Browsing by Subject "keskusteluanalyysi"

Tutkielma käsittelee toisen aloittamia korjauksia ruotsinkielisissä ryhmäkeskusteluissa. Tutkielmassa analysoidaan strategioita, joita keskustelijoilla on käytössään intersubjektiivisuuden ylläpitoon arkikeskusteluissa. Havaintoja verrataan pääasiassa angloamerikkalaisiin tutkimustuloksiin. Ruotsinkielisiä toisen aloittamia korjauksia ei ole aikaisemmin tutkittu yhtä kattavasti. Tutkielma perustuu keskusteluanalyyttiseen metodiin ja pohjautuu Schegloffin, Jeffersonin ja Sacksin (1977) esittelemään korjauskäsitteeseen. Tutkielman esittelemä jäsentelymalli perustuu Kendrickin (2015), Couper-Kuhlen ja Seltingin (2018) ja Lindströmin (2008) aikaisempiin analyyseihin toisen aloittamista korjauksista. Materiaali koostuu arkisista ryhmäkeskusteluista, joita on yhteensä nauhoitettuna noin 3 tuntia ja 21 minuuttia sekä Ruotsista että Suomesta. Osallistujat ovat toisilleen ennestään tuttuja ja he ovat yhtä lukuun ottamatta kaikki naisia. Tutkielmassa analysoidaan yhteensä 36 korjauksen aloitusta ja nämä aloitukset jaetaan avoimiin (öppna), kysyviin (utfrågande), toistaviin (upprepande) ja tulkitseviin (uttolkande) korjauksen aloituksiin sekä selityksen pyyntöihin (begäran om förklaring). Useampi alakategoria esitellään näiden kategorioiden alla. Tutkielman keskeinen havainto on, että avoin korjauksen aloitus va sa du keskellä vuorovaikutustilannetta lausutaan ympäröivää puhetta nopeammalla tempolla. Yksittäiset kysyvät sanat ja äännähdykset kuten huh tai häh ja avoin korjaus va ovat harvinaisia materiaalissa, mikä on selkä ero angloamerikkalaisiin tutkimuksiin verrattuna. Ongelmakohdan toistot sekä selityksen pyynnöt ovat sen sijaan tavallisia ja materiaalissa esiintyy useampi muoto tulkitsevista korjauksen aloituksista.

Käsittelen tutkielmassani itseironiaa Manner-Espanjan espanjankielisten nuorten puhekielessä. Tutkin, miten itseironia ilmenee nuorten puhekielessä, millaisia tavoitteita itseironialla on nuorten keskustelussa sekä miten itseironisen viestin vastaanottaja vastaa ironikolle ja tekee tämän kanssa yhteistyötä. Käytän tutkimukseni pohjana uusgricelaista ironian mallia, joka jakaa ironian prototyyppiseen ja ei-prototyyppiseen ironiaan (Ruiz Gurillo 2010, 2012). Tämän lisäksi hyödynnän teoriaa, joka jaottele ironian vaikutuksen keskusteluun positiiviseksi tai negatiiviseksi (Alvarado Ortega 2005). Itseironia on positiivisen ironian erikoismuoto, sillä se kohdistuu ironikkoon itseensä, ja se tuo esille negatiiviset kasvot ironikon julkisesta minäkuvasta (Brown & Levinson [1978] 1987; Alvarado Ortega 2005, 2009). Analysoin kahdeksan esimerkkiä, jotka jaottelen itseironisen viestin vastaanottajan yhteistyön mukaan. Olen kerännyt esimerkit kahdesta eri korpuksesta, Madridin 13–19-vuotiaiden nuorten keskusteluista (Corpus Oral de Lenguaje Adolescente Madrid) ja Valencian alueen 18–25-vuotiaiden nuorten keskusteluista (Valencia Español Coloquial 2013; Pons 2019). Käsittelen aineistoa hyödyntäen keskusteluanalyyttisiä metodeja (Searle 1969; Sacks et al. 1974; Goffman 1981; Sidnell & Stivers 2013) ja tunnistan ironisia lausumia ironian merkkien ja indikaattoreiden avulla (Ruiz Gurillo & Padilla García 2009). Lisäksi sovellan leikkikehysteoriaa (play-frame), jonka mukaan huumori voi syntyä keskustelussa, kun joku keskustelun osapuolista merkitsee puheenvuoronsa leikiksi (Bateson 1952; Coates 2007). Tutkimukseni osoittaa, että nuorten itseironia ilmenee monin eri muodoin. Esimerkeissä on edustettuna niin prototyyppinen ironia, vastakkaisen sanominen, kuin ei-prototyyppinen ironia, erilaisen merkityksen ilmaiseminen. Nuorten puheesta löytyy myös useita tapoja, merkkejä ja indikaattoreita, joilla lausumia merkitään itseironisiksi. Nuoret merkitsevät itseironiaa esimerkiksi liioittelemalla itseironian kohteena olevaa aihetta tai ironisella äänensävyllä. Itseironian tavoite nuorten puhekielessä on myös linjassa aiempien tutkimusten kanssa. Ironikko käyttää itseironiaa suojellakseen omaa julkista minäkuvaansa paljastamalla omat negatiiviset kasvonsa. Nuorten itseironia sisältää myös usein humoristisia elementtejä, jonka vuoksi moni itseironisen viestin vastaanottaja reagoi itseironiaan nauramalla ja näin samalla hyväksyy itseironian sekä tekee yhteistyötä ironikon kanssa. Tämän lisäksi esimerkeistä löytyy tapauksia, joissa itseironia käynnistää humoristisen keskustelun, mikä tarkoittaa, että leikkikehys on luotu itseironisen lausuman pohjalta. Tutkimuksestani käy kuitenkin ilmi, että vaikka viestin vastaanottaja vastaisi ironikolle, tämä ei välttämättä tee ironikon kanssa yhteistyötä. Yhteistyö vaatii ironikon itseironisen lausuman ironian ymmärtämisen sekä lausumaan vastaamisen jollain tavalla, esimerkiksi juuri nauramalla.

Tutkimuksessa tarkastellaan keittiömestarin roolin rakentumista direktiivien avulla. Tutkimuksen keskiössä ovat keittiön vuorovaikutustilanteet, jotka rakentuvat keittiötyöntekijöiden ja keittiömestarin välillä. Tutkimuksen tarkoituksena on eritellä ja analysoida keittiömestarin direktiivejä, ja pohtia niiden funktiota ja paikkaa keskustelussa. Tutkimusaineisto on kerätty erään pääkaupunkiseudun ravintolan keittiöstä. Videomateriaalia on yhden työpäivän verran. Työympäristö on kiireinen ja hektinen, ja lisäksi keittiö on kooltaan erittäin pieni. Tutkimuksessa pohditaan työn luonteen vaikutusta keittiömestarin direktiiveihin. Lisäksi tutkimuksessa on pyritty selvittämään osallistumiskehikon vaikutusta keittiömestarin käyttämiin direktiiveihin. Analyysissa ilmenee monentyyppistä direktiivisyyttä. Yleisin direktiivityyppi on imperatiivimuotoinen direktiivi. Se näyttäytyy luontevalta direktiivityypiltä hektisessä työympäristössä. Toiseksi yleisin direktiivityyppi tutkimusaineistossa on nesessiivinen modaaliverbi tarvita. Tarvita-verbin käyttö näyttää ilmenevän tilanteissa, joissa keittiömestari vetoaa jonkin ulkopuoliseen tarpeeseen, useimmiten asiakkaaseen. Kolmanneksi yleisin direktiivityyppi on väitelauseenmuotoinen direktiivi. Väitelauseenmuotoista direktiiviä esiintyy keskusteluissa, joissa osallistumiskehikkoon kuuluu useita osallistujia. Väitelauseenmuotoisten direktiivien yhteydessä esiintyy lisäksi nimellä puhuttelemista. Lopuksi analyysissa tarkastellaan sitten-partikkelin direktiivisyyttä sekä kieliopillissijaista substantiivilauseketta direktiivinä. Aineistossa partikkeli sitten ei esiinny yksin, vaan sen funktiona näyttää olevan kuulijan huomion herättäminen siihen, että ohjeita on mahdollisesti tulossa. Lisäksi sitten-partikkeli näyttää mahdollistavan vapaamuotoisesta keskustelusta siirtymisen institutionaaliseen keskusteluun. Kieliopillissijainen substantiivilauseke näyttäytyy aineistossa monitulkintaisena. Sen direktiivisyys on tulkittavissa kontekstista.

Objectives. The ability to detect and to resolve disturbances of interaction is an important conversational skill. In the field of conversation analytic research, the practices of repairing troubles of speaking, hearing and understanding are known as repair sequences. Individuals with Alzheimer's disease have growing difficulties to recognize their own linguistic deficiencies and to understand the interactional intensions of others. As the disease progresses, the repair initiations made by the demented individuals decrease, and their healthy conversation partners are given a central role in maintaining mutual understanding. Using conversation analytic approach, this qualitative research describes repair sequences caused by different kinds of conversational trouble sources in institutional group conversations between individuals with middle to late-stage Alzheimer's disease and their healthy conversation partners. Methods. The database of the study consisted of videotaped meetings of a conversation group held by speech and language pathology students in a day care center for demented people. Two individuals with middle to late-stage Alzheimer's disease and 15 healthy conversation partners took part in the study. Four group meetings from both demented individuals were chosen for the analysis. The conversation sessions were transcribed using conversation analytic conventions. Repair initiators and the attempts to repair following them were used to identify the repair sequences caused by the troubles of speaking of the individuals with Alzheimer's disease. Every repair sequence was then analysed according to the type of the trouble source and the progression of the repair. Results and conclusions. Three main trouble source categories were recognised from the conversations. The most common trouble type resulting in repair was problems of the content of the language while problems of the form and the use of language were less prominent. The lexico-semantic troubles of the content of the language, such as word finding problems, were dealt with collaborative but often ineffective repair efforts. Repair sequences dealing with troubles of the form of the language (e.g. phonological paraphasias and morpho-syntactic distortions) were quick and successful self-initiated self-repairs, whereas the responsibility of clarifying wider troubles with language use was left solely to the healthy conversation partners. The results of this study emphasise healthy conversation partners' active role in maintaining mutual understanding while conversing with individuals with Alzheimer's disease.

Tutkielmassa tarkastellaan opettajan tekemiä chattiavusteisia korjauksia monikanavaisessa S2 -verkko-opetuksessa. Tutkimusaineisto koostuu neljästä kotoutumiskoulutuksen Adobe Connect -sessiosta, joista analysoidaan yhden session opettajan chatti-ikkunaan kirjoittamat korjaukset ja niiden vaikutus opiskelijoiden suulliseen vuorovaikutukseen. Tutkimuskysymykset ovat: Milloin opettaja kirjoittaa chatti-ikkunaan? Millaisia korjausaloitteita verkko-opetustilanteessa syntyy? Minkä tyyppisen korjauksen opettaja tekee? Millainen vaikutus korjauksella on opiskelijoiden vuorovaikutukseen? Tutkielman tavoite on vertailla kasvokkaisen ja monikanavaisen vuorovaikutuksen korjauksia keskenään ja tarkistaa, mitkä ovat monikanavaisen verkko-oppitunnin vuorovaikutuksen ominaispiirteet. Aineistoa analysoidaan keskusteluanalyysin menetelmällä. Aineiston vuorovaikutus edustaa institutionaalista keskustelua kahdella tavalla: luokkahuonevuorovaikutus on yksi tyyppi institutionaalista keskustelua ja oppitunnin sisäinen opiskelijoiden keskustelu on vaatekaupassa käynnin institutionaalista keskustelua. Analyysissa luokitellaan chattiavusteisia korjauksia neljään kategoriaan: pedagogisiin virheen oikaisuihin, oma-aloitteisiin korjauksiin, ymmärrysehdokkaisiin vuorovaikutuksen ongelmien ratkaisuna ja institutionaalisen keskustelun ohjauksiin. Keskeisiä luokittelun perusteina ovat korjausaloitteen tekijä sekä korjauksen tyyppi ja funktio. Oma-aloitteisista korjauksista erotellaan kolme korjaustyyppialoitetta: epäröintiä, koodinvaihtoa ja suoraa avunpyyntöä. Tutkimus osoittaa, että chattiavusteisilla korjauksilla on neljä funktiota: opiskelijoiden keskustelun yhteenveto, sanahaun tai ymmärrysongelman ratkaisu ja institutionaalisen keskustelun ohjaus. Tutkimuksessa havaittiin, että suullisessa keskustelussa olevat osallistujat tekevät molemmat korjausaloitteita, mutta kirjoitettuun vuorovaikutukseen osallistuva opettaja ei tee niitä. Chattiavusteiset korjaukset ovat tyypiltään joko suoria en passant -korjauksia tai piilokorjauksia. Opiskelijat kuittaavat opettajan chattiavusteisia korjauksia vain sanahaun, ymmärrysongelman tai institutionaalisen keskustelun ohjauksen tapauksissa. Pedagogiset virheen oikaisut jäävät kuittaamatta. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että kasvokkaisen ja monikanavaisen vuorovaikutuksen korjauksilla on samanlaisuuksia. Toisen korjauksessa piilokorjaukset ja en passant -korjaukset ovat preferoituja. Sanahaun aloitteet ovat samanlaisia ja molemmassa vuorovaikutuksessa käytetään samantyyppisiä ymmärrysehdokkaita. Tutkimus osoittaa myös monikanavaisten ja kasvokkaisten korjausten eroja. Aineistossa esitetään pelkästään leksikaalisia sanahakuja ja chattiavusteisista korjauksista puuttuvat myöntävät partikkelit. Chatti-ikkunan ymmärrysehdokkaat ovat aina yksiosaisia. Monikanavaisen verkko-oppitunnin vuorovaikutuksen ominaispiirteitä ovat suullisen ja kirjoitetun vuorovaikutuksen samanaikaisuus, tilan ja ajan rajoitteesta johtuva kirjoitetun vuorovaikutuksen tiivistetty muoto ja kirjoitetun vuorovaikutuksen epäröintimerkkien puute. Verkko-opetuksen haittapuoli ovat tekniset ongelmat. Tutkimuksen tuloksien yleistäminen vaatii verkko-opetuksen lisää tutkimusta.