Browsing by Subject "kiviteknologia"

Geochemistry of stone tools and sources remains largely unknown in Finnish archaeology, but the potential is promising. Most formal Finnish stone tools beside quartz are made from ground metamorphic stone, which often has a specific source of collection. Geochemistry can reveal compositional and trace element links between the sources and tools found in various Stone Age settlement sites. Discoveries about technological properties of the stone types can be a helpful comparison, since many geochemical methods can produce data that has inconsistencies. In this thesis both geochemical and technological aspects of two lithic material sources are examined. Samples were collected from two lithic material sources: Rakkaviita and Rieskapaikka in Tervola, Southern Lapland. The 62 collected samples were measured with a Bruker S1 Titan portable x-ray fluorescence device as a preliminary method. Three samples from Rakkaviita and two samples from Rieskapaikka were chosen for the primary method, which was the PANalytical Axios mAX 4 kW, Wavelength Dispersive X-Ray fluorescence spectrometer in the Department of Geosciences in the University of Helsinki. The data from these measurements is evaluated and plotted to reveal geochemical properties of the stone. In this study, the properties of these stone materials are documented for the first time, so it can also be considered as a mapping study. The measurements revealed differentiation between methods, especially on the SiO2 percentages. The WD-XRF measurements are done without sample specific calibration, which obscures the quantitative proportions of some elements. The content of the stone revealed various components in different proportions. The result of major components was a coarsely qualitative definition of stone from both sources, which can be used in further material studies of stone tools. The trace element comparison between yttrium (Y) and strontium (Sr) revealed clear similarity between sources, excluding one sample that had significantly different tool production properties than others. According to this study, methods that handle trace elements well like ICP-MS are best suited for provenance studies on this type of stone. With trace elements it’s likely that these types of stones can be successfully sourced by geological region. The technological properties of the material are studied to find out the potential of the raw material as a stone to make and use tools with. Differences in the technological properties of the two sources is reflected in the composition and formation differences. Rieskapaikka included more mafic, porphyritic and fine-grained samples while Rakkaviita stones were more foliated and deteriorated.

Tutkielmassa käsitellään kiviesineiden käytön jatkumista kivikauden jälkeen Itä-Afrikassa. Rautakauden alku Itä- ja Etelä-Afrikassa liitetään perinteisesti bantuheimojen migraatioon näille alueille. Tämä vallitseva teoria otettiin tässä tutkimuksessa lähtökohdaksi. Afrikasta tunnetaan runsaasti sekä etnografisia että arkeologisia esimerkkejä kiviteknologian säilymisestä paikoin 1900-luvun loppupuolelle. Nämä liittyvät usein perimätiedon perusteella "kivikautisten" metsästäjä-keräilijöiden ja rautakautisten maanviljelijä- ja karjanhoitajayhteisöjen rinnakkaiseloon. Tutkimuskysymystä lähestytään sekä julkaistun että primääriaineiston kautta. Alussa esitellään kirjallisuudesta löytyviä esimerkkejä myöhäisestä kiviesineiden käytöstä, minkä jälkeen käydään tarkemmin läpi Malawin alueelta julkaistu aiheeseen liitettävissä oleva arkeologinen aineisto. Tätä käytetään vertailuaineistona tutkimuksen pääasiallista tapaustutkimusta käsiteltäessä. Pääasiallisena tapaustutkimuksena toimii Viktoria-järven läheisyydessä sijaitsevan Wadh Lang'o:n asuinpaikan kiviesineistön analyysi. Wadh Lang'o:sta tunnetaan pitkä kulttuurisekvenssi, joka kattaa alueen myöhäiskivikautiset ja rautakautiset kulttuurivaiheet. Stratigrafisen aineiston perusteella kiviesineet ovat säilyneet asuinpaikalla käytössä ainakin keskisen rautakauden alkuun. Varhaisimmassa vaiheessa asuinpaikkaa on asuttanut Oltome-kulttuuriin kuuluva väestö. Suurimmat muutokset materiaalisessa kulttuurissa analyysin kattamana aikana ovat aiheutuneet seuraavan kulttuurivaiheen, Elmenteitan-kulttuurin, myötä. Kiviesineistön perusteella Elmenteitan-keramiikan ilmaantuminen asuinpaikalle on liitettävissä idästäpäin Itä-Afrikan hautavajoaman suunnalta tapahtuneeseen migraatioon. Jatkuvuuden puolesta puhuvat esimerkiksi tehdyt kiviraaka-aine valinnat. Vaikuttaa, että edeltänyt Oltome-keraaminen väestö on säilyttänyt vaikutuksensa asuinpaikalla vielä tänäkin aikana. Varhaisrautakautisen Urewe-keramiikan ilmestymiseen asuinpaikalle ei näyttäisi olevan liitettävissä mitään suurisuuntaista migraatiota, toisin kuin vallalla oleva teoria bantumigraatiosta antaisi olettaa. Mahdollisesti uusi keramiikka on omaksuttu spesialistien, esimerkiksi seppien, muuton myötä tai vaeltavien kauppiaiden vaikutuksesta. Kiviesineistö osoittaa jatkuvuutta esimerkiksi mikroliittien morfologisten piirteiden ja käytettyjen raaka-aineiden perusteella. Mahdollisesti Elmenteitan-kulttuurin karjanhoitoa harjoittanut väestö on kyennyt estämään bantusiirtolaisten muuton alueelleen. Rauta ei vaikuta olleen asuinpaikalla missään vaiheessa erityisen yleistä, eikä paikalta tunneta merkkejä raudanvalmistuksesta. Tutkielman lopussa esitellään kaksi vaihtoehtoista mallia, joiden pohjalta myöhäinen kiviesineiden käyttö voisi selittyä. Niistä ensimmäinen perustuu konventinaaliseen käsitykseen, jossa rautakauden alku nähdään bantumigraation seurauksena. Toinen malli perustuu varhaisrautakautisten kulttuuripiirteiden leviämiseen diffuusion avulla. Wadh Lang'o:n tapaustutkimus näyttäisi puhuvan diffuusion puolesta, mutta toisilla alueilla, esimerkiksi Malawissa, migraatio vaikuttaa olevan todennäköisin selitysmalli.