Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "kielitiede"

Sort by: Order: Results:

  • Mankinen, Eerika (2020)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tapaustutkimuksen keinoin selvittää, millaista institutionaalista organisaatioviestintää suomalainen pörssiyhtiö Aktia Pankki Oyj tuottaa digitaalisessa ympäristössä 2010-luvulla. Tutkimusaineistona on vahvasti kaksikielisen Aktia Pankki Oyj:n Instagram-julkaisut vuodelta 2017. Tutkimuksen kohteena ovat ruotsinkieltä sisältävät julkaisut, niiden kuvamateriaali, tekstit sekä aihetunnisteet eli hashtagit. Tavoitteena on multimodaalisen tekstianalyysin keinoin tutkia, millaisia tekstejä julkaistaan ja mikä niiden keskeinen funktio on sekä millä keinoin pankki ilmentää itseään kielellisesti. Koska viestintäalusta pohjaa pitkälti kuvien tuottamaan arvoon, selvitetään myös minkälaisia kuvia julkaisuissa käytetään ja mikä merkitys visuaalisuudella on kokonaisviestinnän kannalta. Pyrkimyksenä on saada selville, kuka on julkaisujen ideaali ja tavoiteltu mallilukija. Tutkimus osoittaa, että Aktian Instagram-tilillään tuottamalla viestinnällä on kolme funktiota: välittää tietoa ja markkinoida yhtiön tuotteita ja palveluita, sitouttaa asiakkaita yhtiön ideologiaan sekä tuottaa sosiaalista vuorovaikutusta osapuolten välille. Tekstit ovat kanavalle ominaiseen tapaan lyhyitä ja helppolukuisia, ja niiden pääpaino on tavallista lukijaa palvelevissa yleissanoissa taloustermistön sijaan. Kirjoitettua tekstiä tuetaan visuaalisin keinoin muun muassa emojein ja kuvin, joissa toistuvat pohjoismaista elämäntyyliä, vaurautta ja unelmia kuvastavat värit ja symbolit. Myös luonto ja perhe arvoina nousevat esille monissa julkaisuissa. Vuorovaikutteisuutta tuotetaan erilaisilla interjektioilla sekä lukijan suoralla puhuttelulla. Aktian viestintä ilmentää samaan aikaan vakuuttavaa asiantuntijadiskurssia ja modernia arkipäiväkeskustelua, ja se pyrkii tavoittamaan nuorta potentiaalista asiakaskuntaa viestintäalustan ja käsiteltävien aiheiden valinnalla, symmetrisellä roolinjaolla sekä tulevaisuuden teknologiseen muutokseen reagoimalla.
  • Koskiaho, Tuuli (2022)
    Tutkimukseni käsittelee kielikylpyoppilaiden ja oppilaiden, jotka eivät ole käyneet kielikylpyä, välisiä eroja ruotsin kieliopin hallinnassa. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, kuinka oppilaat hallitsevat kieliopin prosessoitavuusteorian kehitystasojen mukaan ja ilmeneekö kyvyssä hallita kielioppi eroja kielikylpyoppilaiden ja ei-kielikylpyoppilaiden välillä. Kieliopin mahdollista vaikutusta myöhempään menestykseen ruotsin kielessä on tarpeen tutkia, jotta lapsille löydettäisiin varhaisessa vaiheessa mahdollisimman tehokas tapa opettaa kieltä. Tutkimuksen taustana toimiikin aiempi tutkimus toisen kielen oppimisesta, kielikylvystä ja sen vaikutuksesta koulumenestykseen. Tutkimus koostuu yhteensä neljästäkymmenestä lyhyehköstä tekstistä, joissa oppilaat kuvailevat unelmien matkaansa. Puolet teksteistä on kielikylpyoppilaiden, puolet ei-kielikylpyoppilaiden kirjoittamia. Tutkimuksen perusteella kielikylpyoppilaat hallitsivat lausetasolla kieliopin paremmin, kuin ei-kielikylpyoppilaat, mutta ei-kielikylpyoppilaat hallitsivat kieliopin hiukan paremmin sanatasolla. Eniten ongelmia prosessoitavuusteorian mitattavista osa-alueista tuotti sivulauseen sanajärjestys kummallekin ryhmälle.
  • Koskiaho, Tuuli (2022)
    Tutkimukseni käsittelee kielikylpyoppilaiden ja oppilaiden, jotka eivät ole käyneet kielikylpyä, välisiä eroja ruotsin kieliopin hallinnassa. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, kuinka oppilaat hallitsevat kieliopin prosessoitavuusteorian kehitystasojen mukaan ja ilmeneekö kyvyssä hallita kielioppi eroja kielikylpyoppilaiden ja ei-kielikylpyoppilaiden välillä. Kieliopin mahdollista vaikutusta myöhempään menestykseen ruotsin kielessä on tarpeen tutkia, jotta lapsille löydettäisiin varhaisessa vaiheessa mahdollisimman tehokas tapa opettaa kieltä. Tutkimuksen taustana toimiikin aiempi tutkimus toisen kielen oppimisesta, kielikylvystä ja sen vaikutuksesta koulumenestykseen. Tutkimus koostuu yhteensä neljästäkymmenestä lyhyehköstä tekstistä, joissa oppilaat kuvailevat unelmien matkaansa. Puolet teksteistä on kielikylpyoppilaiden, puolet ei-kielikylpyoppilaiden kirjoittamia. Tutkimuksen perusteella kielikylpyoppilaat hallitsivat lausetasolla kieliopin paremmin, kuin ei-kielikylpyoppilaat, mutta ei-kielikylpyoppilaat hallitsivat kieliopin hiukan paremmin sanatasolla. Eniten ongelmia prosessoitavuusteorian mitattavista osa-alueista tuotti sivulauseen sanajärjestys kummallekin ryhmälle.
  • Fontana, Silja (2023)
    In questa tesi di Master viene analizzato il modo in cui l’autore di un romanzo caratterizza alcuni elementi dei personaggi. Il romanzo studiato, Per le antiche scale di Mario Tobino, è ambientato in un manicomio intorno alla metà del XX secolo e per questo nel lavoro ci si concentra sulla caratterizzazione della follia o malattia mentale nei pazienti descritti dall’autore. Nella parte teorica della tesi si presenteranno alcuni indirizzi di studio che serviranno poi per la susseguente analisi degli estratti dal romanzo. Nell’analisi verranno mischiati elementi linguistici ad altri più legati alla letteratura. Ci si concentrerà a presentare in generale il processo della caratterizzazione di un personaggio e le varie modalità in cui questo può avvenire nelle pagine di un’opera letteraria. Questo viene poi legato a nozioni fornite dalla linguistica che spiegano quali effetti in realtà può avere una condizione psichica sulle competenze linguistiche di una persona. Si tenterà di paragonare queste informazioni con ciò che si trova negli estratti del romanzo per capire se gli elementi caratterizzanti corrispondano a quello che avviene in realtà. Il corpus per questa tesi è stato raccolto dal romanzo di Mario Tobino e per l’analisi sono stati selezionati i passaggi che venivano valutati potenzialmente caratterizzanti della follia. In seguito, gli esempi sono stati organizzati in diverse sottocategorie che vengono poi commentate in dettaglio. I criteri per analizzare le diverse sottocategorie variano in base alla natura di quest’ultima: p.es. per commentare gli esempi ricavati dai dialoghi e dunque dal linguaggio parlato ci si riferisce alla pragmatica che permette di far luce sul modo in cui la lingua viene usata dal parlante e che secondo gli studi della linguistica clinica sarebbe il campo più colpito nei pazienti con gravi disturbi psichici (p.es. schizofrenia). In questo lavoro viene dimostrato che le strategie per la caratterizzazione di un personaggio sono numerose e che questa può avvenire tramite indizi espliciti e impliciti. Gli indizi impliciti possono essere forniti tramite descrizioni del comportamento o dell’aspetto, tramite informazioni contestuali ecc. Gli indizi possono trovarsi all’interno del testo narrativo oppure possono venire forniti dal personaggio stesso attraverso il suo comportamento linguistico. Mettere a confronto i dati ricavati nel corso dell’analisi con quelli forniti dalla ricerca scientifica è risultato più problematico del previsto, il che è probabilmente dovuto al fatto che, in quanto opera artistica, il romanzo non può fungere da punto di partenza per un’analisi scientifica. Questa richiede numerosi esempi per poter trarre conclusioni soddisfacenti. Per evitare elementi troppo ripetitivi in un romanzo molti fenomeni si presentano solo sporadicamente e questo non permette di dedurre risultati analoghi a quelli dei lavori condotti in chiave scientifica.
  • Fontana, Silja (2023)
    In questa tesi di Master viene analizzato il modo in cui l’autore di un romanzo caratterizza alcuni elementi dei personaggi. Il romanzo studiato, Per le antiche scale di Mario Tobino, è ambientato in un manicomio intorno alla metà del XX secolo e per questo nel lavoro ci si concentra sulla caratterizzazione della follia o malattia mentale nei pazienti descritti dall’autore. Nella parte teorica della tesi si presenteranno alcuni indirizzi di studio che serviranno poi per la susseguente analisi degli estratti dal romanzo. Nell’analisi verranno mischiati elementi linguistici ad altri più legati alla letteratura. Ci si concentrerà a presentare in generale il processo della caratterizzazione di un personaggio e le varie modalità in cui questo può avvenire nelle pagine di un’opera letteraria. Questo viene poi legato a nozioni fornite dalla linguistica che spiegano quali effetti in realtà può avere una condizione psichica sulle competenze linguistiche di una persona. Si tenterà di paragonare queste informazioni con ciò che si trova negli estratti del romanzo per capire se gli elementi caratterizzanti corrispondano a quello che avviene in realtà. Il corpus per questa tesi è stato raccolto dal romanzo di Mario Tobino e per l’analisi sono stati selezionati i passaggi che venivano valutati potenzialmente caratterizzanti della follia. In seguito, gli esempi sono stati organizzati in diverse sottocategorie che vengono poi commentate in dettaglio. I criteri per analizzare le diverse sottocategorie variano in base alla natura di quest’ultima: p.es. per commentare gli esempi ricavati dai dialoghi e dunque dal linguaggio parlato ci si riferisce alla pragmatica che permette di far luce sul modo in cui la lingua viene usata dal parlante e che secondo gli studi della linguistica clinica sarebbe il campo più colpito nei pazienti con gravi disturbi psichici (p.es. schizofrenia). In questo lavoro viene dimostrato che le strategie per la caratterizzazione di un personaggio sono numerose e che questa può avvenire tramite indizi espliciti e impliciti. Gli indizi impliciti possono essere forniti tramite descrizioni del comportamento o dell’aspetto, tramite informazioni contestuali ecc. Gli indizi possono trovarsi all’interno del testo narrativo oppure possono venire forniti dal personaggio stesso attraverso il suo comportamento linguistico. Mettere a confronto i dati ricavati nel corso dell’analisi con quelli forniti dalla ricerca scientifica è risultato più problematico del previsto, il che è probabilmente dovuto al fatto che, in quanto opera artistica, il romanzo non può fungere da punto di partenza per un’analisi scientifica. Questa richiede numerosi esempi per poter trarre conclusioni soddisfacenti. Per evitare elementi troppo ripetitivi in un romanzo molti fenomeni si presentano solo sporadicamente e questo non permette di dedurre risultati analoghi a quelli dei lavori condotti in chiave scientifica.
  • Ruuska, Alisa (2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan kriittisen diskurssianalyysin avulla, kuinka Krimin liittäminen Venäjään on kielellisesti oikeutettu Venäjän federaation virallisissa tiedonannoissa. Tutkimusaineisto koostuu kuudesta transkriboidusta puheesta, jotka on haettu Integrum-tietokannasta hakulausekkeella ”Krim ja liittäminen” aikavälillä 17.3.2014–30.4.2014. Kaksi valituista puheista on Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin, kaksi silloisen Duuman puheenjohtajan, Sergei Naryshkinin, yksi presidentti Vladimir Putinin ja lisäksi materiaalina on transkriptio Krimin Venäjään liittämisen seremoniasta Kremlissä. Tutkielman metodi on pääosin kvalitatiivinen ja se pohjautuu kriittisen diskurssianalyysin teoreetikon Theo van Leeuwenin teoriaan diskursiivisesta legitimaatiosta. Teoriassa on jaoteltu neljä kategoriaa: auktorisointi, moralisointi, rationalisointi ja tarinan kerronta, joiden kautta esimerkiksi jokin poliittinen toimi voidaan kielellisesti oikeuttaa yhteiskunnassa. Van Leeuwenin teorian mukaan jonkin asian oikeuttamiseksi ei tarvitse käyttää kaikkia kategorioita, mutta yhden kategorian esiintyminen on välttämätöntä. Lisäksi on otettava huomioon, että oikeuttamisen eri kategorioita voi käyttää sekä jonkin asian legitimoimiseksi että delegitimoimiseksi. Auktorisoinnin kategoria pitää sisällään viittaukset muun muassa lakiin ja sääntöihin, asiantuntijoihin, enemmistön mielipiteeseen ja perinteisiin. Moralisoinnilla tarkoitetaan viittauksia moraaliin ja moraalijärjestelmiin ja oikeuttamisen kohde legitimoidaan arvoihin viitaten. Rationalisoinnin kategoria puolestaan pitää sisällään oikeuttamisen rationaalisten kaavojen kautta, esimerkiksi viittaamalla hyötyyn, vaikutuksiin ja seurauksiin. Tarinan kerronnalla tarkoitetaan puheissa käytettäviä niin kutsuttuja tositarinoita tai moraalitarinoita, joissa toimija joko palkitaan yhteiskunnallisesti hyväksytyn toiminnan vuoksi tai rangaistaan normien vastaan toimimista. Van Leeuwenin teorian lisäksi tutkielmassa tarkastellaan puheita retorisen vaikuttamisen keinojen kuten leksikaalisen toiston, vastakkainasettelun, tunteisiin vetoamisen ja kielikuvien kautta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä kaikkia van Leeuwenin teorian kategorioista on käytetty Krimin Venäjään liittämisen oikeuttamiseksi, ja mitä kategorioista mahdollisesti on käytetty eniten. Tarkastelun alla on myös laajemmin puheissa käytetty kieli ja Venäjän valtion tiedonantojen johdonmukaisuus. Tutkimustulokset osoittavat, että käytetyin oikeuttamisen kategoria puheissa on auktorisointi. Kuitenkin lukuun ottamatta tarinan kerronnan kategoriaa, kaikki kategoriat esiintyvät valtion tiedonannoissa suhteellisen tasapuolisesti. Analyysin mukaan Krimin liittäminen Venäjään on pääasiallisesti oikeutettu viitaten kansainväliseen lakiin tai sopimuksiin, asiantuntijoihin (usein nimeltä mainitsemattomiin), enemmistön mielipiteeseen, Ukrainan etnisten vähemmistöjen kärsimyksiin ja pelastamiseen, ulkoiseen, läntiseen uhkaan ja Krimin niemimaan ja Venäjän yhteiseen historiaan. Käytetyimpien vakuuttamisen retoristen keinojen joukossa puheissa oli vastakkainasettelu, leksikaalinen toisto, tunteisiin vetoaminen sekä ironian ja metaforien käyttö. Samat argumentit ja retoriset keinot toistuivat eri tiedonannoissa, mikä todistaa tiedonantojen johdonmukaisuuden.
  • Rechardt, Atle (2021)
    Using the methodology of linguistic anthropology and the anthropology of literature, this thesis draws links between the works of prolific Serbian authors’ works, the social unrest and unease present in late stage Yugoslavia, and the Balkan Wars of the nineties. By applying the theories of Russian philosopher Mikhail Bakhtin, works by Danilo Kiš, Milorad Pavić and Borislav Pekić are analyzed by style and content, which despite not being directly linked, unite the works of the authors, and lend credence to the question posed by the thesis: what do the authors express about their time, and how do they present alternatives to it? Fernando Poyatos, in ‘Literary Anthropology’ already laid out the feasibility of treating fiction novels as anthropological artefacts, but it is by analyzing the works using Bakhtin’s concept of the chronotope, dialogism and Hanks’ textuality that we can make sense and grasp at a link between the works under analysis. It is through Bakhtin that this dissertation is able to analyze and theorize on the temporal dimension of the novels being analysed. The conclusion of the thesis is that the attempt to draw attention to a stagnated society and in their way, theorize about the social order to follow. This is done though indirect critique of the ruling order and the presentation of alternatives.
  • Rechardt, Atle (2021)
    Using the methodology of linguistic anthropology and the anthropology of literature, this thesis draws links between the works of prolific Serbian authors’ works, the social unrest and unease present in late stage Yugoslavia, and the Balkan Wars of the nineties. By applying the theories of Russian philosopher Mikhail Bakhtin, works by Danilo Kiš, Milorad Pavić and Borislav Pekić are analyzed by style and content, which despite not being directly linked, unite the works of the authors, and lend credence to the question posed by the thesis: what do the authors express about their time, and how do they present alternatives to it? Fernando Poyatos, in ‘Literary Anthropology’ already laid out the feasibility of treating fiction novels as anthropological artefacts, but it is by analyzing the works using Bakhtin’s concept of the chronotope, dialogism and Hanks’ textuality that we can make sense and grasp at a link between the works under analysis. It is through Bakhtin that this dissertation is able to analyze and theorize on the temporal dimension of the novels being analysed. The conclusion of the thesis is that the attempt to draw attention to a stagnated society and in their way, theorize about the social order to follow. This is done though indirect critique of the ruling order and the presentation of alternatives.
  • Kilpikivi, Tuomo (2015)
    Tutkin tässä työssä thrash metal -genren alkuajan tyylin kitarariffien erityispiirteitä. Työssä hyödynnetään kieli- ja musiikkitieteellistä metodologiaa sekä musiikkiohjelmointia. Tutkimusaineisto koostuu Metallican, Slayerin, Anthraxin ja Megadethin ensimmäisistä levytyksistä 1980-luvun alkupuolelta. Musiikkianalyysissä tutkin modaalisuutta, urkupisteen käyttöä, reduktiota, variaatiota ja blues-vaikutteita. Tutkimuskysymyksiä ovat: Minkälaiset musiikilliset rakenteet tekevät thrash metalista tunnistettavan? Mitä asteikkoja kitarariffeissä käytetään? Minkälaisia historiallisia jatkuvuuksia tai kytköksiä muihin musiikkigenreihin löytyy? Voidaanko thrash metalin alkuajan tyylin riffejä kuvata kieliopin käsitteellä? Tämän kaltaista poikkitieteellistä tutkimusta ei ole aiemmin tehty tästä aihepiiristä. Tutkimuksessa esitellään riffejä tuottava tietokoneohjelmisto Thrashgen, joka havainnollistaa ja testaa musiikkianalyysia. Kielioppi on rakennettu analysoimalla aineistossa yleisimmin esiintyviä musiikillisia rakenteita. Ohjelmisto käyttää generointiin vain lähtöaineiston riffejä eikä se tuota uutta sävelmateriaalia. Kielioppeja muodostetaan kaksi: autenttinen ja luova. Autenttinen kielioppi pyrkii tuottamaan lähtöaineiston kaltaisia riffejä. Luova kielioppi tuottaa riffeihin yllätyksellisimpiä rakenteita. Luvussa 2. luodaan katsaus thrash metal -genren historiaan ja estetiikkaan. Luvussa 3. esitellään generatiivisen kieliopin teoreettinen viitekehys, joka pohjautuu Noam Chomskyn määritelmään kontekstivapaasta kieliopista. David Copen kehittämää SPEAC-mallia hyödynnetään generoitavien riffien musiikillisen johdonmukaisuuden käsittelemiseen. Luvussa 4. selostetaan Thrashgen-ohjelmiston toimintaperiaatteet ja rakenne. Luvussa 5. analysoidaan tutkimusaineistoa ohjelman kehittämisen kannalta valikoidusti. Luvussa 6. esitetään kielioppia määrittelevä musiikin funktioanalyysi sekä tässä työssä kehitetyn autenttisen kieliopin toimintaperiaatteet. Riffejä analysoidaan Esa Liljan modaaliseen analyysimalliin perustuvalla metodilla. Tutkimusaineiston pedaaliriffit voidaan tulkita rakentuvan valtaosin ¼-nuotin mittaisista rytmialkioista. Thrash-moodiksi voidaan muotoilla asteikko, jossa on päällekkäin aiolinen-, fryyginen-, lokrinen- ja blues-moodi. Luonnollinen molli on yleisin aineistossa esiintyvä asteikko ja duurimoodeja esiintyy vähän. Myös mollipentatonisia ja b5-asteen sisältäviä asteikkoja on paljon, mikä viittaa genren rock-perintöön. Riffit on pääasiassa koostettu modulaarisista osista, mutta ne sisältävät myös länsimaisen musiikin rakennetottumuksien mukaista johdonmukaisuutta. Ne rakentuvat alukkeista, välikkeistä ja lopukkeista. Riffien perusteella vuosien 1983–1985 lite- ja thrash metal -genreissä on paljon yhtäläisyyksiä, mutta ulkomusiikillisten seikkojen perusteella eroja on paljon. Kontekstivapaan kieliopin soveltaminen thrash metal -riffien tutkimukseen toimii hyvin. Jatkotutkimuksessa ohjelmistoa voi laajentaa koskemaan kokonaisia kappalerakenteita tai kielioppiin voi sovittaa toisen metallimusiikkigenren materiaalia.
  • Kokkonen, Tiina (2023)
    In questa tesi di Master analizzo le traduzioni delle canzoni dei Beatles in italiano e in finnico. L’obiettivo del lavoro è di esaminare i modi in cui i diversi parametri delle canzoni vengano preservati o modificati nella traduzione. Tento inoltre di identificare le possibili differenze delle scelte traduttive in italiano e in finnico. La base teorica è fornita dalla teoria dei polisistemi letterari e dalla teoria dello skopos. La traduzione delle canzoni entra nella sottocategoria dello studio della traduzione audiovisiva. Le canzoni, come altri generi audiovisivi, sono dotate di un carattere multisemiotico, multimodale e multimediale. Il testo di una canzone deve rispettare la struttura musicale, la semiotica musicale e la funzione intesa della traduzione finale, quindi l’esecuzione musicale. Nella traduzione delle canzoni tutte le scelte traduttive sono costrette a rispettare una forma musicale predefinita. Peter Low (2005) ha introdotto i cosiddetti principi del Pentathlon per la traduzione delle canzoni. Secondo Low (ibid.) i criteri da seguire nella traduzione di una canzone sono la cantabilità, il senso del testo, la naturalezza linguistica, il ritmo musicale e la rima. La priorità che viene data ad ognuno dei criteri nella traduzione dipende dalle scelte del traduttore. Il corpus analizzato è stato costruito da nove canzoni dei Beatles tradotte sia in italiano che in finnico negli anni ’60. Il mio metodo di studio è analizzare e valutare in maniera contrastiva le traduzioni attraverso i criteri del Pentathlon. Utilizzo una valutazione a base numerica da 0 a 2, in cui 0 indica una notevole modifica o un’omissione completa del criterio in questione, 1 indica una modifica parziale e 2 indica una completa preservazione del criterio. Concludo i risultati dell’analisi con uno studio contrastivo dei voti dati per ogni criterio a ognuna delle traduzioni. Partendo dallo skopos delle canzoni, quindi una buona esecuzione canora nella lingua d’arrivo, ipotizzo che la priorità venga assegnata ai criteri della cantabilità e della naturalezza. Il mio studio verifica che la cantabilità sia il parametro più preservato nella traduzione delle canzoni. La naturalezza linguistica della traduzione invece sembra dipendere dalla lingua d’arrivo. Ipotizzo inoltre che le traduzioni finlandesi subiscano più modifiche del senso e della rima. Questa ipotesi, però, viene confutata.
  • Ruuska, Alisa (2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan kriittisen diskurssianalyysin avulla, kuinka Krimin liittäminen Venäjään on kielellisesti oikeutettu Venäjän federaation virallisissa tiedonannoissa. Tutkimusaineisto koostuu kuudesta transkriboidusta puheesta, jotka on haettu Integrum-tietokannasta hakulausekkeella ”Krim ja liittäminen” aikavälillä 17.3.2014–30.4.2014. Kaksi valituista puheista on Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin, kaksi silloisen Duuman puheenjohtajan, Sergei Naryshkinin, yksi presidentti Vladimir Putinin ja lisäksi materiaalina on transkriptio Krimin Venäjään liittämisen seremoniasta Kremlissä. Tutkielman metodi on pääosin kvalitatiivinen ja se pohjautuu kriittisen diskurssianalyysin teoreetikon Theo van Leeuwenin teoriaan diskursiivisesta legitimaatiosta. Teoriassa on jaoteltu neljä kategoriaa: auktorisointi, moralisointi, rationalisointi ja tarinan kerronta, joiden kautta esimerkiksi jokin poliittinen toimi voidaan kielellisesti oikeuttaa yhteiskunnassa. Van Leeuwenin teorian mukaan jonkin asian oikeuttamiseksi ei tarvitse käyttää kaikkia kategorioita, mutta yhden kategorian esiintyminen on välttämätöntä. Lisäksi on otettava huomioon, että oikeuttamisen eri kategorioita voi käyttää sekä jonkin asian legitimoimiseksi että delegitimoimiseksi. Auktorisoinnin kategoria pitää sisällään viittaukset muun muassa lakiin ja sääntöihin, asiantuntijoihin, enemmistön mielipiteeseen ja perinteisiin. Moralisoinnilla tarkoitetaan viittauksia moraaliin ja moraalijärjestelmiin ja oikeuttamisen kohde legitimoidaan arvoihin viitaten. Rationalisoinnin kategoria puolestaan pitää sisällään oikeuttamisen rationaalisten kaavojen kautta, esimerkiksi viittaamalla hyötyyn, vaikutuksiin ja seurauksiin. Tarinan kerronnalla tarkoitetaan puheissa käytettäviä niin kutsuttuja tositarinoita tai moraalitarinoita, joissa toimija joko palkitaan yhteiskunnallisesti hyväksytyn toiminnan vuoksi tai rangaistaan normien vastaan toimimista. Van Leeuwenin teorian lisäksi tutkielmassa tarkastellaan puheita retorisen vaikuttamisen keinojen kuten leksikaalisen toiston, vastakkainasettelun, tunteisiin vetoamisen ja kielikuvien kautta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä kaikkia van Leeuwenin teorian kategorioista on käytetty Krimin Venäjään liittämisen oikeuttamiseksi, ja mitä kategorioista mahdollisesti on käytetty eniten. Tarkastelun alla on myös laajemmin puheissa käytetty kieli ja Venäjän valtion tiedonantojen johdonmukaisuus. Tutkimustulokset osoittavat, että käytetyin oikeuttamisen kategoria puheissa on auktorisointi. Kuitenkin lukuun ottamatta tarinan kerronnan kategoriaa, kaikki kategoriat esiintyvät valtion tiedonannoissa suhteellisen tasapuolisesti. Analyysin mukaan Krimin liittäminen Venäjään on pääasiallisesti oikeutettu viitaten kansainväliseen lakiin tai sopimuksiin, asiantuntijoihin (usein nimeltä mainitsemattomiin), enemmistön mielipiteeseen, Ukrainan etnisten vähemmistöjen kärsimyksiin ja pelastamiseen, ulkoiseen, läntiseen uhkaan ja Krimin niemimaan ja Venäjän yhteiseen historiaan. Käytetyimpien vakuuttamisen retoristen keinojen joukossa puheissa oli vastakkainasettelu, leksikaalinen toisto, tunteisiin vetoaminen sekä ironian ja metaforien käyttö. Samat argumentit ja retoriset keinot toistuivat eri tiedonannoissa, mikä todistaa tiedonantojen johdonmukaisuuden.