Browsing by Subject "kieli-identiteetti"
Now showing items 1-18 of 18
-
Le droit à la langue - Le point de vue des Corses sur la politique linguistique de la langue corse (2018)Tämä tutkielma käsittelee korsikan kieleen liittyvää kielipolitiikkaa kahdelta kannalta: ensinnäkin tarkoituksena on selvittää, mitä mieltä korsikalaiset ovat Ranskan valtiollisen tason kielipolitiikasta korsikan kieltä kohtaan. Tämän lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan Korsikan omaa kielipolitiikkaa suhteessa Ranskan valtioon. Keskeiset kysymykset liittyvät olennaisesti myös korsikalaisten kieli-identiteettiin sekä heidän kokemuksiinsa nykyisestä kielitilanteesta. Lopuksi tarkastellaan myös kielen rahoitusta. Korpuksena on neljä haastattelua sekä kaksi korsikan kielen kielipolitiikkaan ja sen rahoitukseen liittyvää dokumenttia. Haastateltavat ovat korsikalaisia poliitikkoja, yliopisto-opettajia tai he ovat muuten mukana Korsikan kielipolitiikassa. Dokumenteista ensimmäinen on vuoteen 2020 ulottuva sopimus Ranskan valtion ja Korsikan paikallishallinnon välillä toimeenpantavista kieleen liittyvistä tehtävistä ja niiden rahoituksesta. Toinen dokumentti on paikallishallinnon laatima kielipoliittinen toimintasuunnitelma vuosille 2015–2020. Tutkimuksen teoriatausta koostuu kielipolitiikan peruskäsitteistä muun muassa Chaudensonin, Boyer’n ja Calvet’n mukaan. Teoriaosuudessa käydään läpi tarkemmin myös Ranskan kielipolitiikan ominaispiirteitä sekä korsikan kielen ja paikallisen kielitilanteen kehitystä. Tutkimusmenetelmänä on haastattelu: puolet haastatteluista on tehty suoraan kirjallisina, loput on litteroitu sanatarkasti, jotta vastauksia voidaan verrata keskenään. Haastatteluista saatujen vastausten sisältöä analysoidaan myös suhteessa kahteen yllämainittuun dokumenttiin. Korsikan kieli näyttää olevan iso osa korsikalaisten identiteettiä, heillä on vahva halu käyttää kieltään ja sen koetaan olevan tärkeä osa kulttuuriperintöä. Haastattelut tukevat suurelta osin sitä käsitystä, jonka monet tutkijat, kuten esimerkiksi Arrighi, Blackwood, Quenot ja Noer, ovat esittäneet korsikan kielen tilanteesta ja asemasta yhteiskunnassa. Kielen tila ja status ovat parantuneet viime vuosikymmenten aikana ja sen käyttö ammatillisessa yhteydessä on lisääntynyt. Kieltä opetetaan kaikilla koulutusasteilla ja myös aikuiskoulutukseen on panostettu. Korsikalaisten huolena on kuitenkin, että Ranskan hallitus pitää korsikan kieltä ainoastaan koulukielenä, jonka kehitystä ei tarvitse tukea muulla tavoin. Korsikan kieli on vahvasti läsnä yhteiskunnassa, vaikka sen siirtyminen seuraavalle sukupolvelle perheensisäisesti onkin vähentynyt merkittävästi. Paikalliset ovatkin huolissaan kielen tulevaisuudesta ja sen mahdollisesta kuolemasta, mikäli valtio ja Korsikan paikallishallinto eivät saa sovittua riittävistä toimenpiteistä. Tällä hetkellä korsikan kielen valtionrahoitus on noin yhdeksän miljoonaa euroa vuodessa, ja Korsikan paikallishallinto rahoittaa sitä samalla summalla. Ranskan kansallisen tason kielipolitiikka saa kovaa kritiikkiä, ja hallitusta moititaan siitä, ettei se noudata erinäisiä kansainvälisiä vähemmistökieliä suojelevia sopimuksia. Vastaukset heijastavat esimerkiksi Sibillen esiintuomaa käsitystä Ranskasta ääritasavaltalaisena ja vallan keskittymisen maana, joka haluaa demokratian ja tasa-arvon nimissä rajoittaa monikulttuurisuutta ja -kielisyyttä sekä kääntyä sisäänpäin. Korsikalaiset haluaisivat muokata ranskalaisten yhteiskunnallista mentaliteettia avoimempaan suuntaan ja vaativatkin ranskan ja korsikan kielten tasa-arvoa, la co-officialité, eli että ne ovat juridisesti yhtä valideja kaikissa julkisissa tilanteissa. Tämä mahdollistaisi korsikalaisten mielestä kansalaisoikeuksien suojelun, korsikan kielen säilyttämisen ja sen positiivisen kehityksen. Näin ollen voidaan sanoa, että korsikalaiset ovat tyytymättömiä nykyiseen kielitilanteeseen ja heidän pääasialliset vaatimuksensa liittyvät korsikan kielen arvostuksen lisäämiseen ja sen takaamiseen, että he voivat käyttää sitä vapaasti nyt ja tulevaisuudessa, sekä yksityisissä että julkisissa tilanteissa.
-
Le droit à la langue : Le point de vue des Corses sur la politique linguistique de la langue corse (2018)Tämä tutkielma käsittelee korsikan kieleen liittyvää kielipolitiikkaa kahdelta kannalta: ensinnäkin tarkoituksena on selvittää, mitä mieltä korsikalaiset ovat Ranskan valtiollisen tason kielipolitiikasta korsikan kieltä kohtaan. Tämän lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan Korsikan omaa kielipolitiikkaa suhteessa Ranskan valtioon. Keskeiset kysymykset liittyvät olennaisesti myös korsikalaisten kieli-identiteettiin sekä heidän kokemuksiinsa nykyisestä kielitilanteesta. Lopuksi tarkastellaan myös kielen rahoitusta. Korpuksena on neljä haastattelua sekä kaksi korsikan kielen kielipolitiikkaan ja sen rahoitukseen liittyvää dokumenttia. Haastateltavat ovat korsikalaisia poliitikkoja, yliopisto-opettajia tai he ovat muuten mukana Korsikan kielipolitiikassa. Dokumenteista ensimmäinen on vuoteen 2020 ulottuva sopimus Ranskan valtion ja Korsikan paikallishallinnon välillä toimeenpantavista kieleen liittyvistä tehtävistä ja niiden rahoituksesta. Toinen dokumentti on paikallishallinnon laatima kielipoliittinen toimintasuunnitelma vuosille 2015–2020. Tutkimuksen teoriatausta koostuu kielipolitiikan peruskäsitteistä muun muassa Chaudensonin, Boyer’n ja Calvet’n mukaan. Teoriaosuudessa käydään läpi tarkemmin myös Ranskan kielipolitiikan ominaispiirteitä sekä korsikan kielen ja paikallisen kielitilanteen kehitystä. Tutkimusmenetelmänä on haastattelu: puolet haastatteluista on tehty suoraan kirjallisina, loput on litteroitu sanatarkasti, jotta vastauksia voidaan verrata keskenään. Haastatteluista saatujen vastausten sisältöä analysoidaan myös suhteessa kahteen yllämainittuun dokumenttiin. Korsikan kieli näyttää olevan iso osa korsikalaisten identiteettiä, heillä on vahva halu käyttää kieltään ja sen koetaan olevan tärkeä osa kulttuuriperintöä. Haastattelut tukevat suurelta osin sitä käsitystä, jonka monet tutkijat, kuten esimerkiksi Arrighi, Blackwood, Quenot ja Noer, ovat esittäneet korsikan kielen tilanteesta ja asemasta yhteiskunnassa. Kielen tila ja status ovat parantuneet viime vuosikymmenten aikana ja sen käyttö ammatillisessa yhteydessä on lisääntynyt. Kieltä opetetaan kaikilla koulutusasteilla ja myös aikuiskoulutukseen on panostettu. Korsikalaisten huolena on kuitenkin, että Ranskan hallitus pitää korsikan kieltä ainoastaan koulukielenä, jonka kehitystä ei tarvitse tukea muulla tavoin. Korsikan kieli on vahvasti läsnä yhteiskunnassa, vaikka sen siirtyminen seuraavalle sukupolvelle perheensisäisesti onkin vähentynyt merkittävästi. Paikalliset ovatkin huolissaan kielen tulevaisuudesta ja sen mahdollisesta kuolemasta, mikäli valtio ja Korsikan paikallishallinto eivät saa sovittua riittävistä toimenpiteistä. Tällä hetkellä korsikan kielen valtionrahoitus on noin yhdeksän miljoonaa euroa vuodessa, ja Korsikan paikallishallinto rahoittaa sitä samalla summalla. Ranskan kansallisen tason kielipolitiikka saa kovaa kritiikkiä, ja hallitusta moititaan siitä, ettei se noudata erinäisiä kansainvälisiä vähemmistökieliä suojelevia sopimuksia. Vastaukset heijastavat esimerkiksi Sibillen esiintuomaa käsitystä Ranskasta ääritasavaltalaisena ja vallan keskittymisen maana, joka haluaa demokratian ja tasa-arvon nimissä rajoittaa monikulttuurisuutta ja -kielisyyttä sekä kääntyä sisäänpäin. Korsikalaiset haluaisivat muokata ranskalaisten yhteiskunnallista mentaliteettia avoimempaan suuntaan ja vaativatkin ranskan ja korsikan kielten tasa-arvoa, la co-officialité, eli että ne ovat juridisesti yhtä valideja kaikissa julkisissa tilanteissa. Tämä mahdollistaisi korsikalaisten mielestä kansalaisoikeuksien suojelun, korsikan kielen säilyttämisen ja sen positiivisen kehityksen. Näin ollen voidaan sanoa, että korsikalaiset ovat tyytymättömiä nykyiseen kielitilanteeseen ja heidän pääasialliset vaatimuksensa liittyvät korsikan kielen arvostuksen lisäämiseen ja sen takaamiseen, että he voivat käyttää sitä vapaasti nyt ja tulevaisuudessa, sekä yksityisissä että julkisissa tilanteissa.
-
Minority language and linguistic identity of multilingual young adults of Podlasie region of Poland. (2023)The linguistic landscape of the Podlasie region in Poland is characterized by the presence of multiple minority languages, particularly local dialects influenced by Belarusian and Ukrainian. Traditionally, Polish, Belarusian, Ukrainian, and Lithuanian languages have been spoken in the area. Currently, Polish is the majority language and Belarusian has the status of an official supporting language in 5 municipalities. As a result of extended language and culture contact multiple vernaculars (called here Podlachian Varieties) and a local identity has emerged. This sociolinguistic questionnaire-based study explores the relationship between minority language attitudes and identities found in multilingual young adults (aged 18 to 29) from Podlasie. This study adopts the poststructuralist understanding of identity as fluid, multidimensional, and socially constructed (Hall 1999, Norton 2013). As Anchimbe (2007) underlines language is an important marker of identity especially in heterogenous communities as individuals and groups need to establish their boundaries to safeguard what they perceive as their distinct characteristics. Attitudes towards a language may determine whether it will head towards extinction or preserve in the community. This study approaches the issue of minority language speakers’ attitudes using Communication Accommodation Theory, developed by Giles. In CAT individuals adjust their communication styles to either converge or diverge with others based on their social motivations, underlining either similarities or differences respectively. The analysed material was gathered through an online questionnaire in December 2020. The questionnaire consisted of 23 questions and received 391 responses, out of which 39 were discarded due to irrelevance. Two-thirds of the participants believed that Podlachian Varieties are disappearing due to passing of older generations, lack of intergenerational language transmission, and the young generation feeling ashamed of the language. Those reasons demonstrate belief in the low perceived status of the language varieties leading to a converging communication strategy towards the Polish majority, which in turn results in intergenerational language shift and identity accommodation. This confirms analysis of Barszczewska (2010), who observed integration process and language shifts in the population. Polish identity holds the dominant position among the group. Belarusian identity was seldom declared (5%). In respect of identity, divergence and assimilation tendencies can be observed. People with local identity strive to diverge from both Polish and Belarusian identities, with the stronger trend seen in diverging from Belarusian. The assimilation trend is seen in native speakers of Belarusian, as nearly half of them identified as Polish and one-third as local. In the light of this study, it is evident that the Varieties are vulnerable and if the situation does not change in the close future, their continued existence might be threatened. The occurring assimilation and language shift poses a great threat to the vitality of Podlachian Varieties and the rapidly progressing urbanization process will continue to foster the language shift towards Polish.
-
Minority language and linguistic identity of multilingual young adults of Podlasie region of Poland. (2023)The linguistic landscape of the Podlasie region in Poland is characterized by the presence of multiple minority languages, particularly local dialects influenced by Belarusian and Ukrainian. Traditionally, Polish, Belarusian, Ukrainian, and Lithuanian languages have been spoken in the area. Currently, Polish is the majority language and Belarusian has the status of an official supporting language in 5 municipalities. As a result of extended language and culture contact multiple vernaculars (called here Podlachian Varieties) and a local identity has emerged. This sociolinguistic questionnaire-based study explores the relationship between minority language attitudes and identities found in multilingual young adults (aged 18 to 29) from Podlasie. This study adopts the poststructuralist understanding of identity as fluid, multidimensional, and socially constructed (Hall 1999, Norton 2013). As Anchimbe (2007) underlines language is an important marker of identity especially in heterogenous communities as individuals and groups need to establish their boundaries to safeguard what they perceive as their distinct characteristics. Attitudes towards a language may determine whether it will head towards extinction or preserve in the community. This study approaches the issue of minority language speakers’ attitudes using Communication Accommodation Theory, developed by Giles. In CAT individuals adjust their communication styles to either converge or diverge with others based on their social motivations, underlining either similarities or differences respectively. The analysed material was gathered through an online questionnaire in December 2020. The questionnaire consisted of 23 questions and received 391 responses, out of which 39 were discarded due to irrelevance. Two-thirds of the participants believed that Podlachian Varieties are disappearing due to passing of older generations, lack of intergenerational language transmission, and the young generation feeling ashamed of the language. Those reasons demonstrate belief in the low perceived status of the language varieties leading to a converging communication strategy towards the Polish majority, which in turn results in intergenerational language shift and identity accommodation. This confirms analysis of Barszczewska (2010), who observed integration process and language shifts in the population. Polish identity holds the dominant position among the group. Belarusian identity was seldom declared (5%). In respect of identity, divergence and assimilation tendencies can be observed. People with local identity strive to diverge from both Polish and Belarusian identities, with the stronger trend seen in diverging from Belarusian. The assimilation trend is seen in native speakers of Belarusian, as nearly half of them identified as Polish and one-third as local. In the light of this study, it is evident that the Varieties are vulnerable and if the situation does not change in the close future, their continued existence might be threatened. The occurring assimilation and language shift poses a great threat to the vitality of Podlachian Varieties and the rapidly progressing urbanization process will continue to foster the language shift towards Polish.
-
(2017)Tutkielmassa tarkastellaan neljän monikielisen maahanmuuttajataustaisen nuoren kielellisten resurssien roolia osana heidän kielirepertuaariaan. Tutkimuksen keskiössä ovat kielelliset valinnat ja niiden merkitys vuorovaikutuksessa. Tutkittavien kieli-identiteettiä tarkastellaan sekä kotikielen että koulukielten, suomen ja englannin, osalta. Erityinen kiinnostus on suomen kielessä. Tutkimus edustaa monikielisyystutkimusta ja kuuluu myös vuorovaikutussosiolingvistiikan piiriin. Tutkimusote on laadullinen. Aineisto on kerätty kaksikielisestä koulusta etnografista menetelmää hyödyntäen. Sitä tarkastellaan kahdesta eri näkökulmasta: ensimmäinen sisältää tutkittavien omaa metakieltä keskusteluista, haastatteluista ja esseekirjoitelmista, ja toisessa näkyy tutkittavien välinen keskinäinen vuorovaikutus ja kielenkäyttö heidän työskennellessään suomenkielisen ryhmätyön äärellä. Tutkimuksessa osoitetaan, että tutkittavat toimivat sujuvasti sekä suomen että englannin kielellä niin opiskeluissaan kuin vapaa-aikanakin. Äidinkielen tutkittavat määrittelevät alkuperäkriteeriin pohjautuen vanhempien lähtömaan kieleksi. Se on käyttökielenä kotona; koulussa sitä ei käytetä. Kaksikielisyys suomen ja englannin osalta toteutuu tutkittavilla eri tavoin. Kaikki ovat syntyneet Suomessa. Kaksi heistä on päässyt varhaislapsuudessaan osalliseksi suomen kieleen, ja he ovat vasta kouluikäisinä oppineet englannin. He ovat identifioituneet suomenkielisyyteen ja pitävät suomea myös toisena äidinkielenään toisin kuin ne kaksi, jotka ovat aloittaneet suomen kielen opiskelun vasta kouluiässä. Nämä ovat puolestaan identifioituneet vahvemmin englannin kieleen, ja he toivoisivat itselleen parempaa suomen kielen taitoa. He olisivat toivoneet, että heidän vanhempansa olisivat panostaneet enemmän heidän suomen kieleensä, jotta kielitaito olisi parempi. Tutkittavien keskinäisessä vuorovaikutuksessa suomenkielisen ryhmätyön tekemisessä käy ilmi, kuinka joustavasti käytössä ovat sekä suomi että englanti. Osallistujat käyttävät koulun oppilaitten keskinäistä tyyliä, jota kutsutaan tutkitussa kouluyhteisössä finglishiksi. Tässä tutkimuksessa sitä tarkastellaan esimerkkinä kieleilystä. Tutkielma havainnollistaa, millainen suhde kaksikielisessä koulussa oleville maahanmuuttajataustaisille oppilaille voi muodostua suomen kieleen ja sen käyttämiseen. Se osoittaa, että suomen kielen roolin vahvistaminen tulisi aloittaa mahdollisimman varhain, jotta kaksikielisen lapsen kielirepertuaarissa vahvistuisi tasapuolisesti molemmat koulun opetuskielet. Tutkimus antaa tietoa, jota opettajat voivat välittää monikielisten oppilaitten vanhemmille heidän lastensa suomen kielen vahvistamisen tärkeydestä.
-
(2020)Tarkastelen pro gradu -työssäni Viroon kuuluvalla Kihnun saarella asuvien kielellisiä asenteita ja kieli-identiteettiä sekä paikallisen kielimuodon elinvoimaisuutta kihnulaisten omien mielipiteiden ja arvioiden valossa. Tavoitteena on selvittää, mistä kihnulainen identiteetti koostuu, miten ja missä paikallista varieteettia käytetään, kuinka elinvoimaisena sitä pidetään ja mitä sen säilyminen, kehittyminen ja standardointi kihnulaisille merkitsee. Taustoittamisen ja vertailun vuoksi käsittelen myös muualla Virossa puhuttavien alueellisten varieteettien sekä karjalan, vepsän ja inarinsaamen tilannetta. Tutkielma on luonteeltaan kielisosiologinen: se käsittelee kielen ja yhteisön vuorovaikutusta. Aineistoni koostuu 60 puolistrukturoidusta haastattelusta, jotka tein Kihnussa vuonna 2009. Niiden pohjana toimi kyselykaavake, jota käytettiin viron kielen alueellisten varieteettien tutkimuksessa vuosituhannen vaihteessa. Työtäni voikin verrata tähän aikaisempaan tutkimukseen. Tutkielmani teoreettinen tausta on osittain yhteneväinen kyselykaavakkeen teoriapohjan kanssa, mutta olen käyttänyt lähteenä myös uudempaa tutkimusta. Vaikka suurin osa haastatelluista pitää kihnulaisuuden perustana syntyperää, moni mainitsee myös paikallisen kielimuodon taidon tärkeyden identiteetin osatekijänä. Valtaosa kertoo puhuvansa alueellista varieteettia sujuvasti, jatkuvasti ja mielellään, mutta lähes yksinomaan Kihnussa ja toisten kihnulaisten kanssa: muiden virolaisten kanssa käytetään yleisviroa. Odotetusti suurin osa niistä, joiden vanhemmat ovat kihnulaisia, kertoo puhuvansa paikallista kielimuotoa heidän kanssaan. Lastensa kanssa sitä puhuvat eniten ne, joiden omat vanhemmat ovat kihnulaisia. Mielipiteet siitä, pitäisikö alueellista varieteettia käyttää kouluopetuksessa, viranomaisissa, kirkossa, mediassa ja kaunokirjallisuudessa vaihtelevat jonkin verran etenkin kirjoitetun kielen kohdalla. Yksimielisimpiä ollaan siitä, että koulussa olisi hyvä käyttää paikallista kielimuotoa vähintään suullisesti. Alueellista varieteettia opetetaan koulussa omana oppiaineenaan, mihin useimmat suhtautuvat myönteisesti. Viranomaisissa ja kirkossa kielimuotoa ei käytetä, mitä ei nähdä ongelmana. Mediassa ja kaunokirjallisuudessa paikallisen kielimuodon käyttö on hyvin vähäistä mutta monien mielestä riittävää. Yli puolet haastateltavista pitää alueellista varieteettia elinvoimaisena: kouluopetuksen ja uusien puhujien syntymisen arvellaan takaavan kielimuodon säilymisen. Vain pieni osa on sitä mieltä, että varieteetti on vaarassa hiipua, koska yleisviron vaikutus lisääntyy ja vie siltä elintilaa. Lähes kaikille vastaajille on kuitenkin tärkeää, että paikallinen kielimuoto sekä säilyisi että kehittyisi; se nähdään erottamattomana osana saarta ja sen kulttuuria. Osa pitää kielimuodon säilymistä itsestäänselvänä, toisten mielestä tarvitaan aktiivista kehittämistä ja säilyttämistä. Yhtenä kielimuotoa vakiinnuttavana ja säilyttävänä tekijänä mainitaan standardointi. Enemmistö ei kuitenkaan ole tottunut lukemaan paikalliselle kielimuodolle luotua kirjakieltä, jota on kehitetty aktiivisesti lähinnä 2000-luvun aikana. Monien mielestä omaa kirjakieltä ei edes tarvita, kun taas toiset näkevät yhtenäisen ortografian luomisen tarpeellisena, joskin vaikeana tehtävänä. Haastatellut kokevat Kihnun ja siellä puhuttavan varieteetin kuuluvan tiiviisti yhteen. Paikallinen kielimuoto on puhujiensa ahkerassa ja monipuolisessa käytössä yli sukupolvirajojen, sitä arvostetaan, siitä ollaan ylpeitä ja sen halutaan säilyvän. Kaikki kuitenkin osaavat myös yleisviroa ja käyttävät sitä arjessaan: molemmilla varieteeteilla on paikkansa saarelaisten elämässä. Vaikka niin kihnulaiset kuin muutkin tutkielmassa käsitellyt kieliyhteisöt ovat kaksikielisiä ja niillä on paljon muutakin yhteistä, Kihnu on monella tapaa erityislaatuinen: saariolosuhteissa oma kielimuoto ja kulttuuri ovat säilyneet paremmin kuin muualla. Nykyisin saari ei ole enää yhtä eristyksissä kuin aiempina vuosisatoina, mikä vaikuttaa myös kielimuodon tulevaisuudennäkymiin. Vaikka mm. kouluopetus ja paikallisten kielimuotojen arvostuksen kasvaminen koko yhteiskunnassa tukevat alueellisen varieteetin säilymistä, uhkiakin on: saarelaisten tiiviit virtuaaliset ja fyysiset yhteydet muun Viron kanssa lisäävät yleisviron käyttöä ja kaventavat paikallisen kielimuodon elintilaa.
-
(2020)Tarkastelen pro gradu -työssäni Viroon kuuluvalla Kihnun saarella asuvien kielellisiä asenteita ja kieli-identiteettiä sekä paikallisen kielimuodon elinvoimaisuutta kihnulaisten omien mielipiteiden ja arvioiden valossa. Tavoitteena on selvittää, mistä kihnulainen identiteetti koostuu, miten ja missä paikallista varieteettia käytetään, kuinka elinvoimaisena sitä pidetään ja mitä sen säilyminen, kehittyminen ja standardointi kihnulaisille merkitsee. Taustoittamisen ja vertailun vuoksi käsittelen myös muualla Virossa puhuttavien alueellisten varieteettien sekä karjalan, vepsän ja inarinsaamen tilannetta. Tutkielma on luonteeltaan kielisosiologinen: se käsittelee kielen ja yhteisön vuorovaikutusta. Aineistoni koostuu 60 puolistrukturoidusta haastattelusta, jotka tein Kihnussa vuonna 2009. Niiden pohjana toimi kyselykaavake, jota käytettiin viron kielen alueellisten varieteettien tutkimuksessa vuosituhannen vaihteessa. Työtäni voikin verrata tähän aikaisempaan tutkimukseen. Tutkielmani teoreettinen tausta on osittain yhteneväinen kyselykaavakkeen teoriapohjan kanssa, mutta olen käyttänyt lähteenä myös uudempaa tutkimusta. Vaikka suurin osa haastatelluista pitää kihnulaisuuden perustana syntyperää, moni mainitsee myös paikallisen kielimuodon taidon tärkeyden identiteetin osatekijänä. Valtaosa kertoo puhuvansa alueellista varieteettia sujuvasti, jatkuvasti ja mielellään, mutta lähes yksinomaan Kihnussa ja toisten kihnulaisten kanssa: muiden virolaisten kanssa käytetään yleisviroa. Odotetusti suurin osa niistä, joiden vanhemmat ovat kihnulaisia, kertoo puhuvansa paikallista kielimuotoa heidän kanssaan. Lastensa kanssa sitä puhuvat eniten ne, joiden omat vanhemmat ovat kihnulaisia. Mielipiteet siitä, pitäisikö alueellista varieteettia käyttää kouluopetuksessa, viranomaisissa, kirkossa, mediassa ja kaunokirjallisuudessa vaihtelevat jonkin verran etenkin kirjoitetun kielen kohdalla. Yksimielisimpiä ollaan siitä, että koulussa olisi hyvä käyttää paikallista kielimuotoa vähintään suullisesti. Alueellista varieteettia opetetaan koulussa omana oppiaineenaan, mihin useimmat suhtautuvat myönteisesti. Viranomaisissa ja kirkossa kielimuotoa ei käytetä, mitä ei nähdä ongelmana. Mediassa ja kaunokirjallisuudessa paikallisen kielimuodon käyttö on hyvin vähäistä mutta monien mielestä riittävää. Yli puolet haastateltavista pitää alueellista varieteettia elinvoimaisena: kouluopetuksen ja uusien puhujien syntymisen arvellaan takaavan kielimuodon säilymisen. Vain pieni osa on sitä mieltä, että varieteetti on vaarassa hiipua, koska yleisviron vaikutus lisääntyy ja vie siltä elintilaa. Lähes kaikille vastaajille on kuitenkin tärkeää, että paikallinen kielimuoto sekä säilyisi että kehittyisi; se nähdään erottamattomana osana saarta ja sen kulttuuria. Osa pitää kielimuodon säilymistä itsestäänselvänä, toisten mielestä tarvitaan aktiivista kehittämistä ja säilyttämistä. Yhtenä kielimuotoa vakiinnuttavana ja säilyttävänä tekijänä mainitaan standardointi. Enemmistö ei kuitenkaan ole tottunut lukemaan paikalliselle kielimuodolle luotua kirjakieltä, jota on kehitetty aktiivisesti lähinnä 2000-luvun aikana. Monien mielestä omaa kirjakieltä ei edes tarvita, kun taas toiset näkevät yhtenäisen ortografian luomisen tarpeellisena, joskin vaikeana tehtävänä. Haastatellut kokevat Kihnun ja siellä puhuttavan varieteetin kuuluvan tiiviisti yhteen. Paikallinen kielimuoto on puhujiensa ahkerassa ja monipuolisessa käytössä yli sukupolvirajojen, sitä arvostetaan, siitä ollaan ylpeitä ja sen halutaan säilyvän. Kaikki kuitenkin osaavat myös yleisviroa ja käyttävät sitä arjessaan: molemmilla varieteeteilla on paikkansa saarelaisten elämässä. Vaikka niin kihnulaiset kuin muutkin tutkielmassa käsitellyt kieliyhteisöt ovat kaksikielisiä ja niillä on paljon muutakin yhteistä, Kihnu on monella tapaa erityislaatuinen: saariolosuhteissa oma kielimuoto ja kulttuuri ovat säilyneet paremmin kuin muualla. Nykyisin saari ei ole enää yhtä eristyksissä kuin aiempina vuosisatoina, mikä vaikuttaa myös kielimuodon tulevaisuudennäkymiin. Vaikka mm. kouluopetus ja paikallisten kielimuotojen arvostuksen kasvaminen koko yhteiskunnassa tukevat alueellisen varieteetin säilymistä, uhkiakin on: saarelaisten tiiviit virtuaaliset ja fyysiset yhteydet muun Viron kanssa lisäävät yleisviron käyttöä ja kaventavat paikallisen kielimuodon elintilaa.
-
(2015)Finland has changed towards plurilingualism in recent years. However most people still speak Finnish as their mother tongue. Even though there are multiple languages spoken in the country, only a few language has an official status. In this study I research linguistic choices among plurilingual youth, language discourses and hierarchies between languages. The purpose of this study is to understand how plurilingual people create their plurilinguistic identity in a rather monolingual country. Previous researches have proposed that language is an important part of identity and and they cannot be separated. In this study I also research how plurilingual youth speak about languages and do they find hierarchies between languages and how different languages are treated in society. In previous studies it is shown that languages are not equal and there are hierarchies between languages. My data consists of two focus group interviews. The analysis is divided in two parts. With critical discourse analysis I research plurilinguistic discourses of how informants represent and identify themselves as language users. Language, in this study, is seen as a socially constructed and is seen heteroglossic. Plurilingualism is seen as a natural part of language. Discourse is seen as a limited source of socially constructed entities. With a content analysis I have researched interviewees knowledge of linguistic equality and hierarchies between languages. Reasons behind linguistic choices among youth are also viewed. According to this study linguistic identity is created among social context and linguistic group. Data showed different discourses through which plurilingual youth created their plurilinguistic identity. Language is seen as a vital part of linguistic group. Interviewees constructed their identities reflecting themselves in their social circumstances and linguistic groups. Their sense of appreciation and status of their language depended on the status of their language in society. The data showed hierarchies between languages. Plurilingualism is all in all seen as a positive resource. It is seen as an important part of ones identity.
-
(2023)Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, millaisia funktioita naurulla ja hymyilyllä on kielitaitoon keskittyvässä keskustelussa. Naurua ja hymyilyä tutkitaan monikielisessä kokousvuorovaikutuksessa eli institutionaalisessa kehyksessä sekä suhteessa työelämään ja ammatillisiin asemiin. Sen ohella tarkastellaan osallistujien identiteettejä ja keskinäisiä suhteita sikäli, kun ne liittyvät meneillään olevaan keskusteluun ja toimijarooleihin. Tutkielmassa selvitetään myös, kuka milloinkin aiheellistaa kielitaidon ja miten se vaikuttaa keskustelun etenemiseen sekä millaisiin rooleihin keskustelijat asettuvat, kun kielitaito nousee puheenaiheeksi. Tutkimusaineisto koostuu erään itsenäisen ja voittoa tavoittelemattoman kotimaisen kulttuurialan säätiön kokousvideoista ja niiden pohjalta tehdyistä litteraateista. Tutkielmassa tarkastellaan yhdeksää aiheenrajaukseen sopivaa esimerkkikatkelmaa eli tilannetta, joissa esiintyy naurua, kun keskustelun aiheena on jonkun osallistujan kielitaito. Analyysiluvussa 4.1 tutkitaan oman ja toisen osallistujan kielitaidon rajallisuutta kehystävää naurua. Luvussa 4.2 tutkitaan naurua tilanteissa, joissa kielitaito on noussut vitsailun tai kiusoittelun aiheeksi. Tutkimusmenetelmänä käytetään keskustelunanalyysia. Tutkielma osoittaa, että nauru ja hymy ovat sosiaalisesti järjestäytyneitä vuorovaikutusresursseja, joita tuotetaan ja käytetään systemaattisesti moniin erilaisiin tarkoituksiin vuorovaikutustilanteen sisällä. Ne eivät ole sattumanvaraisia ja puhtaasti reaktiivisia, jollaisina niitä usein ajatellaan. Kokouskeskustelu on siltä osin vakavaa, että sen aikana hoidetaan ammatillisia tehtäviä asiallisessa tilanteessa ja institutionaalisissa rooleissa – esimiehinä ja työntekijöinä. Kielitaitojen noustessa keskustelun aiheeksi tavalla tai toisella myös osallistujien eli työyhteisön jäsenten eri identiteetit ja roolit ovat läsnä ja erot heidän välillään korostuvat. Osallistujat ovat kokoustilanteessa samanaikaisesti päteviä ammattilaisia sekä kielitaidoltaan eritasoisia puhujia eli joko kompetentteja puhujia tai kielenoppijoita. Näistä kompetenssiristiriidoista sekä vuorovaikutustilanteeseen liittyvistä sosiaalisista normeista ja niiden rikkoutumisesta aiheutuu jännitteitä, jotka konstituoivat naurua ja hymyilyä eri tavoin ja eri tarkoituksiin. Naurua ja hymyilyä käytetään kasvojen suojelemiseen tilanteessa, jossa kielitaidon esiin nostaminen on mahdollisesti kasvoja uhkaavaa joko kielitaidon aiheellistavan vuoron vastaanottajalle tai puhujalle itselleen. Naurulla ja hymyilyllä lievitetään muun muassa kielenkäytön tai ymmärtämisen haasteista, tilanteen tai aiheen hankaluudesta tai arkaluonteisuudesta sekä sosiaalisten normien rikkomisesta johtuvia jännitteitä ja pyritään rakentamaan ja ylläpitämään suhteita sekä osoittamaan samanmielisyyttä ja yhteisöllisyyttä keskustelijoiden kesken.
-
(2023)Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, millaisia funktioita naurulla ja hymyilyllä on kielitaitoon keskittyvässä keskustelussa. Naurua ja hymyilyä tutkitaan monikielisessä kokousvuorovaikutuksessa eli institutionaalisessa kehyksessä sekä suhteessa työelämään ja ammatillisiin asemiin. Sen ohella tarkastellaan osallistujien identiteettejä ja keskinäisiä suhteita sikäli, kun ne liittyvät meneillään olevaan keskusteluun ja toimijarooleihin. Tutkielmassa selvitetään myös, kuka milloinkin aiheellistaa kielitaidon ja miten se vaikuttaa keskustelun etenemiseen sekä millaisiin rooleihin keskustelijat asettuvat, kun kielitaito nousee puheenaiheeksi. Tutkimusaineisto koostuu erään itsenäisen ja voittoa tavoittelemattoman kotimaisen kulttuurialan säätiön kokousvideoista ja niiden pohjalta tehdyistä litteraateista. Tutkielmassa tarkastellaan yhdeksää aiheenrajaukseen sopivaa esimerkkikatkelmaa eli tilannetta, joissa esiintyy naurua, kun keskustelun aiheena on jonkun osallistujan kielitaito. Analyysiluvussa 4.1 tutkitaan oman ja toisen osallistujan kielitaidon rajallisuutta kehystävää naurua. Luvussa 4.2 tutkitaan naurua tilanteissa, joissa kielitaito on noussut vitsailun tai kiusoittelun aiheeksi. Tutkimusmenetelmänä käytetään keskustelunanalyysia. Tutkielma osoittaa, että nauru ja hymy ovat sosiaalisesti järjestäytyneitä vuorovaikutusresursseja, joita tuotetaan ja käytetään systemaattisesti moniin erilaisiin tarkoituksiin vuorovaikutustilanteen sisällä. Ne eivät ole sattumanvaraisia ja puhtaasti reaktiivisia, jollaisina niitä usein ajatellaan. Kokouskeskustelu on siltä osin vakavaa, että sen aikana hoidetaan ammatillisia tehtäviä asiallisessa tilanteessa ja institutionaalisissa rooleissa – esimiehinä ja työntekijöinä. Kielitaitojen noustessa keskustelun aiheeksi tavalla tai toisella myös osallistujien eli työyhteisön jäsenten eri identiteetit ja roolit ovat läsnä ja erot heidän välillään korostuvat. Osallistujat ovat kokoustilanteessa samanaikaisesti päteviä ammattilaisia sekä kielitaidoltaan eritasoisia puhujia eli joko kompetentteja puhujia tai kielenoppijoita. Näistä kompetenssiristiriidoista sekä vuorovaikutustilanteeseen liittyvistä sosiaalisista normeista ja niiden rikkoutumisesta aiheutuu jännitteitä, jotka konstituoivat naurua ja hymyilyä eri tavoin ja eri tarkoituksiin. Naurua ja hymyilyä käytetään kasvojen suojelemiseen tilanteessa, jossa kielitaidon esiin nostaminen on mahdollisesti kasvoja uhkaavaa joko kielitaidon aiheellistavan vuoron vastaanottajalle tai puhujalle itselleen. Naurulla ja hymyilyllä lievitetään muun muassa kielenkäytön tai ymmärtämisen haasteista, tilanteen tai aiheen hankaluudesta tai arkaluonteisuudesta sekä sosiaalisten normien rikkomisesta johtuvia jännitteitä ja pyritään rakentamaan ja ylläpitämään suhteita sekä osoittamaan samanmielisyyttä ja yhteisöllisyyttä keskustelijoiden kesken.
-
(2019)The aim of this study is to represent, children`s thoughts about languages, bi- and multilingualism and language learning. The topic was examined by means of the following research questions: 1. How children perceive languages and their appearance in the kindergarten, 2. How children are defining bi- and multilingualism in kindergarten and 3. How children define language learning. The aim of the study is to represent languages as a phenomenon from the children’s viewpoint with their own voice. On the other hand, the study aims to show the effects of a multilingual kindergarten environment from the views of the children about the languages in their own environment. This study was executed as a qualitative study in one kindergarten group. The methods used were halfstructured theme interview and action research. The study involved in total fifteen (15) children from whom seven took part along with group interviews to individual interviews. The children which took part in the research were aged 36 years by the time of research. Half of the children had bi- or multilingual backround. The research took place in the kindergartengroup combined in the familiar everyday routines of the gorup. Research material was analyzed using the content analysis -method. Interviews and the action research reveal that the age group of kindergarten children language world has multilingual features over monolingual. In addition, children understand the phenomenon of languages and language learning effortlessly and receive them in a positive way and were eager to learn more. Notable point is that children are experiencing language learning despite their young age. From their point of view languages are learned mostly in social interaction between peers or with an adult. Based on the interviews kindergarten aged children are having special interest in learning English. Research reveals that different languages and multilingualism affects even young children and are a part of child’s everyday life through varied language environments and media content. According to the research results handling bi- and multilingualism, children identify their own and the peer`s language proficiency levels. Results reveal that there is a clear link between multilingual skills of the group and the enthusiasm to learn languages of their choice. Which is a result of exposure to multilingualism in the goup. Even though the children experienced the language environment in the kindergarten to be open, they knowingly restrained themselves from speaking their second language speaking in certain situations. Throughout the research, it is possible to gain valuable knowledge about the state of languages in children lives told with their own voice.
-
(2020)Tutkielma käsittelee nuorten valkovenäläisten aikuisten puolan kielen käyttöä luoteisen Valko-Venäjän alueella. Työ perustuu Valko-Venäjällä ja Puolassa toteutettuun haastattelututkimukseen. Haastatteluiden pohjalta analysoin sitä, mikä merkitys puolan kielen osaamisella ja sen käytöllä on nuorten puolalaisten keskuudessa tämän päivän Valko-Venäjällä, jossa puhutaan monilla eri kielillä ja niiden varianteilla. Puolan kielen välittyminen aikaisemmilta sukupolvilta uusille on vähentynyt vuosikymmenien aikana Valko-Venäjän kielipolitiikan johdosta. Toisaalta Puolan kansallisen yhtenäisyyden myyttiä on ylläpidetty vähemmistöpuolalaisten keskuudessa, mikä on ollut oleellinen ja kantava voima vähemmistöidentiteetin, puolan kielen ja puolalaisuuteen miellettyjen traditioiden uusintamisessa ja edelleen välittämisessä. Ajatus puolalaisuuden ja siten puolan kielen siirtymisestä seuraaville sukupolville nimenomaan puolalaisten perinteiden kautta yhdisti kaikkia informanttejani. Vaikka kielen merkitystä ovat ilmentäneet ja toisintavat edelleen yhteisön traditiot, uskonnolliset menot ja katolisen kirkon asema ja katolilaisuus yhtenä puolalaisuuden merkkinä sekä aikaisemmat sukupolvet ja heidän merkityksenannot puolan kielelle, eivät ne enää määritä niin vahvasti informantin antamaa merkitystä kielitaidolle tämän tulevaisuudessa tai edes nykyisyydessä. Tutkielman perustavanlaatuisena lähtökohtana on määritelmä kielestä sosiaalisena konstruktiona: kieli on osa yhteiskuntaa. Kaikki kielelliset ilmiöt ovat erityislaatuisia sosiaalisia ilmiöitä. Mikään kielellinen variaatio ei ole ehdonalainen yksilön valinnalle, vaan se on sosiaalisen eriytymisen tulos. Kieli myös vaihtelee ihmisten sosiaalisten identiteettien mukaisesti eri interaktioissa, niiden tarkoitusten mukaan, jotka ovat yhtä lailla sosiaalisesti määriteltyjä. Osoitan tutkielmassa, kuinka erilaisia voivat olla puolan kielen taitotasot, käyttöyhteydet ja sille annettu merkitys läntisellä Valko-Venäjällä puolankielisten nuorten aikuisten parissa. Havainnollistan nämä ulottuvuudet kaaviossa ja osoitan siinä haastateltavieni välisiä eroja. Puran eri teemojen alle muun muassa puolan kielen oppimista, sen käytön toteutumista, vastaajien kieli-identiteettiä. Analyysissäni osoitan, miten näissä määrittelyissä nähdään taustalla laajempi yhteisön antama käsitys ja arvo kielelle ja sen merkitykselle. Korkea taitotaso puolan kielessä tai kielen käytön määrä ei automaattisesti osoita, kuinka iso merkitys vähemmistökielen osaaminen on kyseisen vähemmistön edustajalle. Kielitaito ei tällä kohderyhmällä kaikille ollut osaltaan luomassa vähemmistöidentiteettiä, mutta monille se oli tärkeä ulottuvuus oman puolalaisuuden rakentamisessa. Kielitaito ei otantani pohjalta määritä suoraan puolalaisuutta, siispä kokemukset kielen käytön merkityksestä eroavat.
-
(2020)Tutkielma käsittelee nuorten valkovenäläisten aikuisten puolan kielen käyttöä luoteisen Valko-Venäjän alueella. Työ perustuu Valko-Venäjällä ja Puolassa toteutettuun haastattelututkimukseen. Haastatteluiden pohjalta analysoin sitä, mikä merkitys puolan kielen osaamisella ja sen käytöllä on nuorten puolalaisten keskuudessa tämän päivän Valko-Venäjällä, jossa puhutaan monilla eri kielillä ja niiden varianteilla. Puolan kielen välittyminen aikaisemmilta sukupolvilta uusille on vähentynyt vuosikymmenien aikana Valko-Venäjän kielipolitiikan johdosta. Toisaalta Puolan kansallisen yhtenäisyyden myyttiä on ylläpidetty vähemmistöpuolalaisten keskuudessa, mikä on ollut oleellinen ja kantava voima vähemmistöidentiteetin, puolan kielen ja puolalaisuuteen miellettyjen traditioiden uusintamisessa ja edelleen välittämisessä. Ajatus puolalaisuuden ja siten puolan kielen siirtymisestä seuraaville sukupolville nimenomaan puolalaisten perinteiden kautta yhdisti kaikkia informanttejani. Vaikka kielen merkitystä ovat ilmentäneet ja toisintavat edelleen yhteisön traditiot, uskonnolliset menot ja katolisen kirkon asema ja katolilaisuus yhtenä puolalaisuuden merkkinä sekä aikaisemmat sukupolvet ja heidän merkityksenannot puolan kielelle, eivät ne enää määritä niin vahvasti informantin antamaa merkitystä kielitaidolle tämän tulevaisuudessa tai edes nykyisyydessä. Tutkielman perustavanlaatuisena lähtökohtana on määritelmä kielestä sosiaalisena konstruktiona: kieli on osa yhteiskuntaa. Kaikki kielelliset ilmiöt ovat erityislaatuisia sosiaalisia ilmiöitä. Mikään kielellinen variaatio ei ole ehdonalainen yksilön valinnalle, vaan se on sosiaalisen eriytymisen tulos. Kieli myös vaihtelee ihmisten sosiaalisten identiteettien mukaisesti eri interaktioissa, niiden tarkoitusten mukaan, jotka ovat yhtä lailla sosiaalisesti määriteltyjä. Osoitan tutkielmassa, kuinka erilaisia voivat olla puolan kielen taitotasot, käyttöyhteydet ja sille annettu merkitys läntisellä Valko-Venäjällä puolankielisten nuorten aikuisten parissa. Havainnollistan nämä ulottuvuudet kaaviossa ja osoitan siinä haastateltavieni välisiä eroja. Puran eri teemojen alle muun muassa puolan kielen oppimista, sen käytön toteutumista, vastaajien kieli-identiteettiä. Analyysissäni osoitan, miten näissä määrittelyissä nähdään taustalla laajempi yhteisön antama käsitys ja arvo kielelle ja sen merkitykselle. Korkea taitotaso puolan kielessä tai kielen käytön määrä ei automaattisesti osoita, kuinka iso merkitys vähemmistökielen osaaminen on kyseisen vähemmistön edustajalle. Kielitaito ei tällä kohderyhmällä kaikille ollut osaltaan luomassa vähemmistöidentiteettiä, mutta monille se oli tärkeä ulottuvuus oman puolalaisuuden rakentamisessa. Kielitaito ei otantani pohjalta määritä suoraan puolalaisuutta, siispä kokemukset kielen käytön merkityksestä eroavat.
-
(2020)Tutkin gradussani Wienissä asuvien suomalaisten kieli-identiteettiä. Käsittelen gradussani myös kieliympäristöä ja kieliasenteita, sillä ne liittyvät olennaisesti kieli-identiteettiin.Olen kiinnostunut siitä, millaisessa kieliympäristössä Wienissä asuvat suomalaiset elävät, miten he suhtautuvat eri kieliin ja millainen heidän kieli-identiteettinsä on sekä miten heidän kieli-identiteettinsä on muuttunut saksankielisessä kieliympäristössä. Suomen ja saksan ohella myös englanti on tärkeä kommunikaation kieli, lingua franca, jota monet Wienissä asuvat suomalaiset käyttävät päivittäin. Aineisto on kerätty kyselylomakkeella, johon sain 68 vastausta. Vastaajat ovat Wienissä tai Wienin välittömässä läheisyydessä asuvia suomalaisia. Heistä 59 on naisia ja 8 miehiä; yksi vastaaja ei ilmoittanut sukupuoltaan. Ikänsä ilmoitti 63 vastaajaa, ja he ovat iältään 10–70-vuotiaita. Heidän keskimääräinen ikänsä oli 38,4 vuotta. Tutkimuksesta kävi ilmi, että Wienissä asuvat suomalaiset käyttävät eri kieliä monipuolisesti eri tilanteissa. Kielitaito on heille tärkeää, ja he suhtautuvat kieliin pääosin myönteisesti tai erittäin myönteisesti. Äidinkieli on ollut monille tärkeä osa identiteettiä jo ennen ulkomaille muuttamista, mutta ulkomailla asuessa suomen kielen rooli identiteetin muodostajana on korostunut entisestään. Tutkielmani jakautuu kuuteen lukuun. Ensimmäisessä luvussa eli johdannossa käsittelen ulkosuomalaisten taustaa ja historiaa ensin yleisesti ja sen jälkeen erityisesti Wienissä asuvien suomalaisten kannalta.Toisessa luvussa esittelen tutkimukseni metodin eli kyselytutkimuksen sekä kyselylomakkeella keräämäni aineiston. Kolmannessa luvussa keskityn Wienissä asuvien suomalaisten kieliympäristöön, jota käsittelen neljässä alaluvussa: kolme ensimmäistä alalukua on omistettu Wienissä asuvien suomalaisten tärkeimmille kielille suomelle, saksalle ja englannille, ja neljännessä alaluvussa käsittelen muita kieliä. Neljännessä luvussa käsittelen kieliasenteita myöskin neljässä alaluvussa, joista ensimmäinen on omistettu kieliasenteille yleisesti ja muut alaluvut vastaavasti Wienissä asuvien suomalaisten kolmelle tärkeimmälle kielelle suomelle, saksalle ja englannille. Viides luku on omistettu kieli-identiteetille, ja sen alaluvuissa käsittelen äidinkieltä, kaksi- ja monikielisyyttä, kieli-identiteetin muuttumista vieraassa kieliympäristössä sekä kielen ja tunteen suhdetta. Viimeisessä eli kuudennessa luvussa on yhteenveto, minkä jälkeen lopussa on vielä lähteet ja liitteet.
-
(2020)Tutkin gradussani Wienissä asuvien suomalaisten kieli-identiteettiä. Käsittelen gradussani myös kieliympäristöä ja kieliasenteita, sillä ne liittyvät olennaisesti kieli-identiteettiin.Olen kiinnostunut siitä, millaisessa kieliympäristössä Wienissä asuvat suomalaiset elävät, miten he suhtautuvat eri kieliin ja millainen heidän kieli-identiteettinsä on sekä miten heidän kieli-identiteettinsä on muuttunut saksankielisessä kieliympäristössä. Suomen ja saksan ohella myös englanti on tärkeä kommunikaation kieli, lingua franca, jota monet Wienissä asuvat suomalaiset käyttävät päivittäin. Aineisto on kerätty kyselylomakkeella, johon sain 68 vastausta. Vastaajat ovat Wienissä tai Wienin välittömässä läheisyydessä asuvia suomalaisia. Heistä 59 on naisia ja 8 miehiä; yksi vastaaja ei ilmoittanut sukupuoltaan. Ikänsä ilmoitti 63 vastaajaa, ja he ovat iältään 10–70-vuotiaita. Heidän keskimääräinen ikänsä oli 38,4 vuotta. Tutkimuksesta kävi ilmi, että Wienissä asuvat suomalaiset käyttävät eri kieliä monipuolisesti eri tilanteissa. Kielitaito on heille tärkeää, ja he suhtautuvat kieliin pääosin myönteisesti tai erittäin myönteisesti. Äidinkieli on ollut monille tärkeä osa identiteettiä jo ennen ulkomaille muuttamista, mutta ulkomailla asuessa suomen kielen rooli identiteetin muodostajana on korostunut entisestään. Tutkielmani jakautuu kuuteen lukuun. Ensimmäisessä luvussa eli johdannossa käsittelen ulkosuomalaisten taustaa ja historiaa ensin yleisesti ja sen jälkeen erityisesti Wienissä asuvien suomalaisten kannalta.Toisessa luvussa esittelen tutkimukseni metodin eli kyselytutkimuksen sekä kyselylomakkeella keräämäni aineiston. Kolmannessa luvussa keskityn Wienissä asuvien suomalaisten kieliympäristöön, jota käsittelen neljässä alaluvussa: kolme ensimmäistä alalukua on omistettu Wienissä asuvien suomalaisten tärkeimmille kielille suomelle, saksalle ja englannille, ja neljännessä alaluvussa käsittelen muita kieliä. Neljännessä luvussa käsittelen kieliasenteita myöskin neljässä alaluvussa, joista ensimmäinen on omistettu kieliasenteille yleisesti ja muut alaluvut vastaavasti Wienissä asuvien suomalaisten kolmelle tärkeimmälle kielelle suomelle, saksalle ja englannille. Viides luku on omistettu kieli-identiteetille, ja sen alaluvuissa käsittelen äidinkieltä, kaksi- ja monikielisyyttä, kieli-identiteetin muuttumista vieraassa kieliympäristössä sekä kielen ja tunteen suhdetta. Viimeisessä eli kuudennessa luvussa on yhteenveto, minkä jälkeen lopussa on vielä lähteet ja liitteet.
-
(2021)As the number of Finns moving abroad rises, more knowledge is needed about the needs of expatriate Finns. Finnish language schools are an important network of Finnish communities all around the globe, as well as a well established support system to help families with the multilingual upbringing of their children. However, there is very little recent research on Finnish language schools, especially the experiences of students. There is also very little research on the language identity of Finnish expatriate children, although Finnish language schools are supposed to support their students’ multilingual identities. Therefore in order to further develop and improve Finnish language schools, we need more information on children’s experiences regarding Finnish language schools and their language identities. This study aims to find out things that Finnish expatriate children bring up in regards to their experiences of Finnish language schools and their language identities: what experiences do expatriate Finnish children have of Finnish language schools, and what is their experience of their language identity. Seven young expatriate Finns (ages 6 to 11) were interviewed for this study. All children had lived most or all of their life outside Finland, and all had attended Finnish language schools. The study was conducted from a phenomenological approach. The analysis was done as qualitative analysis of content. All in all the interviewees has positive experiences regarding Finnish language schools. They mostly enjoyed attending classes and felt that they learned or benefited from them. According to the interviewees’ experiences, the activities done in Finnish language schools are quite diverse, and the children enjoyed doing active and varied things. The importance of Finnish language schools as communities arose as well. The interviewees expressed strong multilingual identities, and different languages had clear roles in their lives. From these results we can interpret that Finnish language schools offer a positive Finnish-speaking environment, which can help strengthen Finnish expatriate children’s self image as speakers of the Finnish language, and therefore support the role of the Finnish language in their language identity.
-
(2017)Englantia käytetään yhä enenevässä määrin lingua francana ympäri maailmaa. Suurin osa näistä puhujista puhuu äidinkielenään muuta kieltä kuin englantia, mikä johtaa maailmanlaajuisesti ennennäkemättömiin kielellisiin tilanteisiin, joita vauhdittaa muun muassa kansainvälisten yhteisöjen kasvu ympäri maailmaa. Euroopassa englantia toisena kielenä puhuvien määrä on erityisesti nousussa alueilla, joissa sitä ei puhuta virallisena kielenä, kuten Pohjoismaissa ja Alankomaissa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan englantia toisena kielenä puhuvien kieli-identiteetin rakentumista Suomessa. Tarkoituksena on tutkia, miten osallistujat rakentavat kielellistä identiteettiään kertomuksina ja miten he näkevät roolinsa ja oikeutensa englannin puhujina. Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu kolmesta tutkimusalasta: englanti lingua francana (ELF), kaksikielisyys ja identiteetti. Identiteettiä tarkastellaan poststrukturaalisen perinteen mukaisesti dynaamisena ja moninaisena konstruktiona, joka on ristiriitainen ja ajassa ja paikassa muuttuva. Identiteetille on olennaista subjektiivisuus: yksilö voi samaan aikaan sekä vaikuttaa omaan identiteettiinsä että olla ulkoisen vaikutuksen alainen. Tässä tutkielmassa tätä ulkoista vaikutusta tarkastellaan erityisesti määritelmien, kuten äidinkieli ja natiivipuhuja, sekä yksikielisen natiivipuhujan ihanteen näkökulmasta. Tutkielman aineisto koostuu strukturoiduista taustatietolomakkeista ja puolistrukturoiduista kerronnallisista henkilöhaastatteluista. Osallistujina on kuusi Suomen kansalaista, jotka ovat käyttäneet nuoresta asti englantia lingua francana ja kokevat sen vahvaksi kielekseen. Nämä osallistujat ovat elämänsä aikana kuuluneet kansainvälisiin yhteisöihin asuessaan eri puolilla maailmaa. Henkilöhaastattelut on tehty kerronnallisen teemahaastattelun muodossa, ja niitä analysoidaan diskurssianalyysin keinoin. Analyysin tukena käytetään positioteoriaa, jonka mukaan identiteetti rakentuu diskursseissa positioiden avulla. Nämä positiot voivat olla refleksiivisiä (itse määriteltyjä) tai interaktiivisia (toisten määrittelemiä), ja ne muokkaavat yksilön minä-kuvaa erilaisissa diskursiivisissa tilanteissa. Tutkimuksen tulokset tukevat väitettä kieli-identiteetin dynaamisuudesta ja muuttuvuudesta. Osallistujat näyttävät rakentavan kielellistä identiteettiään kontekstisidonnaisesti nojaten erilaisiin kielellisiin tekijöihin, kuten syntyperä, kompetenssi, funktio ja asenteet. Diskurssianalyysin ja positioteorian avulla analysoidut kertomukset osoittavat, että hallitseva yksikielisen natiivipuhujan ideaali vaikuttaa jossain määrin osallistujien kieli-identiteettiin. Lisäksi tuloksista havaitaan, että ulkoinen ja sisäinen (itse-) identifiointi ovat paikoittain ristiriidassa keskenään. Tämän vuoksi väitän, että kielelliset konstruktiot, kuten äidinkieli ja natiivipuhuja, eivät tue osallistujien kaksikielistä ja dynaamista kieli-identiteettiä.
-
(2017)Englantia käytetään yhä enenevässä määrin lingua francana ympäri maailmaa. Suurin osa näistä puhujista puhuu äidinkielenään muuta kieltä kuin englantia, mikä johtaa maailmanlaajuisesti ennennäkemättömiin kielellisiin tilanteisiin, joita vauhdittaa muun muassa kansainvälisten yhteisöjen kasvu ympäri maailmaa. Euroopassa englantia toisena kielenä puhuvien määrä on erityisesti nousussa alueilla, joissa sitä ei puhuta virallisena kielenä, kuten Pohjoismaissa ja Alankomaissa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan englantia toisena kielenä puhuvien kieli-identiteetin rakentumista Suomessa. Tarkoituksena on tutkia, miten osallistujat rakentavat kielellistä identiteettiään kertomuksina ja miten he näkevät roolinsa ja oikeutensa englannin puhujina. Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu kolmesta tutkimusalasta: englanti lingua francana (ELF), kaksikielisyys ja identiteetti. Identiteettiä tarkastellaan poststrukturaalisen perinteen mukaisesti dynaamisena ja moninaisena konstruktiona, joka on ristiriitainen ja ajassa ja paikassa muuttuva. Identiteetille on olennaista subjektiivisuus: yksilö voi samaan aikaan sekä vaikuttaa omaan identiteettiinsä että olla ulkoisen vaikutuksen alainen. Tässä tutkielmassa tätä ulkoista vaikutusta tarkastellaan erityisesti määritelmien, kuten äidinkieli ja natiivipuhuja, sekä yksikielisen natiivipuhujan ihanteen näkökulmasta. Tutkielman aineisto koostuu strukturoiduista taustatietolomakkeista ja puolistrukturoiduista kerronnallisista henkilöhaastatteluista. Osallistujina on kuusi Suomen kansalaista, jotka ovat käyttäneet nuoresta asti englantia lingua francana ja kokevat sen vahvaksi kielekseen. Nämä osallistujat ovat elämänsä aikana kuuluneet kansainvälisiin yhteisöihin asuessaan eri puolilla maailmaa. Henkilöhaastattelut on tehty kerronnallisen teemahaastattelun muodossa, ja niitä analysoidaan diskurssianalyysin keinoin. Analyysin tukena käytetään positioteoriaa, jonka mukaan identiteetti rakentuu diskursseissa positioiden avulla. Nämä positiot voivat olla refleksiivisiä (itse määriteltyjä) tai interaktiivisia (toisten määrittelemiä), ja ne muokkaavat yksilön minä-kuvaa erilaisissa diskursiivisissa tilanteissa. Tutkimuksen tulokset tukevat väitettä kieli-identiteetin dynaamisuudesta ja muuttuvuudesta. Osallistujat näyttävät rakentavan kielellistä identiteettiään kontekstisidonnaisesti nojaten erilaisiin kielellisiin tekijöihin, kuten syntyperä, kompetenssi, funktio ja asenteet. Diskurssianalyysin ja positioteorian avulla analysoidut kertomukset osoittavat, että hallitseva yksikielisen natiivipuhujan ideaali vaikuttaa jossain määrin osallistujien kieli-identiteettiin. Lisäksi tuloksista havaitaan, että ulkoinen ja sisäinen (itse-) identifiointi ovat paikoittain ristiriidassa keskenään. Tämän vuoksi väitän, että kielelliset konstruktiot, kuten äidinkieli ja natiivipuhuja, eivät tue osallistujien kaksikielistä ja dynaamista kieli-identiteettiä.
Now showing items 1-18 of 18