Browsing by Subject "kirkolliskokous"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2014)Tämä työ käsittelee katolisen kirkon opettaja, doctor communis ecclesiae, Isidorus Sevillalaisen käsitystä kristillisistä harhaopeista ja kirkon johtamisesta. Isidorus eli 560–636, ja toimi Sevillan arkkipiispana vuodesta 600 lähtien. Työn rajauksena toimii Isidoruksen pääteos Etymologiae, jota käytettiin tietokirjana läntisessä maailmassa aina 1700-luvulle asti. Kyseinen teos valmistui vuonna 633. Pyreneiden niemimaalla Isidorus oli aikanaan voimakas kirkon vaikuttaja kirjoitustyönsä ja aktiivisen osallistumisensa ansiosta. Kirkon johtaminen oli jakautunut kirkolliskokouksille ja piispoille. Kirkolliskokousten tehtävänä oli luoda suuntalinjat ja tehdä viralliset päätökset kirkon oppiin liittyvistä asioista. Yleiset kirkolliskokoukset alkoivat vasta vuonna 325, minkä takia paikalliset johtajat eivät pystyneet toimimaan tehokkaasti harhaoppisia liikkeitä vastaan. Vasta yleiset kirkolliskokoukset muodostivat selkeän kristillisen opin ja mahdollistivat harhaoppisten ryhmien erottamisen kirkosta. Piispojen tehtävänä oli toimia kirkon johtajina omilla alueillaan. Piispoja oli eritasoisia ja jokaisella tasolla oli toistaan enemmän valtaa ja vastuuta. Patriarkat olivat korkeimmalla, minkä jälkeen tulivat arkkipiispat, metropoliitat ja viimeisenä normaalit piispat. Harhaoppiset olivat tehneet valintansa uskoa ja opettaa eritavalla kuin katolinen kirkko. Tämä harhainen valinta aiheutti sen, että jokainen joutui vastaamaan itse syytteeseen ja saamaan tuomion. Isidoruksen mukaan eivät apostolitkaan voineet valita mihin uskoa ja mitä opettaa, vaan kaiken piti olla Jeesuksen sanojen mukaista. Samalla tavalla kristittyjen piti uskoa siihen mitä Jeesus sanoi ja kirkko opettaa, ei muuttaa ja valita asioita mihin uskoa. Harhaisten liikkeiden käsittelyssä oleellisin osa on harhaiset opit joista heitä syytetään. Kaikille Isidoruksen kirjasta löytyneille 69 eri liikkeelle löytyivät syytetyt opit, joiden mukaan liikkeet voitiin jakaa ryhmiin. Kristinuskon tärkeimmät opit Jumalasta, maailmasta ja elämästä olivat suurimpia syytöksiä joita nostettiin harhaoppeja vastaan. Opit päätettiin ja syytökset harhaoppisten liikkeiden opettajia vastaan esitettiin kirkolliskokouksissa. Ajallisesti harhaopit nousivat aina ensimmäiseltä vuosisadalta 500-luvulle ulottuvalla ajalla. Monen vuosisadan ajalta on huomattavissa tiettyjen aikojen tuottaneen muita enemmän harhaoppisia liikkeitä. Kristinuskon alkutaipaleella harhaoppien syntyyn vaikutti selkeiden linjojen ja auktoriteettien puuttuminen, joka korjaantui 300-luvulta lähtien. Rooman imperiumi kattoi suurimmillaan alueita Britanniasta Irakiin, ja Isidoruksen listan harhaoppisten liikkeiden syntyalueita löytyy melkein yhtä laajalta alueelta. Kuitenkin suurin osa liikkeistä joille löytyi vaikutusalue, oli peräisin itäisen Välimeren alueelta. Tällä kreikankielisellä alueella oli myös suurin osa patriarkoista. Määrällisesti suurelle osalle liikkeistä ei löytynyt aluetta, jolta ne olisivat peräisin.
-
(2020)Tutkimukseni käsittelee homoseksuaalisuudesta Suomen ev.-lut. kirkossa parisuhdelain säätämisen jälkeen käytyä keskustelua vv 2002-2011. Tutkimusaineistoni koostuu kirkolliskokouksen pöytäkirjoista ja keskustelupöytäkirjoista, piispainkokouksen mietinnöistä ja ohjeista sekä piispainkokouksen asettaman työryhmän tuottamista mietinnöistä ja seminaarimateriaaleista. Tutkimuksessani tarkastelen käydyn keskustelun valta- ja puheoikeuskysymyksiä, ja niiden muuttumista tutkittavan ajanjakson aikana. Analysoin ja lähiluen tekstiä ja tutkin sen taustalla vaikuttavia valta-asetelmia sekä asetelmien mahdollisia muutoksia. Kirkolliskokouksessa edustaja-aloitteista 3/2002 ja 4/2002 käydyssä keskustelussa ovat näkyvimmin esillä seksuaalivähemmistöihin kielteisesti suhtautuvat henkilöt. SLEY ja viidesläisyys ovat näkyvimmät taustatahot. Keskustelua käydään usein raamatullisuusnäkökulmasta. Tämän näkökannan edustajat asettuvat keskustelussa valta-asemaan. Yhdenvertaisen kohtelun puolesta puhuvat näkevät seksuaalisuuden osana kehittyvää etiikkaa, heidän näkyvyytensä on keskustelun alkaessa niukkaa. Puheenvuoroja yhdistää näkemysten ja niiden perustelujen hajaantuminen, aloitteiden selkeän kannattamisen tai vastustamisen lisäksi. Osassa aloitetta 3/2002 vastustettiin tarpeettomana, koska katsottiin että kirkolla on jo mahdollisuus sulkea homoseksuaalit ulos kirkon viroista. Aloitetta 4/2002 kannatettiin sillä perusteella että rekisteröity parisuhde määrittyi siinä miehen ja naisen välisestä avioliitosta erilliseksi asiaksi. Kirkolliskokouskausien vaihtuessa keskusteluun tulee laajempi kirjo näkemyksiä. Kirjaimelliseen raamatuntulkintaan nojaavien valta-asema muuttuu. Progressiiviseen raamatuntulkintaan ja eettis-ihmisoikeudelliseen näkökulmaan perustuvat näkemykset saavat enemmän tilaa. Asianosaisten itsensä puuttuminen keskustelusta on edelleen leimallista. Vain perustevaliokunnan mietinnön valmistelussa ja piispainkokouksen asettaman työryhmän järjestämässä seminaarissa oli puhumassa Arcus-ryhmän eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien kirkon työntekijöiden edustaja. Lisäksi molemmissa tilanteissa oli esillä myös Aslan ry:n, eli homoseksuaalien muuttamista heteroseksuaaleiksi kannattavan tahon edustaja. Homoseksuaalien asema kirkollisessa keskustelussa on selkeän alisteinen koko ajanjakson, ja rekisteröidyt parisuhteet luokiteltiin avioliitosta erilliseksi asiaksi.
-
(2020)Tutkimukseni käsittelee homoseksuaalisuudesta Suomen ev.-lut. kirkossa parisuhdelain säätämisen jälkeen käytyä keskustelua vv 2002-2011. Tutkimusaineistoni koostuu kirkolliskokouksen pöytäkirjoista ja keskustelupöytäkirjoista, piispainkokouksen mietinnöistä ja ohjeista sekä piispainkokouksen asettaman työryhmän tuottamista mietinnöistä ja seminaarimateriaaleista. Tutkimuksessani tarkastelen käydyn keskustelun valta- ja puheoikeuskysymyksiä, ja niiden muuttumista tutkittavan ajanjakson aikana. Analysoin ja lähiluen tekstiä ja tutkin sen taustalla vaikuttavia valta-asetelmia sekä asetelmien mahdollisia muutoksia. Kirkolliskokouksessa edustaja-aloitteista 3/2002 ja 4/2002 käydyssä keskustelussa ovat näkyvimmin esillä seksuaalivähemmistöihin kielteisesti suhtautuvat henkilöt. SLEY ja viidesläisyys ovat näkyvimmät taustatahot. Keskustelua käydään usein raamatullisuusnäkökulmasta. Tämän näkökannan edustajat asettuvat keskustelussa valta-asemaan. Yhdenvertaisen kohtelun puolesta puhuvat näkevät seksuaalisuuden osana kehittyvää etiikkaa, heidän näkyvyytensä on keskustelun alkaessa niukkaa. Puheenvuoroja yhdistää näkemysten ja niiden perustelujen hajaantuminen, aloitteiden selkeän kannattamisen tai vastustamisen lisäksi. Osassa aloitetta 3/2002 vastustettiin tarpeettomana, koska katsottiin että kirkolla on jo mahdollisuus sulkea homoseksuaalit ulos kirkon viroista. Aloitetta 4/2002 kannatettiin sillä perusteella että rekisteröity parisuhde määrittyi siinä miehen ja naisen välisestä avioliitosta erilliseksi asiaksi. Kirkolliskokouskausien vaihtuessa keskusteluun tulee laajempi kirjo näkemyksiä. Kirjaimelliseen raamatuntulkintaan nojaavien valta-asema muuttuu. Progressiiviseen raamatuntulkintaan ja eettis-ihmisoikeudelliseen näkökulmaan perustuvat näkemykset saavat enemmän tilaa. Asianosaisten itsensä puuttuminen keskustelusta on edelleen leimallista. Vain perustevaliokunnan mietinnön valmistelussa ja piispainkokouksen asettaman työryhmän järjestämässä seminaarissa oli puhumassa Arcus-ryhmän eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien kirkon työntekijöiden edustaja. Lisäksi molemmissa tilanteissa oli esillä myös Aslan ry:n, eli homoseksuaalien muuttamista heteroseksuaaleiksi kannattavan tahon edustaja. Homoseksuaalien asema kirkollisessa keskustelussa on selkeän alisteinen koko ajanjakson, ja rekisteröidyt parisuhteet luokiteltiin avioliitosta erilliseksi asiaksi.
Now showing items 1-4 of 4