Browsing by Subject "kertomus"

Aim. Attention deficit hyperactivity disorder (ADHD) is defined as a neuropsychiatric disorder in medicine. In the field of sociology on the other hand the diagnosis is questioned through medicalization critique and seen as medicalization of human behaviour. Still, the everyday life of families that are effected by ADHD is not defined by such theoretical models or simplifications. The aim of this study was to describe, analyze and interpret the narratives of everyday life of diagnosed children and the mothers to find out, what explanatory models they cling to in their stories, how they describe meaningful experiences and what deeper meanings are hidden in the stories told. This study describes the everyday life in families with ADHD, and the struggles and strengths they experience, as narrated by themselves. This helps increase the knowledge of teachers of how to support and undrestand their students and their needs better, by not only looking at the indivual, but also understanding the meanig of the context of the whole family for the well-being of the child. Methodology. The study was carried out as a narrative case-study. Three families (child and mother) were interviewed, where the children, ages 6, 10 and 16, had been diagnosed with or were suspected of having ADHD. The interviews were conducted separately for each individual. Also medical certificates and documents from the school were used to complement the interviews and for background information. The material was analyzed by utilizing the actant model, where actants (action and deep meanings) were localized in the stories of the individuals and the families. Results and conclusions. The study found, that the families strongly depended on medical explanations in explaining etiology, struggles and symptoms and in attaining support from the school. Everyday life was described as tough, filled with worry, but still loving and wonderful. The results depict how demanding life can be in a family where the child has been diagnosed with ADHD, and the great need for the family to be heard. Symptoms, conflicts and worry for the child are a weight to the family and a risk for it’s well-being. Therefore knowledge of the multifaceted phenomenon and the understanding of teachers is a major factor in giving students appropriate support.

Tavarakulutuksen monipuolistumisen rinnalla sen yhteiskunnallinen ja yksilöllinen merkitys on kasvanut. Tutkielmassa tarkastelen merkityksiä, joita ikääntyneet kuluttajat liittävät omistamiseen ja omistamiinsa tavaroihin. Tutkin myös, miten suhde tavaraan tulee esiin heidän omistamisen kokemuksissaan. Omistamisen merkityksiä ja niiden muuttumista sekä henkilökohtaisen tavarasuhteen kehittymistä analysoin sosio-kulttuurisesta näkökulmasta. Tavoitteeni on tutkia ikääntyneitä kuluttajia, jotka ovat kokeneet elämänsä aikana suomalaisen kulutusyhteiskunnan murroksen ja kehityksen. Tutkimuksessani käytän laadullista tutkimusotetta. Keräsin tutkimusaineiston kesän ja syksyn aikana vuonna 2020 kirjoituskutsuna, jonka lähetin kirjoitusseuroille eri puolille maata. Kutsussa pyysin yli 55-vuotiaita kirjoittajia kertomaan omistamiseen liittämistään merkityksistä ja niissä tapahtuneista muutoksista elämän aikana. Tutkimusaineistoni koostuu 18 kirjoitelmasta, jotka ovat 58–84-vuotiaiden kuluttajien tuottamia. Aineiston erittelyyn ja tulkintaan olen soveltanut lähiluvun menetelmää. Analysoinnin apuna käytin aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta, joka tarkastelee kulutukseen liittyviä kulttuurisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia sekä yksilön tavarasuhteen syntymistä ja kehittymistä. Kuluttajakertomuksissa ikääntyneet kuvaavat omistamisen merkityksiä järkevyyden, nautinnollisuuden ja luopumisen kautta. Järkeväksi koettua omistamista kuvaillaan kahdella tavalla: talonpoikaisena säästäväisyytenä ja vaatimattomuutena sekä keskiluokkaisena suunnitelmallisuutena ja kohtuullisuutena. Kirjoittajien kertomuksissa omistamisen nautinnollisuus tulee ilmi kiertoilmausten kautta ja sitä pyritään myös selittelemään ja perustelemaan. Ikääntyneiden omistamissa tärkeissä tavaroissa korostuvat toiminnallisten ominaisuuksien sijaan niiden kantamat symboliset arvot, kuten muistot kirjoittajan henkilöhistoriaan liittyvistä ihmisistä ja tapahtumista. Iäkkäimmillä kirjoittajilla omistamiseen liitetyt merkitykset vaikuttavat heikkenevän ajan mittaan tuoden jopa tavaroista luopumisen ajankohtaiseksi vaihtoehdoksi.

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin mielenterveyskuntoutujien kertomuksia psyykkisestä sairaudesta. Tutkielman tarkastelun kohteina olivat erityisesti kuntoutuminen, uusien merkitysten löytäminen sairaudelle ja kertomuksissa tapahtuva muutos. Tutkielman aineisto kerättiin Suomen Klubitalojen ylläpitämistä blogeista ja yhdestä Klubitalon keräämästä julkaisusta. Aineisto on peräisin Suvimäen, Lahden ja Salon Klubitaloilta ja ne on kerätty syksyllä 2020. Kertomukset ovat mielenterveyskuntoutujien itse kirjoittamia kertomuksia elämästään psyykkisen sairauden kanssa. Analyysi toteutettiin laadullisesti ja aineistolähtöisesti. Teoreettisena taustana oli narratiivinen konstruktionismi. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka mielenterveyskuntoutujat kertovat sairastumisestaan ja kuntoutumisestaan. Lisäksi tarkasteltiin kuntoutumisen vaiheiden ilmenemistä, sairauden arvottamista ja muutosta sairaus- ja kuntoutumisprosessin aikana. Tulokset osoittivat mielenterveyskuntoutujien kertovan tarinaansa joustavasti ja erilaisia aineksia yhdistellen. Aineistosta erottui kolme kertomusluokkaa: kaaoskertomukset, pienten askelten kertomukset ja selviytymiskertomukset. Erot kertomusten sisällössä selittyivät kuntoutumisen vaiheilla. Suurimmat erot liittyivät siihen, kokiko kuntoutuja itse muuttuneensa sairauden myötä ja siihen, miten kertomus sisällöllisesti rakennettiin. Kaaoskertomuksissa sairaus sai negatiivisen arvon, kun taas pienten askelten kertomuksissa se esiintyi konkreettisten muutosten kautta hallittavana. Selviytymiskertomuksissa sairaudelle taas annetiin myönteinen arvo muutoksen mahdollistajana ja syvällisen ymmärryksen antajana. Tutkielma lisää ymmärrystä mielenterveyskuntoutujien kertomusten eri vaiheista, moninaisuudesta ja tavoista, joilla sairautta käsitellään. Se antaa painoarvoa niille tavoille, joilla sairauden kanssa pärjätään, sen sijaan, että painotettaisiin sairauden negatiivisia seurauksia tai vaikeuksia.

Tavoitteet. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää aikuisten kerronnan rakennetta sekä kerronnassa iän myötä mahdollisesti ilmeneviä muutoksia. Kertomukset ovat tärkeä osa ihmisten välistä vuorovaikutusta ja läsnä jokaisen arjessa. Kertomuksia tutkitaan monella eri alalla ja niitä tarkastellaan monesta eri lähtökohdasta. Tämä kirjallisuuskatsaus nojaa Kintschin ja van Dijkin (1978) ajatukseen kertomuksen rakenteen kolmiportaisesta mallista, jossa ylimpänä on kertomuksen yleinen muoto. Sen alapuolella on kertomuksen semanttinen rakenne, kertomuksen idea ja kolmannella tasolla on kertomuksen lauseiden ja virkkeiden rakenne ja merkitykset. Tässä tutkielmassa tarkastellaan kertomuksen keskimmäistä porrasta, semanttista rakennetta, jota voidaan analysoida muun muassa kertomuskielioppien avulla. Kaksi kuuluisaa kertomuskielioppia ovat kehittäneet William Labov (1977) sekä Stein ja Glenn (1979). Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan terveiden, kielellisesti tyypillisten aikuisten kerrontaa, sillä jotta voidaan havaita kerronnan vaikeuksia ja haasteita henkilöillä, joilla on jokin kielellis-kognitiivinen vaikeus, on oltava tietoa siitä miten kielellisesti tyypilliset aikuiset tuottavat kertomuksia. Menetelmät. Tämän tutkimuksen menetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Kirjalli-suushaku suoritettiin ProQuest LLBA tietokannassa. Hakulausekkeena oli (narrative OR story OR discourse) AND structure AND (adult OR ageing OR aging) NOT child* jolla löytyi yhteensä 190 englanninkielistä, vertaisarvioitua ja koko tekstillä löytyvää artikkelia. Poissulkuprosessin myötä näistä artikkeleista tämän tutkielman aineistoksi valikoitui viisi artikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Kerronnan rakenteen arvioimiseen käytettävät menetelmät vaihtele-vat eikä käytössä ole yhtä yhteistä menetelmää. Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan todeta, että tutkimustulokset vaihtelevat riippuen käytetystä menetelmästä ja analyysitavasta. Ikääntyminen näyttäisi vaikuttavan kerronnan rakenteeseen, mutta tarvitaan lisää tutkimusta aiheesta.

Objectives: The purpose of this study was to describe the early childhood education and care (ECEC) experiences of children with school attendance problems (SAP), and to identify factors that may lead to SAP. Prior research on SAP has focused largely on individual perspectives, with little consideration given to the combined effect of these factors (Gottfried & Gee, 2017; Lyon & Cotler, 2009). Additionally, previous research has primarily focused on adolescents. This study aims to draw attention to younger children and to the factors that predispose them to SAP. The aim of this study is to pro-vide a comprehensive understanding of the factors and their interrelationships that influence SAP. Methods: A phenomenological approach and narrative research sample were used in this study. Parents of children who had stopped attending school during lower primary school were invited to participate through a research invitation published on Facebook. Data was collected through interviews with two participants and anonymous free-form essays from 16 additional participants. Analysis of the data focused on identifying unifying meanings, meaning structures, and themes in the narratives of the parents. Results and conclusions: The study identified several unifying factors in the preschool and school years of children with SAP. Challenges faced by the children were a clear unifying factor; however, the differentiating factor was how these challenges had affected the child’s ECEC. Based on the parents’ narratives, the ECEC could be divided into four profiles: carefree, survivors, unsatisfied, and passive. The study also found connecting factors in the diagnoses received and the start of school absenteeism. The most significant individual unifying factors were challenges in transitional situations, sensory regulation, separation from parents, and regulation skills. The central unifying themes were overload, withdrawal, and operational control problems. The study concludes that SAP often arises from a combination of risk factors related to the child and unfavorable environmental factors. Additionally, the triggering factor can sometimes play a role in SAP. Play was found to reduce the load experienced by the child and balance the demands placed on child.

Objectives. Narrative means a way of report, understand and structure a lived experience. It is an important mean of self-expression and interaction and people use it to share information with each other. The ability to narrate appears when child becomes an active participant in fantasies, stories and actions related to himself. Children with speaking disabilities often use communication books or other equipment as an alternative or augmentative mean of communication. Their possibilities to narrate can be more limited than speaking children, due to several reasons. This study describes the characteristics of augmented narratives that are formed with communication books. This study also describes how the characteristics of narratives differ when the elicitation method is changed. Also the role of communication partner and communication aid is discussed. Methods. Study consists of two physically disabled 13 to 16-year old boys who used communication books as a alternative mean of their communication. The research material was gathered during the spring of 2014. The material consists of video recordings of examinees performing three kinds of narrative assignments. The video material was transcribed and analyzed quantitatively and qualitatively in the contexts set by the research questions. Results and conclusions. Macrostructure of the narratives produced by communication book varied. Most diverse narratives filled the characteristics of a perfect narrative whereas the most compact narratives mainly focused on describing individual events. The narratives were mainly short and use of grammatical function words was scarce. Expressions of cohesion was mainly scarce and monotonous as its best. Narratives of children communicating by AAC-means differ from ones of children developing normally and expressing themselves with speech especially on microstructures' behalf. These results support and complement previous research. Further research is important to achieve a sufficient perception of particularities of augmented narratives so that the communication aids can be developed to better support the language development and expressional needs of these children.

The purpose of my study is to provide a holistic view of childhood grief from the perspective of student teachers in early childhood education. The aim is to identify typical ways of mourning in childhood and the meanings given to childhood grief in the students' grief narratives. The research data consists of grief narratives written by early childhood education students at the University of Helsinki. The data was collected as part of the research project Children's Grief and Cultural Practices of Mourning in Early Childhood Education funded by the Academy of Finland in 2021-2025. I use a narrative research approach to conduct the study. My study can be considered as a dialogue between the students' narratives, my interpretations of the narratives and theoretical knowledge. In the analysis of the data, I have applied both analysis of narratives and narrative analysis. In the light of the results, grief experienced in childhood appears as a holistic experience of loss, both personal and socially shared by the individual, characterised by meaningfulness and the co-existence of other emotions. The results of my study do not contradict previous research on grief, but support previous findings from a new perspective.

Tämän tutkielman aiheena on naisten tekemä väkivalta ja toimijuus Naomi Aldermanin feministisessä dystopiassa The Power. Naisten toimesta tehtyä väkivaltaa dystopiakirjallisuudessa ei juurikaan ole tutkittu, joten erityisesti siksi aihetta voi pitää tärkeänä ja tutkimisen arvoisena. Väkivallan teoksessa voi nähdä olevan ennen kaikkea naisten keino pyrkiä toimijuuteen, ja sen vuoksi käsitteet on kytketty toisiinsa tässä tutkielmassa. Väkivallan lisäksi toimijuutta tarkastellaan kerronnallisella tasolla. Tutkimuskysymyksiä ovat: Miten romaani kuvaa erityisesti naisten toimijuutta? Miten toimijuuteen pyritään teoksen maailmassa? Miten väkivalta ja toimijuus romaanissa kytkeytyvät toisiinsa? Entä miten toimijuus kerronnallisella tasolla näyttäytyy teoksessa? Väkivallan ja toimijuuden suhdetta The Power -romaanissa tarkastellaan analysoimalla sen väkivaltaisia naishahmoja. Analysointi liitetään pohdintoihin niin väkivallan määrittelyistä kuin väkivaltaisten naisten mediarepresentaatioistakin. Erityisen tärkeänä taustana toimivat Tiina Mäntymäen toimittama artikkelikokoelma Uhri, demoni vai harhainen hullu? – Väkivaltainen nainen populaarikulttuurissa (2015) sekä Laura Sjobergin ja Caron E. Gentryn näkemys väkivaltaisten naisten tyypeistä. Sjobergin ja Gentryn mukaan naisten väkivaltaa kuvataan kolmen stereotyyppisen kategorian kautta, ja näitä ovat äitityyppi, hirviötyyppi ja huoratyyppi. Lisäksi romaania tarkastellaan kerronnallisen toimijuuden käsitteen kautta käyttämällä Hanna Meretojan kerronnallisen toimijuuden kolmen ulottuvuuden mallia. Johtopäätöksenä sanottakoon, että The Power -romaanin voi nähdä hakevan toimijuutta naisille niin väkivallan keinoin kuin kerronnallisella tasolla. Lisäksi teoksen voi nähdä paitsi toistavan, niin myös uusintavan väkivaltaisten naisten tyyppejä erilaisten naiskuvien kautta. Hahmoista esiin nousee erityisesti Roxy, joka ei toiminnallaan ja olemuksellaan sovi mihinkään stereotyyppisistä väkivaltaisten naisten tyypeistä. Naisten tekemän väkivallan tunnistaminen on tärkeää, koska silloin paitsi tunnustetaan naisten toimijuus, niin myös nähdään naisten olevan vastuussa väkivaltaisista teoistaan.