Browsing by Subject "kielipotretti"

Pro gradu -tutkielma tarkastelee oman monikielisyyden reflektointia kielipotrettitehtävän avulla. Monikielisyys on yleinen ilmiö nykyisessä globaalissa maailmassa, ja monin paikoin se on poikkeuksen sijaan normi. Työssä tarkastellaan Helsingin Saksalaisen koulun 25 yhdeksäsluokkalaisen tekemää kielipotrettia ja potreteista kirjoitettua kirjoitelmaa. Tavoitteena on selvittää, kuinka oppilaat kielipotretin avulla reflektoivat omaa monikielisyyttään, sekä kielipotrettien toimivuutta koulussa käytettävänä työvälineenä. Teoriaosuudessa avataan monikielisyyskäsitteen määritelmää sekä määritellään siihen liittyviä käsitteitä kielitietoisuus, kielikokemus, kieli-identiteetti ja kieliasenteet. Lisäksi tarkastellaan, mitä monikielisyydestä puhutaan Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) ja Helsingin Saksalaisen koulun perusopetuksen opetussuunnitelman yleisessä osassa. Nykyisten monikielisyysmääritelmien mukaan jokainen useampaa kuin yhtä kieltä käyttävä henkilö on monikielinen riippumatta kielitaidon tasosta tai siitä, onko useampaa kieltä osannut lapsesta saakka vai ei. Opetussuunnitelmissa monikielisyys on vahvasti esillä ja sitä arvostetaan. Työn metodina toimii kielipotrettitehtävä, jossa omat kielet väritetään eri väreillä piirrettyyn ihmissiluettiin. Potretin sanallistaminen tuottaa kielibiografian, joka kertoo henkilön monikielisyydestä, kielikokemuksesta ja kieli-identiteetistä. Tässä tutkimuksessa oppilaat ovat kirjoittaneet johdattelevien tukikysymysten avulla lyhyen kirjoitelman, jossa he kertovat omasta potretistaan. Kirjoitelmat on analysoitu laadullisella sisällönanalyysilla, jota täydentää kvantitatiivinen sisällön erittely. Potreteista ja kirjoitelmista tarkastellaan, kuinka oppilaat kertovat omista kielistään kielipotretin avulla, millaista oppilaiden kielitietoisuutta kielipotretit ilmentävät sekä sitä, millainen kielikokemus, kieli-identiteetti ja millaisia kieliasenteita oppilailla on. Neljäntenä tutkimuskysymyksenä on tarkoitus selvittää, missä määrin oppilaat, jotka eivät ole lapsesta saakka omaksuneet useampaa kieltä, kokevat itsensä monikielisiksi käydessään vieraskielistä koulua. Tulokset osoittavat, että kielipotrettitehtävä toimii hyvänä työkaluna omaa monikielisyyttä reflektoitaessa ja että kielipotretin valmistaminen johtaa kielitietoisuuteen. Monet oppilaat reflektoivat omaa monikielisyyttään erinomaisesti ja osoittivat hyvää kielitietosuutta. Aineiston perusteella ei selvinnyt, kokevatko yksikielisistä perheistä tulevat oppilaat itsensä monikielisiksi, mutta suurin osa kirjoitti hyvin positiivisesti omista kielistään ja kielitaidostaan, eikä kukaan kuvannut itseään yksikieliseksi, minkä voi tulkita viitteeksi siitä, että näiden oppilaiden käsitys itsestä voisi olla monikielinen. Pääsääntöisesti oppilaat suhtautuivat kieliin ja kieltenopiskeluun hyvin positiivisesti. Kokemus omasta monikielisyydestä ja suhteesta omiin kieliin oli pääsääntöisesti positiivinen, mutta monikielisyyteen liitettiin myös negatiivisia tuntemuksia, esimerkiksi pelkoa kielitaidon menettämisestä myöhemmin.

Monikielisyys on yhteiskunnallinen tosiasia ja tärkeä tutkimuskohde kielten oppimisen ja opettamisen näkökulmasta. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää alakouluikäisten saksan opetukseen osallistuvien lasten kokemuksia monikielisyydestä, kielten vertailusta ja jo saavutetun kielitaidon koetusta hyödyllisyydestä kielten oppimisen suhteen sekä kartoittaa kielipotrettien soveltuvuutta menetelmänä näiden kokemusten keräämiseen. Tutkielman teoriaosuudessa avataan monikielisyystutkimuksen keskeiset käsitteet sekä kartoitetaan monikielisyystutkimuksen historiaa ja ajankohtaista diskurssia tämän tutkielman kannalta relevantein osin. Samalla käydään läpi, miten monikielisyys näyttäytyy Suomen peruskoulu- ja lukio-opetuksen opetussuunnitelmissa 1980-luvulta ajankohtaisiin opetussuunnitelmiin. Uusimmat opetussuunnitelmat toteavat eksplisiittisesti jokaisen olevan monikielinen. Tämän määritelmän perustana on monikielisyyden muoto, jossa minimaalinenkin kielitaito useammassa kielessä on monikielisyyttä. Vanhemmissa opetussuunnitelmissa monikielisyydellä tarkoitettiin käytännössä kielivähemmistöjä, jotka puhuvat kotona kieltä, joka ei ole koulun opetuskieli. Muutos opetussuunnitelmien suhtautumisessa monikielisyyteen on huomattava. Pro gradu -tutkielma hyödyntää kielipotretteja ja teemahaastatteluja laadullisen tutkimuksen tiedonkeruumenetelmänä. Kielipotretteja kerättiin Suomessa pääkaupunkiseudulla sijaitsevalta ala-asteelta yhteensä 33. Lisäksi 21 oppilasta haastateltiin heidän kielipotretteihinsa ja monikielisyyskokemuksiinsa liittyen. Menetelmä oli ikäryhmälle motivoiva ja mieluinen. Haastattelujen perusteella voidaan todeta, että tutkimukseen osallistuneet oppilaat suhtautuvat pääsääntöisesti monikielisyyteen positiivisesti ja ovat itsenäisesti havainneet olemassa olevasta kielitaidostaan olleen hyötyä saksan opiskelun alkaessa. Oppilaiden muistikuvat kielten tietoisesta vertailusta tai monikielisyyden käsittelystä opetuksessa vaihtelivat. Tutkielman tulokset tukevat monikielisyysdidaktiikan sisällyttämistä jo nuorten oppilaiden opetukseen, joskin viittaavat myös siihen, että monikielisyysdidaktiikan käytännön sovellutukset eivät vielä ole vakiintunut kieltenopetuksen osa-alue. Kielipotrettien pohjalta tehdyt haastattelut valottivat myös monikielisen kouluyhteisön arkea. Oppilaat puhuvat kielistä ja jakavat kielellistä repertuaariaan toisilleen. Kieliin liittyy myös erilaisia arvostuksia ja toisaalta erilaisuuteen voi liittyä häpeää. Kielipotretit yhdistettynä teemahaastatteluihin soveltunevat tiedonkeruumenetelmäksi myös sosiolingvistiikan parista nousevien tutkimuskysymysten osalta.