Browsing by Subject "kestävyysmurros"

Tutkielmassa perehdytään opettajien näkemyksiin kestävän kehityksen ja aktiivisen kansalaisuuden teemoista korkeakouluopetuksessa. Tutkielman näkökulma on yhteiskuntapoliittinen, mikä tarkoittaa sitä, että kestävän kehityksen ja kansalaisuuden opettaminen nähdään yhteiskunnallisena tavoitteena, jolla pyritään vaikuttamaan kestävään tulevaisuuteen. Tutkielman teoreettiskäsitteellinen viitekehys koostuu kestävän kehityksen ja kansalaisuusopetuksen lähtökohdista sekä transformatiivista oppimista ja opettajan toimijuutta koskevista teorioista. Kansalaisuusopetusta koskevan tutkimuksen taustalla on huoli nuorten poliittisesta aktiivisuudesta, mihin vaikuttaa kasvanut tietoisuus kestävyyshaasteista. Aktiivisen kansalaisuuden tukeminen nähdään keinona vaikuttaa kestävämpään tulevaisuuteen. Transformatiivisen oppimisen teoriaa on esitetty keinona tuottaa yhteiskunnallista muutosta vaikuttamalla oppijoiden arvoihin, asenteisiin ja olemiseen ympäröivässä maailmassa. Aineisto koostuu viidestä yksilöhaastattelusta, joita analysoidaan ankkuroidun tutkimuksen (engl. grounded theory) informoivan sisällönanalyysin keinoin. Haastattelut kerättiin opettajilta, joiden opetuksessa kestävyyden teema on läsnä. Opettajat kuuluvat ansioituneiden opettajien Opettajien akatemiaan, jonka perusteella heidät valittiin haastateltaviksi. Aineistonkeruun tavan tarkoituksena on tietyistä tutkielman teoreettiseen viitekehykseen liittyvistä teemoista keskustelemalla saada tietoa heidän näkemyksistään, kokemuksistaan ja asenteistaan tutkielman aiheisiin liittyen. Tutkielman analyysi tunnistaa kolme kestävän kehityksen opetuksen ulottuvuutta: 1) opettaja tietojen ja taitojen välittäjänä, 2) opetussuunnitelmatyö ja 3) yhteyksien luominen opetuksessa. Aktiivisen kansalaisuuden teema opetuksessa hahmottuu analyysin mukaan kolmen ulottuvuuden kautta: 1) opiskelijoiden toimijuuden tukemisena, 2) opetuksen päämääränä sekä 3) yksittäisen opettajan merkityksenä. Teemoja yhdistäväksi ydinkategoriaksi muodostuu opettajien moninaiset vuorovaikutukselliset roolit kestävän kehityksen ja aktiivisen kansalaisuuden tavoitteessa. Havainto opettajien vuorovaikutuksellisen roolin merkityksestä on yhdenmukainen aiemman tutkimuksen kanssa. Tutkielma osoittaa vuorovaikutuksen merkityksellisen roolin korkeakouluopetuksessa. Analyysi valottaa opettajien vuorovaikutuksellisen roolin korostunutta merkitystä, kun opetus linkittyy kestävän kehityksen ja aktiivisen kansalaisuuden teemoihin. Korkeakouluopetus näyttäytyy yhteiskunnallisen muutoksen ajajana opetuksen tuomien tietojen, taitojen, arvojen ja asenteiden kautta. Korkeakouluinstituutiolla on vastuu tulevaisuuden yhteiskunnan johtajien ja päättäjien koulutuksesta inspiroimalla opiskelijoita osallistumaan aktiivisesti yhteiskunnan toimintaan arvojensa mukaisesti. Tämä korostaa instituution arvopohjan ja eetoksen tärkeyttä sekä opetuksen transformatiivisen potentiaalin merkitystä.

Sustainability transition is a multidisciplinary topic currently researched broadly. The great necessity of sustainability transition is commonly accepted, but the needed changes in different levels of society from political actions to individual behavior are still slow and inefficient. Socio-technic systems as food-, housing- and transportation systems are fundamentally built for facilitating individuals’ wellbeing in everyday life, and thus the everyday life becomes an important arena of sustainability transition. Former research agrees that many factors having different, independent influences on an individuals behavior are making it difficult to promote sustainable behavior. In this research the aim was to study how individuals explain their actions that have an impact on sustainability and investigate the differences in these arguments’ obligatority. This study utilizes qualitative research methods and narrative approach. The research material used in this study contains 73 writings originally collected in 2018 with an open invitation letter by Suomalaisen kirjallisuuden seura (Society of Finnish literature) and Talonpoikaiskulttuurisäätiö (Foundation of peasant culture) as a part of Writings about sustainable development 2018 -writing competition. Some of the writings were sorted out based on their unclearness or artistic form. The remaining 43 writings were analyzed using analysis of narratives. Narrative approach was used due to the format of the research material, but it also brought in the conception of telling as a humane way of constructing and sharing knowledge. The explanations given for the sustainable behavior were divided into ten upper classes, from which three main classes were formed. Main classes were named personal features (feelings, likings, values, health), personal resources (money, time, knowledge and abilities, personal justifications and compensations) and external factors (influence of others, environment). The difference in effect of the given explanations was named obligatority and it ranges on a scale from adaptive to unconditional. The individuals perceive many personal and external factors influencing their actions. The factors can be of differing obligatority and thus the individual sees less or more chances to change their behavior.

Kiertotalous on talousmalli, jossa on siirrytty kestämättömän kulutuksen sijaan materiaalien tehokkaaseen ja kestävään hyödyntämiseen siten, että ne pysyvät kierrossa mahdollisimman pitkään ja turvallisesti. Siirtymä kiertotalouteen vaatii kokonaisvaltaista muutosta koko järjestelmässä ja niissä säännöissä ja käytännöissä, joiden mukaan yhteiskunta toimii. Tämä vaatii muutoksia päätöksenteossa ja ohjauksessa, suunnittelussa, sekä eri toimijoiden, kuten yritysten ja kuluttajien asenteissa ja käyttäytymisessä. Tutkielman tavoitteena on luoda malli kiertotalousilmiöstä ja kuvata siirtymää mallin avulla. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, miten eri toimijat ja toimijaryhmät ovat arvioineet kiertotalousohjelmaa siinä esitettyjen muutoskeinojen näkökulmasta. Mitkä keinot ovat saaneet eniten painoarvoa, ja mitä keinoja on mahdollisesti kritisoitu? Tavoitteena on lisäksi tuottaa kuvaus siitä, ketkä ovat keskeiset toimijat tai toimijaryhmät, jotka ovat käyneet diskurssia kiertotalousohjelmasta tai ketkä on huomioitu ohjelmassa keskeisiksi kiertotalousmurroksen toimijoiksi. Tutkimusaineistona käytin valtioneuvoston julkaisemaa kiertotalousohjelmaa sekä siitä lausuntopalvelun kautta annettuja lausuntoja. Tutkimusmenetelmänä käytin laadullista tutkimusta. Sen avulla on mahdollista tarkastella tutkittavaa ilmiötä perusteellisemmin ja myös käsitteellistää tutkittavaa ilmiötä. Aineiston analyysitapana käytin sisällönanalyysiä. Se soveltui tutkimukseeni, koska keskityin nimenomaan diskurssin sisältöön ja analysoin aineistoa siitä näkökulmasta, mitä sisältö kertoo muutoksen mahdollisuuksista. Myös toimijoiden rooli oli keskeinen, sillä kiertotaloussiirtymä vaatii aktiivista toimijuutta. Toimijoissa korostui valtion, ministeriöiden ja kuntien rooli sekä elinkeinoelämän ja työnantajajärjestöjen toimijat. Hieman yllättäen tiede ja tutkimus sai vähemmän painoarvoa. Useita toimenpiteitä oli kritisoitu konkretian tai resurssien puutteesta. Lisäksi yhteensopivuus muiden tavoitteiden, strategioiden ja kannustimien kanssa aiheuttivat kritiikkiä. Ohjelmaehdotuksen hallintoa koskevat toimenpiteet saivat eniten huomiota lausunnoissa. Tämä viittaa siihen, että ohjauksella katsotaan olevan merkittävä rooli kiertotaloussiirtymässä. Toisaalta myös ekosysteemitoiminta ja tiede ja tutkimus huomioitiin laajalti. Vaikka ohjelmassa ja lausunnoissa oli paljon mainintoja innovaatioista ja tutkimus- ja kehittämistoiminnasta, kiertotaloussiirtymän näkökulmasta molemmat pohjautuivat kuitenkin ennemmin olemassa olevan lineaarisen talousjärjestelmän muokkaamiseen kuin kokonaan uuteen kiertotalouteen siirtymiseen. Tämä korostaa regiimin polkuriippuvuutta.

Tutkielma käsittelee kotieläintuottajien näkemyksiä tuotannon ympäristö- ja ilmastokeskustelusta ja liittyy osaksi maatalouden sosiologiaa sekä yhteiskuntatieteellistä ympäristötutkimusta. Lähtökohtana tutkielmassa on ollut tuottajien toimeentulon ja kannattavuuden haasteiden, sekä ympäristö- ja ilmastovaatimusten vastaamisen ristipaine. Tulevaisuuden haasteena onkin, miten ruokajärjestelmän kestävyyttä tulisi kehittää niin että se koetaan oikeudenmukaiseksi. Tutkielmassa tarkastellaan kotieläintuottajien toimijuutta muutoksessa, sekä tapoja oikeuttaa toimintaansa tilanteessa, jossa kotieläintuotannon kestävyys on kyseenalaistettu. Tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä kotieläintuottajien oikeudenmukaisiksi kokemista tavoista tehdä kestävää maataloutta sekä lisätä ymmärrystä maatalouden merkitysten ja tuottajien roolien rakentumisesta. Tutkielman aineisto koostuu kahdeksasta naudanlihan ja maidon tuottajan haastattelusta. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina Zoomin välityksellä tammi-huhtikuussa 2022. Aineiston analyysi tapahtui aineistolähtöisesti grounded theory -menetelmää hyödyntäen. Analyysin apuvälineenä ja tulkinnan syventämisessä hyödynnetään oikeuttamisteorian näkemyksiä oikeuttamisen maailmoista. Tekninen analyysityö on tehty Atlas.ti -ohjelmalla. Analyysin perusteella kotieläintuottajat vastasivat kannattavuuden ja toimeentulon haasteisiin toimintastrategioilla, jotka tiivistyvät ajatukseen hyvästä yrittäjyydestä. Hyvää yrittäjyyttä edustivat pyrkimys tehokkuuteen, riskien hallinta, ennakointi ja reagointi sekä yrittäjyystaidot. Maataloustuet ja tuottajien asema ruokajärjestelmässä asettuvat kuitenkin ristiriitaisesti yrittäjyyteen nähden. Maatalouden ilmasto- ja ympäristötoimia punnitaan erityisesti kannattavuuden, työllisyyden, maatalouden elinvoimaisuuden, huoltovarmuuden ja viljelyolosuhteiden näkökulmista. Hyvinä tapoina edistää kestävyyttä esiintyy erilaiset kannustimet ja tehokkaat, resursseja säästävät toimet. Myös kotimaista maataloutta pidetään jo lähtökohtaisesti kestävämpänä vaihtoehtona. Naudanlihan ja maidon tuottajien konkreettista merkitystä hiilensidonnassa korostetaan erityisesti nurmiviljelyn, sekä yleisemmin maanomistajuuden näkökulmasta. Maatalouden merkitystä hiilensidonnassa haastaa kuitenkin tuottajien käsitykset ruuantuotannon ensisijaisuudesta. Tulonmuodostuksen logiikka vaikuttaa käsityksiin maatalouden merkityksistä ja tuottajien rooleista. Oikeuttamisteoria havainnollisti tuottajien moraalisten järjestysten ja maatalouden merkitysten rakentumista. Tukijärjestelmän ja maatalouspolitiikan suunta tulevat vaikuttamaan tuottajien rooleihin ja maatalouden merkitysten muotoutumiseen. Tukipolitiikan painopisteen siirtyminen vahvemmin kohti ympäristö- ja ilmastotoimia voikin laajentaa tuottajien rooleja ruoantuottajista esimerkiksi hiilensitojiksi.

Veganism and vegan alternatives to food have attracted increasing consumer interest in recent years. Veganism has been interpreted in previous research as a highly politicized practice, often motivated by animal ethical and environmental reasons, but at the same time hedonistic and healthy meanings have also been found to attract more and more people to try out vegan eating. For my part, I want to shed more light on the factors that contribute to staying in veganism after a dietary transition. The examination happens in the light of practice theory, in terms of meanings, materials and competencies. The practices are social, so I will also look at how the social environment affects veganism and how it is practiced in relation to the practice elements mentioned above. The study uses semi-structured interviews collected from ten people who follow a predominantly vegan diet. The contact details of seven of the participants are from the responses to the Vegan Challenge questionnaire from 2016, and the remaining three participants are acquaintances of the interviewer. The material collected by the interview was analyzed using a theory-guided content analysis method, in which practice theory guides the division and interpretation of the material. The results show that the factors that facilitate the transition to and adherence to a vegan diet have been emphasized in Finland between 2016 and 2021 in terms of materials, competences and meanings. Vegan food is becoming more available and easier to prepare than before, although the price of new vegan products is still relatively high and traditional products are more difficult to prepare. Increasingly emphasized hedonistic meanings are believed to attract to try the diet, but on the other hand, the overemphasis on healthy meanings is seen as a disincentive to transition. Communities of practice and communality support the transition to and adherence to diet, but the social environment also makes it difficult to practice. However, practitioners seek to get along in the midst of an animal food culture by developing social strategies and influencing prevailing meanings.

Kestävyysmurroksella on selkeä tavoite: ilmastonmuutoksen hillintä, luontokadon pysäyttäminen sekä luonnonvarojen liikakäytön ja ympäristön pilaantumisen estäminen. Edellä mainittujen ympäristöongelmien etenevä kiihtyminen viittaa myös siihen, että kestävyysmurroksella tulee olemaan suuri merkitys oikeudellista tutkimusta tulevaisuudessa. Ilmastonmuutos edellyttää vihreää siirtymää edistäviä hankkeita ja päätöksiä. Yksi vihreää siirtymää edistävä hanke on merituulivoimatuotanto, joka otettiin käytännön näkökulmaksi teoreettisen tarkastelun rinnalle. Merituulivoima edellyttää vesilupaa, joka pohjautuu pitkälti viranomaisen suorittamaan lupaharkintaan. Lupaharkinta perustuu intressivertailuun, jonka VL 3:4.1:n 2 kohdan mukaan viranomaisen on myönnettävä hankkeelle vesilupa, jos hankkeesta aiheutuvat hyödyt ovat huomattavia verrattuna siitä koituviin haittoihin. Tutkimuksessa etsitään ratkaisua kolmeen tutkimuskysymykseen: 1) miten merituulivoimahankkeissa huomioon otettavien intressien painotus ja priorisointi toteutetaan ja voidaanko ilmastolliset hyödyt ottaa huomioon intressivertailussa; 2) millainen asema vesilain ja ilmastolain tavoitteilla ja periaatteilla on lupaviranomaisen suorittamassa merituulivoimahanketta koskevassa intressivertailussa; ja 3) miten vesilain mukainen lupajärjestelmä asettuu osaksi kestävyysmurrosta? Tutkielmassa perehdytään lisäksi merialuesuunnitteluun sen merituulivoimaliitännäisyyden takia sekä harkintavaltaan, jota viranomaisen on suoritettava ratkaistessaan lupahakemusta. Tutkimuksessa hyödynnetään pääosin oikeusdogmaattista tutkimusotetta, mutta tutkimuksessa on hyödynnetty myös ympäristöoikeudellisen ratkaisun teoriaa. Tutkimuksen lopussa on myös havaittavissa säädösten välistä lainopillista systematisointia. Tarkastelu osoitti, että hankekohtaisessa tarkastelussa huomioon otettavat intressit pysyvät pitkälti samana, ollen tällöin selkeä poikkeus intressien tapauskohtaisuudesta. Ilmastolliset hyödyt voidaan ottaa osaksi intressivertailua ja niiden asema näyttänee olevan merkittävä. Periaatteiden – erityisesti haittojen minimoinnin periaate – asema intressivertailussa on korostunut. Jopa niin, että sitä voidaan pitää lupapäätöksen pääarkkitehtina. Ilmastolain ja vesilain väliselle suhteelle ei ole vielä löydettävissä aineellisoikeudellista perustetta, mutta tämä muuttunee tulevaisuudessa vesilupa- ja oikeuskäytännön yleistyessä. Näiden tarkastelun perusteella vesilain lupajärjestelmää ei voida pitää täysin kestävyysmurrosta edistävänä, vaikka intressivertailunormin joustavuus mahdollistaa intressien painoarvon muuttumisen. Lupajärjestelmällä ja vesilailla onkin näin ollen vielä kehittymisen varaa.

Education for sustainability has come to be seen as an important part of achieving the sustainability goals, also in universities. However, the challenge for sustainability education is that sustainability is an ever-changing and highly complex concept. One theoretical approach for studying the learning of such complex concepts and phenomena is the conceptual change research tradition. The theory of conceptual change stems from the constructivist approach to learning, according to which learning takes place by modifying and completing existing knowledge structures. Sometimes these prior knowledge structures of the learner conflict with scientific knowledge, and in order to reach a new understanding, the learner has to change and reorganize their existing conceptions. With a new conception comes a whole new way of understanding a phenomenon, as related concepts take on new meanings. The process described above is called conceptual change. This thesis studied what kind of conceptions university students had about sustainability before the University of Helsinki's Sustainability Course (SUST-001, 3 cr) in autumn 2021, and how these conceptions had changed after the course. In addition, we investigated whether there were differences between students in human and natural science-oriented disciplines in the above-mentioned aspects. Conceptions were investigated using a baseline and endline measurement design. The study sample was students enrolled in a sustainability course at the University of Helsinki (N = 109). The data was analyzed both qualitatively and quantitatively. Based on the results, the students' perceptions were quite narrow at the beginning of the course, although the responses showed that most students came to the course with some prior knowledge of sustainability. In addition, three narrow conceptions similar to misconceptions of the conceptual change were identified from the initial survey: ecology-limited, anthropocentric and weak sustainability conceptions. In the final measurement, students' perceptions of sustainability improved and, in particular, students' understanding of the different dimensions of sustainability, the interlinkages between them and the complex nature of sustainability in general increased. About half of the narrow conceptions also changed, although the anthropocentric conception was slightly more persistent. In the cross-disciplinary analysis, attention was drawn to the tendency of students in natural science-oriented disciplines to change their narrow view in comparison to students in human science-oriented disciplines. Based on the results, the Sustainability course can be seen as successful in teaching many of the key contents of the concept of sustainability. There were also indications of conceptual change. However, there is a need to further develop the course and to integrate sustainability more broadly into the different educational programs. Furthermore, it is very important to continue to study the success of this integration and of sustainability education also in the future.