Browsing by Subject "kemoterapia"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2024)Lymfooma on kissojen yleisin, mutta alidiagnosoitu ja -hoidettu kasvainsairaus. Kissojen lymfoomatutkimuksia on tehty vähän ja niiden otoskoot ovat pieniä. Lymfooman hoito perustuu kemoterapiaan, johon osa kissoista vastaa ja toiset ei. Lymfooman ennusteessa ja potilaiden elossaoloajoissa on suurta vaihtelua, ja ennustetekijöitä on tunnistettu vain muutama. Tutkielman tavoitteena oli tutkia kissan lymfooman esiintyvyyttä, diagnostiikkaa, hoitoa ja ennustetta sekä tuottaa samalla uutta suomenkielistä tietoa kissan lymfoomasta ja hoidosta. Tutkielman tutkimusosio perustui Yliopistollisessa pieneläinsairaalassa vuosina 2010–2020 epäillyn tai varmennetun lymfooman takia hoidettujen kissojen muodostamaan potilasaineistoon. Aineisto kerättiin hakukriteerien avulla ProvetNet-potilastietokannasta rajatuista 387 kissasta, joista 63 sairasti sytologisen tai histopatologisen näytteen avulla varmennettua lymfoomaa. Lymfoomaa sairastaneiden kissojen hoitokertomuksista kerättiin potilaiden taustatiedot, kliiniset oireet, laboratorio-, kuvantamis- ja sytologisten tutkimusten tulokset, diagnosoidun lymfooman tyyppi ja anatominen sijainti, käytetyt hoitomuodot ja elossaoloaika diagnostisesta näytteenotosta kissan kuolemaan tai eutanasiaan. Tiedot kirjattiin Excel-taulukkoon, muutettiin numeeriseen muotoon ja tilasto-ohjelmaan analysointia varten. Tutkimustulokset yhtenivät aikaisempien tutkimusten kanssa. Suurin osa lymfoomapotilaista oli keski-ikäisiä maatiaiskissoja ja FIV:n (feline immunodeficiency virus) eli kissan immuunikatoviruksen ja FeLV:n (Feline leukaemia virus) eli kissan leukemiaviruksen osalta negatiivisia. Uroksia (n=35) oli naaraita (n=28) enemmän. Suurin osa todetuista lymfoomista sijaitsi ruoansulatuskanavassa, primaarielimen ulkopuolelle levinneinä. Hoitovasteet ja elossaoloajat vaihtelivat, eikä selkeitä ennustetekijöitä todettu. Suurin osa kissoista, joille kemoterapia aloitettiin, vastasi hoitoon nopeasti tai heikkeni nopeasti hoidosta huolimatta. Yksittäisten potilaiden kohdalla elossaoloajat olivat kirjallisuudessa esitettyä pidempiä, hoitomuodoista riippumatta. Vaikka kissan lymfooma on harvoin parannettavissa, voidaan erilaisilla hoidoilla saavuttaa laadukasta elinaikaa kuukausia tai jopa vuosia lymfoomatyypistä ja potilaan lähtötilanteesta riippumatta. Omistajille tulisi kertoa eri hoitovaihtoehdoista ja tehdä hoitokokeiluja solunsalpaajilla, kortisonilla ja B12-vitamiinilisällä nykyistä aktiivisemmin myös pelkän sytologiaan perustuvan diagnoosin perusteella.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2004)Utarekasvainten esiintymiseen koirilla ja kissoilla vaikuttavat ikä, rotu, ruokinta ja hormonaaliset tekijät. Keskimääräinen ikä sairastua utarekasvaimeen on koirilla 9-10 vuotta ja kissoilla 10-12 vuotta. Roduista Englannin springerspanieleilla, Englannin settereillä, pointtereilla, labradorin noutajilla, villakoirilla, lyhytkarvaisilla kotikissoilla ja siamilaisilla on suurempi riski sairastua utarekasvaimeen muihin rotuihin verrattuna. Utarekasvainten riskiä lisäävät myös lihavuus yhden vuoden iässä, sekä runsas naudan- ja sianlihan ja vähäinen kananlihan syöminen. Nartun steriloiminen ennen toista kiimaa vähentää merkittävästi utarekasvaimen esiintymisriskiä. Utarekasvaimista 60-75 % esiintyy kahdessa takimmaisessa nisässä. Kasvaimen sijainnilla ja lukumäärällä ei kuitenkaan ole todettu olevan merkitystä ennusteen kannalta. Sekä koirilla että kissoilla on merkittävästi parempi paranemisennuste, mikäli kasvain on kooltaan pienempi kuin 3 cm. Utarekasvaimet lähettävät yleisimmin etäispesäkkeitä keuhkoihin ja paikallisiin imusolmukkeisiin. Mikäli kasvain on jo lähettänyt etäispesäkkeitä imusolmukkeisiin, lisääntyy kasvaimen uusiutumisriski. Kasvaintyypin selvittämiseksi voidaan utarekasvaimesta ottaa biopsia ennen leikkausta tai analysoida kasvain leikkauksen jälkeen. Ohutneulanäyte ei ole luotettava menetelmä hyvän- ja pahanlaatuisen kasvaimen erottamiseksi. Utarekasvaimen luokittelemiseen kuuluvat potilaan yleistutkimus, rintaontelon röntgenkuvat, veri- ja virtsanäytteen tutkiminen sekä paikallisten imusolmukkeiden tutkiminen. Aikaisemmin rintaontelon röntgenkuvat on otettu jokaisesta potilaasta, mutta uusi tutkimus suosittelee valitsemaan rötgenkuvattavat potilaat iän ja yleisoireiden perusteella. Koska kasvainsoluja sisältävä imusolmuke voi olla normaalin kokoinen, imusolmukkeiden tutkiminen biopsian avulla on suositeltavaa. Utarekasvainten hoito on kirurginen. Koirilla suositellaan kasvaimen poistamista mahdollisimman yksinkertaisella leikkaustekniikalla, mutta riittävin marginaalein. Kissoilla on saatu parempia toipumistuloksia silloin, kun utarekasvaimet poistetaan mahdollisimman laajasti. Leikkauksen jälkeen voidaan käyttää kemoterapiaa kasvaimen ollessa pahanlaatuinen ja invasiivinen.
-
(2016)Tutkimuksen tarkoitus: Tavoitteenani on koota eri syöpähoitomuotojen aiheuttamat myöhäisvaikutukset yhden tutkimuksen alle pyrkimyksenäni tarjota lukijalle mahdollisimman kompakti tietopaketti eri hoitomuotojen aiheuttamista haittavaikutuksista hampaistossa. Useat kirjallisuudesta löytyvät tutkimukset keskittyvät yksittäisiin haittavaikutuksiin eivätkä ne tarjoa yleiskäsitystä eri hoitomuotojen riskeistä aiheuttaa hammasanomalioita. Tutkielmani tarkoitus on antaa lukijalle yleiskuva siitä, mitä erilaisia hampaistossa ilmeneviä haittavaikutuksia lasten eri syöpähoitomuodot aiheuttavat ja mitkä ovat niiden taustalla vaikuttavat mekanismit. Materiaalit ja menetelmät: Aineisto pohjautuu PubMedin sisältämiin tieteellisiin julkaisuihin, joita löytyy esimerkiksi hakusanoilla "childhood cancer and dental abnormalities", "childhood cancer, treatment and tooth effects". Täydellinen lähdeluettelo löytyy tutkimussuunnitelman viimeiseltä sivulta. Päivi Höltän vuonna 2005 julkaistu väitöskirja Developmental aberrations of permanent teeth after high-dose anti-cancer therapy in childhood: a study on stem cell transplant recipients on toiminut myös tärkeänä tietolähteenä kirjallisuuskatsauksessani. Tutkielmani perustuu muiden tutkimusten avulla saatujen tutkimustulosten esittelemiseen eikä eettisen luvan hakeminen ole siten tutkimukseni kohdalla aiheellista. Tulokset: Lasten pahanlaatuisten kasvainten hoidossa käytettävien menetelmien on todettu lisäävän muun muassa hammaskarieksen sekä erilaisten hampaan kehityshäiriöiden, mikrodontian sekä hypodontian, insidenssiä syöpähoidoin hoidetuilla lapsilla. Vaikka tutkimustuloksissa on ristiriitoja, on selvää, että syöpähoidoilla on eritasoisia haittavaikutuksia hampaistoon riippuen potilaan iästä sairastumishetkellä sekä potilaan perheeseen kohdistetulla valistuksella syöpäsairauden hoidon aikana. Johtopäätökset: Sairastuneelle lapsipotilaalle sekä hänen huoltajilleen tai lähiomaisilleen tulisi kohdistaa riittävää valistusta syöpähoitojen vaikutuksista lapsen kehittyvään hampaistoon sekä kasvattaa tietoisuutta haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi tehtävistä hammashoidon toimenpiteistä. Ehkäisevät hammashoidon toimenpiteet, kuten fluorilakkaukset sekä tihentyneet tarkastusvälit, ovat erityisen tärkeitä lapsen kehittyvän hampaiston kannalta, sillä niiden on todettu vähentävän hammaskarieksen insidenssiä lapsuusajan syöpää sairastaneilla potilailla. Enemmän tutkimuksia tulisi tehdä pahanlaatuisten kasvainten hoitojen vaikutuksesta lapsen kehittyvään hampaistoon, sillä monet haittavaikutusten taustalla vaikuttavat mekanismit ovat yhä selvittämättä.
Now showing items 1-3 of 3