Browsing by Subject "kirjallisuus"

Tutkielmani keskittyy tieteiskirjallisuudessa esiintyviin utopioihin ja niiden ongelmallisiin piirteisiin, kuten ihmisten sijoittamiseen alueille, joissa heillä ei ole mahdollisuutta elää luonnon keskuudessa, kolonialistiseen ja imperialistiseen vallankäyttöön ja ympäristön hyväksikäyttöön. Tutkin näitä ongelmia Aldous Huxleyn Brave New World (suomeksi Uljas Uusi Maailma) ja Arthur C. Clarken Imperial Earth kirjan kautta, koska ne edustavat kahta erilaista utopiaa. Huxleyn Brave New World esittää lukijalle maailman, jossa ihmisiltä on otettu pois heidän mahdollisuutensa valita oma tulevaisuutensa, minkä ohella heille on luotu maailma, jossa heillä ei ole mitään mitä he haluaisivat. Clarken Imperial Earth sen sijaan edustaa pintapuolisesti positiivisempaa utopiaa, jossa maassa asuvat ihmiset ovat päässeet eroon monista maailmaa kohtaavista ongelmista, kuten saasteista, sodasta, ja nälänhädästä. Tämä ei välttämättä siltikään tarkoita, että luontoa taikka kaikkia ihmisiä kohdeltaisiin yhdenmukaisesti, ja ne ihmiset, jotka asuvat maapallon ulkopuolella, joutuvat elämään vaarallisessa ja epäluonnollisessa ympäristössä. Analyysini on jaettu eri osiin, joista ensimmäinen kohdistuu kolonialismiin utopioissa ja siihen, miten siirtomaavallat ylläpitävät itseään ja kansalaisiaan. Tutkin tässä osiossa, miten Huxleyn Brave New World kirjassa ilmaantuvia ”villien” reservaatteja on luotu yhteiskuntaan, jossa muuten kaikilla sen kansalaisista on kaikkea mitä he haluavat, mutta heille on jätetty vain rippeet hyvästä maasta ja teknologiasta. Tämä edustaa tapaa, jolla siirtomaavallat käyttävät hyväksensä vähäosaisempia ja osoittaa paralleelien kautta, miten siirtokuntien asukkaiden ja suurien valtioiden kansalaiset ovat loppujen lopuksi samanlaisessa hierarkkisessa asemassa kuin ne kansanryhmät, joiden he katsovat olevan heitä alhaisempia. Tähän analyysiin heijastaen tutkin Clarken Imperial Earth kirjan avaruussiirtokuntien tilannetta, erityisesti sitä, miten niissä esiintyy erittäin samanlaisia kolonialistisia hyväksikäytön elementtejä, kuten heikot elinympäristöt ja luonnonvarojen kuluttaminen siirtomaavallan hyväksi. Tähän asiaan liittyen tutkin myös kirjojen päähenkilöitten statusta ulkopuolisina molemmista siirtokuntalaisista ja siirtomaavaltojen kansalaisista ja tutkin, mitä heidän asemansa edustaa molemmissa yhteiskunnissa ja mitä se kertoo ulkopuolisten hyväksynnästä. Seuraavassa osiossa tutkin, miten siirtomaavallat hyväksikäyttävät siirtokuntia ja niissä asuvia ihmisiä huolimatta siitä, miten se vaikuttaa heidän elämäänsä ja ympäristöönsä. Tällaista hyväksikäyttöä esiintyy molemmissa kirjoissa, ja näiden siirtomaavaltojen asukkaat eivät näe hyväksikäytössä minkäänlaista ongelmaa, koska nämä ratkaisut ovat olleet rahallisesti ja paikallisen ympäristön puolesta hyödyllisiä. Analyysini keskittyy siihen, miten vähän mahdollisuuksia siirtokunnissa asuvilla on ja kuinka heidän elinympäristönsä on minimaalinen siirtomaavaltaan verrattuna. Clarken Imperial Earth kertoo Saturnuksen kuun Titanin siirtokunnasta, joka kerää Maalle vetyä ainoana rahan lähteenänsä. Monet siellä asuvat eivät pysty päättämään, haluavatko he pysyä siirtokunnassaan vai ei, koska heillä ei ole varaa muuttaa takaisin Maahan, joten heihin kohdistuu koko elämän kestävää epäoikeudenmukaisuutta, mihin heillä ei olet mitään sanomista. Huxleyn Brave New World taas näyttää miten siirtomaavallat pitävät niitten ulkopuolisia alueita kurissa, jotta ne voivat hyväksikäyttää niitä jopa kaikkien luonnonvarojen hupenemisen jälkeen viihteenä, ja miten siirtomaavaltojen johto myy matkoja käymään näillä reservialueilla. Lopuksi tutkin, miten ihmiskunta hyväksikäyttää luontoa ja miten se näkee luonnon nautinnon lähteenä. Molemmissa kirjoissa kerrotaan, että suuresta osasta ympäristöongelmia, kuten saasteesta on päästy eroon, mutta silti kummassakin ilmenee, että luonto on täysin ihmisen kontrolloima. Huxleyn Brave New World näkee luonnon resurssina ja siinä esiintyvät siirtomaavaltojen johtajat pitävät omaa kansaansa iloisina luomalla heille suotuisan ja kauniin ympäristön heidän kaupunkiympäristöönsä. Luonto on aina kaunista ja sen ylläpidolla maksimoidaan sen esteettinen arvo. Samalla sen oma yhteiskunta on kaukana luonnosta geenimanipulaation kautta, joka on antanut heille pitkän, terveellisen elämän, joka alkaa ja loppuu etänä muista ihmisistä. Clarken Imperial Earth ylistää, miten Maahan on tuotu takaisin alkukantaiset metsät ja eläimistö; se kuvailee, miten jotkut näkevät sen maailman erittäin puhtaana. Samalla tiedemiehet manipuloivat kasveja keräämään kultaa taikka tuomaan takaisin edesmenneitä eläinlajeja. Molemmissa kirjoissa ihmiskunta on teknologian avulla saavuttanut tason, jolla ihminen on kaiken luonnon herra. Tutkielmani osoittaa, miten ihmisten ja ympäristön hyväksikäytön takia kumpikaan kirjojen maailmoista ei voi olla utopia, vaikka niitten omat asukkaat näkisivät ne utopioina. Molemmat kirjat sisältävä samanlaisia elementtejä, vaikka niitten maailmat kuvastavat täysin erilaisia asioita. Tämä osoittaa, että utopian muoto tai sen motiivi eivät edusta sen statusta positiivisena tai negatiivisena tulevaisuutena. Huxleyn Brave New World seuraa Thomas Moren Utopian satiirista perinnettä, kun taas Clarken Imperial Earth edustaa modernia utopiaa, jossa nykyajan ongelmat ovat ratkaistu, mutta silti molemmat kirjat sisältävät epäoikeudenmukaisuuksia monella tasolla.

Työ tarkastelee saksalaisiin liittyviä kulttuurillisia stereotyyppejä Wladimir Kaminerin teoksissa Mein deutsches Dschungelbuch (2003) ja Liebesgrüße aus Deutschland (2011). Ensimmäinen kirjoista on lyhyitä kertomuksia sisältävä kokoelma, jota Kaminer kirjoitti työhön liittyvillä matkoillaan. Kirjan tarinoissa vieraillaan lukuisissa suuremmissa ja pienemmissä saksalaisissa kaupungeissa ja pyritään avaamaan saksalaisuuden piirteitä erilaisista perspektiiveistä. Kirjoista toinen on puolestaan Saksan ja saksalaisuuden erityispiirteisiin suoraan perehtyvä kokoelma lyhyitä tarinoita, joista Kaminer kertoo suuren osan itsensä tai perheensä kautta. Tutkielma määrittelee stereotypian kognitiiviseksi malliksi, joka esiintyy monilla tasoilla kielessä ja kulttuurissa. Teoriaosio erittelee lisäksi kulttuuristereotypian kansalliskuvan käsitteestä määritelmällisellä tasolla. Kulttuuristereotypioita lähestyttiin saksalais-venäläisen vertailun, geograafisten vastakkainastteluiden sekä kulttuurillisten ominaispiirteiden kautta. Lopputulemana todettiin, että Kaminerin teksteissä esiintyy voimakkaita auto- ja heterostereotypioita, jotka selittyvät hänen taustansa sekä vaihtelevan omakuvansa kautta. Teksteissä korostuvat erityisesti neutraalit ja negatiiviset stereotypiat, joita käytetään yhteiskuntakritiikkiin. Kirjailin tyylille on kuitenkin ominaista, että kritiikkiä pehmennetään ironisella etäännyttämisellä. Stereotypiat toimivat Kaminerin huumorissa tehostekeinona: hän toisaalta vahvistaa niitä, mutta toisaalta pyrkii satunnaisesti kääntämään sterotyyppiset odotukset ympäri ja tuomaan siten kertomuksiinsa humoristista yllättävyyttä. Saksalaisista piirretään teksteissä moniulotteinen kuva. Heidät todetaan toisaalta yhtenäisyyttä, järjestystä ja mukavuutta arvostavaksi uteliaaksi kansaksi, mutta toisaalta myös pelokkaiksi ja muukalaisvihamielisiksi. Kaminer näkee lisäksi saksalaiset eräänlaisena kulttuuristereotypisena antiteesinä kaoottisille, mutta intohimoisille venäläisille. Teksteissä oli havaittavissa merkittäviä maantieteeseen pohjautuvia, Saksan sisäisiä kulttuuristereotypisia jaotteluja erityisesti pohjoisen ja etelän sekä lännen ja idän välillä.

Kirjallisuusfilmatisoinnit ovat suhteellisen uusi tutkimusalue. Alalla tehty vähäinen tutkimus on osoittanut, että kirjallisuusfilmatisointeja ei ole tähän asti pidetty itsenäisinä teoksina, vaan pikemminkin hieman väheksyttyinä yritelminä toistaa kirjallisia alkuteoksiaan. Suuri osa nykyfilmeistä kuitenkin perustuu kirjalliseen alkuteokseen, ja siksi aihe kaipaa lisätutkimusta. Tässä tutkielmassa paneudutaan saksankielisen kirjallisuusfilmatisoinnin tutkimukseen. Tutkielmassa pyritään analysoimaan, miten tutkimusmateriaalina olleen kirjallisen alkuteoksen kerrontatekniikat on siirretty elokuvakerronnan muotoon, miten tämä on onnistunut sekä miten teokset mahdollisesti eroavat toisistaan ja miksi. Lisäksi tutkielmassa pohditaan, voisiko kirjallisuusfilmatisointi vihdoin saada tunnustusta itsenäisenä teoksena. Tutkimusmateriaalina käytettiin Claudia Schreiberin saksankielistä romaania Emmas Glück (2003) sekä samannimistä Sven Taddickenin ohjaamaa elokuvaa vuodelta 2006. Tutkimuksessa käytettiin hermeneuttista aineistontulkintamenetelmää, sisällönanalyysiä sekä joiltakin osin vertailua. Materiaalista valittiin tutkittava aines ja työstettiin edellisten tulkintojen perusteella aina uusia tulkintoja. Kumpikin teos käytiin läpi lukuisia kertoja. Kirjallisen alkuteoksen tutkittaville parametreille pyrittiin löytämään vastaavuuksia elokuvassa. Elokuvan ohjaaja oli luonut teoksestaan alkuperäisteokselle suhteellisen uskollisen elo-kuvasovituksen. Elokuva kuitenkin eroaa tietyiltä osin alkuperäisteoksestaan (esim. elo-kuvan loppu), mikä muuttaa oleellisesti tarinan tunnelmaa ja tekee elokuvasta harmonisemman kokonaisuuden kuin alkuperäisteoksensa, jonka tyyli poikkeaa lopussa liikaa alkuperäisideasta. Kun elokuvan genre pysyy loppuun asti draamana, voi kirjallisen alku-teoksen loppuosaa kutsua pikemminkin viihteeksi. Tässä tutkimuksessa analysoidun kirjallisuusfilmatisoinnin perusteella on aiheellista todeta, että kirjallisuusfilmatisointi voi myös olla itsenäinen ja toimiva kokonaisuus sekä myös sellaisena tunnustettu teoksensa.

Hans Jakob Christoffel von Grimmelshausenin (noin 1622–1676) romaanissa Seikkailukas Simplicissimus (Der Abentheuerliche Simplicissimus Teutsch, 1668) käsitellään päähenkilön ja samalla teoksen kertojan Simpliciuksen merkillisiä seikkailuja, sankarillisia ja vähemmän sankarillisia tekoja sekä filosofisia pohdintoja kolmikymmenvuotisen sodan aikoihin. Simplicissimuksen juoni on niin polveileva, tyyli niin vaihtelevaa ja sisältö niin monimuotoista, että teosta on helppo pitää sekavana, tyylittömänä ja muodottomana – varsinkin, kun se sisältää useita vaihtoehtoisia lopetuksia. Teos on kuitenkin myös mielenkiintoinen sekoitus realismia ja fantasiaa, pikareski- ja kehitysromaania sekä moralisointia ja groteskia. Simplicissimuksen monimuotoisuutta on usein pidetty oireena barokin ajalle tyypillisestä asioiden suhteettomasta ja kohtuuttomasta paisuttelusta. Sen monimuotoisuus on näin tulkittu muodottomuudeksi. Tutkijat ovatkin yleensä pyrkineet monologisoimaan teoksen, palauttamaan sen johonkin yhteen ideologiseen traditioon tai kirjalliseen genreen. Esimerkiksi kirjallisuudentutkija Rafael Koskimiehen mukaan romaanin fantastisten kuvausten arvo on varsin vähäinen verrattuna sen kestävimpään avuun eli realistiseen ajankuvaukseen. Fantastiset kohtaukset kuten matka maan keskipisteeseen ovat kuitenkin oleellinen osa Simplicissimusta mikäli sitä tarkastellaan osin karnevalistisen kirjallisuuden genreen kuuluvana. Tutkielmani johdantoa seuraavassa luvussa käsittelen Simplicissimuksen moraalisatiirisia ominaisuuksia, minkä jälkeen keskityn teoksen karnevalistisuuteen sekä siihen, kuinka nämä kaksi lajityyppiä sekoittuvat toisiinsa muun muassa kirkon ja uskonnon sekä naamioiden teemoissa. Tarkastelen myös Francis Godwinin fantastisia piirteitä sisältävää teosta The Man in the Moone (1638) erityisesti ajan tieteellisen ajattelun valossa. Godwinin teoksen rinnastaminen Simplicissimukseen on kiintoisaa, sillä molemmat sisältävät muun muassa (osin fantastisia) matkakuvauksia ja utooppisia piirteitä. Moonessa päädytään aina Kuuhun asti. Vaikka satiiriseen ja karnevalistiseen kirjallisuuteen kuuluu monia samankaltaisia piirteitä, ne myös poikkeavat toisistaan perustavanlaatuisesti. Erityisesti kyseinen seikka tulee ilmi, kun verrataan moraalisatiiria ja karnevalistista teosta. Tutkielmassani esitetyt teoreettiset näkemykset perustuvat pääosin Mihail Bahtinin tutkimukseen karnevaalista ja karnevalistisesta kirjallisuudesta (ks. François Rabelais – keskiajan ja renessanssin nauru) sekä satiirin osalta Dustin Griffinin teokseen Satire. A Critical Reintroduction. Moraalisatiiri pyrkii esittämään lukijalle jonkin moraalisen tai eettisen näkökannan. Karnevalistisessa kirjallisuudessa tällaisia abstrakteja ajatuksia ei sen sijaan tuoda esille vaan esimerkiksi siinä esitetty pilkka on iloluontoisen ambivalenttia, konkreettista ja materiaalis-ruumiillista ilman sen syvempää tarkoitusta tai moralisointia. Hyvin harvat kaunokirjalliset teokset ovat kokonaan tai pelkästään karnevalistisia vaan ne kuuluvat usein samalla myös johonkin muuhun genreen. Useimmiten, niin kuin Simplicissimuksessakin, karnevalistisuus ilmenee tiettyinä teemoina ja aiheina kuten groteskeina kuvauksina, rivouksina ja solvauksina, nurinkurisuutena ja ambivalenssina. Simplicissimusta voidaan tutkia myös menippolaisena satiirina eli menippeiana, jossa yhdistyvät satiiriset keinot ja karnevalistinen sisältö. Menippeian traditiossa moraalikriittisen sanoman osuus on pieni eikä mikään maailmankuva nouse hallitsevaan asemaan. Bahtinin mukaan menippolainen satiiri on yksi karnevalistisen kirjallisuuden merkittävimmistä alalajeista. Tulkintani mukaan sen enempää moraalisatiirinen, karnevalistinen kuin menippolainenkaan tendenssi ei ole Simplicissimuksessa hallitseva, vaan nämä kaikki ovat teoksen tulkinnassa ja taustoittamisessa tärkeitä. Tarkastelen tutkielmassani nimenomaan romaanin ”monigenreistä” eli useisiin eri lajityyppeihin kuuluvaa luonnetta, joka ilmenee sen kirjallisten keinojen ja aatemaailman runsautena, jopa ajoittaisena ristiriitaisuutena.

Pro gradu -tutkielmani tarkoitus on selvittää Kuubaan matkanneiden yhdysvaltalaisten käsityksiä Kuubasta alueena, prosessia jolla he rakensivat Kuubasta sosiaalisen konstruktion sekä tässä tehtävässä käytettyjä keinoja. Tutkimus on rajattu vuosiin 1895-1900, jolloin Kuubassa käyty itsenäistymissota kirvoitti Yhdysvalloissa yhteiskunnallisen keskustelun mahdollisuudesta sotilaalliseen interventioon alueella. Tarkastelen lähdeaineistoa Staglin, Pinneyn, Urryn, Prattin sekä Saidin matkustamiseen ja kulttuurien kohtaamiseen liittyvien teorioiden pohjalta. Tutkimusaineistona käytän Esther Allenin väitöskirjassaan laatiman bibliografian pohjalta keräämiäni matkakertomuksia Kuubaan tarkasteluajankohtana. Yli kahdestakymmenestä teoksesta rajasin tarkastelun ulkopuolelle vuonna 1898 alueelle tehdyt sotilasmatkat. Neljäntoista matkakertomuksen perusjoukosta käsittelen tarkemman huomion kohteena edustavana otoksena pitämääni viittä matkakertomusta. Tutkituista asiakirjoista havaitaan, että matkojen motivaationa oli ennen kaikkea tuottaa tietoa yhdysvaltalaisille lukijoille, jotta heillä olisi edellytykset tehdä päätös siitä, tulisiko Yhdysvaltojen ottaa osaa alueen konfliktiin sotilaallisesti. Tämän motivaation huomataan keskittyvän ennen kaikkea luontoon, ilmastoon, rotuun, heikon hallinnon hidastamaan taloudelliseen kehitykseen sekä alueella tapahtuvaan siviileihin kohdistuvaan väkivaltaan. Myös kutsumuskohtalon nähdään linkittyvän merkittävästi matkaajien muodostamaan kuvaan Kuuban merkityksestä suhteessa Yhdysvaltoihin. Tutkimuksessa havaitaan myös, että matkaajien kertomukset muodostavat tyylilajeja, jotka käsittelevät alueelle tekemiään matkoja tunnistettavilla tavoilla. Yhden tyylilajin muodostavat matkakertomukset, jotka pyrkivät objektiivisen tiedon ulkoisesti neutraaliin esittämistapaan. Toisen muodostavat matkakertomukset, jotka pyrkivät muodostamaan persoonallisen narratiivin välittämänsä tiedon yhteen nivomiseksi. Tutkimuksessa huomataan, että tyylilajit nivoutuvat yhteen pitkälti aiemman teoriakirjallisuuden esittämällä tavoilla.

The target in this thesis was to find research and results of empathy and how it is affected by reading literature. My aim was to find scientific proof for using literary against mobbing in schools. The subject is current and many researches have studied it on recent years. I found different aspects of the effects on empathy, but the contradictory results gave productive views on the subject. I also found results that support each other. To argument the possibility to use literary to prevent mobbing I used Finland’s national curriculum of 2014. This study was made by reviewing existing research. My aim was to find results that give support to each other. There was found contradictory results, and reflecting on them gave productive observations. Most of the studies were made between 2013 and 2016 and they were written in English. The results showed that literary has impact on empathy and attitudes. I found four main features (narrative, transportation, identification, reading habits), which have central effects on literary and empathy. The main perception by these studies was that literary has certain effects on empathy. Still, more research is needed to get trustful results. Based on this thesis it is possible to make a research which could be done for example in master’s thesis.

In order to manage in Finnish environment of daycare and school, it is crucial that a child from a different linguistic and cultural background masters Finnish in addition to his/her own mother tongue. Finnish is a way to make friends and to participate to his/her community. There are many methods to support language development of a children from a different linguistic backgrounds in early childhood education. This study focuses on one method: literature education. Main purpose of this study is to discover kindergarten teacher's and Finnish as a secondary language kindergarten teacher's experiences and views related to literature usage in Finnish development with children from a different linguistic and cultural backgrounds. This research discovers what sort of literature teachers use with children from a different linguistic and cultural backgrounds. Teachers were asked what objectives they set for literature usage. In addition, research explores how literature usage has been supporting children from a different linguistic and cultural backgrounds to learn Finnish and how teachers evaluate learning process of the secondary language. Qualitative research was conducted by using content analysis and theme interviews as a research method. Four kindergarten teachers and four Finnish as a secondary language kindergarten teachers of Helsinki attended to interviews. Interviewees' answers revealed that literature is very usable tool for language development. Interviewees use literature daily in daycare in different situations and compositions. In particular reading with smaller groups are recommended because it supports small language learner better. Interviewees try to utilize literature versatile and to expand the story by drama or drawing. Discussion of story are highlighted so that a child from different linguistic and cultural background understands the story and learns essential concepts. Interviewees told that they choose literature for Finnish learning that are from the topic that children are interested about, language is versatile and literature includes pictures. Only auditative acceptance demanded a lot from a child from a different linguistic and cultural background. Interviewees aim for literature usage was richening child's vocabulary, improving listening skills and sentence structure. Interviewees used "Kettu-test" and language follow-up form for evaluating children language development. Also using observation and evaluation results as a base for child's language learning plan was mentioned.

(Objective.) Earlier studies have indicated, that reading can improve and refine one’s ability to empathise. Whilst completing my bachelor’s thesis, I indicated critically with research and studies surrounding the exploration on the effect reading and literature can have on human empathy. Four important matters were found and concluded in researches: transportation, narrativity, identifying with a positive character and customs of reading. The research purpose in this thesis is to explore the concept of preventing bullying through literary tools, based on the evidence of these four important matters. The aim of this study was to design, put into practise and evaluate pedagogical application, which is designed to use literature and these four important matters to prevent bullying. In pedagogical application, designed in this thesis, literature, narrativity, identifying with a positive character and customs of reading was used to help children accomplish experiences of transportation and perezhivanie. In the following thesis I propose to introduce and analyse the pedagogical application as an example to use literature as a concise example on how teachers and pedagogical staff can utilise literature as a measure of preventing bullying in schools. (Method.) I accomplished this study using methods of qualitative and action research. The participants of this study were eleven second-graders from an elementary school in Helsinki. As a study material I used interviews and collected textual material created by children, who took part in the pedagogical application. In the application I used drama and literature as a means as of which to work with our subject – bullying. We read one story of Pekka Töpöhäntä -book series written by Gösta Knutsson. I analysed the collected material by discursive analysis and researched the verbal content created by children. (Results and conclusions.) The results of this study attribute with experiences of transportation and perezhivanie. However, the results are by no means fully conclusive, as the research did not consider all means and circumstances surrounding the collection of data. The results give small indications of what may have created a feeling of transportation and perezhivanie amongst children responding at the time, it is however not possible to make generalized conclusions based on this evidence. The pedagogical application I have created is a partly successful tool, which aims to develop and improve understanding of how literature can be used as a successful method and tool to prevent bullying. By following research, it is possible to examine those parts of the pedagogical application, which have or have not shown effect on progressing the perceptions bullying in amongst children.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kulttuurin kenttien välistä homologiaa eli rakenteellista vastaavuutta 2000-luvun alun Suomessa. Tutkimuskohteena on neljä kulttuurin kenttää: musiikki, kirjallisuus, ruoka ja televisio. Tutkimuksessa keskitytään makumieltymyksiin näillä kulttuurin kentillä. Tarkemmin sanoen analysoidaan, kuinka legitiimeistä musiikin ja kirjallisuuden lajityypeistä, ruokalajeista ja televisio-ohjelmista suomalaiset pitävät. Tutkimuksen tavoitteena on ensinnäkin arvioida, missä määrin makumieltymykset yhdellä kulttuurin kentällä ovat yhteydessä makumieltymyksiin toisilla kulttuurin kentillä. Toiseksi selvitetään, millainen yhteys valituilla sosiodemografisilla taustatekijöillä on makumieltymyksiin. Tutkimusongelma rakentuu kritiikille, jota Bernard Lahire esittää Pierre Bourdieuta kohtaan. Bourdieu esitti vaikutusvaltaisessa Distinction-teoksessaan kulttuurista homologiaa koskevan väittämän. Väittämän mukaan yhteiskunnan sosiaalisen tilan ja yksilöiden elämäntyylien tilan välillä vallitsee kahtalainen homologia. Ensinnäkin yksilön asema yhteiskunnan objektiivisessa luokkarakenteessa on yhteydessä yksilön elämäntyyliin. Toiseksi yksilön elämäntyyli on yhtenäinen siten, että hänen asemansa kaikilla kulttuurin kentillä on samanlainen, mikä ilmenee muun muassa kenttien rajat ylittävinä johdonmukaisina makumieltymyksinä. Tätä homologiaa Bourdieu selittää luokkahabituksen käsitteellä. Lahire kritisoi Bourdieun luokkahabituksen käsitettä ja kääntää teoreettisen näkökulman yhteiskuntaluokista yksilöihin. Lahire esittää, että yksilöiden makumieltymykset yhteiskunnan kenttien välillä ovat pääsääntöisesti ristiriitaisia, eivät johdonmukaisia. Tutkimuksen aineistona käytetään vuonna 2007 kerättyä kansallisesti edustavaa kyselyaineistoa Kulttuuri ja vapaa-aika Suomessa 2007 (N = 1388). Kyselyn perusjoukko on 18–74-vuotiaat Suomen kansalaiset. Tutkimuksessa tarkastellaan, pitävätkö suomalaiset johdonmukaisesti yhtä legitiimeistä kulttuurituotteista kulttuurin eri kentillä vai ovatko heidän makumieltymyksensä ristiriitaisia. Kulttuurinen legitiimiys määritellään koulutuksen mukaan: korkeakoulutettujen eniten pitämät kulttuurituotteet ovat legitiimejä, perusasteen koulutuksen suorittaneiden pitämät kulttuurituotteet ovat epälegitiimejä. Ristiintaulukoimalla selvitetään sosiaalisten taustatekijöiden – sukupuolen, iän, ammattiluokan, tulojen, asuinpaikan ja koulutuksen – yhteyttä makumieltymyksiin. Tutkimustulosten mukaan kaikenasteiset makumieltymykset ovat hyvin yleisiä: suomalaiset pitävät usein niin legitiimistä kuin epälegitiimistä kulttuurista kaikilla tutkituilla kulttuurin kentillä. Poikkeuksena on televisio, jossa legitiimit mieltymykset ovat melko harvinaisia. Toisin sanoen suomalaisten makua yksittäisillä kulttuurin kentillä luonnehtii kulttuurinen kaikkiruokaisuus; ainoastaan legitiimeihin tai ainoastaan epälegitiimeihin kulttuurituotteisiin rajoittunut maku on harvinainen. Lisäksi kenttien välillä ristiriitaiset mieltymykset osoittautuvat yhtä yleisiksi kuin johdonmukaiset mieltymykset: kenttien välinen maku yhdistelee tyypillisimmin kaikkiruokaisuuden eri asteita. Sosiaaliset taustatekijät ovat monissa tapauksissa yhteydessä makumieltymyksiin. Taustatekijöiden ja makumieltymysten välinen yhteys on kuitenkin tyypillisesti jossain määrin erilainen eri kentillä. Kuitenkin kenttien välisiä johdonmukaisuuksiakin löytyy. Legitiimejä mieltymyksiä määrittävät erityisesti ammatti, asuinalue ja sukupuoli ja toki myös koulutus: legitiimi maku on tyypillisin johtajille, kaupunkilaisille, naisille ja korkeimmin koulutetuille. Laajalle legitiimiyden alalle ulottuva kenttien rajat ylittävä johdonmukainen kaikkiruokaisuus määrittyy erityisesti sitä kautta, kenelle se ei ole tyypillistä: miehillä, nuorilla, työläisillä, maaseudun asukkailla ja perusasteen koulutuksen suorittaneilla ei ole johdonmukaisesti kaikkiruokaista makua. Tutkimustulosten perusteella Lahiren väittämä kenttien rajat ylittävän maun ristiriitaisuudesta saa tukea: legitiimiin tai epälegitiimiin rajautuvia johdonmukaisia makumieltymyksiä ei Suomesta löydy. Sen sijaan johdonmukaisesti kaikkiruokaiset osoittautuvat jossain määrin omaksi ryhmäkseen.

Tiivistelmä - Referat - Abstract According to research, teachers' own reading hobbies influence their literature teaching. Reading has been found to have many benefits and therefore educating and encouraging reading in schools is important. The aim of this study is to investigate the reading of future class teachers in their free time, this study does not include the course literature included in their studies. This study also unfolds what class teacher students think about teaching and reading literature in school and what kind of methods or practices of teaching literature class teacher students are going to use as teachers. The data of this study consisted of the responses of 38 class teacher students at the University of Helsinki. Responses were collected by using an e-form. Of the respondents, 30 were women and eight were men. Half of the respondents were fifth year students. The study is a qualitative study, and the data was analyzed using content analysis methods. Student responses were categorized, and the results were written open. As a conclusion a large proportion of class teacher students had an active reading hobby and they enjoyed reading. Reading had been important to many in childhood as well. Class teacher students described receiving the same type of benefits from reading and literature as studies describe the benefits of reading and literature. The meanings of reading were similar in childhood and today. The class teacher students also told the reasons why they don’t read as much as they would like. The answers to the reasons for not reading were mostly about technology and then about the lack of time and having a lot of reading in their studies. Almost all class teacher students considered the teaching of literature important and were able to name methods of teaching literature that they themselves intend to use in school. However, many had not felt that they had received enough of their studies to teach literature. Thus, the reading hobby of class teacher students and their attitude towards the teaching of literature seems to be mainly such, that it can have a positive effect on their future teaching and students.