Browsing by Subject "keskustelu"
Now showing items 1-12 of 12
-
(2023)Alzheimer’s disease (AD) weakens the concerned person’s ability to repair their own speech. AD has also been shown to affect the use of gestures during speech. This study looks at the actions of persons with AD during self-repair sequences in a group context. and examines the length of the repair sequences, the number of repair initiations and repairs and their distribution among the people taking part in the discussions. The study also investigates how people with AD use manual gestures during self-repair sequences. The connection between word-searching and gestures was also examined. The research method is based on the theoretical frameworks of conversation analysis, multimodal interaction analysis and repair sequence theory. The research material consisted of self-repair sequences and the manual gestures within those sequences recorded from group therapy sessions directed at people diagnosed with dementia. The participants of the study were six females with AD. The video recordings were analyzed using ELAN- computer program. The speech and gestural interaction of the participants was annotated in temporal synchronicity. ELAN was able to provide numeric data, but some of the data was calculated manually. Due to a lack of research on this study’s topic, it was necessary to develop the method to be used in the study. The research data comprises 183 self-repair sequences. 91,8 % of those consisted of a single turn. The mean length of the sequences was 6,2 seconds. Within the self-repair sequences, there were 496 self-initiations and 26 other-initiations. Within the self-repair sequences, 216 self-repairs and 22 other-repairs were detected. Word-search was the most common type of self-repair (37 %). Three out of six subjects produced 92,9 % of the repair-sequences. Half of the self-repair-sequences contained manual gestures. 177 gestures were observed. Three of the subjects produced 96,6% of all the gestures. Two of them produced gestures during 60 % of their repair sequences while producing 87% of all gestures. The subject producing third most gestures did so in about one third of her repair sequences. The most-used gesture type was rhythmic gesture (37,2%). Of all gestures 67,8% were produced during word-searches. The method made it possible to describe, at a general level, the gesture use of persons with AD during repair-sequences containing self-repair. According to the results, there is a lot of individual diversity in the phenomenon. However, the skewness and small number of participants in the study make this assumption uncertain. The results imply that persons with AD use gestures to support their speech. It is possible that more gestures occur during word-searches. Therefore, the use of gestures must be taken into consideration during speech repair. It can also be assumed that persons with moderate stage of AD are able to perceive the problematic parts in their own speech and are able to produce repairs if they are given enough time to process.
-
(2021)Aim. Compared to spoken conversations, achieving mutual understanding may be more at risk when one or more participants use aided communication. An aided communicator may take a passive role in conversations and may not have adequate strategies to repair conversational breakdowns when they occur. The aim of this study was to describe how an aided communicator may attempt to solve the problems he encounters in conversations with his speaking communication partners. Aided communicator’s repair strategies, causes of breakdowns and partners’ influence on repair phenomena were studied. This study may help professionals to acknowledge the threats that compromise achieving mutual understanding in aided conversations and recognize some of the strategies in overcoming potential communication disrupts. Method. Within the framework of data driven qualitative analysis this case study examined videotaped conversations, where an 11-year-old boy using communication book communicated with his mom, teacher and peer. The data was originally videotaped as a part of the international research project Becoming an Aided Communicator. Data driven analysis was considered as an appropriate method for studying a topic with limited previous research. Results and conclusion. Almost all of the aided communicator’s repairs were self-initiated self-repairs and the rest were other-initiated self-repairs. The former occurred mostly as responses to the partner’s misinterpretations and operational difficulties while the latter followed requests for clarifications. Aided communicator repaired by repeating or modifying his utterances or by adding new elements to the original utterance. For repairs he utilized nonverbal modalities: gaze, gestures and actions. In some exchanges, he changed modality. Reasons for the misinterpretations and requests for clarifications emerged from the linguistic limitations of the graphic communication system and partner’s difficulty in understanding the aided communicator’s nonverbal communicative acts. Operational challenges seemed to be related to partner’s experience with using communication aids that affected the fluency of communication. Partners’ varying familiarity with aided communication seemed to affect the need to repair and the effectivity of repair. In addition, the shared competence of the dyad influenced achieving mutual understanding. For the best results of support and guidance, speech and language therapists should emphasize finding out the communicator’s individual strategies in repair as well as effective practices to use a communication book. This could be implemented by video-based observations.
-
(2021)Aim. Compared to spoken conversations, achieving mutual understanding may be more at risk when one or more participants use aided communication. An aided communicator may take a passive role in conversations and may not have adequate strategies to repair conversational breakdowns when they occur. The aim of this study was to describe how an aided communicator may attempt to solve the problems he encounters in conversations with his speaking communication partners. Aided communicator’s repair strategies, causes of breakdowns and partners’ influence on repair phenomena were studied. This study may help professionals to acknowledge the threats that compromise achieving mutual understanding in aided conversations and recognize some of the strategies in overcoming potential communication disrupts. Method. Within the framework of data driven qualitative analysis this case study examined videotaped conversations, where an 11-year-old boy using communication book communicated with his mom, teacher and peer. The data was originally videotaped as a part of the international research project Becoming an Aided Communicator. Data driven analysis was considered as an appropriate method for studying a topic with limited previous research. Results and conclusion. Almost all of the aided communicator’s repairs were self-initiated self-repairs and the rest were other-initiated self-repairs. The former occurred mostly as responses to the partner’s misinterpretations and operational difficulties while the latter followed requests for clarifications. Aided communicator repaired by repeating or modifying his utterances or by adding new elements to the original utterance. For repairs he utilized nonverbal modalities: gaze, gestures and actions. In some exchanges, he changed modality. Reasons for the misinterpretations and requests for clarifications emerged from the linguistic limitations of the graphic communication system and partner’s difficulty in understanding the aided communicator’s nonverbal communicative acts. Operational challenges seemed to be related to partner’s experience with using communication aids that affected the fluency of communication. Partners’ varying familiarity with aided communication seemed to affect the need to repair and the effectivity of repair. In addition, the shared competence of the dyad influenced achieving mutual understanding. For the best results of support and guidance, speech and language therapists should emphasize finding out the communicator’s individual strategies in repair as well as effective practices to use a communication book. This could be implemented by video-based observations.
-
(2012)Tutkielman tavoitteena on vuosien 1968 – 1971 välille sijoittuvan tapaustutkimuksen kautta selvittää, miten ympäristöongelmien kentän eri toimijat hahmottivat ihmisen ja luonnon välisen suhteen. Tutkielmassa perehdytään siihen, kumman hyvinvointia pidettiin tärkeämpänä, ihmisen vai luonnon. Työn keskeinen tarkoitus on analysoida, kuinka selkeästi ympäristöongelmat hahmotettiin abstraktimmalla, käsitteellisellä tasolla. Ajattelivatko eri toimijat nimenomaan ympäristönsuojelua vai olivatko he huolestuneita ihmisen elinympäristön saastumisesta? Tapaustutkimuksen tarkkana kohteena on Suomessa 1960-luvun lopulla käynnistynyt elohopeakeskustelu, jossa arvioitiin ja kiisteltiin selluloosa-, paperi- ja klooriteollisuuden jätevesipäästöjen sisältämän elohopean vaikutuksesta vesistöjen ravintoketjuihin. Käydyn keskustelun keskeisiä osapuolia olivat Suomen luonnonsuojeluyhdistys ja sen puheenjohtaja Pekka Nuorteva, Lääkintöhallitus sekä yksittäiset kotimaiset ja kansainväliset asiantuntijat. Tärkeimpänä aineistona tutkielmassa toimii Sirkka-Liisa ja Pekka Nuortevan Kansallisarkistolle luovuttama elohopeakokoelma, jonka sisältämästä laajasta aineistosta keskeisimmäksi aineistokorpukseksi on valittu eri toimijoiden lähettämiä kirjeitä ja sanomalehtiaineistoa. Tätä perusaineistoa on tuettu yksittäisillä Lääkintöhallituksen arkistoista löytyneillä kirjeillä. Tutkielman analyysivaihe etenee Lääkintöhallituksen ympärillä käydystä keskustelusta kohti asiantuntijoiden ja luonnonsuojelijoiden välistä keskustelua ja näihin toimijaryhmiin liittyvää uutisointia. Työn keskeisimpinä teoreettisena lähtökohtana toimii diskurssianalyysi. Diskurssin käsitteen avulla perehdytään niihin todellisuuden tuottamisen ja ymmärtämisen tapoihin, joiden kautta käsitykset ihmisen ja luonnon välisestä arvojärjestyksestä syntyivät. Diskurssianalyysin käsitteistöä, ja sitä tukevien metodien käsitteistöä on hyödynnetty tutkielmassa ennen kaikkea aineiston analyysissa. Lisäksi tutkielmassa käytetään toimijaverkkoteoriaa, jonka avulla varmistetaan se, että analyysi huomioi sosiaalisen todellisuuden, eli luonnon omien prosessien, vaikutuksen eri ajatusmalleihin. Työn aineisto- ja aikarajauksen tukena on hyödynnetty tapaustutkimuksen ajatusmalleja tapauksen teoreettisesta luonteesta ja tutkijan tapauksen suhteen suorittamasta valinnasta. Keskeinen havainto tutkielmassa on, että aikalaiskeskustelua hallitsi huoli ihmisen terveydestä. Terveysdiskurssi painottui läpi koko tutkimusajanjakson. Erityisesti terveysdiskurssi nousi esiin Lääkintöhallituksen ympärillä käydyssä uutisoinnissa ja kirjeenvaihdossa. Toinen vahvasti esiin noussut diskurssi oli tiede- ja asiantuntijadiskurssi. Keskustelun osapuolet pyrkivät jatkuvasti heikentämään toistensa asiantuntija-asemaa ja korostamaan omaa asiantuntijuuttaan. Lisäksi suomalaista asiantuntijuutta peilattiin vahvasti kansainväliseen asiantuntijuuteen, jolle eri toimijat antoivat suurta arvoa. Sen sijaan luontodiskurssin osuus analysoidussa aineistossa oli vähäinen. Tutkielman keskeinen johtopäätös on se, että elohopeakeskustelussa oli aikalaistoimijoiden perspektiivistä katsottuna kyse ennen kaikkea ihmisen elinympäristöön kohdistuvasta uhasta, ei yleisesti biodiversiteettiä uhkaavasta vaarasta. Ympäristöongelmaan kiinnitettiin huomiota nimenomaan ihmisen hyvinvoinnin vuoksi, ja luonnontilasta huolestuneet luonnonsuojelijatkin vetosivat ihmisen terveyteen kohdistuvaan uhkaan saadakseen yleisen mielipiteen puolelleen.
-
(2017)Johdanto. Tässä tutkielmassa tarkastellaan Helsingin Sanomissa 1960-luvulla käytyä aluepoliittista keskustelua ja siinä hyödynnettyä argumentaatiota retorisine keinoineen. Tutkimuksessa on selvitetty Helsingin Sanomien aluepoliittinen linja ja sen muutokset sekä vedetty yhteen lehdessä käytettyjä retorisia keinoja. Aluepolitiikka ja sitä kautta aluepoliittinen keskustelu olivat vasta muotoutumassa 1960-luvulla. Aineisto ja menetelmä. Tutkimusaineisto koostuu Helsingin Sanomissa julkaistuista teksteistä, jotka ovat olleet osa aikansa aluepoliittista keskustelua. Teksteistä suurin osa on pääkirjoituksia, mielipidekirjoituksia ja vierailevien asiantuntijoiden kirjoituksia. Joukossa on myös muita tekstityyppejä, kuten pakinoita ja uutisia. Aineistoon on pureuduttu argumentaatioanalyysin keinoin. Tarkoituksena on ollut selvittää, kuinka lehdessä on yritetty vakuutella yleisöä ja tätä kautta tehdä tietty todellisuuden versio hyväksyttäväksi. Tulokset. Aluepoliittista keskustelua käytiin lehden sivuilla vuoden 1963 marraskuusta alkaen. Voidaan perustellusti todeta, että Helsingin Sanomilla oli aluepoliittinen linja, joka muuttui tutkimusjakson aikana. Linja oli vuoden 1963 lopusta vuoden 1966 eduskuntavaaleihin kehitysaluepolitiikan vastustamista policy-retoriikalla. Lehti yritti vaikuttaa valintatilanteeseen siten, että valituksi olisi tullut sille mieluisa aluepoliittinen linja. Ensimmäisten kehitysaluelakien tultua voimaan 15.4.1966 lehden tavoitteena oli voimassa olleiden kehitysaluelakien politisointi ja tätä kautta aluepolitiikan suunnan muuttaminen. Retoristen keinojen skaala oli laaja ulottuen metaforista ja kontrastipareista aina liittoutumisasteen säätelyyn ja toimijuuden häivyttämiseen sekä kategorisointiin. Kokoavia päätelmiä. Tutkimus pureutuu moneen eri taitekohtaan. Samalla, kun suomalaisen yhteiskunnan aluerakenne oli muuttumassa areaalisesta valtiosta hajautetuksi hyvinvointivaltioksi, oli Helsingin Sanomat vakiinnuttamassa asemaansa valtamediana. Rakennemuutos ravisteli yhteiskunnan perusteita ja siihen vastaamaan – ja sitä kiihdyttämään – säädettiin kehitysaluelait. Vaikka lehdessä käyty keskustelu ei käsitä aikansa koko diskurssia, puhuttiin lehdessä aluepolitiikasta hahmottumassa olleiden diskursiivisten peruskuvioiden sisällä.
-
(2017)Aims. Verbal apraxia might occur with aphasia. Apraxia may impact on person`s ability to be in talk-in-interaction with. Little is known about how apraxia of speech might influence talk-in-interaction and a person`s use of gestures. Even the less is known how these communication strategies will change by time. In addition, a person with apraxia must find new communication strategies. To help a person with apraxia of speech to communicate better with their significant others there is a need for information: how one can support a person with verbal apraxia the most effective way. The aim of this study is to explore how the sequential organization of conversation is constructed with a person with apraxia of speech and non-fluent aphasia and a speech therapist and how gestures are used by person with verbal apraxia for one year. Methods. The participant was a 78-year-old woman who had a verbal apraxia and aphasia. The qualitive data consisted of 3 videotaped conversations with person with apraxia and non-fluent aphasia and a speech therapist (58 minutes, 50 seconds of raw data). The data was collected for one year. Focus of the analysis was on changes in the conversation organization and the use of semiotic resources in conversation for one year. The method of conversation analysis is utilized in this study. Results and conclusions. The qualitive analysis in this study showed that conversation between the speakers were typically consisted of `hint and guess` sequences. The first data (videotaped 3 weeks after the stroke) revealed that the participant was almost speechless and her use of gestures was fussy. The lack of speech and fussy gesturing made her utterances difficult to understand and conversation consisted of long negotiation turns. After six months, the participant`s utterances and the use of gestures were more detailed and she showed more active role in interaction. After one year, the participant`s utterances and gestures were even more detailed. According to these improvements, the length of negotiation turns decreased and conversation started to go along more fluent. The way how the participant used iconic gestures and pantomime were different when comparing to other studies. One potential hypothesis is that the apraxia might influence negatively one's ability to use gestures for compensatory strategies. According to these results, it is important to research more about apraxia and talk-in-interaction.
-
(2010)Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisessa yhteiskunnassa esiintyviä käsityksiä perheestä, keskittyen erityisesti siihen miten perheen, sukupuolen ja seksuaalisuuden käsitteitä määriteltiin ja tuotettiin diskursiivisesti eduskunnan lainsäädäntökeskusteluissa 2000-luvun kuluessa. Tutkimusongelmaa lähestytään eduskunnassa vuonna 2000 ja 2001 käytyjen parisuhdelaki- ja vuonna 2005 käytyjen hedelmöityshoitolakikeskustelujen sekä vuonna 2009 parisuhdelain 9§:n muutoksesta käytyjen keskusteluiden kautta. Keskusteluja analysoidaan diskurssianalyysin avulla siitä lähtökohdasta käsin, että eduskunnassa käytyjen keskustelujen kautta osallistutaan yhteiskunnallisen todellisuuden rakentamiseen ja määrittelyyn. Eduskunnassa käydyillä keskusteluilla ja itse lainsäädännöllä voidaankin näin ollen katsoa olevan huomattavia ideologisia vaikutuksia yhteiskunnalle, liittyen esimerkiksi erilaisten perhemallien arvostukseen, sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin. Tutkimuksen perusteella voidaan lakiesitysten vastustajien ja puolustajien puheiden nähdä muodostavan varsin johdonmukaiset ja yhtenäiset, toisilleen vastakkaiset diskursiiviset kokonaisuudet. Puheesta löydettyjen diskurssien perusteella tutkielmassa on erotettu toisistaan konservatiivis-normatiiviseksi ja liberaalis-individualistiseksi nimitetyt diskursiiviset kokonaisuudet. Konservatiivis-normatiivisen diskursiivisen kokonaisuuden kautta ainoastaan heteroseksuaaliseen avioliittoon pohjaava ydinperhe nähtiin oikeana ja hyväksyttävänä perheenä. Tällaista perhettä pidettiin luonnollisena ja ehdottomana. Sen nähtiin perustuvan ulkopuoliseen kontrolliin sekä perinteestä johdettuihin sääntöihin ja varmuuksiin. Sukupuoli ymmärrettiin olemukselliseksi ja biologiaan perustuvaksi tilaksi. Sukupuoli jaettiin lisäksi puheessa kahtia ja sukupuolet nähtiin merkittävällä tavalla toisistaan eroaviksi. Lisäksi puheessa ylläpidettiin heteronormia erottamalla normaali ja luonnollinen heteroseksuaalisuus epänormaalista, epäluonnollisesta ja epäterveestä homoseksuaalisuudesta. Liberaalis-individualistisessa diskursiivisessa kokonaisuudessa perhemuodot nähtiin sitä vastoin moninaisina ja erilaiset perhemallit yhtä hyväksyttävinä ja tuettavina. Perheen katsottiin pohjaavan vapaaehtoisuuteen sekä yksilöiden väliseen tunnesiteeseen ja rakkauteen. Sukupuolia ei määritelty toisistaan eroaviksi eikä sukupuolta pidetty merkityksellisenä perheen tai vanhemmuuden käsitteiden kannalta. Sukupuoli nähtiin biologian sijaan sosiaalisesti ja performatiivisesti tuotetuksi. Puheessa pyrittiin lisäksi purkamaan heteronormia korostamalla hetero- ja homoseksuaalisuuden yhdenvertaisuutta ja samanlaisuutta. Lakiesityksen vastustajien näkemysten ja käsitysten voidaankin nähdä edustavan yhteiskunnan perinteisiksi miellettyjä, jo kauan vallalla olleita arvoja ja näkökulmia. Puolustajien puhe taas heijastaa uusia arvoja ja näkemyksiä, jotka mahdollisesti ovat valtaamassa paikkaansa vanhemmilta näkemyksiltä suomalaisessa yhteiskunnassa.
-
(2017)Tutkielma käsittelee kuuntelijan käytöstä keskustelussa: hänen kielellistä sekä eleellistä palautettaan (backchannelling). Aineistonani on kolme videoitua keskustelua Scottish Corpus of Text and Speech –korpuksesta (SCOTS), ja niistä samassa korpuksessa olevat litteraatit. Keskustelut ovat noin puolen tunnin mittaisia kahden naisopiskelijan keskusteluja, ja ne sijoittuvat huoneeseen, jossa heidän lisäkseen on kaksi nauhoittajaa. Tarkoituksena on tutkia kolmea asiaa: kulkevatko jotkin suulliset palaute-elementit käsi kädessä tiettyjen eleiden kanssa, vaikuttavatko eleet kyseisten elementtien merkitykseen, ja millaisia kuuntelijoita keskustelijat ylipäätään ovat. Käytän termiä palaute tässä tutkielmassa viittaamaan ilmiöön, jolla kuuntelija verbaalisesti viestii puhujalle, keskeyttämättä hänen puheenvuoroaan, miten keskustelu sujuu. Tällaisen palautteen tärkein tehtävä on rohkaista puhujaa jatkamaan, mutta samalla se voi ilmaista muun muassa kuuntelijan mielenkiintoa kyseiseen puheenaiheeseen. Koska työskentelen multimodaalisen materiaalin kanssa (litteraatti, ääni ja videokuva), käsittelen myös näiden eri materiaalimuotojen tarjoamia mahdollisuuksia aiheeni tutkimuksessa. Yleisin palaute-elementti aineistossani on yeah, joka suurimmaksi osaksi esiintyy samanaikaisesti nyökkäyksen kanssa. Toisiksi suosituin on nauru, jota käyttää neljä kuudesta kuuntelijasta. Naurua ei ole lähdeteoksissani mainittu, joten tämä tulos johtuu joko uudistamastani palautteen määritelmästä, tai siitä, että materiaalinani on 2000-luvulla tuotettu, luonteva nuorten opiskelijoiden puhe. Eleillä kuuntelijat voivat sekä antaa että vahvistaa suullisten palautteen merkitystä: merkitykseltään neutraali mm voi esimerkiksi tarkoittaa samaa mieltä olemista yhdistämällä nyökkäys kyseiseen suulliseen elementtiin. Tutkielma keskittyy lingvistisiin elementteihin ja niiden kanssa samaan aikaan tehtyyn eleelliseen viestintään, joten verbaalisen palautteen prosodisuus jää vähemmälle huomiolle.
-
(2017)Tutkielma käsittelee kuuntelijan käytöstä keskustelussa: hänen kielellistä sekä eleellistä palautettaan (backchannelling). Aineistonani on kolme videoitua keskustelua Scottish Corpus of Text and Speech –korpuksesta (SCOTS), ja niistä samassa korpuksessa olevat litteraatit. Keskustelut ovat noin puolen tunnin mittaisia kahden naisopiskelijan keskusteluja, ja ne sijoittuvat huoneeseen, jossa heidän lisäkseen on kaksi nauhoittajaa. Tarkoituksena on tutkia kolmea asiaa: kulkevatko jotkin suulliset palaute-elementit käsi kädessä tiettyjen eleiden kanssa, vaikuttavatko eleet kyseisten elementtien merkitykseen, ja millaisia kuuntelijoita keskustelijat ylipäätään ovat. Käytän termiä palaute tässä tutkielmassa viittaamaan ilmiöön, jolla kuuntelija verbaalisesti viestii puhujalle, keskeyttämättä hänen puheenvuoroaan, miten keskustelu sujuu. Tällaisen palautteen tärkein tehtävä on rohkaista puhujaa jatkamaan, mutta samalla se voi ilmaista muun muassa kuuntelijan mielenkiintoa kyseiseen puheenaiheeseen. Koska työskentelen multimodaalisen materiaalin kanssa (litteraatti, ääni ja videokuva), käsittelen myös näiden eri materiaalimuotojen tarjoamia mahdollisuuksia aiheeni tutkimuksessa. Yleisin palaute-elementti aineistossani on yeah, joka suurimmaksi osaksi esiintyy samanaikaisesti nyökkäyksen kanssa. Toisiksi suosituin on nauru, jota käyttää neljä kuudesta kuuntelijasta. Naurua ei ole lähdeteoksissani mainittu, joten tämä tulos johtuu joko uudistamastani palautteen määritelmästä, tai siitä, että materiaalinani on 2000-luvulla tuotettu, luonteva nuorten opiskelijoiden puhe. Eleillä kuuntelijat voivat sekä antaa että vahvistaa suullisten palautteen merkitystä: merkitykseltään neutraali mm voi esimerkiksi tarkoittaa samaa mieltä olemista yhdistämällä nyökkäys kyseiseen suulliseen elementtiin. Tutkielma keskittyy lingvistisiin elementteihin ja niiden kanssa samaan aikaan tehtyyn eleelliseen viestintään, joten verbaalisen palautteen prosodisuus jää vähemmälle huomiolle.
-
(2012)Tutkimus tarkastelee työperäisen maahanmuuton ympärillä käytyä poliittista keskustelua ja sen muutosta Helsingin Sanomissa vuosien 2005-2011 välillä. Tutkimus perustuu näkemykseen journalismin demokratiaa edistävästä roolista ja sosiaalisesta vastuusta. Päämääränä on luoda kriittinen katsaus keskustelun etenemiseen ja esittämiseen kansalaisille. Tutkimuksen aiheen valintaan vaikutti se, että työperäinen maahanmuutto nousi vahvasti keskusteluun vuonna 2006 julkaistusta hallituksen maahanmuuttopoliittisesta ohjelmasta. Aikaisempien mediatutkimusten mukaan poliitikkojen kommentointi aiheen ympärillä on tästä huolimatta ollut hajanaista ja jossain määrin jopa näkymätöntä. Kasvanut maahanmuuttokritiikki, vuonna 2008 kehittynyt lama sekä vuoden 2011 eduskuntavaaleja edeltäneet poliittiset keskustelut ovat kuitenkin nostaneet maahanmuuton eri muodot uudella tavalla poliitikkojen keskustelun ytimeen. Työssä keskitytään tarkastelemaan työperäisen maahanmuuton keskustelua erityisesti poliitikkojen esittämien moraalisten oikeutusten kautta. Pääanalyysityökaluna hyödynnetään julkisen oikeuttamisen analyysia (JOA). Kyseinen analyysimalli on kehitetty yhteiskunnallisten kiistojen moraalisten oikeutusten hahmottamiseen ja niiden ajallisen muutoksen osoittamiseen. Argumenttien oikeutusten lisäksi tutkimuksessa pyritään tuomaan esille Helsingin Sanomien rooli kyseisen poliittisen keskustelun esittäjänä. Tutkimuksessa nostetaan kaksi pääkysymystä. Ensinnäkin tarkastellaan kuinka poliittinen keskustelu työperäisen maahanmuuton ympärillä on kehittynyt argumenttien oikeutusten näkökulmasta Helsingin Sanomissa vuosien 2005 ja 2011 välillä? Toisekseen pohditaan Helsingin Sanomien roolia tämän keskustelun esittämisessä. Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastataan julkisen oikeuttamisen analyysia hyödyntämällä. Toiseen tutkimuskysymykseen syvennytään tarkastelemalla politiikan medioitumiseen liitettyjä teorioita. Tärkeänä käsitteenä työssä toimiikin politiikan medioituminen. Politiikan medioitumisella viitataan politiikan mediavälitteisyyden kasvuun, jolloin kansalaisten ja poliitikkojen välinen vuorovaikutus on yhä enemmän median kautta välittynyttä. Tulos ensimmäiseen tutkimuskysymykseen on, että keskustelu on kehittynyt teollisuuden maailman oikeutuksia eli toisin sanoen työperäisen maahanmuuton käytäntöjä ja parhaita toimintatapoja hyödyntävästä puheesta kohti enemmän jakaantunutta keskustelua, missä argumentteja oikeutetaan yhtäältä suomalaisten etua korostavasta kodin maailmasta käsin ja toisaalta näitä oikeutuksia kumotaan universaalia solidaarisuutta korostavin kansalaisuuden maailman oikeutuksin. Vastauksena toiseen tutkimuskysymykseen voidaan todeta, että Helsingin Sanomat näyttäisi toimivan pääosin politiikan kentän asettamissa puitteissa ja omien uutisrutiiniensa määrittelemänä. Toimittajat ottavat toisinaan vahvemmin kantaa politiikan kentän keskusteluihin pää- ja näkökulmakirjoituksissa, mutta muuten poliitikkojen keskustelua esitetään suurimmaksi osaksi kotimaan perusuutisjutuissa. Ääneen politiikan kentältä pääsevät useimmiten politiikan eliittiin kuuluvat (ministerit ja hallituspuolueiden edustajat). Mediavälitteinen poliittinen keskustelu työperäisen maahanmuuton ympärillä ei täten näyttäydy kovin monimuotoisena. Tärkeimmät lähteet politiikan medioitumisen ilmiöön ja siihen liitettyihin teorioihin ovat Esa Väliverronen, Risto Kunelius, Juha Herkman, Ville Pernaa, Ville Pitkänen ja Erkka Railo. Julkisen oikeuttamisen analyysimenetelmän tärkeimpinä lähteinä toimivat Tuomas Ylä-Anttila, Luc Boltanski ja Laurent Thévenot.
-
(2008)Goals This study aims to map the effect of interrogative function on the intonation of spontaneous and read Finnish. Earlier research shows that the most prominent feature in Finnish question intonation is an appeal to the listener. Question word questions typically start with a high peak which is followed by falling intonation. In yes/no questions, F0 remains on a high level until the word carrying sentence stress and then falls. Final rises are mainly found in intonation clichés such as "Ai mitä?" ("What?") These earlier results are based on read speech and enacted dialogues. In this study, questions and statements found in spontaneous dialogues were compared. These utterances were also compared with read versions of the same utterances. Fundamental frequency values were compared using a mixed model. Contours were also grouped using auditory and visual inspection. Thus it was possible to compare frequencies of contour types according to utterance type and speech style. The position of questions in the F0 distribution of the whole material was also investigated in this study. Method he material consisted of four spontaneous dialogues and their read versions. The speakers were young adults from the Helsinki metropolitan area, four females and four males. The whole material was first divided into broad dialogue function categories arising from the material and F0 curves were calculated for each category. After this, 277 questions and 244 statements were selected for closer inspection. Values reflecting F0 distribution and contour shape were measured from the F0 contours of these utterances. A mixed model was used to analyse the differences. Utterance type, question type, speech style and speaker gender were used as fixed effects. The frequencies of F0 contour types were compared using a Chi square test. Additional material in this study came from eight young female speakers in central Finland. Results and conclusions In the mixed model analysis, significant differences were found both between questions and statements and between spontaneous and read speech. Generally, utterance type affected the variables reflecting contour type while speech style affected the variables reflecting F0 distribution. The effect of question type was not clearly visible. In read speech the contours resembled earlier results more closely. Speakers had different strategies in differentiating between questions and statements. In the whole material, F0 was slightly higher in questions than in statements. The effect of dialectal background could be seen in the contour types. The results show that interrogative function affects intonation in both spontaneous and read Finnish.
Now showing items 1-12 of 12