Browsing by Subject "kierrätys"

Tässä työssä tutkin, minkälaiset käyttäytymistä määrittävät tekijät koetaan esteiksi biojätteen lajittelulle sekä mitkä ihmisryhmät lajittelevat biojätteensä passiivisemmin kuin toiset HSY:n alueella. Analysoin tutkielmassani kyselytutkimusaineistoa klusterianalyysin avulla, jonka perusteella etsin mahdollisia lajittelua estäviä tekijöitä ja tarkastelen vastaajien demografisten tekijöiden jakaumaa passiivisten ja aktiivisten lajittelijoiden joukoissa. Lisäksi hyödynnän ympäristöpsykologian teorioita ja tutkimusta ympäristömyönteiseen käyttäytymiseen kannustamisesta. Tätä teoriataustaa ja tuloksiani soveltamalla ehdotan mahdollisia interventioita, joiden avulla voidaan tehostaa kotitalouksien biojätteen lajittelua pääkaupunkiseudulla ja Kirkkonummella. Biojätteen lajittelu kotitalouksissa on tärkeää, sillä lajitellulla voidaan lisätä jätteiden hyötykäyttöä, mikä edistää kiertotaloutta Suomessa. Biojäte on erityisen tärkeä jätelaji kierrättää, koska kompostoinnin ja mädätyksen avulla siitä saadaan lopputuotteina uusiutuvaa biokaasua, josta tuotetaan energiaa sähkönä yhteiskunnan tarpeeseen, sekä ravinnerikasta multaa, jota voidaan hyödyntää maanviljelyssä ja viherrakentamisessa keinolannoitteiden korvaajana. Kotitalouksissa syntyvä orgaaninen jäte sisältää runsaasti typpeä, joten biojätteen lajittelu edistää myös ekologisesti kestävää typen kiertoa. Analysoin työssäni HSY:n kuluttajakäyttäytymiskyselyn vastauksia monimenetelmällisesti hyödyntämällä kvantitatiivista klusterianalyysia sekä kvalitatiivista teema-analyysia. Tulosteni perusteella havaitaan, että passiivisten lajittelijoiden vastauksissa korostuu lajittelun vaivalloisuus, tiedonpuute sekä paikalliset deklaratiiviset normit käyttäytymistä rajoittavina tekijöinä. Lajitteluesteiden tunnistaminen ja kuvaileminen auttaa arvioimaan mahdollisia käyttäytymismuutostekniikoita, joilla kannustaa asukkaita lajittelemaan biojätteensä paremmin. Tuloksistani voidaan päätellä, että proseduraalisen tiedon saaminen, lajittelun ympäristövaikutuksista oppiminen sekä lajittelun helpottaminen voivat kannustaa asukkaita lajittelemaan biojätteensä huolellisemmin. Löydösten perusteella voidaan kohdentaa viestinnässä ja kampanjoinnissa käytettäviä tekniikoita, jolloin niillä voidaan tehokkaammin kannustaa ympäristömyönteiseen käyttäytymiseen ja saadaan HSY:n alueen lajitteluaste nousemaan biojätteen osalta.

Elintarvikkeiden pakkaaminen kertakäyttöpakkauksiin on aiheuttanut yhä laajamittaisemman ympäristöongelman. Perinteisesti pakkausjätteet ovat joutuneet kaatopaikoille tai jätteenpolttolaitoksille, mutta yhä etenevässä määrin elintarvikepakkauksia on pyritty keräämään hyötykäyttöön. Tässä kirjallisuuskatsauksessa olen tarkastellut eläinperäisten elintarvikepakkausten kierrätystä ja hyötykäyttöä. Olen tarkastellut ongelmaa sekä EU:n että Suomen näkökulmasta. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/62/EY vuodelta 1994 velvoittaa tehostamaan nimenomaan pakkausjätteiden kierrätystä. Valtioneuvoston päätös vuodelta 1997 antaa ohjeet ja velvoitteet Suomen osalle. Suomessa ollaan tiettyjen kierrätysmenetelmien kohdalla aivan Euroopan kärkimaita. Pakkausjätteiden hyödyntäminen on ainoa järkevä ja kestävä vaihtoehto, koska se vähentää ympäristöhaittoja ja pakkausjätteiden määrää.

E-waste (WEEE) is a significant source of Critical Raw Materials, which are materials that EU has deemed to be extremely important for its industry and at risk of supply disruption. However, the recycling rate from WEEE for most of these materials is very low, which is in direct contradiction to EU’s Circular Economy goals and industrial strategy. The goal of this thesis is to identify the shortcomings of EU WEEE legislation in promoting the circular use of CRMs, and then pinpoint the most critical issues that the legislation should pay attention to in order to improve the situation. The method used in the work is regulatory theory. The thesis finds that the current WEEE legislation is based around the previous generation of waste management issues, e.g. landfill capacity concerns, and does not take into account properly the current challenges of material efficiency and circularity. Improving the recycling rate of CRMs will require targeted legislative and policy action in key parts of the life cycle of electronics.

Tutkielma tarjoaa etnografisen analyysiin sosiaalisiin suhteisiin, joita kierrätys tuottaa ja tekee näkyväksi Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksessa. Tutkielman kontekstia leimaa viimevuosina pinnalle noussut kiertotalouden trendi. Näin ollen tutkielmassa pyritään vastaamaan kysymyksiin, minkälaista työtä ja minkälaisia vaihtosuhteita käytettyjen tavaroiden muuntaminen kiertotalouden resursseiksi sisältää ja toisaalta, minkälaista kuvittelua kiertotalous herättää ja vieraannuttaako ajatus kiertotaloudesta ja materiaalien loputtomasta kierrosta ihmiset kierrätykseen tuoduista tavaroista ja niiden prosessoinnista. Esitetyt johtopäätökset perustuvat etnografiseen aineistoon, joka koostuu kahden kuukauden osallistuvasta havainnoinnista Kierrätyskeskuksella ja sen aikana tehdyistä kenttämuistiinpanoista, sekä yhteensä neljästätoista haastattelusta keskuksen työntekijöiden ja kierrätykseen tavaraa tuovien ihmisten kanssa. Tutkielma osoittaa kiertotalouden käsitteen suhteellisuuden ja tarjoaa kulttuurisen, vuorovaikutussuhteisiin keskittyvän näkökulman kiertotaloudeksi kutsuttuun talousmalliin. Etnografisen kuvailun kautta hahmottuu prosesseja, jotka osoittavat miten esineiden kierto kiertotaloudessa edustaa sosiokulttuurista voimaa, jonka taustalla vaikuttaa inhimillinen työ ja joukko ihmisiä, jotka merkityksellistävät omaa toimintaansa kukin omaan henkilökohtaiseen maailmansa nojaten ja kulttuurisesti omaksuttujen käsitystensä valossa. Lopulta kiertotalous näyttäytyy teknishallinnollisen talouden lisäksi relationaalisena, sotkuisena ja ihmisten henkilökohtaisista tavoitteista motivoituneena.

Lisääntyvä tekstiilijätteen määrä, tekstiilien tarve, sekä selluloosapohjaisten tekstiilien määrän lisääntyminen tulevaisuudessa, johtivat tämän tutkielman tavoitteisiin. Tavoitteena on selvittää millä tavoin kierrätysviskoosista valmistettu massa vaikuttaa laboratorio-oloissa valmistettavan paperin ominaisuuksiin. Massaa käytetään tutkimuksessa erilaisilla seos -suhteilla koivusellun kanssa. Ääripäinä ovat molempien, sekä koivusellun, että viskoosin 100 prosenttiset osuudet. Tutkimukseen kuuluu massojen valmistus, paperiarkkien valmistus ja mittaus. Erilaisia koepisteitä on viisi ja valmistettavia testiarkkeja valmistettiin 12 kappaletta jokaista koepistettä kohden, yhteensä 60 kappaletta. Massan ja arkkien valmistuksessa käytetään yleisiä paperinvalmistuksessa käytettyjä standardeja. Tavoitteena oli tehdä arkkeja, joiden tavoitekuivapaino on 1,63 g ja neliöpaino 60 g/m². Mittaustuloksissa ilmoitetaan mittauksien sekä laskelmien koepisteittäiset keskiarvot, vaihteluvälit ja hajonnat. Tehdyn tutkimuksen perusteella kierrätysviskoosin kuidun käyttäminen paperin valmistukseen ei täytä paperin vaatimuksia valitulla paperinvalmistusmenetelmällä. Massan tiheyden lisääminen kuitenkin antaa viitteitä siitä, että paperia pystyy valmistamaan ja käyttämään. Viskoosille ja muille selluloosapohjaisille tekstiilikuiduille löytyy uusia käyttömahdollisuuksia. Todennäköisesti tekstiilit tullaan enimmäkseen kehräämään uudestaan langaksi. Vaihtoehtoiset käyttökohteet kierrätyskuidulle tulevat todennäköisesti ajankohtaiseksi, kun kuitua on jo kierrätetty useamman kerran.

Packaging is necessary in our society and the amount of packaging waste is expected to grow even more on Earth. Various packaging waste sorting symbols try to influence consumers’ waste sorting behavior positively. The aim of the study was to find out how the interviewees consider packaging waste sorting symbols as a way of communication. Also, the current packaging waste sorting symbols were compared with new Nordic recycling symbols. Consumer research was carried out with theme interviews, with a sample of 10 people from the circle of acquaintances. The research materials were analyzed by thematization. The interviewees felt that the new Nordic recycling symbols were more understandable and visually pleasing than the current packaging waste sorting symbols. Several interviewees understood the new Nordic recycling symbols in contrast to the current packaging waste sorting symbols. However, the Mobius loop symbol was recognized as a sign of recyclability in the following symbols: Green Dot, plastic recycling code (PET) and liquid packaging board. None of the interviewees actively looked at the waste sorting symbols on food packaging, but if they happened to look at them, the symbols could possibly help and promote the sorting of packaging waste. According to the interviewees, paying attention to packaging waste sorting symbols could be influenced by placing symbols on the packaging, with sufficiently large size and color. The packaging waste sorting symbols could be made more understandable by adding a short text to the symbol, by also using the same symbols in other context besides packaging and with educating people about their meaning. The most environmentally aware interviewees did not think that the new sorting symbols would increase their existing waste sorting activity.

The study examines consumers' views on the use of colours and their appreciation in food packaging. The study asks what characteristics consumers value in food packaging and what matters become relevant in relation to the colour of food packaging. A present, empha-sis is placed on environmental friendliness in the production and use of food packaging. The ecological production method and consumption of colours have also received some atten-tion. A previous study has examined packaging and colours, focusing largely on the charac-teristics of individual packages or product groups. The perspective has been on marketing science. From the perspective of home economics, packaging and colours are examined in the context of everyday life. The research has been carried out using qualitative research methods. The material collec-tion was carried out as a group interview using a semi-structured theme interview and stimu-lus material (food package). The material consists of four group interviews with three per-sons. The interviewees were 26–73 years old. The literate material was analysed using data-based content analysis. The study shows that consumers value the usability of food packaging, which means that it is easy for them to use it comprehensively. Consumers feel uncertain about the recyclability of packaging. The colours and printing of packaging are unfamiliar to consumers because they had no knowledge of the packaging colours and/or their origin. At the same time, how-ever, it emerged that consumers would like information on the packaging colours and would be happy to accept food packaging in which the colouring matter used would have been made more ecologically. Consumers trusted experts with information on the environmental friendliness, use and safety of colours. Based on the study, the aim should be to take into account the recyclability of packaging and the use of packaging colours throughout the life cycle of the product. On the one hand, we need clearer and more informative recycling la-bels for packaging and, on the other hand, the use of natural colours in packaging. This means that both packaging material and printing ink could be recycled simultaneously, which would increase the ecological quality of packaging.

Lähes miljardi ihmistä maapallolla elää kroonisesti aliravittuna, ja samaan aikaan ruokaa päätyy jätteeksi noin kolmasosa tuotetusta määrästä. Tätä hävikkiä on mahdollista vähentää käyttämällä ruokajätteeksi luokitellun ruuan raaka-aineena valmistettaessa uutta ruokaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kehittää valituilla maitohappobakteerikannoilla optimoitu leipomosivuvirtojen kierrätysmenetelmä, jonka avulla korvataan apu- ja säilöntäaineita leivontaprosessissa. Työssä ratkottiin prosessin ongelmia nostettaessa tuotantoa pilot-mittakaavasta leipomomittakaavaan. Valitun propionihappobakteerikannan (PAB) tuottamalla propionihapolla voidaan estää mikrobien aiheuttamaa leivän pilaantumista ja näin ollen pidentää sen säilyvyyttä. Toinen valittu bakteerikanta tuotti eksopolysakkarideja (EPS), joilla voidaan mm. nostaa taikinan viskositeettia ja lisätä valmiin leivän tilavuutta sekä pidentää säilyvyyttä. Tutkimus toteutettiin vertailemalla pilot-mittakaavan prosessia leipomomittakaavan prosessiin erikseen molemmilla maitohappobakteereilla fermentoidulla ylijäämäleivällä. Fermentointiprosessi suoritettiin Viikissä elintarvike- ja ravitsemustieteiden osaston prosessilaboratoriossa ja leipomomittakaavan leivonnat Koivulan leipomossa Kouvolassa. Leivistä otettiin näytteitä, jotka analysoitiin instrumentaalisesti ja aistinvaraisesti. PAB-leipäraskin vaikutus leivän säilyvyyden parantumiseen oli selvästi havaittavissa homehtumiskokeissa. Nämä suotuisat vaikutukset pystyttiin säilyttämään siirryttäessä laboratoriosta tuotantoympäristöön. Sen lisäksi PAB-pilot- ja -leipomoleipien happamuusarvot olivat hyvin lähellä toisiaan, mikä tukee mittakaavan muutoksen onnistumista. Siirryttäessä laboratoriosta tuotantoympäristöön EPS-leivillä ei tuntunut olevan eroa leivän ominaisuuksissa lukuun ottamatta leipomossa tehdyn EPS-leivän pienempää tilavuutta ja suurempaa kovuutta. Testattu takaisinfermentointi ei onnistunut leipomo-olosuhteissa, mutta sen jatkokehittämiseen saatiin arvokasta tietoa.

Sustainable development and the consumption of textiles have been a source of debate for years among researchers and consumers. In 2022, the EU announced a textile strategy as part of the circular economy package. The textile strategy aims to make the textile sector more sustainable by making it more climate-neutral, energy-efficient and resource-efficient and respectful of nature. The Helsinki Metropolitan Area Reuse Centre is one of the operators that recycles textiles. For these reasons, I was interested in studying the use of recycled handicraft material. My research explains the reasons why materials are purchased, recycling handicrafts are manufactured and what the manufactured products are. This study also investigates whether the material acquired affects the ideas of the products. The investigation was conducted by means of a questionnaire. The research form was distributed to Käsitys Ry's WhatsApp and Facebook wall as well as to the Facebook and Instagram pages of the Helsinki Metropolitan Area Reuse Centre. I also asked customers at Nihtisilta's store to answer my questionnaire for three days. 106 recycling handicrafts makers were involved in the study. The answers to the data were analysed using data-based content analysis and 99 responses were found in the analysis. The Atlas.ti program was used to support the analysis. The result of the purchase decision was 13 different reasons. These reasons have a cross-substantial effect on the purchase decision. The main categories created are 1. Reasons for visiting the recycling centre, 2. Reasons for the impulse purchase and 3. Meanings of recycling materials. The most manufactured recycling handicrafts are interior decoration and utility goods. Other manufactured recycling handicrafts include clothing, accessories, knitted works, repairs and revamping, crafts, jewellery, toys and parts of them, dollhouse building, prototypes and schoolwork’s. The materials used in recycling handicrafts were sewing accessories, fabrics, craft accessories, knitting and crochet yarns, metal goods, tools, clothing, jeans, leather, fur and other accessories. Recycling handicrafts are manufactured for the following reasons: Doing handicrafts, repairing or revamping, producing gifts or products for relatives, inspiration that is influenced by the found material, need, editing of purchased material and manufacturing for sale.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Sekajätteen koostumuksen tunteminen on tärkeää, kun kierrätystavoitteiden tiukentuessa suunnitellaan toimenpiteitä jätteen määrän vähentämiseksi ja kierrätyksen lisäämiseksi sekä kun arvioidaan toteutettujen toimenpiteiden vaikuttavuutta. Muovipakkausten erilliskeräys aloitettiin pääkaupunkiseudulla vuonna 2016 ja syksystä 2017 lähtien kaikki halukkaat asuinkiinteistöt ovat voineet tilata kiinteistölleen oman muovipakkausten keräysastian. Kiinteistökohtaisen keräyksen lisäksi kotitalouksien muovipakkauksia kerätään myös osalla pääkaupunkiseudun ekopisteistä, joihin muovipakkauksia voivat viedä kaikki alueen asukkaat, myös ne, joilla muovipakkausten erilliskeräystä ei ole järjestetty omalla kiinteistöllä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten muovipakkauskeräyksen aloittaminen on vaikuttanut pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteen määrään ja koostumukseen sekä miten muovipakkausten määrä pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteessä on muuttunut muovipakkauskeräyksen aloituksen jälkeen. Tutkimuksessa selvitetään myös, miten muovipakkausten erilliskeräys omalla kiinteistöllä vaikuttaa muovipakkausten määrään sekajätteessä pääkaupunkiseudun isoilla yli 19 huoneiston kiinteistöillä. Tuloksia verrataan aiempiin pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteen koostumustutkimuksiin. Tutkimus toteutetaan keräämällä yli 15 000 pääkaupunkiseudun asukkaan sekajäte viikon ajalta ja lajittelemalla tutkimuskuormista otetut n. 100 kg:n kokoomanäytteet käsin. Otantamenetelmän käytetään ositettua otantaa. Kotitaloudet jaetaan viiteen eri tutkimusryhmään huoneistomäärien mukaan. Tutkimusryhmät ovat 1 huoneiston kiinteistöt, 2 - 4 huoneiston kiinteistöt, 5 - 9 huoneiston kiinteistöt, 10 - 19 huoneiston kiinteistöt ja yli 19 huoneiston kiinteistöt. Yli 19 huoneiston kiinteistöt jaetaan vielä kahteen ryhmään sen mukaan, onko niissä järjestetty kiinteistökohtainen muovipakkausten erilliskeräys vai ei. Tutkimuksen mukaan pääkaupunkiseudun kotitalouksissa tuotettiin vuonna 2018 keskimäärin 157 kg sekajätettä vuodessa, joka on noin 20 kg vähemmän kuin vuonna 2015. Muovipakkausten määrä kotitalouksien sekajätteessä oli vähentynyt keskimäärin yli 30 %, joka on n. 8 kg asukasta kohti vuodessa. Samaan aikaan markkinoille on laskettu yhä enemmän muovipakkauksia. Pääkaupunkiseudun isoissa, yli 19 huoneiston kiinteistöissä, joissa on muovipakkausten erilliskeräys omalla kiinteistöllä, laitettiin muovipakkauksia sekajätteeseen keskimäärin 14 kg asukasta kohti vuodessa. Yli 19 huoneiston kiinteistöillä, joissa muovipakkausten erilliskeräystä ei ole järjestetty, laitettiin muovipakkauksia sekajätteeseen kesimäärin 17 kg asukasta kohti vuodessa. Muovipakkauskeräyksen aloittaminen on vähentänyt muovipakkauksten määrää pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteessä. Pääkaupunkiseudun asukkaat ovat ottaneet muovipakkauskeräyksen hyvin vastaan ja yhä useammat asukkaat lajittelevat muovipakkauksena. Muovipakkauksia lajitelevat myös sellaisissa kiinteistöissä asuvat, joilla ei ole muovipakkauskeräystä omalla kiinteistöllään.