilöihin, jotka ovat vähemmän kiinnostuneita politiikasta. Tutkielmassa tulee esiin, että vaikka massamediat pyrkisivätkin noudattamaan uutisoinnissaan jonkin asian suhteen neutraalia linjaa, saattavat ne kuitenkin esimerkiksi jo pelkästään artikkeleiden sijoittelulla vaikuttaa lukijoihin alitajuntaisesti. Myös sillä on suuri merkitys kuka kehyksiä käyttää. Saavatko jonkin konfliktin kaikki osapuolet yhtä monta kehystä, vai esitetäänkö asiat vain toisen osapuolen näkökulmasta. Journalisteilla on myös valta päättää siitä mitä jätetään kertomatta.