Browsing by Subject "kierrätyslannoitteet"

Kaivannaisfosfori on merkittävin fosfaattilannoitteiden lähde maailman maataloudessa. Fosforia on kuitenkin rajallinen määrä maapallolla ja kaivannaisfosforin varannot uhkaavat ehtyä 50-500 vuoden aikana. Maailman maatalous joutuu sopeutumaan tulevaisuudessa kaivannaisfosforin vähenemiseen, jolloin fosforin talteen saaminen erilaisin kierrätysmenetelmin tulee olemaan merkittävä kiertotalouden osa. Kierrätyslannoitteiden mahdollisuuksia on yleisesti tutkittu viime aikoina paljon, mutta niiden vaikutusta kauran fosforin ottoon on tutkittu melko vähän. Tämän tutkimuksen tarkastelun kohteena oli kauran (Avena sativa. L Obelix) fosforin otto vuosina 2017 ja 2018 Uudellamaalla sijaitsevalla koelohkolla. Tutkittavina kierrätyslannoitteina olivat lihaluujauho, matokomposti, mädätejäännös ja ammoniumsulfaatti. Kontrollina tutkimuksessa olivat väkilannoiteruutu sekä lannoittamaton ruutu. Koepellon lannoitushistoria oli suomalaisittain tyypillinen ja pellon fosforitaso oli tutkimuksen alkuvaiheessa luokiteltu hyväksi tai korkeaksi. Vuoden 2017 kasvukausi oli pitkäaikaiseen keskiarvoon (1981-2010) nähden kylmä ja sateinen, kun taas vuosi 2018 oli erityisen lämmin ja kuiva. Tämän tutkimuksen perusteella näillä kierrätyslannoitteilla ei ollut merkitsevää eroa kauran fosforin ottoon kumpanakaan vuonna verrattuna väkilannoitteeseen tai lannoittamattomaan käsittelyyn. Merkitsevä ero näkyi kuitenkin vuoden 2017 fosforin otossa lihaluujauhon ja mädätejäännöksen välillä (p=0,0159 vertailussa lannoittamattoman käsittelyn ja p=0,0206 vertailussa väkilannoitekäsittelyn kanssa). Maaperän fosforitaseissa ei havaittu merkitseviä eroja käsittelyiden välillä. Kierrätyslannoitekäsittelyiden välillä havaittiin merkitsevä ero niiden vaikutuksessa maaperän pH-arvoon (p=0,045 vertailussa lannoittamattoman ruudun ja p=0,036 vertailussa väkilannoitekäsittelyn kanssa) vuonna 2018. Tukeyn HSD-testissä ei kuitenkaan tapahtunut jakaantumista eri alajoukkoihin. Koepellon ennestään hyvä ravinnetilanne on voinut vaikuttaa kokeessa tasaamalla eroja eri käsittelyiden välillä.

Modern agriculture is based on intensive farming practices where plant production farms rely on external mineral fertilizers and carbon stocks of the soils are decreasing. At the same time, regional clusters of animal production farms are struggling with excessive manure that increases the risk of nutrient leaching from their fields. To overcome problems related to nutrient loss, eu-trophication of watersheds and greenhouse gas emissions from food production, several national projects aim to promote farmers to use recycled fertilizers. The latter are fertilizers or soil condi-tioners which can be processed from side products such as animal manure, green manure, mu-nicipal biowaste, by-products from food industry or sludges from wood industry. The aim of this study was to determine how different recycled fertilizer products affect grain yield and yield quality of oat as well as how the products perform in relation to nitrogen input. The field experiment was founded in southern Finland where oat was cultivated for three successive years in a five-year rotation. Liquid ammonium sulfate, meat and bone meal pellets and biogas sludge were compared with commercial mineral fertilizer. The control treatments were unfertilized plots and mineral fertilization treatments with three different nitrogen levels between 44–161 kg/ha. There were no statistically significant differences between treatments in terms of grain yield, except for favorable growing season 2017 when unfertilized plots produced the lowest yield. Nor were there differences in protein, starch, fiber or ash content of grains among recycled and min-eral fertilizers over the three years. The grain yield was positively correlated with the amount of soluble and total nitrogen. Having the lowest application level, meat and bone meal produced the highest yield per nitrogen input among fertilizer treatments. The yield results show that ammonium sulfate, meat and bone meal and biogas slurry can be as effective as mineral fertilizers in oat production, if they have the same amount of soluble nitro-gen. Good fertility of the research plot and drought stress during the two following years mitigat-ed differences among treatments so that nitrogen fertilization proved itself useful only in the grow-ing season 2017. To gather enough data and determine the long-term effect of recycled fertiliz-ers, further research should be distributed into several pilot farms. Moreover, the current Finnish fertilizer recommendations should be updated towards experimental nutrient balance models. This could encourage farmers to gather information of the yield-limiting factors and prevent over fertili-zation in poorly responsive soils.

Vesistöjen rehevöityminen on globaali ongelma, jolta Suomi ei ole säästynyt. Itämeren kohdalla ongelma on ilmeinen ja myös julkisuudessa laajasti käsitelty asia. Vesistöjen rehevöitymisen merkittäväksi syyksi tunnistetaan yleisesti maatalouden aiheuttamat ravinnepäästöt, erityisesti typpi ja fosfori. Suomi on muiden Itämeren valuma-alueen valtioiden kanssa solminut HELCOM-sopimuksen, jossa sovitaan Itämeren ravinnepäästöjä vähentävistä toimista. Eräs ravinnepäästöjen vähentämiseen pyrkivä toimenpide on ravinteiden kierrätys. Ravinteiden kierrätyksen tehostaminen on myös ollut pääministeri Juha Sipilän hallituskaudella eräs kärkihankkeiden teemoista. Tämä tutkielma on osa hallituksen Kiertotalouden läpimurto - puhtaat ratkaisut käyttöön-kärkihanketta ja siihen kuuluvaa HYKERRYS – Hyvän Sadon kierrätyslannoitus- hanketta. Ravinteiden kierrätyksen tehostaminen mahdollistaa uudistuotettujen kasvinravinteiden käytön vähentämisen, joka siten vähentää myös lannoitetuotteiden valmistuksesta aiheutuvia ympäristöongelmia kuten ravinne– ja hiilidioksidipäästöjä. Kierrätyslannoitteiden suosio on kuitenkin perinteisesti tuotettuihin lannoitteisiin nähden vähäistä, sillä esimerkiksi typpilannoitteiden osalta kierrätyslannoitteilla on kotimaassa vain noin 1,75 % markkinaosuus mikäli karjanlantaa ei huomioida. Tämän tutkielman tarkoitus on lisätä tietoutta kierrätyslannoitteista ja niiden soveltuvuudesta korvata perinteisiä väkilannoitteita kotimaisessa kontekstissa. Tutkimuksessa selvitettiin osittain satunnaistettujen täydellisten lohkojen järjestelyn avulla, miten kierrätyslannoitteet vertautuvat nollakontrolliin ja tavanomaiseen väkilannoitteeseen a) sadon, b) satokomponenttien ja c) taloudellisuuden suhteen härkäpavulla (Vicia faba cv. ’Louhi’). Kokeessa oli mukana neljä eri kierrätyslannoitevalmistajaa kahdeksalla eri lannoitekäsittelyllä, yksi väkilannoitevalmiste, kolme eri typpiporrasta sekä nollakontrolli, jota ei lannoitettu lainkaan. Lannoitevalmisteiden lannoitesisällöt erosivat toisistaan siten, että kierrätyslannoitteiden ravinnepitoisuudet olivat pääosin väkilannoiteverrokkiin nähden vähäravinteisempia. Kierrätyslannoitekäsittelyjen hehtaarilannoitusmäärät vaihtelivat 50 kg/ha ja 6560 kg/ha välillä, kun viljelysuositusten mukaista tavanomaista mineraalilannoitetta käytettiin 364 kg/ha. Koekenttänä toimi peltolohko Haltialan tilalla Helsingissä. Koe järjestettiin hankkeen käynnistymistä seuraavana vuonna, kasvukaudella 2017. Koevuotta edelsi tavanomaisesti lannoitettu ohra. Viljellystä näyteaineistosta otettiin oleelliset tunnusluvut sekä kuivapainot satokomponentteja sekä sadon määritystä varten. Tämän jälkeen aineistosta saatu numeerinen data käsiteltiin Microsoft Excel-taulukkokirjalla sekä IBM SPSS-tilastointiohjelmalla käyttäen merkitsevänä rajana p=0.05. Taloudellinen kannattavuus laskettiin vertailemalla kierrätyslannoitekäsittelyjen ja nollakontrollin hankinta- sekä levityskustannusten rajakustannuksia saatuun sadonlisään nähden. Härkäpapuaineistosta ei löytynyt merkitseviä eroja eri käsittelyjen kesken sadon tai satokomponenttien suhteen. Edes nollakontrolli ei erottunut aineistosta tilastollisesti merkitsevästi. Koska merkitseviä eroja ei löytynyt, ei taloudellisen mielekkyyden vertailu sinänsä ole tarpeellista. Erojen löytymättömyys saattaa johtua esimerkiksi uuden lajikkeen ominaisuuksista tai peltolohkon aiemman viljelyn kerryttämästä ravinnepitoisuudesta maaperässä. Kokeen ulottaminen monivuotiseksi voisi tuoda eroavaisuuksia sadon tekijöihin ja on siten suositeltava jatkotutkimusehdotus.