Browsing by Subject "kestävyys"
Now showing items 1-20 of 70
-
(2021)Unprecedented environmental challenges require new entrepreneurs who develop disruptive ideas, products and services. These entrepreneurs are becoming increasingly dependent on their surrounding context and the other actors situated within this context. Against this background, this research focused on the emergence of bioeconomy entrepreneurial ecosystems in two Finnish regions: Lahti and Tampere, and investigated regional differences in entrepreneurial ecosystem emergence, evolution and legitimacy. This research was based on an iterative process of theory elaboration. Spigel’s relational perspective to entrepreneurial ecosystem attributes was used as the main guiding perspective. An integrative literature review conceptualized and synthesized literature around the topic. A comparative case study design was applied, and case regions were selected based on theoretical relevance. The primary data consisted of 21 interviews which were analyzed using thematic analyses. The results showed contrasting development paths for ecosystem emergence: the Lahti ecosystem was emerging from established and maintained arrangements, whereas the Tampere ecosystem was emerging from change processes; the change seemed to be easiest for those areas within cities that do not suffer from path-dependent arrangements. The findings challenge standard evolutionary models and bottom-up models of entrepreneurial ecosystems. When successful, changing ecosystems could potentially reduce the timespan for ecosystem development. Moreover, different ecosystems had different implications for legitimacy. In conclusion, the public sector and research institutions should play a more prominent role in the development of entrepreneurial ecosystems in the bioeconomy and work towards a more inclusive collaborative process. Nonetheless, the dichotomy between change and path dependence in entrepreneurial ecosystems was based on preliminary categorizations that can be elaborated in further study and broader empirical data.
-
(2021)Unprecedented environmental challenges require new entrepreneurs who develop disruptive ideas, products and services. These entrepreneurs are becoming increasingly dependent on their surrounding context and the other actors situated within this context. Against this background, this research focused on the emergence of bioeconomy entrepreneurial ecosystems in two Finnish regions: Lahti and Tampere, and investigated regional differences in entrepreneurial ecosystem emergence, evolution and legitimacy. This research was based on an iterative process of theory elaboration. Spigel’s relational perspective to entrepreneurial ecosystem attributes was used as the main guiding perspective. An integrative literature review conceptualized and synthesized literature around the topic. A comparative case study design was applied, and case regions were selected based on theoretical relevance. The primary data consisted of 21 interviews which were analyzed using thematic analyses. The results showed contrasting development paths for ecosystem emergence: the Lahti ecosystem was emerging from established and maintained arrangements, whereas the Tampere ecosystem was emerging from change processes; the change seemed to be easiest for those areas within cities that do not suffer from path-dependent arrangements. The findings challenge standard evolutionary models and bottom-up models of entrepreneurial ecosystems. When successful, changing ecosystems could potentially reduce the timespan for ecosystem development. Moreover, different ecosystems had different implications for legitimacy. In conclusion, the public sector and research institutions should play a more prominent role in the development of entrepreneurial ecosystems in the bioeconomy and work towards a more inclusive collaborative process. Nonetheless, the dichotomy between change and path dependence in entrepreneurial ecosystems was based on preliminary categorizations that can be elaborated in further study and broader empirical data.
-
Corporate Social Responsibility in North Carolina´s Small and Medium-sized Forest Products Companies (2014)Corporate social responsibility and sustainability have become increasingly important in modern business practices. The purpose of this study was to examine the corporate social responsibility (CSR) and sustainability practices and perceptions of small and medium-sized forest products companies in North Carolina (NC). These companies have less than 500 employees and most of the forest products companies operating in NC fall into this category. Research was carried out in two parts: first by conducting a content analysis of 22 websites of NC companies and second by conducting twelve semi-structured in-depth interviews with different company representatives to gain a deeper understanding of the practices and perceptions. The most frequently mentioned aspect in the websites was sustainability (48.6%), followed by CSR (19.8%). Most often mentioned CSR practices from the websites were safety and promotion of responsible forestry. Interviews identified social aspects of CSR as the most important for respondents. This is interesting since, according to earlier research, the forest industry tends to emphasize environmental aspects. The main drivers for CSR and sustainability were the owners and, to some extent, customers. Other stakeholders were not identified as important drivers. Interviews revealed that the company size is not really a defining aspect on implementation of CSR and sustainability, but it is instead a company specific initiative. Identifying and describing these effective patterns and practices of CSR and sustainability could help other small businesses create competitive advantages in forest products marketing. These practices can then be used as building blocks for sustainable and responsible business strategy.
-
(2020)Tässä laadullisessa tapaustutkimuksessa tutkittiin suomalaisten elintarvikealan yritysten energiavalintoja, syitä ja seurauksia eettisen arvoteorian ja hyvän eri muunnelmien näkökulmista. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu arvoteorian lisäksi kestävyydestä, energiasta sekä yritysvastuusta. Energiavalintojen fokus oli uusiutuvien energialähteiden käytössä, eli energian laadullisessa parantamisessa sekä energiankulutuksen määrällisessä vähentämisessä, mikä oli tämän tutkielman tutkittava tapaus. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka ”hyvin” yrityksissä toteutetaan energian laadullista parantamista ja määrällistä vähentämistä. Tutkielman aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastatteluihin osallistui edustajat neljästä eri yrityksestä, joiden elintarviketuotannossa käytetään uusiutuvia energialähteitä ja kiinnitetään huomiota energiankulutuksen määrään. Analyysin teoriapohjana toimi eettinen arvoteoria hyvän eri muunnelmista sekä itseisarvoiset ja välinearvoiset tulkinnat. Aineistoa tulkittiin teemoittelun kautta. Analyysissä havaittiin, että energian laadullinen huomiointi ilmenee uusiutuvien energialähteiden valintana ja omavaraisuutena. Energiankulutuksen määrällinen vähentäminen ilmeni energiankulutuksen tehostamisena, johon oli erilaisia keinoja riippuen yrityksestä. Energiankulutuksen kokonaismäärä ei ollut laskenut, vaan energian kokonaiskulutus oli noussut johtuen esimerkiksi halusta kasvattaa tuotantoa, eikä siten energiankulutusta tehostavat toimet laskeneet energian kokonaiskulutusta. Yrityksellä itsellään koetaan olevan vastuuta kestävyydessä, mutta muiden sidosryhmien, kuten valtion ja kuluttajien, vastuut nousivat myös esille. Energiavalintojen syyt olivat sekä itseisarvoisia, eli ympäristöarvoihin perustuvia, että välinearvoisia eli taloudellisiin kustannuksiin ja säästöihin liittyviä tulkintoja. Energiavalinnoista oli seurannut välineellistä ja hedonista hyvää yritykselle sekä hyvää tekevää yrityksen sidosryhmille. Energiavalintoja tulkittiin myös hyväksi teoksi, jolloin energiavalintojen seuraukset tulivat ympäristölle esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen alentamisen seurauksena. Johtopäätöksenä voidaan sanoa kestävään energiatulevaisuuteen tarvittavan sekä laadullista parantamista että määrällistä vähentämistä, jotta energiavalinnoista seuraa hyvää yritysten ja niiden sidosryhmien lisäksi ympäristölle ja luonnolle. Kestävän energiatulevaisuuden saavuttamiseksi tarvitaan vastuuta niin yrityksiltä, kuluttajilta kuin poliittisilta päättäjiltä. Muutosten on tapahduttava arvoissa, asenteissa sekä toiminta- ja kulutustavoissa kohti tarvevetoista tuotantoa ja kuluttamista.
-
(2020)Tässä laadullisessa tapaustutkimuksessa tutkittiin suomalaisten elintarvikealan yritysten energiavalintoja, syitä ja seurauksia eettisen arvoteorian ja hyvän eri muunnelmien näkökulmista. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu arvoteorian lisäksi kestävyydestä, energiasta sekä yritysvastuusta. Energiavalintojen fokus oli uusiutuvien energialähteiden käytössä, eli energian laadullisessa parantamisessa sekä energiankulutuksen määrällisessä vähentämisessä, mikä oli tämän tutkielman tutkittava tapaus. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka ”hyvin” yrityksissä toteutetaan energian laadullista parantamista ja määrällistä vähentämistä. Tutkielman aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastatteluihin osallistui edustajat neljästä eri yrityksestä, joiden elintarviketuotannossa käytetään uusiutuvia energialähteitä ja kiinnitetään huomiota energiankulutuksen määrään. Analyysin teoriapohjana toimi eettinen arvoteoria hyvän eri muunnelmista sekä itseisarvoiset ja välinearvoiset tulkinnat. Aineistoa tulkittiin teemoittelun kautta. Analyysissä havaittiin, että energian laadullinen huomiointi ilmenee uusiutuvien energialähteiden valintana ja omavaraisuutena. Energiankulutuksen määrällinen vähentäminen ilmeni energiankulutuksen tehostamisena, johon oli erilaisia keinoja riippuen yrityksestä. Energiankulutuksen kokonaismäärä ei ollut laskenut, vaan energian kokonaiskulutus oli noussut johtuen esimerkiksi halusta kasvattaa tuotantoa, eikä siten energiankulutusta tehostavat toimet laskeneet energian kokonaiskulutusta. Yrityksellä itsellään koetaan olevan vastuuta kestävyydessä, mutta muiden sidosryhmien, kuten valtion ja kuluttajien, vastuut nousivat myös esille. Energiavalintojen syyt olivat sekä itseisarvoisia, eli ympäristöarvoihin perustuvia, että välinearvoisia eli taloudellisiin kustannuksiin ja säästöihin liittyviä tulkintoja. Energiavalinnoista oli seurannut välineellistä ja hedonista hyvää yritykselle sekä hyvää tekevää yrityksen sidosryhmille. Energiavalintoja tulkittiin myös hyväksi teoksi, jolloin energiavalintojen seuraukset tulivat ympäristölle esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen alentamisen seurauksena. Johtopäätöksenä voidaan sanoa kestävään energiatulevaisuuteen tarvittavan sekä laadullista parantamista että määrällistä vähentämistä, jotta energiavalinnoista seuraa hyvää yritysten ja niiden sidosryhmien lisäksi ympäristölle ja luonnolle. Kestävän energiatulevaisuuden saavuttamiseksi tarvitaan vastuuta niin yrityksiltä, kuluttajilta kuin poliittisilta päättäjiltä. Muutosten on tapahduttava arvoissa, asenteissa sekä toiminta- ja kulutustavoissa kohti tarvevetoista tuotantoa ja kuluttamista.
-
(2015)Objectives. Communication is a basic human activity, and one that is also crucial for business. For those communicating with international audiences, lack of knowledge regarding how people communicate across cultures might create misunderstandings and in the worst case, conflicts. The research purpose of this thesis was to identify cultural discourses about nature and the environment that would illustrate deeply held values and beliefs about nature. The theoretical approach utilised in the thesis was Cultural Discourse Theory. This approach originates from the Ethnography of Communication tradition and contemplates not only the linguistic aspects of discourse, but also the context in which discourse is produced, utilised and maintained. Previous research has shown that communication is cultural and that both culture and communication can influence the way nature is constructed. The research question is aimed to identify beliefs and values about nature, personhood, and relationships hold by seven Finnish professionals of the environment working in the forest company UPM. Methods. The research material was collected through seven semi-structured interviews conducted in Finnish language and translated to English. The interviews were recorded digitally and lasted approximately one hour. To ensure confidentiality, the participants were given aliases and their real names were not disclosed publicly. The research participants reviewed the excerpts of text in the original language (vernacular Finnish) and also reviewed the translations to English language. The material was displayed in both Finnish and English language and analysed applying the Cultural Discourse Analysis (CuDA) method. The CuDa method proposed five analytical tools through which the research data could be analysed: dwelling, relations, feelings, action and identity. In this thesis the data was examined in light of the tools or themes of dwelling, relations, identity, and in some cases that of action. Results and conclusions. The research results indicate that three main discourses are present in the discourse of environmental professionals about nature. For the participants nature was a place to relax and calm down, to be with themselves and to maintain a sense of continuity. The values related to these discourses were peace, privacy, autonomy, identity, spirituality, and continuity as a way to preserve what is valued. The main value hold by the participants is that of continuation or sustainability. Further research could build upon the notion of sustainability as a cultural discourse. Research related to other business areas could be useful to understand how a deeply held value about nature like sustainability is common across businesses/industries.
-
(2024)Ympäristökriisin myötä kestävä kuluttaminen on noussut keskusteluihin puhuttaessa kuluttajien mahdollisuuksista vaikuttaa heidän omaan hiilijalanjälkeensä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmiset suosivat kestävän kulutuksen vähentämisen tapoina tiukan kieltäytymisen ja rajoittamisen sijaan siirtymistä erilaisiin kestävämpiin vaihtoehtoihin. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin erilaisia tapoja, joilla sosiaalisen median 5 ekotekoa -haasteeseen osallistuneet ihmiset kertoivat kestävästi vähentäneensä kulutustaan. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineistona käytettiin 5 ekotekoa -haasteeseen luotuja Instagram-julkaisuja. Aineisto koostui yhteensä 61 julkaisusta, jotka sisälsivät yhteensä 278 kestävään kuluttamisen vähentämiseen liittyvää ekotekoa. Aineistoa analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin hyödyntäen Limin (2017) ja Luukkosen (2020) malleja kestävästä kuluttamisen vähentämisestä. Tutkimuksen tulosten mukaan suosituimmat tavat kestävään kuluttamisen vähentämiseen olivat erilaisiin kestävämpiin vaihtoehtoihin siirtyminen, mikä on tuloksena yhdenmukainen Luukkosen (2020) haastattelututkimuksen kanssa. Muita merkittäviä kuluttamisen vähentämisen tapoja olivat yksilön hiilijalanjäljen kannalta merkittäviksi koetuista päästölähteistä kuten lentomatkustamisesta kieltäytyminen. Lisäksi julkaisuissa kuvatuissa ekoteoissa nousi esiin pyrkimys vaikuttaa omalla toiminnalla oman kulutuksen lisäksi myös ympäröiviin ihmisiin ja ympäristöön. Tutkimus muodostaa kuvaa niistä teoista, joita kuluttajat ovat valmiita arjessaan tekemään kestävämmän toiminnan nimissä.
-
(2020)Immateriaalioikeuksin suojataan tietoa ja ilmaisua, jota pidetään yhteiskunnassa tärkeänä esimerkiksi tiedon luonnin, innovaatioiden, poliittisen ilmaisun ja kulttuurin kehityksen kannalta. Tekijänoikeus tuottaa yksinoikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla sen yleisön saataviin. Tekijänoikeuksien haltijat ovat jo pitkään vaatineet korkeaa suojan tasoa. Tekijänoikeuksien suoja-alaa on laajennettu kattamaan uusia ilmiöitä ja suoja-aikoja on pidennetty. Usein on vedottu teknologian kehityksen tekijänoikeudelle aiheuttamiin haasteisiin. Vahvojen tekijänoikeuksien ylläpitoa on perusteltu, varsinkin digitaalisessa ympäristössä, teosmarkkinoiden luomisella. Ilman yksinoikeutta teoksen välittämiseen tai teoskappaleiden valmistamiseen ei olisi mekanismia, jolla oikeuksia voitaisiin muuttaa taloudellisiksi resursseiksi. Oikeuksien haltijat vaativat oikeudellisen kehyksen, joka mahdollistaa markkinat, joilla oikeuksien taloudellinen hyödyntäminen olisi ylipäänsä mahdollista. Käsittelen tutkielmassani Digital Single Market -direktiivin (DSM-direktiivi) 17 artiklaa eli niin kutsuttu arvokuiluartiklaa. DSM- direktiivin myötä oikeudenhaltijat eivät vaadi pelkästään markkinoiden luomista. 17 artiklan perusteella oikeudenhaltijat vaativat markkinoiden toimivan tietyllä tavalla ja johtavan heidän kannaltaan tiettyyn lopputulokseen. Kyse ei ole ainoastaan vaatimuksesta markkinoille pääsystä, vaan myös oikeudesta pärjätä siellä. Vaaditut muutokset perustuvat väittämälle arvokuilusta, jonka vuoksi oikeudenhaltijat eivät saa oikeudenmukaista korvausta oikeuksien hyödyntämisestä. Arvokuilun kaventamisella tavoitellaan sosiaalista kestävyyttä. Sosiaalisen kestävyyden mukaan ihmisten perustarpeet tulee tyydyttää ja heille tulee taata hyvä elämänlaatu. Se käsittää myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, jolla tarkoitetaan taloudellisten resurssien oikeudenmukaista jakautumista ja ihmisten yhtäläisiä mahdollisuuksia. Eurooppalainen moderni tekijänoikeus perustuu suuren tarinaan utilitarismista, taloustieteestä ja markkinoista. Postmoderni tekijänoikeus hylkää tämän narratiivin. Tekijänoikeusmarkkinoita tulee säädellä sisällöllisesti ja tekijänoikeudenhaltijoiden markkinoilta saamaan tuottoon tulee vaikuttaa tekijänoikeudellisella lainsäädännöllä. Moderni eurooppalainen tekijänoikeus takaa rawlsilaisen oikeudenmukaisuuden. Sen mukaan on oikeudenmukaista, että tekijänoikeuksien hyödyntämiseen liittyvä arvoketju jää markkinoiden jaettavaksi. Oikeudenmukaista on, ettei kukaan ole oikeutettu oikeudenmukaiseen korvaukseen. Postmoderni eurooppalainen tekijänoikeus hylkää rawlsilaisen oikeudenmukaisuuden riittämättömänä ja perustaa ajatuksensa seniläiselle sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle. DSM-direktiivin myötä tekijänoikeutta ollaan taas vahvistamassa, mutta tällä kertaa perustelut nojaavat kestävään kehitykseen ja päämääränä ovat oikeudenmukaiset markkinat. Digitaaliympäristössä EUT:n ja EIT:n ratkaisuissa on pyritty kolmen eri tahon oikeuksien oikeudenmukaisen tasapainoon. Euroopan unionin perusoikeuskirjan tekijänoikeuksien suoja (17 art. 2 kohta), elinkeinovapaus (16 art.) ja tiedonvälityksen vapaus (11 art.) ovat suojanneet oikeudenhaltijoita, välittäjiä ja internetin käyttäjiä. Tekijänoikeuksien oikeudenmukaisen tasapainon kolmikentässä on kuitenkin neljäs taho eli ne, jotka lataavat sisältöä verkkosisällönjakopalveluihin ilman oikeudenhaltijoiden lupaa. Heidän vastuunsa on esimerkiksi Suomessa sekä rikosoikeudellista että yksityisoikeudellista, mutta nykyisten turvasatamasäännösten mukaisen notice- and-takedown -järjestelmän vuoksi he ovat jääneet sivuosaan. Neljäs taho jätetään 17 artiklan automatic takedown -tyyppisessä vastuujärjestelmässä vastuun ulkopuolelle. 17 artikla ja siihen liittynyt lainvalmistelu ei kuitenkaan edes väitä, että ongelma olisi tässä neljännessä tahossa, vaan joidenkin verkkosisällönjakopalveluiden saamasta liian suuresta osuudesta teokseen liittyvästä arvoketjusta. Teknologian kehityksen aiheuttamiin muutoksiin olisi voitu reagoida kilpailuoikeudellisesti lisäämällä verkkosisällönjakopalveluiden välistä kilpailua. Vaihtoehtoisesti unohdetun neljännen tahon vastuuta voitaisiin palauttaa esimerkiksi notice-and-notice - järjestelmän avulla. Notice-and-notice -järjestelmässä vastuu jaettaisin tasapuolisemmin kaikkien oikeudenluokkaamiseen osallistuvien kesken. Automatic takedown -järjestelmä ei saavuta eurooppalaisen tekijänoikeuden oikeudenmukaisen tasapainon vaatimusta. Notice-and-notice järjestelmä palauttaisi vastuun pääasiasialliselle väärintekijälle ja palauttaisi oikeudenloukkausten arvioinnin tuomioistuimiin. DSM-direktiivin 17 artikla ratkaisee verkkosisällönjakopalveluiden vastuukysymyksen vetoamalla arvokuiluun ja siten sosiaaliseen kestävään kehitykseen eli eräänlaiseen tekijänoikeudelliseen oikeudenmukaiseen tulotasoon. Tämä ’perusoikeus’ ei ole ennen kuulunut eurooppalaiseen tekijänoikeuteen. Eurooppalainen tekijänoikeus on siirtymässä oikeudenmukaisesta tasapainon vaatimuksesta kohti vaatimusta oikeudenmukaisista markkinoista. Kun postmodernia tekijänoikeudellista tavoitetta lähdettiin sääntelemään modernin tekijänoikeuden periaatteiden ja keinojen kautta, tuloksena oli laajasti kritisoitu, kasuistinen, monitulkintainen ja ristiriitainen direktiivi ja sen 17 artikla. Oikeuden syvärakenteen modernit tekijänoikeudelliset periaatteet horjuvat postmodernin tekijänoikeuden vaatimusten vuoksi.
-
(2020)Immateriaalioikeuksin suojataan tietoa ja ilmaisua, jota pidetään yhteiskunnassa tärkeänä esimerkiksi tiedon luonnin, innovaatioiden, poliittisen ilmaisun ja kulttuurin kehityksen kannalta. Tekijänoikeus tuottaa yksinoikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla sen yleisön saataviin. Tekijänoikeuksien haltijat ovat jo pitkään vaatineet korkeaa suojan tasoa. Tekijänoikeuksien suoja-alaa on laajennettu kattamaan uusia ilmiöitä ja suoja-aikoja on pidennetty. Usein on vedottu teknologian kehityksen tekijänoikeudelle aiheuttamiin haasteisiin. Vahvojen tekijänoikeuksien ylläpitoa on perusteltu, varsinkin digitaalisessa ympäristössä, teosmarkkinoiden luomisella. Ilman yksinoikeutta teoksen välittämiseen tai teoskappaleiden valmistamiseen ei olisi mekanismia, jolla oikeuksia voitaisiin muuttaa taloudellisiksi resursseiksi. Oikeuksien haltijat vaativat oikeudellisen kehyksen, joka mahdollistaa markkinat, joilla oikeuksien taloudellinen hyödyntäminen olisi ylipäänsä mahdollista. Käsittelen tutkielmassani Digital Single Market -direktiivin (DSM-direktiivi) 17 artiklaa eli niin kutsuttu arvokuiluartiklaa. DSM- direktiivin myötä oikeudenhaltijat eivät vaadi pelkästään markkinoiden luomista. 17 artiklan perusteella oikeudenhaltijat vaativat markkinoiden toimivan tietyllä tavalla ja johtavan heidän kannaltaan tiettyyn lopputulokseen. Kyse ei ole ainoastaan vaatimuksesta markkinoille pääsystä, vaan myös oikeudesta pärjätä siellä. Vaaditut muutokset perustuvat väittämälle arvokuilusta, jonka vuoksi oikeudenhaltijat eivät saa oikeudenmukaista korvausta oikeuksien hyödyntämisestä. Arvokuilun kaventamisella tavoitellaan sosiaalista kestävyyttä. Sosiaalisen kestävyyden mukaan ihmisten perustarpeet tulee tyydyttää ja heille tulee taata hyvä elämänlaatu. Se käsittää myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, jolla tarkoitetaan taloudellisten resurssien oikeudenmukaista jakautumista ja ihmisten yhtäläisiä mahdollisuuksia. Eurooppalainen moderni tekijänoikeus perustuu suuren tarinaan utilitarismista, taloustieteestä ja markkinoista. Postmoderni tekijänoikeus hylkää tämän narratiivin. Tekijänoikeusmarkkinoita tulee säädellä sisällöllisesti ja tekijänoikeudenhaltijoiden markkinoilta saamaan tuottoon tulee vaikuttaa tekijänoikeudellisella lainsäädännöllä. Moderni eurooppalainen tekijänoikeus takaa rawlsilaisen oikeudenmukaisuuden. Sen mukaan on oikeudenmukaista, että tekijänoikeuksien hyödyntämiseen liittyvä arvoketju jää markkinoiden jaettavaksi. Oikeudenmukaista on, ettei kukaan ole oikeutettu oikeudenmukaiseen korvaukseen. Postmoderni eurooppalainen tekijänoikeus hylkää rawlsilaisen oikeudenmukaisuuden riittämättömänä ja perustaa ajatuksensa seniläiselle sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle. DSM-direktiivin myötä tekijänoikeutta ollaan taas vahvistamassa, mutta tällä kertaa perustelut nojaavat kestävään kehitykseen ja päämääränä ovat oikeudenmukaiset markkinat. Digitaaliympäristössä EUT:n ja EIT:n ratkaisuissa on pyritty kolmen eri tahon oikeuksien oikeudenmukaisen tasapainoon. Euroopan unionin perusoikeuskirjan tekijänoikeuksien suoja (17 art. 2 kohta), elinkeinovapaus (16 art.) ja tiedonvälityksen vapaus (11 art.) ovat suojanneet oikeudenhaltijoita, välittäjiä ja internetin käyttäjiä. Tekijänoikeuksien oikeudenmukaisen tasapainon kolmikentässä on kuitenkin neljäs taho eli ne, jotka lataavat sisältöä verkkosisällönjakopalveluihin ilman oikeudenhaltijoiden lupaa. Heidän vastuunsa on esimerkiksi Suomessa sekä rikosoikeudellista että yksityisoikeudellista, mutta nykyisten turvasatamasäännösten mukaisen notice- and-takedown -järjestelmän vuoksi he ovat jääneet sivuosaan. Neljäs taho jätetään 17 artiklan automatic takedown -tyyppisessä vastuujärjestelmässä vastuun ulkopuolelle. 17 artikla ja siihen liittynyt lainvalmistelu ei kuitenkaan edes väitä, että ongelma olisi tässä neljännessä tahossa, vaan joidenkin verkkosisällönjakopalveluiden saamasta liian suuresta osuudesta teokseen liittyvästä arvoketjusta. Teknologian kehityksen aiheuttamiin muutoksiin olisi voitu reagoida kilpailuoikeudellisesti lisäämällä verkkosisällönjakopalveluiden välistä kilpailua. Vaihtoehtoisesti unohdetun neljännen tahon vastuuta voitaisiin palauttaa esimerkiksi notice-and-notice - järjestelmän avulla. Notice-and-notice -järjestelmässä vastuu jaettaisin tasapuolisemmin kaikkien oikeudenluokkaamiseen osallistuvien kesken. Automatic takedown -järjestelmä ei saavuta eurooppalaisen tekijänoikeuden oikeudenmukaisen tasapainon vaatimusta. Notice-and-notice järjestelmä palauttaisi vastuun pääasiasialliselle väärintekijälle ja palauttaisi oikeudenloukkausten arvioinnin tuomioistuimiin. DSM-direktiivin 17 artikla ratkaisee verkkosisällönjakopalveluiden vastuukysymyksen vetoamalla arvokuiluun ja siten sosiaaliseen kestävään kehitykseen eli eräänlaiseen tekijänoikeudelliseen oikeudenmukaiseen tulotasoon. Tämä ’perusoikeus’ ei ole ennen kuulunut eurooppalaiseen tekijänoikeuteen. Eurooppalainen tekijänoikeus on siirtymässä oikeudenmukaisesta tasapainon vaatimuksesta kohti vaatimusta oikeudenmukaisista markkinoista. Kun postmodernia tekijänoikeudellista tavoitetta lähdettiin sääntelemään modernin tekijänoikeuden periaatteiden ja keinojen kautta, tuloksena oli laajasti kritisoitu, kasuistinen, monitulkintainen ja ristiriitainen direktiivi ja sen 17 artikla. Oikeuden syvärakenteen modernit tekijänoikeudelliset periaatteet horjuvat postmodernin tekijänoikeuden vaatimusten vuoksi.
-
(2018)Growing exploitation of natural capital has raised a concern towards Earth’s capability to provide equal benefits for all in the future. The UN’s Sustainable Development Goals addressed this issue and set the framework for private and public operators to implement and develop more sustainable solutions. Circular economy and bioeconomy have been presented as models to foster the economy along with sustainability transitions. However, the models have been criticized for taking overall sustainability for granted. As a result, the merged concept, circular bioeconomy, has been introduced to address such sustainability gap. The circular bioeconomy concept implies a more efficient resource management of bio-based renewable resources by combining the concept of circular economy and bioeconomy in strategic management level. These new concept demands both new technological innovations and new business model innovation. This study explores similar and dissimilar patterns in the way Finnish SME propose, create and deliver value through circular bioeconomy business models. The study examines the relation of new concept to sustainability as well. The study was based on qualitative research, and semi-structured interviews were conducted with eight company managers or owners. The data were categorized into business model components and sustainable business model archetypes. The results revealed that sustainability-oriented business model archetypes vary across the examined companies. Dominant ideas are substituting fossil-based materials and energy with bio-based one, and practices enabled by new technology such as production eco-efficiency. More radical principles were missing, for instance prolonging the material cycle before incineration or solutions to reduce consumer consumption. While environmental value was well covered in the business models of companies, contribution to social value was taken for granted as a narrow outcome of economic and environmental values. As this study concerned the micro level perspective, for further studies would be beneficial to examine the meso and macro level transformation to get a more holistic view on business environment, where companies with circular bio-product innovations operate to reveal implementation barriers for the circular bioeconomy.
-
(2018)Growing exploitation of natural capital has raised a concern towards Earth’s capability to provide equal benefits for all in the future. The UN’s Sustainable Development Goals addressed this issue and set the framework for private and public operators to implement and develop more sustainable solutions. Circular economy and bioeconomy have been presented as models to foster the economy along with sustainability transitions. However, the models have been criticized for taking overall sustainability for granted. As a result, the merged concept, circular bioeconomy, has been introduced to address such sustainability gap. The circular bioeconomy concept implies a more efficient resource management of bio-based renewable resources by combining the concept of circular economy and bioeconomy in strategic management level. These new concept demands both new technological innovations and new business model innovation. This study explores similar and dissimilar patterns in the way Finnish SME propose, create and deliver value through circular bioeconomy business models. The study examines the relation of new concept to sustainability as well. The study was based on qualitative research, and semi-structured interviews were conducted with eight company managers or owners. The data were categorized into business model components and sustainable business model archetypes. The results revealed that sustainability-oriented business model archetypes vary across the examined companies. Dominant ideas are substituting fossil-based materials and energy with bio-based one, and practices enabled by new technology such as production eco-efficiency. More radical principles were missing, for instance prolonging the material cycle before incineration or solutions to reduce consumer consumption. While environmental value was well covered in the business models of companies, contribution to social value was taken for granted as a narrow outcome of economic and environmental values. As this study concerned the micro level perspective, for further studies would be beneficial to examine the meso and macro level transformation to get a more holistic view on business environment, where companies with circular bio-product innovations operate to reveal implementation barriers for the circular bioeconomy.
-
(2023)Urban areas have a central role in human’s impacts on the planet. A persistent, fundamental and systemic transformation of urban areas to be more sustainable is a widely recognized pursuit. Involving a variety of stakeholders in decision-making and discussing how, why, and to whose benefit urban areas should be changed is central for governing urban transformations. The study elaborates which features and negotiations key stakeholders relate to sustainable urban transformation. This is done through a frame analysis, and a serious game is used in data collection to facilitate discussion between participants. The results of this study show how urban sustainability and transformation can be framed in many ways that highlight different aspects. Role of private businesses, a competitive setting between cities, trust between different groups and accountability to citizens are elaborated in the negotiations on sustainable urban areas. Urban transformation is discussed especially related to low-carbon traffic, greening urban areas, preventing climate-change related flooding, adding possibilities to participate decision-making and more adaptive city planning. The study concludes that open communication between stakeholders of urban transformation is crucial to build trust and understanding between groups, but demand for openness may contradict with the interest for urban areas to appear in good light to and desirable for businesses and new residents.
-
(2019)Tutkimus käsittelee yksityisten alojen työeläkejärjestelmän institutionaalista muutosta ja kehitystyötä Suomessa ja Ruotsissa vuosina 1980–1996. Pohjoismaiset hyvinvointivaltiot ovat siirtäneet painopistettä universalistisista, asumiseen perustuvista sosiaalisista oikeuksista palkkatyöhön perustuviin etuihin, joista eläkejärjestelmä on tärkein. Kiinnostuksen kohteena on yksityinen vakuutusala, joka hallinnoi eläkepääomia ja hoitaa keskeiset sosiaalivakuutukset. Vakuutusala pyrkii vaikuttamaan Sosiaali- ja terveysministeriön, Eläketurvakeskuksen ja työmarkkinajärjestöjen laatimiin muutosehdotuksiin, joista eduskunta lopulta päättää. Ruotsissa eläkeuudistusten valmistelu tehdään parlamentaarisena työnä. Tutkimuksessa arvioidaan sitä, millaista ansioeläkejärjestelmää Suomessa rakennettiin, mikä rooli vakuutusalalla oli hyvinvointivaltion menojen supistamisessa 1990-luvun alussa ja oliko yksityisellä hallintomallilla vaikutusta siihen, että Suomen ja Ruotsin eläkereformit 1990-luvun alussa toteutettiin eri tavoin. Tutkimuksessa käytetään historiallisen institutionalismin teoriaa. Historiallinen selitys ja institutionaalinen muutosta vastustava ympäristö ovat eläkejärjestelmiä voimakkaasti ohjaavia tekijöitä. Paul Piersonin tutkimus hyvinvointivaltion leikkauksista 1990-luvulla on merkittävässä asemassa historiallisen institutionalismin teoriassa, jossa politiikka ohjaa vallankäyttöä ja mahdollistaa sosiaalivakuutusten lakiuudistukset. Globaalin kilpailuvaltion eläkejärjestelmän tavoitteet poikkeavat keynesiläisen politiikan luomista sosiaaliturvajärjestelmistä. Politiikkateorioiden mukaan korporatismilla työeläkejärjestelmissä on polkuriippuvuutta vahvistava toimintatapa, joka suojelee hyvinvointivaltion valmiita rakenteita. Tutkimuksessa selitetään polkuriippuvuuden mekanismia, jolla Suomen 1990-luvun alun eläkeuudistukset toteutettiin. Tämän tutkimuksen aineistona ovat Vakuutussanomat-lehden 147 numeroa vuosilta 1980–1996. Lehti oli vakuutusalan merkittävin aikakauslehti, jonka toimituskunta koostui vahinko-, henki- ja eläkevakuutusyhtiöiden ja kunnallisten eläkevakuuttajien asiantuntijoista. Toinen pääaineisto tutkimuksessa ovat lainsäädäntöasiakirjat niistä hallituksen esityksistä vuosilta 1980–1996, jotka käsittelevät yksityisten alojen työeläkejärjestelmään toteutettavia muutoksia. Tutkimuksen menetelmä on teoriaohjaavasti toteutettu sisällönanalyysi. Aineistoa käsiteltiin luokittelemalla ja analysoimalla sitä eläkkeiden avoimelle koordinaatiolle asetettujen kolmen funktion avulla: eläkkeiden riittävyyden, eläkejärjestelmien rahoituksen kestävyyden ja eläkejärjestelmien nykyaikaistamista koskevien funktioiden avulla. Ensimmäisen funktion näkökulma on sosiaalipoliittinen, toisen talouspoliittinen ja kolmannen modernisoinnin näkökulma. Aineiston tulkinnassa hyödynnetään teoriasta ja aikaisemmasta tutkimuksesta johdettuja käsitteitä. Työeläkkeiden muutoksia koskevat havainnot kvantifioitiin edellä mainittujen funktioiden lisäksi 15 alaluokalla, joiden perusteella valittiin kuusi eniten havaintoja saanutta aihealuetta. Nämä aiheet on tutkimuksessa käsitelty mahdollisimman tarkasti. Tutkimuksen tuloksena havaittiin se, että yksityisellä vakuutusalalla oli johdonmukainen pyrkimys ansioeläkejärjestelmän rahoituksellisen kestävyyden vaalimiseen. Vakuutusala vastusti poikkeamia työeläkkeiden rahoituksen pitkän aikavälin suunnitelmasta. Tällaiset poikkeamat syntyivät talouden suhdanteista tai työmarkkinaneuvotteluissa tehdyistä kompromisseista. Eläketurvakeskuksen, Työeläkelaitosten liiton, tai Vakuutusyhtiöiden keskusliiton esittämät korjaavat näkemykset olivat usein yhteneväisiä. Tutkimuksesta voi havaita sen , että vakuutusala pyrki Suomessa varmistamaan yksityisen sosiaalivakuutusten hoitomallin jatkuvuuden. Aihetta käsiteltiin koko tutkimuksen kattaman ajan kannanotoissa ja diskurssissa korostaen yksityisen toimeenpanon etuja ja julkisen vaihtoehdon haittoja. Sosialisointikeskustelu oli vilkkaimmillaan sosiaalidemokraattisten hallituskokoonpanojen ollessa vallassa. Suomessa työmarkkinoiden ongelmia ja vanhenevien pitkäaikaistyöttömien sosiaalista turvaa hoidettiin eläkejärjestelmällä, joka oli vastoin vakuutusalan toiveita. Ikääntyneiden työttömien työeläkejärjestelmään aiheuttamien kustannuksien rahoittamiseen ei voitu käyttää vakuutusalan riskienhallinnan tai lääketieteen osaamista, koska työttömyyseläkkeiden taustalla olevat päätökset olivat poliittisia. Suomessa ja Ruotsissa siirryttiin 1990-luvun aikana työeläkejärjestelmän supistamisen aikakaudelle. Tärkeimpänä syynä tähän oli kilpailuvaltion kansantalouden ja budjetin hallinnan vaikeus. Eläkejärjestelmän rahoituksellinen kriisi oli nähtävissä eläköitymisen lisääntyessä ja demografisten ennusteiden osoittaessa, etteivät eläkejärjestelmät olleet pidemmän päälle rahoituksellisesti kestäviä. Tutkimuksessa havaittiin myös se, että eläkejärjestelmiin tehdyt muutokset ovat hitaita, yhteiskunnallisen muutosten ”pakottamia” valintoja. Tämä havainto vahvistaa aikaisempaa tutkimusta siitä, että 1990-luvun ”uuden politiikan” luomisen taustalla oli Suomessa ja Ruotsissa useita pitkään vaikuttaneita syitä. Tutkimuksessa löydetty ulkoinen shokki on institutionalisoituneiden käytäntöjen ja toimijoiden rooleihin liittyvä yllätyksellisyys. Valtiovarainministeriö teki oman hallinnonalansa ulkopuolisia aloitteita. Tutkimus paljastaa eläkkeiden kehityksessä tapahtuneen muutoksen. Työmarkkinoilla keskitetty sopiminen on muuttunut ja eläkeiästä ja muista eduista neuvotteleminen yhdessä palkankorotusten kanssa on vaikeutunut. Eduskunta on luovuttanut lisää eläkepolitiikkaan liittyvää valtaa poliittisesta vastuusta vapaalle virkamieskoneistolle ja institutionaalista epämääräisyyttä ei ole korjattu. Eduskunta voi pyrkiä työeläkkeisiin liittyvän poliittisen vallan kasvattamiseen. Muuten korporatistinen toimintamalli jatkuu nykyisellään tai yksityiset markkinat saavat entistä suuremman roolin lisääntyneen kilpailun avulla.
-
(2019)Tutkimus käsittelee yksityisten alojen työeläkejärjestelmän institutionaalista muutosta ja kehitystyötä Suomessa ja Ruotsissa vuosina 1980–1996. Pohjoismaiset hyvinvointivaltiot ovat siirtäneet painopistettä universalistisista, asumiseen perustuvista sosiaalisista oikeuksista palkkatyöhön perustuviin etuihin, joista eläkejärjestelmä on tärkein. Kiinnostuksen kohteena on yksityinen vakuutusala, joka hallinnoi eläkepääomia ja hoitaa keskeiset sosiaalivakuutukset. Vakuutusala pyrkii vaikuttamaan Sosiaali- ja terveysministeriön, Eläketurvakeskuksen ja työmarkkinajärjestöjen laatimiin muutosehdotuksiin, joista eduskunta lopulta päättää. Ruotsissa eläkeuudistusten valmistelu tehdään parlamentaarisena työnä. Tutkimuksessa arvioidaan sitä, millaista ansioeläkejärjestelmää Suomessa rakennettiin, mikä rooli vakuutusalalla oli hyvinvointivaltion menojen supistamisessa 1990-luvun alussa ja oliko yksityisellä hallintomallilla vaikutusta siihen, että Suomen ja Ruotsin eläkereformit 1990-luvun alussa toteutettiin eri tavoin. Tutkimuksessa käytetään historiallisen institutionalismin teoriaa. Historiallinen selitys ja institutionaalinen muutosta vastustava ympäristö ovat eläkejärjestelmiä voimakkaasti ohjaavia tekijöitä. Paul Piersonin tutkimus hyvinvointivaltion leikkauksista 1990-luvulla on merkittävässä asemassa historiallisen institutionalismin teoriassa, jossa politiikka ohjaa vallankäyttöä ja mahdollistaa sosiaalivakuutusten lakiuudistukset. Globaalin kilpailuvaltion eläkejärjestelmän tavoitteet poikkeavat keynesiläisen politiikan luomista sosiaaliturvajärjestelmistä. Politiikkateorioiden mukaan korporatismilla työeläkejärjestelmissä on polkuriippuvuutta vahvistava toimintatapa, joka suojelee hyvinvointivaltion valmiita rakenteita. Tutkimuksessa selitetään polkuriippuvuuden mekanismia, jolla Suomen 1990-luvun alun eläkeuudistukset toteutettiin. Tämän tutkimuksen aineistona ovat Vakuutussanomat-lehden 147 numeroa vuosilta 1980–1996. Lehti oli vakuutusalan merkittävin aikakauslehti, jonka toimituskunta koostui vahinko-, henki- ja eläkevakuutusyhtiöiden ja kunnallisten eläkevakuuttajien asiantuntijoista. Toinen pääaineisto tutkimuksessa ovat lainsäädäntöasiakirjat niistä hallituksen esityksistä vuosilta 1980–1996, jotka käsittelevät yksityisten alojen työeläkejärjestelmään toteutettavia muutoksia. Tutkimuksen menetelmä on teoriaohjaavasti toteutettu sisällönanalyysi. Aineistoa käsiteltiin luokittelemalla ja analysoimalla sitä eläkkeiden avoimelle koordinaatiolle asetettujen kolmen funktion avulla: eläkkeiden riittävyyden, eläkejärjestelmien rahoituksen kestävyyden ja eläkejärjestelmien nykyaikaistamista koskevien funktioiden avulla. Ensimmäisen funktion näkökulma on sosiaalipoliittinen, toisen talouspoliittinen ja kolmannen modernisoinnin näkökulma. Aineiston tulkinnassa hyödynnetään teoriasta ja aikaisemmasta tutkimuksesta johdettuja käsitteitä. Työeläkkeiden muutoksia koskevat havainnot kvantifioitiin edellä mainittujen funktioiden lisäksi 15 alaluokalla, joiden perusteella valittiin kuusi eniten havaintoja saanutta aihealuetta. Nämä aiheet on tutkimuksessa käsitelty mahdollisimman tarkasti. Tutkimuksen tuloksena havaittiin se, että yksityisellä vakuutusalalla oli johdonmukainen pyrkimys ansioeläkejärjestelmän rahoituksellisen kestävyyden vaalimiseen. Vakuutusala vastusti poikkeamia työeläkkeiden rahoituksen pitkän aikavälin suunnitelmasta. Tällaiset poikkeamat syntyivät talouden suhdanteista tai työmarkkinaneuvotteluissa tehdyistä kompromisseista. Eläketurvakeskuksen, Työeläkelaitosten liiton, tai Vakuutusyhtiöiden keskusliiton esittämät korjaavat näkemykset olivat usein yhteneväisiä. Tutkimuksesta voi havaita sen , että vakuutusala pyrki Suomessa varmistamaan yksityisen sosiaalivakuutusten hoitomallin jatkuvuuden. Aihetta käsiteltiin koko tutkimuksen kattaman ajan kannanotoissa ja diskurssissa korostaen yksityisen toimeenpanon etuja ja julkisen vaihtoehdon haittoja. Sosialisointikeskustelu oli vilkkaimmillaan sosiaalidemokraattisten hallituskokoonpanojen ollessa vallassa. Suomessa työmarkkinoiden ongelmia ja vanhenevien pitkäaikaistyöttömien sosiaalista turvaa hoidettiin eläkejärjestelmällä, joka oli vastoin vakuutusalan toiveita. Ikääntyneiden työttömien työeläkejärjestelmään aiheuttamien kustannuksien rahoittamiseen ei voitu käyttää vakuutusalan riskienhallinnan tai lääketieteen osaamista, koska työttömyyseläkkeiden taustalla olevat päätökset olivat poliittisia. Suomessa ja Ruotsissa siirryttiin 1990-luvun aikana työeläkejärjestelmän supistamisen aikakaudelle. Tärkeimpänä syynä tähän oli kilpailuvaltion kansantalouden ja budjetin hallinnan vaikeus. Eläkejärjestelmän rahoituksellinen kriisi oli nähtävissä eläköitymisen lisääntyessä ja demografisten ennusteiden osoittaessa, etteivät eläkejärjestelmät olleet pidemmän päälle rahoituksellisesti kestäviä. Tutkimuksessa havaittiin myös se, että eläkejärjestelmiin tehdyt muutokset ovat hitaita, yhteiskunnallisen muutosten ”pakottamia” valintoja. Tämä havainto vahvistaa aikaisempaa tutkimusta siitä, että 1990-luvun ”uuden politiikan” luomisen taustalla oli Suomessa ja Ruotsissa useita pitkään vaikuttaneita syitä. Tutkimuksessa löydetty ulkoinen shokki on institutionalisoituneiden käytäntöjen ja toimijoiden rooleihin liittyvä yllätyksellisyys. Valtiovarainministeriö teki oman hallinnonalansa ulkopuolisia aloitteita. Tutkimus paljastaa eläkkeiden kehityksessä tapahtuneen muutoksen. Työmarkkinoilla keskitetty sopiminen on muuttunut ja eläkeiästä ja muista eduista neuvotteleminen yhdessä palkankorotusten kanssa on vaikeutunut. Eduskunta on luovuttanut lisää eläkepolitiikkaan liittyvää valtaa poliittisesta vastuusta vapaalle virkamieskoneistolle ja institutionaalista epämääräisyyttä ei ole korjattu. Eduskunta voi pyrkiä työeläkkeisiin liittyvän poliittisen vallan kasvattamiseen. Muuten korporatistinen toimintamalli jatkuu nykyisellään tai yksityiset markkinat saavat entistä suuremman roolin lisääntyneen kilpailun avulla.
-
(2017)Tässä tutkimuksessa tarkastelen poroelinkeinon ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sitä miten tieto vaikuttaa illmastonmuutoksen ymmärtämiseen ja sitä kautta siihen sopeutumiseen. Tutkielmassani kestävät käytännöt korostuvat kun esimerkiksi maankäyttöä suunnitellaan ilmastonmuutoksen kontekstissa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että ilmastonmuutos uhkaa varsinkin pohjoisia alueita. Lisäksi poroelinkeinon sopeutumismahdollisuudet ovat riippuvaisia monesta muuttujasta. Poroelinkeino sopeutuu ilmastonmuutokseen, jos se on mahdollisimman häiriöttömässä tilassa, mutta sen sopeutumista hankaloittavat muun muassa suurpedot ja muu maankäyttö. Keräsin tutkimusaineistoni haastatteluista, työpajatyöskentelystä ja Poroparlamentista. Aloitin haastattelut helmikuussa 2016 ja haastattelin yhteensä 10 henkilöä. Haastattelin Tunturi-Lapin ympäristöhallintaan osallistuvien organisaatioiden edustajia. Haastateltavia oli Ympäristöministeriöstä, Maa- ja metsätalousministeriöstä Paliskuntain yhdistyksestä ja Saamelaiskäräjiltä. Aineistoa on kertynyt lisäksi työpajakeskusteluista ja Poroparlamentin esitelmistä. Tarkastelen tutkimuksessani, miten tärkeää on toisten toimijoiden ymmärtäminen kestävän toiminnan takaamiseksi. Eri toimijat kohtaavat samojakin uhkia aina kuitenkin itsenäisinä systeemeinä, mutta systeemien vaikuttaessa toinen toisiinsa, olisi ymmärrettävä näitä eri tapoja kohdata esimerkiksi muutoksia ympäristössä. Siksi maankäytön suunnittelussa tiedon merkitys korostuu alueella, jossa maankäytölle on toisistaan poikkeavia intressejä. Kysynkin, miten eri organisaatioiden edustajat puhuvat kestävyydestä ilmastonmuutoksen kontekstissa. Tiedon epävarmuus ja ajan merkitys korostuvat ympäristöpäätöksenteossa Lapissa. Tutkimuksessani päädytään johtopäätökseen, että erilaisilla tiedoilla on merkitystä ilmastonmuutoksen ymmärtämisessä. Ilmastonmuutos näyttäytyy tietojen yhdistämisen mahdollistajana. Luonnon merkitys Lapille on olennainen osa lappilaista imagoa. Luonnon merkitys lappilaisten hyvinvoinnin, taloudellisen, mutta myös kulttuurisen kestävyyden ylläpitäjänä tulee ilmi niissä keskusteluissa, joita kävin eri organisaatioiden edustajien kanssa. Tutkielma herättää kysymyksen siitä, miten luontoarvot turvataan kiihtyvässä kilvassa luonnonresursseista. Minkälaiset ovat poroelinkeinon mahdollisuudet jatkaa olemassaoloaan muuttuvassa ympäristössä ja miten eri toimijat voisivat ymmärtää toisiaan, myös luontoa paremmin ja säilyttää itsensä tulevaisuudessa?
-
(2015)In my thesis I explore the user experience in a new clothing-related service that is based on lending. The study is based on the users’ experiences of a clothing lending service called Vaatelainaamo. I have used a qualitative research method. The data was collected by personal interviews that followed the form of theme interviews. The data is analyzed according to the themes and research literature addressing product-service system, shopping, emotional and symbolical meanings of clothing as well as sustainable consumption. The purpose of the themes is to explore the experiences and the preconditions for adapting new clothing-related product-system services. In addition the purpose is to understand the meaning of clothing as material possessions and the challenges consumers face in the field of sustainable clothing consumption. The findings of the study indicate that lending clothing represents sustainable way of clothing consumption. Attributes most contributing to positive perceptions of the service is the available assortment of clothing and the social aspect of the service. In order to gain user satisfaction, the assortment of clothing is to meet the size and style requirements of the user. In addition the ease use of the service including the store location, opening hours and the easy maintenance of the clothing were found to be the main factors contributing to the user satisfaction. In my study, the importance of owning clothing is determined through the functional and symbolical meanings of the clothing. The functionality is mainly experienced through the ease of use and functionality of the clothing in everyday life. Quality, good fit and attachment, which is formed through use, were found to be the main contributors for functionality. The importance of owning clothing is restricted to basic and trustworthy clothing as well as to meaningful clothing that represented certain memories. However, the desire for variation, which is experienced through clothing, is hard to fulfill with the basic and functional clothing. Lending is found to be a good way to satisfy the desire for variation without attachment to material possessions. According to the study sustainable ways to consume clothing is seen as a trivial matter. Consumers have different practices in order to attain sustainability including decreasing consumption, saving and investing in quality. Overall the interviewees’ experience that lending clothing is an effective way to question the consumption practices and the real needs related to clothing. Lending service is also found to have an educational feature, as the users’ knowledge of Finnish designers, quality and maintenance of clothing is cultivated through the use of the service.
-
(2016)Tutkimuksessa tarkastellaan valtioneuvoston 12.2.2015 hyväksymää Suomen kansallista metsäohjelmaa “Kansallinen met-sästrategia 2025” Metsästrategian vuoteen 2050 tähtäävä visio on: “Metsien kestävä hoito ja käyttö on kasvavan hyvinvoinnin läh-de”. Metsästrategian tavoitteena on voimakas puuntuotannon lisääminen ja samanaikaisesti toimien ekologinen kestävyys on asetettu edellytykseksi puuntuotannon lisäämiselle. Lisäksi vision mukaisen metsistä saatavan hyvinvoinnin kasvattamisen to-detaan olevan riippuvainen metsän eri käyttötarpeiden yhteensovittamisesta. Metsien käytön ekologisen ja sosiaalisen kes-tävyyden edistämisen voidaan siis käsittää olevan metsästrategiassa yhtäläisiä tavoitteita metsien taloudellisesti kestävän käytön kanssa. Tutkimuksessa tarkastellaan strategian puuntuotannollisten tavoitteiden kestävyyttä, kestävyysajattelun kehittymistä, painottuen taloudellisen ja ekologisen kestävyyden tarkasteluun, sekä ajattelun siirtymistä käytäntöön. Kirjallisuuskatsauksessa lähdetään liikkeelle strategian tavoitteiden mukaisen puuntuotannon lisäämisen vaikutuksista. Ensinnäkin tarkastellaan, mihin tekijöihin puuntuotannolliset tavoitteet perustuvat, odotetun kysynnän ja hakkuumahdollisuuksien valossa. Toiseksi, tarkastellaan voidaanko puuntuotantoa lisäämällä saavuttaa suunniteltuja ilmastohyötyjä ja kolmanneksi, tarkastellaan puuntuotannon lisäämisen vaikutuksia metsäluonnon monimuotoisuuteen. Toisessa osassa tutkimusta tarkastellaan ensin kuinka kestävyys ymmärretään kirjallisuudessa ja toisaalta, kuinka kestävyyden mittarit on määritelty strategiassa. Toiseksi, esitettyjen mittareiden perusteella arvioidaan metsästrategian strategisten hankkeiden kohdistumista kestävyyden eri osa-alueisiin sekä tarkastellaan erikseen puuntuotannon lisäämiseen ja metsien monimuotoisuuden turvaamiseen tähtääviä hankkeita. Lopulta, tarkastellaan valtion tukien kohdistumisen suhteellista ja absoluuttista muutosta puun tuotannossa sekä metsien monimuotoisuuden turvaamisessa Historiallisesti Suomen metsien kestävää käyttöä on ohjannut ajatus puuntuotannollisesta kestävyydestä ja kuutiomäärän maksimoinnista metsätalouden kannattavuuden mittareina. Suurimman yhteiskunnallisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi tulisi kannattavuuden tarkastelussa kuitenkin taloustieteen mukaisesti kiinnittää huomiota taloudellisiin suureisiin, kuten hintaan, kustannuksiin ja korkokantaan. Tarkasteluun tulisi metsien käytön osalta sisällyttää myös metsien markkinattomat hyödyt, kuten metsäluonnon monimuotoisuus ja metsien hiilinielut sekä muut metsien käyttöön liittyvät arvostukset. Strategian kestävyysajattelu on tässä mielessä kehittynyt edeltäjiinsä nähden, sillä se tunnistaa kilpailulliset markkinat, joilla markkinoita tasapainotetaan kohdistamalla julkinen ohjaus markkinattomiin julkishyödykkeisiin, edellytyksenä metsätalouden kannattavuudelle. Toisaalta, puun tuotannon maksimointi nähdään edelleen tärkeänä tekijänä kansantalouden kannattavuuden mittaamisessa. Tämä aiheuttaa jo lähtökohtaisesti sen tilanteen, että puuvarojen optimaalista käyttöä arvioitaessa sivuutetaan muut kuin puuntuotannolliset hyödyt. Lisäksi ajatus siitä, ettei puuntuotannon kansantaloudellinen kannattavuus vastaa sen yksityistaloudellista kannattavuutta, aiheuttaa tilanteen jossa kilpailullisiin markkinoihin voidaan puuttua muuten kuin taloustieteellisin perustein. Puuntuotannon maksimoiminen kansantaloudellisen kestävyyden mittarina ei siis edistä kilpailullisten markkinoiden syntymistä tai yksityismetsätalouden kannattavuutta. Ilmastonäkökulmasta metsien lisääntynyt hyödyntäminen ei vähennä ilmakehän hiilidioksidia halutulla tarkastelujaksolla. Lisäksi toimiin liittyvät epävarmuudet vaarantavat sekä toiminnan taloudellisen että ekologisen kestävyyden. Monimuotoisuudelle lisään-tyvien hakkuiden todetaan metsästrategiassa edustavan uhkatekijää. Esitetyt toimenpiteet eivät kuitenkaan edistä metsäluonnon monimuotoisuuden tilan kehittymistä ainakaan lähivuosina ja strategiassa suuri painoarvo laitetaankin METSO-suojeluohjelman onnistumiselle. Kokonaisuudessaan metsästrategian toimenpiteet kohdistuvat 2020-luvulle, joten sen vaikutuksia puun tuotannon lisäämiseen tai monimuotoisuuden tilan parantamiseen ei voida vielä arvioida. Suurin merkitys on tällöin valtion tuilla, jotka puuntuotannon osalta ovat laskeneet 25 %, talousmetsien luonnonhoidon osalta 61 % ja suojelun osalta 65 % vuoden 2010 tasosta. Valtion tukipolitiikassa ei tällä hetkellä näy strategian ajatus metsien
-
(2017)Traditional Finnish hand knitted woolen socks are usually very similar in construction: they all have the same reinforced flap heel. Today, when sharing of knitting instructions and ideas with other enthusiasts is easier than ever, thanks to social media, there are countless alternatives for knitting the heel. Using a reinforced knit doesn’t seem to be so important anymore. In this study four different knit structures usually found in woolen socks heel are compared on abrasion and pilling resistance. Also, the effect of the fiber content and price of the yarn in abrasion and pilling resistance is compared. Three reinforced knits were compared to plain stockinette knit; traditional reinforced knit, Eye of Partridge knit and two-colored pinstripe knit. Three different wool blend yarns were compared to 100 % wool. Two of the wool blends were similar in fiber content (75 % wool, 25 % polyamide), but very different in price. Two similar samples were knitted in all four knit structures with all four yarns. Samples were rubbed with martindale-device until a hole occurred. Weight loss and pilling of the samples were measured every 20 rubs. Reinforced knits were compared to stockinette knit and wool blends to 100 % wool. The two polyamide-wool blends were compared to each other to investigate if the price of the yarn effected on its quality. The study showed that the reinforced knits weight loss percentage was smaller than stockinette knits, but that they were less resistant to pilling. Hole occurred first in the Eye of the Partridge knit and last in the traditional reinforced knit. Polyamide-wool blends were considerably more resistant to weight loss and breaking than 100 % wool but less resistant to pilling. Nettle-wool blend was more resistant to weight loss than 100 % wool, but less resistant to breaking and pilling. Of the two polyamide-wool blends the more expensive yarn lasted 15 % longer before breaking than the cheaper yarn. It also was more resistant to weight loss and pilling, As a conclusion, the fiber content is more important to abrasion and pilling resistance than the knit structure. To achieve a long life-cycle for machine washable polyamide-wool blend socks it is more important to consider other factors than the knit structure of the heel. Those factors could be for example appearance and fit, or any other factor that makes the product more significant to its user.
-
(2010)The location and location guidance of shopping centers has been under much public discussion in Finland in the recent years. The Ministry of the Environment has expressed concern over the sustainability of ‘out-of-town’ shopping centers. Shopping centers outside the urban form are seen to cause more traffic, thus contributing to climate change by increasing carbon dioxide emissions. The sustainability of urban form has been researched in several studies and factors like urban density, public transport and a comfortable living environment were found to be the most important. This study presents the views of Finnish shopping center stakeholders on the sustainability of shopping center locations. These views were gathered using focus groups. Stakeholders included managers, consultants, investors, developers, architects and tenants of shopping centers and public sector actors dealing with shopping industry. As one theme in the discussions, participants were asked to present their views on the sustainability of shopping centers’ current locations. The study is part of the Aalto University of Technology KOKKKA project, which has its main focus upon shopping centers and sustainability. Shopping centers were seen to affect sustainability mainly through their location. A sustainable location was thought of as one that involved locating in an economically successful place, inside the urban form. A sustainable location was also easily accessible, with good access via public transport and the shopping center also had to create comfortable living environment in its surroundings. The views of the focus groups participants are similar to the views in sustainable urban structure theories and, inter alia, Finland’s national sustainable development strategy.
-
(2020)Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden lyhyet käyttöiät ja korjauspalveluiden kalleus ovat johtaneet siihen, että suuria määriä käyttökelpoisia laitteita päätyy jätteeksi. Nykypäivänä kuluttajat ovat halukkaita huomioimaan tavaroiden kestävyyden osana ostopäätöstä sekä korjaamaan rikki menneet tavarat. Tämä vähentäisi sähkö- ja elektroniikkajätteen määrän muodostumista ja olisi muutenkin kestävyysperiaatteen ja kiertotalouden tavoitteiden mukaista. Ongelmana kuitenkin on korjauspalveluiden ja varaosien kalleus ja heikko saatavuus. Tavaramerkin haltijat voivat yksinoikeuksillaan rajoittaa erityisesti valtuuttamattomien korjaajien ja käytettyjen tavaroiden jälleenmyyjien mahdollisuuksia viitata heidän tavaramerkkeihinsä tai muuttaa tavaramerkeillä varustettuja tavaroita. Tutkielmassa keskitytään selvittämään, onko kestävyyden ja kiertotalouden näkökulmilla vaikutusta EU-oikeudelliseen tulkintaan tavaramerkin sallitusta käytöstä. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti valtuuttamattomat korjaajat ja jälleenmyyjät eli tavaramerkin haltijan jakeluverkoston ulkopuoliset toimijat. Tutkielmassa havaitaan, ettei kestävyyttä ole määritelty EU:n perussopimuksissa ja että kiertotaloutta on käsitelty vain soft law -sääntelyssä. Tämän takia kestävyydellä ja kiertotaloudella ei ole samanlaista velvoittavuutta ja oikeuslähdearvoa EU-oikeudessa kuin vapaalla liikkuvuudella. Kestävyyden ja kiertotalouden merkitys on kuitenkin kasvanut ajan saatossa ja niiden pohjalta on luotu sekundaarilainsäädäntöä. Tavaramerkin haltijalla on oikeus kieltää muita käyttämästä tavaramerkkiään elinkeinotoiminnassa. Kielto-oikeuden poikkeuksina ovat muun muassa tavaramerkkiin viittaaminen tai tavaramerkkioikeuksien sammuminen. Vaikka tavaramerkin haltijan kielto-oikeuksia onkin rajoitettu, poikkeuksia tulkitaan helposti suppeasti. Tavaramerkin mahdollisia loukkaustilanteita arvioitaessa tavaramerkin haltijan intressit menevät usein muiden intressien edelle. Tällöin kestävyysperiaatteen ja kiertotalouden sisällyttäminen tavaramerkkisääntelyyn voisi edistää eri intressien tasapainottamista. Lisäksi näiden avulla oikeuskäytännössä voitaisiin paremmin huomioida ratkaisujen ympäristövaikutuksia. Kestävyyttä, kiertotaloutta ja tavaramerkkioikeutta on toistaiseksi käsitelty erillisinä ilmiöinä, eikä tässä tutkielmassa löydetty yksinkertaista keinoa sisällyttää kestävyyden ja kiertotalouden näkökulmia tavaramerkkisääntelyyn. Lisäksi huomataan, että teollis- ja tekijänoikeuksista on perusoikeutena säännelty velvoittavammin kuin kestävyydestä. Eri oikeuksien punnintatilanteessa tavaramerkit voisivat siis saada etusijan kestävyyteen nähden. Tavaramerkin yksinoikeuksien yleistä rajoittamista ei myöskään suositella, vaikka yksinoikeuksien rajoittaminen voisi lisätä korjaajien mahdollisuuksia käyttää tavaramerkkiä. Tällä voisi kuitenkin olla haitallisia seurauksia, kuten tuoteväärennösten määrän kasvu. Tutkielmassa tunnistetaan tarve tarkastella myös muita korjaustoimintaan ja käytetyn elektroniikan jälleenmyyntiin vaikuttavia seikkoja, kuten muita immateriaalioikeuksia ja kuluttajansuojasääntelyä.
Now showing items 1-20 of 70