Browsing by Subject "kielilaki"

Tässä tutkielmassa tarkastellaan julkishallinnon nimistä kertovien uutisten verkkokommentteja. Työssä selvitetään, mitä teemoja kommenteissa käsitellään sekä mikä on kommenttien sisältö ja sisällön laadullinen sävy. Lisäksi verrataan, miten kommenteissa käsitellään niitä nimen piirteitä, joista säädetään laissa. Hallintolain 9. pykälä edellyttää, että nimi on asiallinen, selkeä ja ymmärrettävä. Kielilain 23. ja 35. pykälät velvoittavat viranomaisia palvelemaan kansalaisia suomeksi ja ruotsiksi sekä vaalimaan maan kielellistä kulttuuriperintöä. Työn aineistoksi valikoitui 464 kommenttia, jotka on kerätty neljältä eri uutissivustolta (HS, Kaleva, TS ja Yle). Uutisissa käsitellään kolmea julkishallinnon nimenantotapausta, jotka ovat Posti ja Itella, Traficom ja Väylävirasto sekä No-harm Center. Teemoittelun ja sisällönanalyysin pohjalta kävi ilmi, että kommentteja kirjoitetaan eniten nimien ominaisuuksista sekä nimenvalinnan perusteista ja että uutisissa esiintyneitä nimiä verrataan toisten toimijoiden nimiin. Nimen ominaisuuksien osalta eniten kommentoidaan nimen kieltä ja nimen ymmärrettävyyttä. Nimenvalinnan perusteisiin liittyvistä kommenteista valtaosassa spekuloidaan todellisia perusteita nimenmuutokselle. Negatiivinen asenne ilmaistaan yleensä vähintään kaksi kertaa useammin kuin positiivinen asenne. Hallintolain osalta kommentteja annetaan lähes ainoastaan nimen ymmärrettävyydestä. Tähän kietoutuu erottamattomasti myös nimen kieli: ymmärrettävyys on suomenkielisyyttä ja semanttista läpinäkyvyyttä. Kaikista ymmärrettävyyteen liittyvistä kommenteista noin puolet tuovat esiin ymmärtäjähahmon, jonka näkökulmasta nimen ymmärrettävyyttä tarkastellaan. Suosituimpia ymmärtäjiä ovat kansalainen, ulkomaalainen ja usean ihmisen joukko. Kielen osalta kommentit keskittyvät lähes ainoastaan suomen ja englannin ympärille, mikä on myös suurin ero lain kautta välittyvän kieli-ideologian ja kommenttien kuvaaman ideologian välillä. Laissa säädetään suomen ja ruotsin käytöstä, mutta kommenteissa keskustellaan suomen ja englannin käyttämisestä. Kielipoliittinen pohdinta läpäisee kaikki teemakategoriat, mutta eniten kieltä käsitellään nimen ominaisuuksien lisäksi nimenvalinnan perusteita ruotivissa kommenteissa. Kielikysymys painottuu lähinnä kielilain 35. pykälän sisältöön. Voimakkaimmin tämä näkyy jatkuvana epäilynä siitä, että päättäjät ja johtajat häpeävät suomen kieltä ja ajavat sitä tietoisesti alas englannin tieltä. Suuri osa kommentoijista uskoo, että päättäjien häpeä ja perusteettoman huonommuudentunteen värittämä kieli-identiteetti nakertaa näiden tahtoa suojella ja vaalia Suomen kielellistä kulttuuriperintöä ja että tämä näkyy julkishallinnon nimistössä englanninkielisyyksien suosimisena.

Tutkielmassani tarkastellaan sisältöanalyysin avulla Integrum-tietokannasta löytyneitä uutisartikkeleita, jotka käsittelevät venäjän kielen asemaa Ukrainassa. Tämän pohjalta Integrumissa on tehty hakuja kahdella eri hakulauseella (venäjäksi): ”Oikeus venäjän kieleen Ukrainassa”, sekä ”Venäjän kieli uhka Ukrainassa”. Nämä hakulauseet on valittu sen takia, että ne antaisivat mahdollisimman kontrastiivisia tuloksia uutisartikkeleihin, jotta saisimme erilaisia esimerkkejä työhön mukaan, niin puolesta, kuin vastaankin. Tutkielmassa käytetty tutkimusmetodi on sisältöanalyysi, jonka avulla uutisartikkeleita on analysoitu ja avattu yksityiskohtaisemmin. Integrumista löytyneet uutisartikkelit ovat viimeisen 30 vuoden ajalta, sillä työ käsittelee venäjän kielen asemaa itsenäisessä Ukrainassa, neuvostoajan jälkeen. Itse työ on jaoteltu eri aikakausiin, jotka ovat pituudeltaan noin kymmenen vuotta, näin ollen meillä on 90-luku, 2000-luku, sekä 2010-luku. Jokaisesta aikakaudesta on lyhyt katsastus merkittävimpiin tapahtumiin Ukrainassa. Keskeisten tapahtumien kerrontaan on käytetty eri teoksia, jotka käsittelevät Ukrainan historiaa, väestöä, venäjän kielen asemaa Ukrainassa jne. Tätä kohtaa seuraa artikkeleiden analyysi. Jokaisen aikakauden lopussa on myös yhteenveto siitä, mitä artikkelit antavat meille ymmärtää venäjän kielen asemasta Ukrainassa ja kuinka tilanne on muuttunut aikojen saatossa. Työn lopussa on käsitelty myös Ukrainassa vuoden 2021 alussa käyttöön otettua kielilakia, jonka mukaan palvelualalla on luovuttava venäjän kielen käytöstä ja palvelun on tapahduttava vain ukrainaksi. Tätä lakia on tutkielmassa tarkasteltu uutisartikkelin ja paikallisen kiovalaisen toimittajan tekemän tieteellisen kokeilun kautta. Tutkielmassa käytettyjen uutisartikkeleiden tuloksena saatiin monenlaisia mielipiteitä, niin venäjän kielen oikeuttamisen puolesta, kuin sitä vastaankin. Artikkeleiden perusteella, yleisin venäjän kielen asemaa oikeuttava argumentti, on se, että Ukrainassa asuu miljoonia äidinkieleltään venäjää puhuvia kansalaisia, joiden oikeudet mm. käyttää venäjän kieltä elämän eri osa-alueilla ja saada sillä myös opetusta nousivat artikkeleissa esille. Venäjän kielen oikeuttamista vastaan taas on esitetty artikkeleiden mukaan sellaisia argumentteja, kuten Ukrainan itsenäistyminen ja erillistäminen venäjän vaikutusalaisuudesta, mukaan lukien venäjän kieli. Tämä tutkielma voi olla hyödyllinen niin lingvistiikasta kiinnostuneille, kuin myös politiikasta ja erityisesti kielipolitiikasta, sekä kansainvälisistä suhteista ja jossain määrin myös historiasta kiinnostuneille.