Browsing by Subject "kohteliaisuus"

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan Kansaneläkelaitoksen (Kelan) selkokielisten ohjeistuksien imperatiiveja sekä nesessiivirakenteita. Aineistona käytetään Kelan selkokielisiä ja yleiskielisiä Kelan verkkosivuilla ilmestyneitä ohjeistuksia. Aineisto on kerätty vuoden 2023 alussa ja tarkastettu uusien päivitysten osalta viimeisen kerran 20.4.2023. Tarkoitus on selvittää kuinka helposti ymmärrettäviä ohjeistukset ovat nesessiivirakenteiden ja imperatiivien osalta sekä myös niiden kohteliaisuutta lukijaa kohtaan. Lisäksi pohditaan rakenteiden velvoittavuutta. Ymmärrettävyyttä pohtiessa nojaudutaan selkokielen kirjoittajille suunnattujen ohjeiden perusteella. Kohteliaisuutta pohditaan sekä Brownin ja Levinsonin kasvojen käsitteen ja kohteliaisuusteorian että Wattsin sille luoman vastamallin perusteella. Jonkin verran vertailua tehdään myös yleiskieliseen ohjeistukseen. Analysoitaessa aineistoa päällimmäinen huomio oli, että selkokielinen ohjeistus on tarkasteltavien rakenteiden ja ymmärrettävyyden osalta epätasainen. Osassa kohdissa aineistoa ymmärrettävyyttä ei ole otettu tarpeeksi huomioon ja mukaan on eksynyt sellaisiakin kielen elementtejä, joita ei suositella selkokielessä käytettävän. Ne todennäköisesti haittaavat ymmärrettävyyttä. Suurin ongelma ymmärrettävyyden kohdalla oli tekstin niukkuus. Koska kaikkea ei voida kertoa, voi tekstissä jäädä sanomatta sellaisia asioita, jotka auttaisivat selkotekstin lukijaa ymmärtämään paremmin sisällön. Niukkuus oli myös ongelma kohteliaisuuden suhteen. Kun tekstiä on vähän ja se on lukijaansa velvoittavaa, näytti selkokielinen teksti enemmän negatiivisia kasvoja uhkaavalta ja vähemmän positiivisia kasvoja suojelevalta kuin yleiskielinen ohjeistus. Kelan selkokielisten ohjeistusten on kuitenkin tarkoitus olla mahdollisimman informatiivisia olematta liian pitkiä, joten tämä ongelma voi olla vaikea kiertää, eikä välttämättä nouse kovin suureksi esteeksi lukijan ja Kelan välillä. Direktiivisten ja informatiivisten tekstien ymmärrettävyyttä ja kohteliaisuutta tulee lisätä jatkossakin. Erityisen tärkeää se olisi selkokielen osalta, mutta myös yleiskielen tutkimista näiltä osin olisi hyvä lisätä. Kohteliasuuden ja ymmärrettävyyden keskinäinen suhde voisi itsessään olla hyvä tutkimuskohde ohjeita antavan tekstin yhteydessä.

Tutkielmani käsittelee pronominaalisten ja nominaalisten puhuttelumuotojen ja kohteliaisuuden kääntämistä. Tarkastelen, miten englannin you on käännetty suomeen ja ruotsiin. Englannin you ei ilmennä määrää, joten tarkastelen, onko se käännetty käyttämällä tuttavallisempaa, epämuodollisempaa yksikön toista persoonaa vai muodollisempaa, teitittelevää monikon toista persoonaa. Tarkoituksenani on pohtia, millaiset tekijät ovat vaikuttaneet kääntäjien valintoihin, eli ovatko he noudattaneet enemmän kohde- vaiko lähtökulttuurin puhuttelunormeja. Haluan myös selvittää, esiintyykö käännöksissä epäjohdonmukaisuuksia, ja sen voivatko muutokset henkilöhahmojen välisissä suhteissa selittää puhuttelumuotojen epäjohdonmukaisuuksia. Hypoteesini ovat, että kohdekulttuurilla on kääntäjiin suurempi vaikutus kuin lähtökulttuurilla, varsinkin jos nuo kulttuurit poikkeavat toisistaan, ja että teitittelyn käyttöön liittyvät alkutekstin tittelit ja arvonimet, ja uskon myös, että käännöksissä tulee esiintymään epäjohdonmukaisuuksia Tutkimusaineistoni koostuu J.K. Rowlingin kirjoittaman Harry Potter -sarjan osista ja Jaana Kapari-Jatan suomennoksista ja Lena Fries-Gedinin ruotsinnoksista niistä. Tutkimusmetodini on käännösvertailu. Vertailun avulla pystyn näkemään käännösten väliset eroavaisuudet, mutta tietysti myös eroavaisuudet alkutekstin ja käännösten välillä. Olen valikoinut sarjan kirjoista analysoitavaksi esimerkkejä, jotka edustavat kattavaksi niin pronominaalista kuin nominaalista puhuttelua eri henkilöhahmojen välillä. Ajallisen perspektiivin vuoksi olen valinnut esimerkkejä niin kirjasarjan alusta kuin lopusta saadakseni kattavan kuvan esimerkiksi siitä, vaikuttaako henkilöhahmojen aikuistuminen puhutteluun. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana toimivat erilaiset käännösstrategioiden, kohteliaisuuden ja puhuttelukäytäntöjen tutkimukset. Analysoin poimittuja repliikkejä erilaisten teorioiden avulla huomioiden vuoropuheluiden kontekstin ja puhujien väliset suhteet. Tutkimustulokset osoittavat, että suomennokset on suosittu enemmän tuttavallisempaa yksikön toista persoonaa, minkä vuoksi teksti on kotoutetumpi. Muodollista, teitittelevää monikon toista persoonaa on taas käytetty huomattavasti enemmän ruotsinnoksissa. Titteleillä ja arvonimillä oli vaikutusta persoonapronominien valintaa, esimerkiksi oppilaiden ja opettajien välisissä dialogeissa, mutta näiden vaikutus oli selkeämpää ruotsinnoksissa, joissa esiintyi paljon nominaalista puhuttelua, kuten arvonimiä. Suomennoksissa nominaalinen puhuttelu oli selkeästi vähäisempää, mikä johtui kääntäjän tekemistä nominaalisten puhuttelumuotojen poistoista. Käännöksissä esiintyi myös paljon epäjohdonmukaisuuksia, jotka voivat johtua, esimerkiksi siitä, ettei puhuttelumuotojen kääntämiseen kiinnitetä niin paljoa huomiota kuin esimerkiksi erisnimien kääntämiseen.

Pro gradu -tutkielmassani analysoin kohteliaisuuskeinoja suomenkielisten ja venäjänkielisten opiskelijoiden kirjoittamissa sähköpostiviesteissä. Analysoin alku- ja lopputervehdyksiä, puhuttelua, nimen käyttöä puhuttelussa, viittausta kolmanteen henkilöön, anteeksipyyntöjä ja pyyntöjä. Aineistona on opiskelijoiden opettajille suomeksi kirjoittamia sähköpostiviestejä: 57 suomenkielisten kirjoittamaa ja 101 venäjänkielisten kirjoittamaa sähköpostiviestiä Lisäksi tutkimusaineistoon kuuluu 318 opiskelijoiden kirjoittamaa venäjänkielistä viestiä. Analyysini osoittaa, että venäjänkielisten opiskelijoiden suomeksi kirjoittamat sähköpostiviestit eroavat suomenkielisten kirjoittamista viesteistä ja sisältävät venäjän kielelle tyypillisiä kohteliaisuuskeinoja. Venäjänkielisten opiskelijoiden suomeksi käyttämät tervehdykset ja lopputervehdykset ovat suurimmaksi osaksi samantyyppiset kuin suomekielisten käyttämät. Toisin kuin suomalaiset opiskelijat, venäjänkieliset opiskelijat aina teitittelevät opettajaa venäjäksi ja joskus myös suomeksi. Teititellessään he käyttävät kuitenkin epämuodollisia ilmauksia. Suomeksi he käyttävät puhuttelussa nimeä ja pronominia useammin kuin suomenkieliset, mitä voi pitää venäjän kielen vaikutuksena. He saattavat käyttää myös anteeksipyyntöjä eri tilanteissa kuin suomenkieliset. Venäjänkielisten opiskelijoiden suomeksi kirjoittamista viesteistä löytyi esimerkkejä pyynnöistä ja viittauksista kolmanteen henkilöön, jotka poikkeavat suomenkielisten käyttämistä. Selityksenä voi olla merkittävä ero suomen ja venäjän kielen välillä pyyntöjen ilmaisutavassa ja viittauksessa kolmanteen henkilöön, joka tulee myös tutkimuksessani esille.

Tämän laadullisen tutkimuksen aiheena on kohteliaisuuden eri ilmausten ja muotojen opettaminen espanjan vieraan kielen oppiaineessa suomalaisissa kouluissa. Kohteliaisuus on kulttuurisidonnaisuutensa vuoksi tärkeä osa opetusta, jotta oppilaiden ja opiskelijoiden kommunikatiiviset ja pragmaattiset taidot kehittyvät kohdekielessä. Tutkimuksessa selvitetään, mitä kohteliaisuuden muotoja ja ilmaisuja espanjan vieraan kielen oppiaineessa opetetaan, kuinka paljon ja miten kohteliaisuutta opetetaan. Lisäksi tarkastellaan sitä, kuinka tärkeänä kohteliaisuuden opettamista pidetään sekä kohteliaisuuden opettamisen tämänhetkistä tilaa espanjan vieraan kielen opetuksessa. Tutkimukseni taustalla on muun muassa Leechin (1983) sekä Brownin ja Levinsonin (1987) kohteliaisuusteoriat ja Searlen (1969) teoria puheakteista. Tutkimukseni pohjautuu aiempaan tutkimukseen kohteliaisuuden opettamisesta ja oppimisesta (Landone 2009; Paloranta 2019; Brodersen 2020). Lisäksi tarkastelen, miten perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteet (POPS 2014; LOPS 2019) määrittävät kohteliaisuuden opettamisen osana vieraiden kielten opetusta, tavoitteita ja sisältöjä. Tutkimuksen aineisto on kerätty strukturoidun kyselylomakkeen avulla. Kyselyyn osallistui 16 espanjan vieraan kielen opettajaa. Tutkimus osoittaa, että espanjan opettajat keskittyvät opettamaan eniten pyyntöjä, anteeksipyyntöjä, tervehdyksiä, kiittämistä sekä espanjan kielen tunnuksenomaista por favor -pyynnön käyttöä. Näiden lisäksi opetetaan muun muassa myös kohteliaiden lauseiden muodostamista erilaisilla strategioilla sekä kohteliaisuuden kulttuurisidonnaisia eroavaisuuksia, kuten tervehdysten monipuolista käyttöä espanjan kielessä. Vastauksista selviää, että kohteliaisuutta opetetaan paljon ja monipuolisesti käyttäen erilaisia aktiviteetteja ja menetelmiä, joista eniten korostuvat suulliset ja kirjalliset aktiviteetit sekä kuullun ymmärtäminen. Tuloksista ilmenee, että vastaajat kokevat kohteliaisuutta opettavan tarpeeksi ja he pitävät kohteliaisuuden opettamista tärkeänä, sillä se on osa viestintää ja viestintätaitoja, kieltä ja kulttuuria. El tema de esta investigación cualitativa es la enseñanza de diferentes formas y expresiones de cortesía en el español como lengua extranjera (ELE) en escuelas y colegios finlandeses. Debido a su naturaleza cultural, la cortesía forma una parte fundamental de la enseñanza para que los aprendices desarrollen sus habilidades comunicativas y pragmáticas en la lengua meta. En este trabajo investigamos qué formas y expresiones de cortesía se enseñan, cómo y cuánto se enseña la cortesía en ELE. Asimismo, investigamos también cuánta importancia la cortesía tiene en la enseñanza y cuál es su estatus actual, con el propósito de ganar un mejor entendimiento sobre la enseñanza de la cortesía en la enseñanza de ELE. Basamos nuestra investigación en las teorías de la cortesía de Leech (1983) y Brown y Levinson (1987), y también en la teoría de los actos de habla de Searle (1969), entre otros. La investigación también se basa en los estudios anteriores sobre la enseñanza y aprendizaje de la cortesía (Landone 2009; Paloranta 2019; Brodersen 2020). Además, estudiamos cómo el Currículo nacional de educación de Finlandia (POPS 2014; LOPS 2019) define y destaca la enseñanza de la cortesía como parte de la enseñanza, los objetivos y contenidos de las lenguas extranjeras. Los datos de nuestro estudio han sido colectados mediante una encuesta estructurada. 16 profesores de español como lengua extranjera participaron en la investigación. Los resultados muestran que los profesores de ELE enseñan más peticiones, disculpas, saludos, agradecimientos y el uso de por favor. Además de estas, los participantes también enseñan, entre otros, la formación de oraciones y enunciados corteses mediante diferentes estrategias, y las diferencias culturales en cuanto a la cortesía, como el uso de los saludos en el español. Las respuestas de los participantes muestran que la cortesía se enseña mucho y a través de diversas maneras mediante el uso de diferentes actividades y métodos, de los cuales se pueden destacar las actividades orales y escritas y la comprensión de escucha. Los resultados revelan que los participantes consideran que se enseña la cortesía de manera suficiente y consideran la enseñanza de la cortesía como importante, dado que forma parte de la comunicación y las habilidades comunicativas, de la lengua y de la cultura.

Tämän Pro Gradu -tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaista pragmaattista kieliainesta suomalainen alakoulun Let’s Go! -kirjasarja tarjoaa oppijoille. Tarkastelun kohteena ovat kirjasarjan neljän tekstikirjan kappaleiden dialogit. Tavoitteena on kartoittaa, minkälaisia kohteliaisuusstrategioita (Brown ja Levinson 1987) dialogeissa käytetään. Tämän laadullisen tutkimuksen analyysimetodina käytetään teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Lisäksi analyysillä tutkitaan kohteliaisuusstrategioiden käytön ja yleisyyden kehittymistä sekä mahdollisia eroavaisuuksia strategioiden käytön välillä. Tutkimuksen teoriaosuudessa keskitytään kohteliaisuuden oppimiseen vieraassa kielessä kommunikatiivisen ja pragmaattisen kompetenssin kautta. Lisäksi kartoitetaan asiakirjoja (Eurooppalainen viitekehys 2001 ja Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 2014), jotka ohjaavat kieltenopetusta ja täten myös oppikirjojen suunnittelua. Aiemmat oppimateriaalitutkimukset ovat osoittaneet, että oppimateriaaleissa esitetty pragmaattisen kielitaidon syöte on usein heikkoa ja joissakin tapauksissa ylenkatsottua muiden kompetenssien harjoittelun vuoksi. Tutkimustuloksista käy ilmi, että Let's Go! -sarjan tekstikirjoissa käytetään erilaisia kohteliaisuusstrategioita, joiden käyttö muuttuu kirjasarjan edetessä. Kahden ensimmäisen tekstikirjan dialogeissa suorat strategiat ovat huomattavasti yleisempiä kuin epäsuorat strategiat. Kahdessa myöhemmässä osassa epäsuorat strategiat yleistyvät. Näistä tuloksista voidaan päätellä, että oppijoiden edetessä kirjasarjan tarjoama kohteliaisuussyöte elaboroituu. Syitä tähän voivat olla oppijoiden muut kehittyvät kompetenssit. Analyysi kuitenkin osoittaa, että strategioiden sosiopragmaattinen käyttö ei muutu yhtä huomattavasti kuin niiden pragmalingvistinen muoto. Vaikka tulokset viittaavat siihen, että tutkitun tekstikirjasarjan kohteliaisuussyöte mahdollistaa verbaalisen kohteliaisuuden oppimisen, on tärkeää ottaa huomioon, miten tekstikirjoja käytetään opetuksessa. Koska tutkimus keskittyy ainoastaan opetusmateriaaliin eikä sen käyttöön, johtopäätökset kohteliaisuuden oppimisesta tekstikirjojen avulla ovat spekulatiivisia luonteeltaan. Tulevaisuudessa olisikin hyödyllistä lähestyä kohteliaisuuden opettamista ja oppimista opettajien ja oppijoiden näkökulmista, mikä tarjoaisia laajempaa ymmärrystä kohteliaisuudesta monimutkaisena ilmiönä.

Tutkimuksen aiheena on sitä on oltu -konstruktio, joka koostuu kolmesta rakenneosasta: ei-referatiivisesta sävypartikkelista sitä, apuverbistä on tai ollaan sekä varioivasta TU-partisiipista. Tutkimuksessa tarkastellaan kognitiivisen kieliopin ja pragmatiikan viitekehyksistä, millaisissa käyttöyhteyksissä sitä on oltu -konstruktio esiintyy aineistossa, joka on koottu pääosin puhekielen mukaisesta kirjoittelusta verkossa sekä kaunokirjallisuudesta ja sanomalehtitekstilähteistä. Tutkimuskysymysten avulla tarkastellaan, miksi konstruktiota käytetään ja millaista affektisuutta konstruktioon liittyy. Tutkimus osoittaa, että kognitiivisen kieliopin näkemyksen mukaisesti sitä on oltu -konstruktiota voidaan pitää kielellisen yksikön saavuttaneena kokonaisuutena, joka on kielenpuhujan hallittavissa sellaisenaan. Konstruktion sisältämä sitä-partikkeli tarjoaa puhujalle avoimen viittaussuhteen, ja konstruktiolla puhuja voi viitata itseensä, vastaanottajaan, kolmanteen osapuoleen tai inklusiivisesti geneeriseen vastaanottajien joukkoon. Aineistosta nousee esiin, että sitä on oltu -konstruktio vaihtelee tyypillisesti muiden sellaisten rakenteiden kanssa, joissa subjekti ei ole ilmipantuna. Tutkimuksesta käy ilmi, että sitä on oltu -konstruktio liittyy puhujan haluun kierrellä eli olla epäsuora. Konstruktion hahmottamia epäsuoruuden funktioita ovat kohteliaisuuden tavoittelu, johon liittyy kasvojen käsite, ironian osoittaminen ja ivailu sekä tabuaiheiden käsittely. Sitä on oltu -konstruktion vakiintuneita käyttökonteksteja ovat kohteliaisuuden ilmentämisen ja huu-morin rakentamisen keinot, ironisointi, puhujan kannalta kiusallisten, kasvoja uhkaavien puheaktien, kuten moittimisen, päivittelyn, kerskailun ja vähättelyn ja arkaluontoisten asioiden esittäminen sekä yhteiseen tietoon vetoaminen.

Tutkielmassa käsitellään suomea toisena kielenä puhuvien sairaanhoitaja- ja sosionomiopiskelijoiden kohteliaisuuskäsityksiä. Erilaisista kielelliseen kohteliaisuuteen liittyvistä ilmiöistä perehdytään tarkemmin opiskelijoiden puhuttelua koskeviin käsityksiin. Näkökulma on erityisesti työtilanteissa käytettävässä kielessä. Tutkimus on osa Helsingin yliopiston ”Miten puhutella? Puhuttelutapojen vaihtelu ja muutos” -hanketta. Tutkimuksen aineistona on kolme fokusryhmähaastattelua, jotka toteutettiin syksyllä 2016. Puolistrukturoiduissa haastatteluissa hyödynnettiin avointen kysymysten lisäksi discourse completion test -menetelmää. Haastateltavat opiskelivat haastatteluhetkenä kolmessa eri pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulussa joko sairaanhoitajan tai sosionomin koulutusohjelmassa. Kaikkien haastateltavien ensikieli on jokin muu kuin suomi, eikä kukaan heistä ole syntynyt Suomessa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on kieliasenteiden ja kulttuurienvälisen kohteliaisuuden tutkimus. Aineiston käsittelyssä hyödynnetään diskurssianalyysin periaatteita. Haastateltujen opiskelijoiden mielestä suomen kielessä kohteliaisuutta ilmaistaan käyttämällä konditionaalimuotoa, vaihtoehtokysymystä ja teitittelyä. Epäkohteliaana opiskelijat pitävät kielteistä imperatiivimuotoa. Opiskelijat kokevat vaikeana teitittelyn käytön, sillä heidän mukaansa suomen kursseilla keskitytään enemmän sinutteluun. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että kohteliaisuus on osa opiskelijoiden ammatillista kielenkäyttöä. Opiskelijoilla on useita strategioita puhutteluvalinnassa, ja he pystyvät vaihtamaan puhuttelua tilanteen mukaan. Tämän tutkimuksen tuloksia voi hyödyntää hoitoalan suomi toisena kielenä -opetuksen suunnittelussa. Suomea toisena kielenä puhuvien kohteliaisuuskäsityksiä ei ole aiemmin juuri tutkittu, joten aiheen jatkotutkimusmahdollisuudet ovat laajat. Mahdollinen jatkotutkimus voisi tarkastella esimerkiksi hoitotyön todellisia kielenkäyttötilanteita ja niiden kohteliaisuutta.

Tutkielma käsittelee World Wrestling Entertainmentin tv-ohjelmien, Monday Night Rawn ja Smackdown Liven, hahmojen puhetta promootio-osuuksissa John Searlen puheaktiteorian, Paul Gricen keskustelun maksiimien sekä Penelope Brownin ja Stephen Levinsonin kohteliaisuusteorian näkökulmasta. Showpainiohjelmien hahmot käyttäytyvät sankarillisesti tai roistomaisesti hahmojen välisissä dramaattisissa konflikteissa. Tutkielma tarkastelee kymmentä promootio-osuutta ja pyrkii selvittämään, miten sankareiden ja roistojen puheen pragmaattiset ominaisuudet edesauttavat heidän roolinsa kuvausta. Kuten aikaisemmassa tutkimuksessa, kohteliaisuusstrategioiden käyttö erottaa sankarit ja roistot selvästi toisistaan. Sankarit käyttävät positiivista kohteliaisuutta luodakseen yhteishenkeä yleisön kanssa, kun taas roistot käyttävät paljon positiivisia kasvoja ja melko paljon negatiivisia kasvoja uhkaavia akteja luodakseen eripuraa ja ilmaistakseen, että he eivät välitä yleisön mielipiteestä. Kuitenkin sankaritkin voivat käyttää epäkohteliaita strategioita, jos roisto on itse ensin toiminut epäkohteliaasti, eli itsensä puolustamista aggressiivisellakin tavalla ei pidätä epäsankarillisena. Vastaavasti roistot käyttävät kohteliaisuusstrategioita epärehellisesti pettääkseen sankarin ja yleisön odotukset. Sankarit ja roistot käyttävät implikatiivista kieltä samassa määrin. Kummankinlaiset hahmot vihjailevat aika ajoin, että heidän sanomallaan on jokin epäkirjaimellinen merkitys ilmaistakseen esimerkiksi huvittuneisuutta, pelkoa tai väkivallan uhkaa. Kuitenkin roistot yhdistävät implikaation epäkohteliaaseen kielenkäyttöön sankareita useammin ja käyttävät keskustelun maksiimeja esimierkiksi sarkastisten solvausten tekemiseen. Lisäksi vain roistot rikkovat tahallaan laadun maksiimia. Roistot valehtelevat sankareille vakuuttaakseen, että heidän hetkenaikainen hyvä käytöksensä on luottamuksen arvoista, ja käyttävät sankarin luottamusta hyväkseen. Sankarilliset hahmot eivät eroa merkittävästi roistoista puheaktiteorian kannalta. Vaikka otannasta löytyykin yksittäisiä hetkiä, joissa esimerkiksi sankari käyttää osuvaa kommissiivia saadakseen yleisön puolelleen, tai roisto ilmaisee ylimielisesti epävarman asian tylynä representatiivina, näitä tapauksia ei esiinny tarpeeksi, jotta niistä voisi tehdä varmoja johtopäätöksiä. Aikaisemman tutkimuksen havainnot tiettyjen puheaktien yleisyydestä sankaruuden kuvaamisessa eivät näytä toistuvan tämän tutkimuksen materiaalissa. Tutkielma vahvistaa kohteliaisuuden suhdetta sankarilliseen kuvaukseen ja kehottaa laajentamaan tutkimusta amerikkalaisesta mediasta muihinkin kulttuureihin.

Tässä pro gradu -tutkielmassa vertaillaan selkokielisen oppaan ja sen alkuperäisen yleiskielisen version puhuttelukeinoja ja niiden kohteliaisuutta. Tutkielman aineistona on maahanmuuttajille suunnattu selkokielinen opas Selko-opas yrittäjyyteen ja sen yleiskielinen versio Perustamisopas alkavalle yrittäjälle 2018. Selkokielisen oppaan puhuttelujen perusteella rakennetaan kohteliaan selkokielisen puhuttelun periaatteet. Puhuttelujen kohteliaisuutta tutkitaan Brownin ja Levinsonin kohteliaisuusteorian ja kasvojen käsitteen avulla. Tarkoitus on selvittää, mitkä puhuttelut uhkaavat lukijan negatiivisia ja positiivisia kasvoja ja mitkä taas suojelevat tai vahvistavat niitä etä- ja lähikohteliaisuuden keinoin. Tutkielmassa hyödynnetään myös uudempaa kohteliaisuuden tutkimusta, joka korostaa kohteliaisuuden tilannesidonnaisuutta. Kohteliaisuusteoriaa tukee Hallidayn systeemis-funktionaalinen teoria, jonka mukaan kirjoittajan tai puhujan valinnat rakentavat tekstin merkityksiä. Siten tarkastellaan sitä, miten kirjoittajan tekemät puhutteluvalinnat vaikuttavat selko-oppaan merkityksiin. Tutkielman analyysissa havaittiin, että lukijaa puhutellaan suoraan yksikön toisen persoonan persoonapäätteellä, imperatiivilla, genetiivisubjektilla, sinä-pronominin taivutusmuodoilla ja possessiivisuffiksilla. Epäsuorassa puhuttelussa hyödynnetään NP-lausekkeita, nollapersoonaa, passiivia ja nominaalistuksia. Selkokielisessä oppaassa lukijan suoraa puhuttelua on runsaasti enemmän kuin alkuperäisessä versiossaan. Siten myös suoraa kohteliaisuusstrategiaa on hyödynnetty enemmän. Suoraan puhutteluun yhdistetään usein positiivisia tai neutraaleja merkityksiä. Yllättävää kuitenkin on se, että selko-oppaassa on satoja epäsuorasti lukijaa puhuttelevia ilmauksia, vaikka esimerkiksi passiivin lukijaan viittaavaa käyttöä selkokielen ohjeistukset eivät hyväksy. Oppaassa on joitakin ilmauksia, jotka eivät tunnu yhdistyvän kohteliaisuuteen lainkaan. Nämä ilmaukset herättävät lukijan huomion suoralla puhuttelulla erittelevässä tekstityypissä, mahdollistavat tiiviin ja yksinkertaisen ilmaisun, ovat tekstilajille tyypillistä neuvomista tai luovat tekstiin geneeristä sävyä. Kasvoja uhkaavia ilmauksia on vain vähän, mutta monia kasvoja suojelevia ja vahvistavia kohteliaisuusstrategioita on käytössä. Tämä on mielenkiintoista, koska selkokieli pyrkii yksitulkintaisuuteen ja selkeyteen. Etenkin impersonaaliset etäkohteliaisuuden keinot olisivat voineet aiheuttaa yhteentörmäyksiä selkokielen periaatteiden kanssa. Lukijan kasvot joutuvat uhatuiksi, jos velvoittavuus on tarpeettoman vahvaa, kieltä ei ole kohdennettu riittävästi lukijalle ja lukijaa puhutellaan suoraan arkaluonteisten puheenaiheiden yhteydessä. Lukijan negatiivisia kasvoja puolestaan suojelevat velvoittavuuden vähentäminen ja kohdentaminen. Positiiviset kasvot saavat vahvistusta, kun lukija esitetään hyötyjänä, pehmennetään arkaluonteisia puheenaiheita ja perustellaan velvoittavuutta. Tutkielman avulla saatiin tietoa selko-oppaan puhuttelukeinojen kohteliaisuudesta sekä kirjoittajan ja lukijan välisestä vuorovaikutuksesta. Tutkimustulosten perusteella rakennettiin kohteliaan puhuttelun suositukset, jotka voivat auttaa kirjoittajia luomaan sopivaa sävyä selkokielisiin oppaisiin.

Tutkielman aiheena on teitittelyn opettaminen ranska vieraana kielenä oppikirjoissa J’aime 1 (2015) ja Voilà 1 ! Exercices pour le lycée (2008), jotka ovat suunniteltu yläkoulun B2- ja lukion B3-kielen opiskelijoille. Oppikirjat käyttävät tässä tutkielmassa lyhenteitä J1 (J’aime 1) sekä V1 (Voilà 1 ! Exercices pour le lycée). Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkä tyyppiset oppikirjojen tehtävät opettavat teitittelyä sekä miten teitittely etenee oppikirjan edetessä. Lisäksi tavoitteena on pohtia, tarjoavatko oppikirjojen tehtävät tarpeeksi harjoittelua teitittelyn oppimista varten. Tarkastelun kohteena ovat myös opetussuunnitelman perusteiden (OPS) vaikutukset kyseisiin oppikirjoihin. J1 on suunniteltu uusimman, vuoden 2014 OPS:n mukaan, kun taas V1 on tehty aikaisemman, vuoden 2004 OPS:n mukaan. Tutkimuksen kohteena ovat kaikki oppikirjojen tehtävät, joissa esiintyy tavalla tai toisella yksikön kolmannen tai monikon toisen, vous-muodon käyttöä tai harjoittelua. Tutkielman hypoteesina on, että J1-oppikirjassa esiintyy enemmän tehtäviä, jotka opettavat teitittelyä. Hypoteesi perustuu siihen, että uudessa OPS:ssa painotetaan enemmän kommunikaatiota, kohteliaan kielen käyttöä sekä kasvua kielitietoisuuteen. Teoriaosuudessa selvitetään ranskalaisia ja suomalaisia puhuttelumuotoja ja -tottumuksia sekä mahdollisia vaikeuksia, joita suomenkielinen ranskaa vieraana kielenä-oppija voi kohdata kyseistä ilmiötä oppiessa. Lisäksi tarkastellaan OPS:ien sisältöjä. Teoriat osoittavat, että teitittely on monimuotoinen sosiaalinen ilmiö, joka vaatii paljon harjoittelua. Useat teoriat ankkuroivat teitittelyn kohteliaisuuteen. Tutkimuksessa tarkastellaan kielen oppimisen kannalta tärkeitä kompetensseja, joiden avulla on luotu aiheeseen liittyvät kaksi pääkategoriaa: kieliopillinen ja sosio-aktanttinen kompetenssi. Lisäksi jälkimmäinen pääkategoria pitää sisällään alakategorian nimeltä implisiittinen kompetenssi. Analyysiosuuden ensimmäinen jaottelu paljastaa, kuinka suuri osuus kaikista kirjojen tehtävistä pitää sisällään teitittelyn harjoittelua. J1-oppikirjassa joka viides tehtävä eli 20 % ja V1-oppikirjassa 15 %. Tämä tulos näyttää, että hypoteesi pitää osittain paikkansa. Toinen jaottelu jakaa teitittelytehtävät kieliopilliseen ja sosio-aktanttiseen kompetenssiin sen mukaan, kumpaa kategoriaa tehtävä edustaa. Lopuksi sosio-aktanttiset tehtävät on vielä jaoteltu edelleen implisiittiseen kielelliseen kompetenssiin. Nämä kolme jaottelua paljastavat yllättävän eron. Vaikka J1-oppikirjassa esiintyy määrällisesti enemmän teitittelyä opettavia tehtäviä, V1-oppikirjassa esiintyy suhteessa eniten kieliopillisia, sosio-aktanttisia sekä implisiittisen kompetenssin tehtäviä. Tämän takia hypoteesi voidaan todistaa vain osittain paikkansapitäväksi. Lisäksi yllättävää on se, että implisiittisen kompetenssin tehtävien erotus on niin suuri. Tämän tutkielman perusteella voidaan todeta, että teitittelyn opettaminen tutkituissa oppikirjoissa perustuu pitkälti kielioppiin. Sosio-aktanttisia taitoja opettavia tehtäviä esiintyy molemmissa oppikirjoissa vain noin kolmasosa, vaikka molemmat OPS:t painottavat kommunikaation taitoja sosiaalisissa tilanteissa. Uuden OPS:n yhtenä vieraan kielen oppimistavoitteista on nimenomaan kohteliaan kielen käyttö, mutta analyysin perusteella tämä tavoite ei tule kovinkaan paljon esiin J1-oppikirjassa. Lisäksi tutkimus osoittaa, että teitittely liitetään usein kohteliaisuuteen myös oppikirjoissa.