Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "kiljuhanhi"

Sort by: Order: Results:

  • Aho, Mika (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1995)
    Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää lintutuberkuloosin esiintymistä Hailuodon kiljuhanhitarhalla. Ensimmäiset tautitapaukset tarhalla todettiin vuonna 1992, jolloin neljän emolinnun obduktiossa löydettiin tuberkuloosiin viittaavia muutoksia. Vuoden 1994 loppuun mennessä lintutuberkuloosi oli diagnosoitu kaikkiaan kymmenessä tarhan kiljuhanhessa. Tutkielman tavoitteena oli myös arvioida saatujen tulosten perusteella mahdollisuuksia taudin torjumiseksi ja eradikoimiseksi tarhalta. Työn kirjallisuuskatsauksessa käsitellään mykobakteerien yleisiä ominaisuuksia, niiden luokittelua ja patogeenisuutta. Erityisesti käsitellään Mycobacterium avium -lajia ja sen aiheuttamaa lintutuberkuloosia, taudin epidemiologiaa, patogeneesia, taudinkuvaa linnuilla ja eri eläinlajeilla, diagnostiikkaa ja torjuntakeinoja. Lintutuberkuloosi on krooninen, hitaasti kuolemaan johtava, ihmisen tuberkuloosia muistuttava tauti. Tärkein tartuntatapa on feko-oraalinen. Sairaiden lintujen ulosteissa suuria määriä lintutuberkuloosibakteereita joutuu maaperään, josta muut linnut saavat infektion. Tartunnan saaneet linnut voivat pitkään pysyä oireettomina, mikä vaikeuttaa taudin diagnostiikkaa. Taudilla on myös zoonoottisia piirteitä. Eläinlääkintälain säädännön tautiluokituksessa lintutuberkuloosia ei erikseen ole käsitelty, vaan sen suhteen on noudatettu tuberkuloosia koskevaa lainsäädäntöä soveltuvin osin. Tutkielmaosassa pyrittiin selvittämään tarhan kiljuhanhipopulaation tuberkuloositilanne ja etsimään tarhalta oireettomat taudinkantajat. Menetelminä käytettiin tuberkuliinitestiä, hematologiaa, serologiaa ja lymfosyyttien stimulaatiotestiä in vitro. Käytössä olleiden testimenetelmien avulla ei kuitenkaan kyetty luotettavasti osoittamaan piilevää lintutuberkuloosia sairastavia hanhiyksilöitä, mitä on pidettävä osoituksena saatavilla olevien menetelmien huonosta sensitiivisyydestä ja luotettavan diagnostisen testin puuttumisesta maastamme. Kiljuhanhille ei ole toistaiseksi esitetty hematologisia viitearvoja, joten tutkielman yhteydessä tehtyä veriarvojen kartoitustyötä voidaan pitää työn saavutuksena.