Browsing by Subject "kilpailukyky"

Globalisoitumisen myötä maatalousala kohtaa uusia muutoksia. Osa näistä aiheutuu Euroopan unionin maatalouspolitiikan uudistuksesta ja siihen liittyvästä markkinaohjautuvuuden kasvusta. Muutokset tuovat haasteita maatalousyrityksille, sillä alan kilpailu kovenee. Selviytyäkseen kilpailussa yrityksen tulee tarkkailla alan muutoksia ja sen on kyettävä mukautumaan kehitykseen. Kilpailun kasvaessa yrittäjän täytyy löytää uusia keinoja yritystoiminnan ja tuottavuuden kehittämiseen. Tuottavuuden nousu parantaa pitkällä aikavälillä yrityksen kannattavuutta ja kilpailukykyä. Tuottavuutta voidaan edistää asiantuntijoiden näkemyksiä hyödyntäen. Sidosryhmien näkemykset voivat ohjata maitotilayrittäjiä oikeaan suuntaan kehityksessä. Tämä tutkimus on osa tutkimushankkeesta, jossa tutkitaan, voidaanko kokonaisvaltaisella johtamisella parantaa maitotilayrityksen kannattavuutta. Tutkimushankkeen päätavoitteena on luoda apuvälineitä maitotilayrityksen kokonaisvaltaiseen johtamiseen sekä tarjota uutta informaatiota, jota alan yritys voisi soveltaa toiminnassaan. Hanketta hallinnoi Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja sitä toteuttavat SeAMK ja Helsingin yliopisto yhdessä. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa maitotilayritysten sidosryhmien, tässä tapauksessa asiantuntijoiden, näkemyksistä tuottavuudesta ja siihen vaikuttamisesta. Tutkimus kokoaa 12 asiantuntijan näkemyksiä maitotilayritysten tuottavuuden kehityksestä. Näkemykset sisältävät keinoja, miten maitotilayritykset voivat parantaa tuottavuutta, miten se on käytännössä toteutettavissa ja miten tuottavuuden parantamisen esteitä voidaan välttää. Lisäksi myös tuottavuutta parantavien toimien ja kokonaisvaltaisen johtamisnäkemyksen yhteys selvitetään. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys nojautuu tuottavuuden näkökulmaan. Tuottavuus kytketään strategianäkökulmaan ja kokonaisvaltaiseen johtamiseen, sillä nämä kaikki liittyvät vahvasti toisiinsa. Tutkimus osoittaa, että kilpailukyvyn vahvistamiseksi maitotilayrityksen tuottavuuteen voi vaikuttaa monien erilaisten toimenpiteiden avulla. Tuotantoprosessin tehostamista ja sujuvoittamista sekä teknologian tehokasta käyttöä pitäisi tehdä enemmän tuottavuuden parantamiseksi. Tutkimus kertoo myös, että suuri tekijä, joka joko edistää tuottavuuden parantamista tai hidastaa sitä, on maitotilayrittäjä itse. Pärjätäkseen lisääntyvässä kilpailussa yrittäjän liiketoimintaosaamisen merkitys korostuu. Maitotilayrityksen kokonaisvaltainen hahmottaminen on tärkeää kuten myös ratkaisujen johdonmukaisuus. Operatiiviset toiminnot toimivat ajureina strategisten tavoitteiden saavuttamisessa. Päätöksenteon tukena käytettyjen tietolähteiden tulee soveltua omalle tilalle ja olla luotettavuudeltaan faktapohjaisia.

Vuonna 2000 käynnistetyn Euroopan unionin Lissabonin strategian tavoitteena oli luoda Euroopasta kymmenessä vuodessa ”maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia, parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta”. Viisi vuotta myöhemmin tavoite oli jo karannut ja strategia uudistettu. Strategian revisiossa painottuivat alkuperäisestä poiketen kasvu- ja työllisyystavoitteet. Alkuperäisessä strategiassa tasavertaisten talous- ja sosiaalipolitiikan tavoitteiden toisiaan tukevan “hyvän kehän” ajatus kyseenalaistui. Tutkimus kysyy ongelmanasettelua tarkastelemalla, kuinka tapa käsittää talous- ja sosiaalipolitiikkaa yhtenä kokonaisuutena todella muuttui, ja mitkä olivat eri painotusten taustat. Huomio kiinnittyy sosiaalipolitiikkaa tuotannontekijänä määrittelevän ajattelun historiaan ja Lissabonin strategiassa syntyneen hyvän kehän taustoihin. Tutkimus kysyy lisäksi, minkälaisia vaikutuksia strategian revision painottamalla talous- ja sosiaalipolitiikan välisellä suhteella oli. Metodina on ongelmanasettelua ja sen taustatietoa ja vaikutuksia tarkasteleva Bacchin politiikka-analyysi, jonka aineistolle ja aiemmalle tutkimukselle esittämät kysymykset muodostavat käsittelyn rungon ja rakenteen. Tärkeimmät aineistot ovat Lissabonin strategiasta sopineen Eurooppa-neuvoston päätelmät, sekä välitarkasteluraportti, joka käynnisti strategian uudelleen. Näiden taustalla tärkeinä aineistoina ovat lisäksi strategiaa ja revisiota alustaneet Gösta Esping-Andersenin ja Wim Kokin raportit. Tutkimuskirjallisuuden osalta merkittävin työtä tukeva teos on Morelin, Palierin ja Palmen toimittama Euroopan talous- ja sosiaalipolitiikan suhdetta ja sosiaalisen investointivaltion lähtökohtia tarkasteleva teos. Analyysia tukevat lisäksi kymmenet aihetta sivuavat kirjat ja artikkelit. Lissabonin strategiassa perusongelmana nähtiin osaamiseen liittyvistä puutteista johtuva työttömyyden ja osattomuuden lisääntyminen. Revisiossa korostuivat puolestaan kasvun ja työllisyyden heikkenemisen ehkäisy työmarkkinoiden joustoja ja etuuksien kannustavuutta lisäämällä. Ajatus tehokkaan markkinatalouden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden synnyttämästä toisiaan edistävästä hyvän kehästä paketoitiin työllisyystavoitteiden kautta yhteiseurooppalaiseksi uutuudeksi, mutta ajattelun sekä rakenteellisten raamien juuret kulkivat syvällä historiassa. Hybridimalli pyrki asettumaan uusliberalistisen ja keynesiläisen yhteiskuntamallin kompromissiksi. Tavoiteohjelmien painotuserot näkyivät hallitsevissa diskursseissa ja niiden vaikuttavuudessa. Euroopan unionin laajeneminen, toimivallan talous- ja sosiaalipolitiikan epäsymmetria ja toisaalta jäsenmaiden poliittiset suunnanmuutokset vaikuttivat myös koettuihin vaikutuksiin. Ne asettivat hyvän kehän ajatuksen jo lähtökohtaisesti kyseenalaiseksi. Alkuperäisestä strategiasta ja revisiosta voidaan löytää pääpiirteissään samat elementit. Tavoiteohjelmissa enemmän tai vähemmän kaikkia kohtia voitiin samaan aikaan tarkastella ongelmana, keinona ja ratkaisuna. Tämä on tutkimuksen kannalta merkittävä sekä keskeinen havainto. Laajuus ja tulkinnanvaraisuus mahdollistivat painotuseroja jo lähtökohtaisesti. Tämä oli osa strategian oikeutusta. Painotuseroilla oli silti vaikutusta. Koska strategia ei ollut jäsenmaita sitova, sen vaikutuskeinot pohjasivat ennen kaikkea ongelmanasettelujen ja niitä kuvaavien diskurssien kautta toimivaan pehmeään valtaan. Painotusten määrittely oli jäsenmaihin kohdistuvaa vaikutusvaltaa. Koska aikajaksolla tuloerot kasvoivat ja saavutettuja etuja karsittiin, antipatiaa kohdistui muutospaineen taustavireen tarjoavaan Lissabonin strategiaan ja sitä kautta Euroopan unioniin. Revision painotuksien valossa yhteenkuuluvuutta lisäävä tavoite oli hankala toteuttaa. Työllisyys oikeutus tuli jäsenmaiden kansalaisten sijasta ulkoisista uhkakuvista ja kansainvälisen talousjärjestelmän merkittäviltä toimijoilta kuten OECD:n suosituksista. Tavoitteita toisaalta puolustettiin ja toisaalta haastettiin uhkakuvilla. Laajuus ja tulkinnanvaraisuus olivat osa sen oikeutusta. Uhkakuvissa maalattuja jakolinjoja ja työmarkkinoiden segmentoitumista ei kyetty revision painotuksien ongelmanasettelulla ja sitä seuraavilla toimilla torjumaan.

Tutkimuksen tavoitteena oli esittää kasvinviljelytilojen yhteisen tuotantoyhtiön toimintamalli ja selvittää, minkälaisia etuja ja haittoja tuotantoyhtiömuotoiseen tuotantoprosessiin siirtyminen aiheuttaa. Lisäksi tutkielmassa selvitettiin olennaisia kysymyksiä tuotantoyhtiön perustamiseen liittyen. Tutkielma koostuu teoriaosasta ja empiirisestä osasta. Teoriaosiossa käsiteltiin aihepiiriin liittyviä käsitteitä, esiteltiin tuotantoyhtiön toimintamalli ja esitettiin suuruuden ekonomian mukanaan tuomat taloudelliset hyödyt. Empiirisessä osiossa tutkittiin tapaustutkimuksen keinoin viittä toiminnassa olevaa tuotantoyhtiötä. Tapaustutkimus suoritettiin teemahaastatteluna ruotsiksi, sillä haastateltavat olivat kaikki äidinkieleltään ruotsinkielisiä. Haastatteluista kolme tehtiin Ruotsissa ja kaksi Suomessa. Tutkittavat tapaukset olivat keskimääräisiä maatalousyrityksiä selvästi suurempia vaihdellen 600 hehtaarista 1000 hehtaariin. Suomessa vuonna 2017 keskimääräinen maatila oli pinta-alaltaan 47 hehtaaria (Luke 2018). Niin kirjallisuudessa kuin teemahaastatteluissa tuli ilmi, että tuotantoyhtiöllä on pystytty alentamaan yksikkökustannuksia. Saavutettu kustannussäästö vaihtelee tilakohtaisesti ja pääsääntönä on, että pienemmät maatilat hyötyvät yhteistyöstä enemmän kuin lähtökohtaisesti suuremmat maatilat. Strategisen yhteistyön, kuten tuotantoyhtiön, huomattiin tuottavan myös sosiaalisia hyötyjä. Sairastapausten sattuessa henkilöriski ei realisoidu täysimääräisesti, sillä useamman henkilön yrityksessä yhden henkilön poissaolo pystytään helpommin korvaamaan kuin yhden henkilön yrityksessä. Lomien järjestäminen on myös helpompaa, kun yhden henkilön merkittävyys yritykselle on suhteessa pienempi. Tuotantoyhtiön haittana voidaan pitää useammasta päättävästä henkilöstä johtuvaa päätöksenteon hidastumista ja yrittäjän kokemusta itsenäisyyden menetyksestä. Haasteltavien käsitys, oliko useampi päätöksentekijä enemmän vahvuus vai heikkous, vaihteli tapauksittain.

Tutkielmassa tarkastellaan kilpailukyvyn käsitteen historiaa Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahaston (Sitra) perustamisvaiheessa 1966–1967. Sitran alkuperäinen tavoite oli markan arvon vakauttaminen, taloudellisen kasvun nopeuttaminen ja Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn parantaminen. Tutkielma tuo 1960-luvun ja Sitran esimerkkitapauksen muodossa historiallista perspektiiviä ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun, jossa Suomen taloudellisia ongelmia ja mahdollisia ratkaisuja rakennettaan kilpailukyky-käsitteen ympärille. Keskustelua kilpailukyvystä Sitran perustamisvaiheessa lähestytään käsitehistoriallisen tutkimusotteen avulla. Erityisesti Quentin Skinnerin menetelmällisiä painotuksia hyödyntäen tarkastellaan, millaista kamppailua käytiin kilpailukyky-käsitteen määritelmistä ja arvottamisesta. Tavoitteena on selvittää, minkälaiseksi käsitteeksi Sitran perustamisessa mukana olleet henkilöt mielsivät kilpailukyvyn, ja erosiko rahaston perustamiseen liittyvä keskustelu kilpailukyvyn luonteesta aikakauden laajemmasta talouspoliittisesta keskustelusta. Sitran perustamisprosessin keskeisiä henkilöitä olivat Suomen Pankin pääjohtaja Klaus Waris, Suomen Pankin ylin virkamiehistö sekä rahaston lainsäädännölliseen valmisteluun osallistuneet poliitikot. Sitran perustamisprosessiin liittyvät asiakirjat, muistiot ja puheet muodostavat tärkeimmän lähdeaineiston. Aikakauden laajempaa talouspoliittista keskustelua tarkastellaan sanoma- ja aikakausilehtiaineiston ja hallitusohjelmien avulla. Sekundaarilähteenä hyödynnetään käsitehistoriaa ja aikakauden talous-, kauppa- ja integraatiopolitiikkaa käsittelevää aikalais- ja tutkimuskirjallisuutta. Keskeisinä tutkimustuloksina esitetään, että kilpailukykyä määriteltiin ja arvotettiin Sitran perustamisvaiheessa sen mukaan, miten käsitteen katsottiin palvelevan erilaisten intressiryhmien poliittisia tavoitteita. Käsitteen määrittämistavoissa esiintyi kaksi yleistettävissä olevaa merkityskerrostumaa. Kilpailukyvyn pitkäaikainen ja voimakas pohjakerrostuma oli kustannuksia ja hintoja korostanut ajattelutapa, jonka rinnalle nousi 1960-luvun mittaan ja Euroopan talousintegraation seurauksena innovaatioita ja teknologiaa korostanut kasvukilpailukykyajattelu. Sitran perustamisen ja laajemman keskustelun yhteydessä esiintyivät kummatkin merkityskerrostumat. Sitra ei siis ollut uudenlaisen kasvukilpailukykyajattelun ensimmäinen ilmentymä, mutta symbolisesti merkittävä ja konkreettinen instituutio, jolle aikalaiset antoivat suuren merkityksen. Tutkimustuloksena esitetään myös, että kilpailukyky oli kansallisen tai kansantaloudellisen yhteishyvän tärkein legitimaatiokäsite 1960-luvulla. Kilpailukyky käsitettiin myönteisenä tavoitetilana ja välttämättömänä keinona turvata yhteiskunnan hyvinvointi. Kilpailukyvyn keskeisestä asemasta kertoo se, että ainoastaan kommunistien muodostama vähemmistö suhtautui kilpailukyvyn välttämättömyyteen ja käsitteen läntiseen talousintegraatioon liittyneeseen odotushorisonttiin nuivasti. Tutkielman perusteella esitetään, että kilpailukyvyn keskeisen aseman haastaminen oli Suomessa 1960-luvulla – kuten nykyään – vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.

To achieve the appointed goals set in the national climate and energy strategy it is important to launch biomass into markets more effectively. In addition to biomass from clearing sites energy wood needs to be procured from young stands. First thinnings have been neglected to great extent in Finland mainly because of low profitability. The targets have been achieved only once during last decade. Expanding energy wood procurement to young stands increases the need for resources. Therefore more effective operating machines should be developed. The challenge is in launching these prototypes into testing and commercial markets. Fixteri Ltd. has developed a whole-tree bundler in order to enhance harvesting of small-diameter energy wood from young stands. This method is meant to reduce transportation costs through load compaction. The aim of this research was to study the productivity of cutting and bundling of whole-trees using Fixteri FX15a bundling unit and to clarify the competitiveness of the whole production chain compared to rival methods. The harvesting was studied trough video analyze in order to detect factors limiting the productivity. 35 whole-tree bundles were produced in young Scots pine stand. An average weight and volume of the bundle were 502.5 kg and 463 dm³. It took 3.38 min to produce one bundle. FX15a bundling unit was fitted to Logman 811FC base machine. Accumulating Nisula 280E+ felling head was used. An average performance per effective working hour of 9.74 m3 was recorded when average volume of removal was 37.3 dm3. The operator used multi-tree cutting effectively in average 3.1 whole-trees per work load. The share of multi-tree cutting was 96 percent. The performance of prototype FX15 was significantly lower than the performance of FX15a. The performance of 5.07 and 5.86 m³/h0 were recorded when average volumes of removed trees were 28.4 and 41.1 dm³. It was observed that the productivity of FX15a was higher compared to the harvesting of undelimbed trees when average volume of removed trees was less than 70 dm3. Harvesting and off-road transportation of whole tree bundles was more profitable when average volume of removal was under 95 dm3. Total costs of wood chip supply chain were lower compared to harvesting of undelimbed trees when average volume of removal was less than 85 dm3. Total costs of wood chip supply chain were higher compared to harvesting of undelimbed trees regardless of average volume of removed trees when FX15 bundling unit was used. When includung the possible energy subsidies (max 30 %) for whole-tree bundling and pre-clearance-related additional costs for harvesting of undelimbed trees into account the potential number of harvesting sites increases significantly. Drying the bundles plays an important role since high moisture content in the bundles after road side storing may endanger the competitiveness of the whole supply chain when bundles are burned to produce energy. Although bundling whole-trees seems to be a competitive alternative in harvesting small-diameter energy wood there are still several questions unanswered. The method should be studied in greater depth by varying harvesting conditions and machine operators. Also the potential of on-road transport and bundle features needs further study.

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2014–2020 yritysrahoitusta ovat voineet hakea maaseudulla sijaitsevat pk-yritykset. Yritysrahoitukseen kuuluvaa perustamistukea on voinut hakea yrityksen perustamiseen tai olemassa olevan yrityksen kehittämiseen sekä innovatiiviseen kokeiluun. Hankkeita oli hyväksytty 800 kappaletta 24.9.2019 mennessä, joista 32,3 % oli yritystoiminnan perustamisen, 30,9 % olemassa olevan yrityksen kehittämisen ja 33,9 % innovatiivisen kokeilun hankkeita. Toimintaansa maatalouden ulkopuolelle laajentavien maatilojen osuus oli 7,0 % kokonaishankemäärästä. Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää maaseudun mikroyrityksille tarjottavaa julkista rahoitusta huomioiden yritysten kasvuun liittyvät erilaiset tarpeet, jonka vuoksi kasvu määriteltiin kasvumotivaation kautta. Tutkimuksen näkökulman valintaan vaikutti se, että perustamistuki on uusi tukimuoto, joten sen pitkän aikavälin vaikuttavuutta ei voida vielä arvioida. Tutkimuksessa haastateltiin 67 yrittäjää, jotka olivat saaneet hyväksytyn päätöksen perustamistukiavustuksesta 24.9.2019 mennessä. Tutkimus oli kvantitatiivinen survey-tutkimus, joka toteutettiin strukturoituna puhelinhaastatteluna. Avoimilla kysymyksillä pyrittiin selittämään Likert-asteikollisia muuttujia. Mikroyritysten strategisen suuntaamisen käyttäytymismallit muodostettiin pääkomponenttianalyysilla ja niiden eroja tutkittiin ei-parametrisilla testeillä. Tutkimuksessa saatiin selville, että mikroyritysten käyttäytymismalleja olivat yrittäjämäisesti orientoitunut, markkinasuuntautunut ja nykytilanteen säilyttäjä. Tutkimustulokset osoittivat, että kasvumotivaatio oli korkein yrittäjämäisesti orientoituneilla mikroyrityksillä. Yrittäjämäisesti orientoituneet mikroyritykset olivat sekä proaktiivisempia että innovatiivisempia kuin muut mikroyritykset. Markkinasuuntautuneet olivat eniten riskinottohalukkaita, mutta vähiten proaktiivisia ja innovatiivisia. Nykytilanteen säilyttäjät ottivat vähiten riskiä yrityksen kasvun suuntaamisessa. Markkinasuuntautuneet mikroyritykset olivat kokeneet keskimääräistä enemmän perustamistukiavustuksen auttaneen heitä yrityksen kehittämiseen liittyvässä riskienhallinnassa. Yleisesti ottaen perustamistukiavustuksen vastatessa yrityksen tarpeita, sen koettiin auttavan myös riskienhallinnassa sekä yrityksen kehittämisessä että perustamisessa. Perustamistukiavustusta oli käytetty esimerkiksi markkinointiin, esiselvityksiin ja markkinoiden laajentamiseen. Tutkimustulosten valossa yrittäjyyden edistämisessä kehitystarpeita nähdään teknologian lisääntymisestä aiheutuvaan riskienhallintaan ja monitahoisen yhteistyön tuomaan epävarmuuteen.

Suomalainen siipikarjantuotantoketju toimii kansainvälisessä markkinaympäristössä, jossa toimiminen ja menestyminen edellyttävät hyvää ja alati kehittyvää kilpailukykyä. Tuotannon kilpailukyky ja tuotannon kannattavuus (nuorikko, siitosmuna, untuvikko, broilerinliha jne.) muodostuvat tuotteiden ja tuotantopanosten (eläinaines, rehu, työvoima jne.) hintojen ja tuotannon tuottavuuden perusteella. Näitä tekijöitä vertailemalla voidaan päätellä, onko tuotannolla kilpailuetua, kilpailukykyä vai kilpailuhaittaa. Tutkimuksessa tarkasteltiin broilerin haudontamunia tuottavien tilojen kilpailukykyä. Kilpailukyvyn mittareina käytettiin tuotannon kokonaistuottavuutta ja osatuottavuuksia. Lisäksi tarkasteltiin tuotannon kustannusrakennetta ja broilerinlihantuotannon markkinoita Suomessa ja maailmalla. Tutkimusaineistona käytettiin kahden suomalaisen haudontamunantuotantoa harjoittaneen tilan tilinpäätös- ja tuotantotulostietoja vuosilta 2014-2015. Vertailuaineistona käytettiin vastaavaa aineistoa kahdeksalta tanskalaistilalta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää haudontamunan tuotantokustannukset suomalaisilla ja tanskalaisilla tiloilla. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää johtuvatko erot tuotantokustannuksissa eroista tuottavuudessa, eli tuotantopanosten käytöstä suhteessa tuotokseen, vai tuotantopanosten hankintahinnoista. Aggregoidun tuottavuusindeksin perusteella tanskalaisten tilojen kokonaistuottavuus oli 18 % korkeampi kuin suomalaisten tilojen. Osatuottavuusmittausten perusteella työn tuottavuus oli tanskalaisilla tiloilla 48 % ja pääoman tuottavuus 15 % korkeampi kuin suomalaisilla tiloilla, kun työn hintana käytettiin FADN-aineiston mukaisia maakohtaisia työkustannuksia ja 5 % pääoman korkovaatimusta. Tanskalaisilla tiloilla yksikkökustannukset olivat keskimäärin suomalaisia tiloja alemmat. Suomalaisten tilojen kustannukset erosivat toisistaan siten, että suurempi suomalaistila oli yksikkökustannuksiltaan lähempänä tanskalaisten tilojen keskiarvoa kuin pienempää suomalaistilaa. Merkittävimmistä tuotantopanoksista rehun hankintahinta oli suomalaisilla tiloilla hieman alempi kuin tanskalaisilla tiloilla. Eläinkohtaisessa tuotoksessa ei ollut maiden välillä merkittävää eroa, mutta eläinten hankintakustannukset olivat tuotettua haudontamunaa kohden 28 % suuremmat suomalaisilla tiloilla. Tanskalaiset tilat olivat tila- ja kasvattamokohtaisilta eläinmääriltään suomalaisia tiloja suurempia, mikä näyttää olevan paremman tuottavuuden taustalla. Suurempi tilakoko mahdollistaa alemmat kasvatuspaikkakohtaiset investointikustannukset ja edelleen paremman pääoman tuottavuuden. Tanskassa työn hinta oli tarkasteluvuosina EU-alueen kalleinta, mikä on todennäköisesti kannustanut tehostamaan työnkäyttöä tiloilla.

Pro gradu -tutkielman aiheena on suomalaisiin yliopistoihin kohdistuvat kansainvälisen kilpailukyvyn vaateet. Yliopistojen yhteiskunnallinen rooli on kokenut suuria muutoksia viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, ja suomalaisilta yliopistoilta odotetaan yhä enenevissä määrin apua valtion kilpailukykykuilun kiinni kuromiseen. Tämä edellyttää yliopistoilta esimerkiksi nopeammin valmistuvia opiskelijoita, yliopistojen pärjäämistä kansainvälisissä vertailuissa, yritystoiminnassa käytettyjen toimintamuotojen omaksumista sekä yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen lisäämistä. Tutkielman teoreettinen viitekehys on Ngai-Ling Sumin ja Bob Jessopin kehittämä kulttuuris-poliittinen talous. Näin ollen suomalaisiin yliopistoihin kohdistuneita kilpailukyvyn vaateita analysoidaan tietoperustaisen talouden mielikuvituksen kautta, jolle on ominaista korostaa esimerkiksi tuottavuutta, elämänlaadun kasvattamista, tiedon arvottamista sekä sen soveltamista taloudellisen tehokkuuden avaintekijänä. Tutkielman empiirinen aineisto koostuu vuosien 1996–2018 hallituksen esityksistä, joissa esitettiin keskeisiä muutoksia suomalaiseen yliopistokenttään. Empiiristä aineistoa analysoidaan tutkielmassa kriittisen diskurssianalyysin tutkimusmetodilla. Analyysissa hallituksen esityksistä löytyi yhteensä neljä osittain päällekkäistä vaadekategoriaa: 1) opiskelijoihin kohdistuvat vaateet kilpailukyvyn lisäämiseksi; 2) yliopistofuusioiden vaateet kansainvälisyyden kasvattamiseksi; 3) autonomian ja ammattijohtamisen vaateet sekä 4) yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen lisäämisen vaateet. Vaadekategoriat ilmentävät tietoperustaisen talouden vaikutuksia suomalaisiin yliopistoihin: hallituksen esityksissä korkeakoulutusta ei nähdä vain kansallisena tekijänä, vaan sen yhteys globaaliin markkinatalouteen tunnistetaan. Lisäksi yliopisto ja yliopistokoulutus nähdään enenevissä määrin valtiolle tärkeänä taloudellisena tekijänä. Tietoperustaisen talouden mielikuvitus näkyy myös yliopistojen niin sanotun kolmannen tehtävän eli yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen korostamisessa. Kaikissa vaadekategorioissa vahvana teemana on kansainvälistyminen ja globalisaatio. Tutkielman mukaan hallituksen esityksissä ilmenee tavoite edetä kohti kansainvälisesti kilpailukykyisempää ja omavaraisempaa yliopistokenttää, joka koostuu suuremmista ja tehokkaammista yliopistoista. Suomalaiset yliopistot esitetään hallituksen esityksissä osana kansallista talous- ja kilpailukykyjärjestelmää korkeakouluteollisuutena, jota kehitetään tietoperäisen talouden mielikuvituksen lainalaisuuksien mukaisesti. Yliopistoille kohdennetuissa kilpailukyvyn vaateissa korostuu tiedon tärkeys uusien innovaatioiden syntymiselle, joita suunnitellaan valjastettaviksi Suomen taloudellisen kilpailuedun kasvattamiseen. Selvänä kehityssuuntana on humboldtilaisen yliopistoihanteen jääminen globalisaation sekä kansainvälistymisen haasteiden ja mahdollisuuksien jalkoihin. Kulttuuris-poliittisen talouden teoreettinen viitekehys keskittyy usein kuvaamaan hegemonisista rakenteista johtuvia ilmiöitä makrotasolla. Näin ollen tietoperustaisen talouden vaikutuksia yliopistokenttään on aikaisemmin kuvattu vain ylätasolla ja abstraktisti. Tämä tutkielma on ensimmäinen laaja ja yksityiskohtainen katsauksen siitä, miten tietoperustaisen talouden mielikuvitus näkyy yksittäisen valtion yliopistosektorin keskeisissä lainvalmisteluasiakirjoissa. Sumin ja Jessopin kulttuuris-poliittisen talouden teoriaa sellaisenaan ei ole tiettävästi sovellettu aikaisemmin tässä kontekstissa Suomessa tai kansainvälisesti. Tutkielma edustaa uutta tapaa soveltaa kulttuuris-poliittista taloutta, joka avaa lisää mahdollisuuksia teorian kehittämiselle korkeakoulututkimuksen kentässä.

Suomen metsäteollisuus on pitkälle yli satavuotisen historiansa todennäköisesti vaikeimmassa murroksessa, kun perinteisten metsäteollisuustuotteiden kysynnän kasvu on pysyvästi heikentynyt, ja samaan aikaan uudenlaisin kilpailuedellytyksin markkinoille tulleet tuottajat ovat vallanneet markkinoita. Toimialan tilannetta on heikentänyt huomattava rakenteellinen ylikapasiteetti sekä yritysten kantokyvyn ylittävä kustannusinflaatio. Tutkielman tavoitteena on analysoida laajasti maamme metsäteollisuuden kilpailukykytekijöitä. Työ keskittyy erityisesti viiteen kilpailukyvyn peruspilariin: tuottavuuteen, yksikkökustannuksiin, yksikkötuottoihin, markkinaosuuteen sekä innovaatiokykyyn. Tuottavuutta, joka on viime kädessä kaiken taloudellisen kasvun perusta, on tarkasteltu kaikkein laajimmin; työssä on analysoitu tuottavuuskehitystä sekä sektoripohjaisesti että yritystalouden tasolla. Yritystasoinen analyysi on tehty vuosituhannen vaihteen jälkeisestä tilinpäätösaineistosta suurimmista pohjoismaisista metsäteollisuusyhtiöistä. Vaikka työn tuottavuus on parantunut Suomessa erityisesti vuosikymmenen jälkipuoliskolla, ovat tuotantokustannusten jatkuva nousu ja lopputuotemarkkinoiden heikkous pitäneet yritysten kannattavuuden poikkeuksellisen heikkona. Yritysten keskeisistä sidosryhmistä erityisesti henkilöstö ja metsänomistajat ovat saaneet kansainvälisesti vertaillen hyvän korvauksen tuotantopanoksistaan. Omistajien rooliksi on jäänyt lähinnä liiketoimintariskin kantaminen. Tutkielman keskeinen johtopäätös on, että Suomen kansantalous tarjoaa nykyisessä tilanteessa metsäteollisuudelle hyvin rajoitetusti kilpailuetua. Suurin ongelma toimialalla on raakapuun lähes systemaattisesti kilpailijamaita korkeampi hinta. Niinikään työvoiman hinta on perinteisesti ollut Suomessa muita kilpailijamaita korkeampi, mutta sen kustannusvaikutus on lähentynyt viime vuosina kilpailijamaita. Koska toimialan keskeiset lopputuotemarkkinat ovat kaukana, täytyy Suomeen sijoittuvan tuotannon pystyä jollakin tavoin kompensoimaan logistiikkakustannuksista syntyvä kilpailuhaitta säilyttääkseen kilpailukykynsä lähempänä markkinoita toimiviin kilpailijoihin nähden. Metsäteollisuuden piirissä syntyneet uudet innovaatiot pienentävät vähitellen suurimpien yritysten riippuvuutta paino- ja kirjoituspaperien valmistuksesta, mutta vielä pitkälle ensi vuosikymmenelle toimialan kohtalo on vanhojen tuoteryhmien varassa. Lisäksi yhtiöiden mahdollisuudet uusiin innovaatioihin riippuvat ratkaisevasti taloudellisesta suorituskyvystä niiden perinteisissä tuoteryhmissä. Teknisesti erittäin korkealaatuinen konekapasiteetti luo maassamme sinällään edellytykset menestykseen, vaikka lopputuotemarkkinoiden kasvu jäisikin lähivuosina vaatimattomaksi. Mittavat yritysjärjestelyt muuttavat lähivuosina toimialan rakenteita.

Unit labor costs have been a widely discussed topic in Finland as well as all around the world. Technically unit labor costs are calculated by a simple ratio of labor costs and output. There is a large divergency of opinion about how consistent measurement unit labor costs are for competitiveness of an economy or an industry, for example. There is no unambiguous answer how to measure cost competitiveness of a country or an industry and one should keep in mind what the unit labor costs do not measure. Also, it is two different cases to observe nominal or real unit labor costs. In the former denominator is in units of measurements, like meters or units, and in the latter is deflated by current prices. Also there is a difference in observation of development within the firms versus on the aggregate level. In the thesis the unit labor costs of Finnish industrial production are calculated from the firm specific micro data. Also, the part of the structural change and development within firms by decompositions is estimated based on microdata. Furthermore, markup of the firms is estimated by comparing price development to marginal costs of the firms, to this end there are estimated an industry specific production function, by using some micro econometric methods like fixed effects – regression. According to the results obtained the unit labor costs have increased by about two per cents in annual growth rates between 2007 and 2016. There has been lot of fluctuation in the development, especially in the beginning of the observation period. The unit labor costs increased a lot because of drop of the production caused by recession. During the following two years they decreased a little bit. After that the development has been steadier. The decomposition into the structural and within firms effect tells that the major part of the fluctuation were driven by the changes within the firms, when the structural effect was the driver of the moderate but steady increase and being actually more remarkable explainer of the annual growth rates. The markup within industrial firms decreased a little bit during the observation period. Although, should be pointed out that there is some uncertainty in production function estimates and firm specific prices and consequently markup estimates are suggestive.