Browsing by Subject "kohtutulehdus"
Now showing items 1-3 of 3
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2009)Siemennys aiheuttaa normaaleille tammoille nopeasti ohimenevän fysiologisen tulehdusreaktion. Joillakin tammoilla fysiologinen tulehdusreaktio jää persistoivaksi, itsepintaiseksi. Näillä tammoilla on useimmiten puutteita kohdun mekaanisessa puhdistautumisessa, jolloin kohdunkaulan avautuminen tai kohdun myometriumin supistukset jäävät puutteellisiksi. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä vaikutuksia kohdun tulehdusreaktioon tai tamman tiinehtymiseen on sillä, että kohdunkaulan kautta tapahtuvaa puhdistautumista vaikeutetaan keinotekoisesti. Työn kokeellinen osuus tehtiin Ypäjällä kesällä 2007. Kokeessa käytettiin 29 genitaalisesti normaalia tammaa. Tammat jaettiin neljään ryhmään ja niitä seurattiin viiden kiimakierron ajan. Ensimmäisessä, kolmannessa ja viidennessä kiimassa kultakin tammalta otettiin kohtubiopsia ja kohtutupponäyte. Toinen ja viides kiima olivat käsittelykiimoja. Käsittelyssä A kohdunkaula suljettiin 25 tunnin ajaksi kohtukatetrin avulla. Käsittelyssä B kohdunkaula suljettiin kuudeksi tunniksi, jonka jälkeen kohtunestettä laskettiin ulos ja katetri suljettiin uudelleen 19 tunnin ajaksi. Käsittelyssä C tammat vain siemennettiin ja kohdun annettiin tyhjentyä vapaasti (kontrollikäsittely). 25 tuntia siemennyksestä käsittelyissä A ja B kohtunestettä laskettiin ulos katetrin kautta ja kohtu huuhdeltiin, käsittelyssä C kohtunestettä kerättiin tamponiin ja kohtu huuhdeltiin. Kohtuneste viljeltiin ja siitä laskettiin polymorfonukleaariset leukosyytit. Lisäksi kohtuun kertyvän nesteen määrää seurattiin ultraäänitutkimuksilla. Tutkimus suoritettiin cross-over-kokeena, jossa ryhmät 1 ja 2 sekä 3 ja 4 toimivat toisilleen kontrolleina kiimoissa 2 ja 4. Toisessa kiimassa neutrofiilien konsentraatio oli suurin käsittelyn A (katetri 25 tuntia) saaneiden tammojen kohtunesteissä. Neljännessä kiimassa oli samoin, mutta neutrofiilikonsentraatiot olivat huomattavasti korkeammat kuin toisessa kiimassa. Kohdun nestekertymät olivat toisessa kiimassa suurimmat käsittelyn A (katetri 25 tuntia) saaneilla tammoilla. Näiden tammojen nestekertymät olivat suurimpia myös neljännessä kiimassa kontrollikäsittelyn (käsittely C) jälkeen. Neutrofiilikonsentraatiolla tai kohdun nestekertymillä ei tässä tutkimuksessa havaittu yhteyttä tiinehtymiseen. Kaikkien tammojen yhteenlasketut tiineysprosentit olivat 48 toisessa kiimassa ja 16 neljännessä kiimassa. Tutkimus osoitti, että puutteellisella kohdunkaulan kautta tapahtuvalla puhdistautumisella on suuri vaikutus tulehdusreaktion voimakkuuteen ja kestoon. Lisäksi kokeessa havaittiin, että kaikki kohdunkaulan kautta tapahtuvat käsittelyt vaikuttivat tulehdusreaktioon, eikä kaksi kiimakiertoa riittänyt palauttamaan kohdun toimintaa normaaliksi.
-
(2021)Pyometra, märkäinen kohtutulehdus, on sukukypsien narttukoirien yleinen sairaus, johon sairastuu ensimmäisen kymmenen elinvuoden aikana jopa lähes neljännes synnyttämättömistä narttukoirista. Taudin mahdollisuus tulisi oireiden perusteella aina ottaa huomioon steriloimattoman narttukoiran kliinisessä tutkimuksessa. Yleisimpiä sairauden oireita ovat ruokahaluttomuus, väsymys, lisääntynyt juominen ja virtsaaminen, oksentelu, ripulointi sekä vatsaontelon turvotus ja palpaatioarkuus. Sydän- ja hengitysfrekvenssi ovat usein koholla ja limakalvot voivat olla väriltään verekkäät, vaaleat tai tokseemiset. Koira on usein myös kuumeinen. Jos koiran kohdunkaula on auki, tilaan liittyy yleensä myös emättimen märkävuoto. Jos kohdunkaula on kiinni, tulehduserite ei pääse poistumaan kohdusta ja tällöin myös kliiniset oireet yleensä kehittyvät nopeammin. Toisinaan oireet saattavat sairauden alkuvaiheessa olla lieviä, mutta tilannetta tulisi aina käsitellä hätätapauksena sen aiheuttamien henkeä uhkaavien, systeemisten vaikutusten vuoksi. Pyometran komplikaatioihin lukeutuvat mm. verenmyrkytys, vatsakalvon tulehdus sekä kohdun repeäminen. Hoitamattomana pyometra johtaa yleensä koiran kuolemaan. Tavallisesti pyometran diagnosointi onnistuu helposti ultraäänitutkimuksella, jossa vatsaontelon kaudaaliosassa havaitaan nestetäytteiset kohdunsarvet. Myös verinäytteet on hyvä tutkia tilan kliinisen kokonaiskuvan arvioimiseksi sekä hoidon suunnittelun tueksi. Sairaus saattaa aiheuttaa potilaalle mm. elimistön kuivumista, anemiaa sekä elinvaurioita. Pyometran suositelluin hoitokeino on ovariohysterektomia, jossa kohtu ja munasarjat poistetaan kirurgisesti. Joissain tapauksissa voidaan vaihtoehtoisesti harkita myös lääkehoitoa, joka ei kuitenkaan paranna kohdun muuttuneita olosuhteita pysyvästi, vaan tulehdus tavallisesti uusiutuu. Myös vakavat komplikaatiot ovat lääkehoidon yhteydessä yleisempiä. Pyometran ennuste on sairauden vakavuuteen nähden hyvä. Sairauden kokonaiskuolleisuus on 3-20%, kun kirurgisesti hoidetuilla tapauksilla vain 5%. Ennustetta parantavat sairauden varhainen havaitseminen sekä pikainen hoitoon hakeutuminen. Runsaasta tutkimuksesta huolimatta pyometran etiologia on vielä osittain epäselvä. Yleisesti sitä kuitenkin pidetään nartun kiimankiertoon liittyvien hormonien sekä elimistön normaalimikrobistoon kuuluvien bakteerien aiheuttamana. Pitkät estrogeeni- ja progesteronivaiheet aiheuttavat kohdun limakalvolle muutoksia, jotka tarjoavat bakteereille ihanteelliset kolonisaatio- ja lisääntymisolosuhteet. Myös aikaisemmat, esimerkiksi tiineyden keskeytykseen tai kiiman siirtoon käytetyt hormonihoidot, lisäävät nartun riskiä sairastua pyometraan. Toisinaan sairauden voi selittää myös erilaiset emättimen epämuodostumat. Viimeaikaisen pyometratutkimuksen mielenkiinnon kohteena ovat olleet paitsi erilaiset hoitokokeilut myös uusien laboratoriotestien kehittäminen diagnostiikan tueksi. Sopivien biomarkkereiden löytymiseksi tarvitaan kuitenkin vielä paljon lisää tietoa taudin etiologiasta, patogeneesistä sekä systeemisestä etenemisestä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on tämänhetkisen tutkimustiedon valossa perehtyä pyometran oireisiin, etiologiaan, diagnostiikkaan, patogeneesiin, vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin sekä hoitoennusteeseen. Työn tarkoituksena on myös toimia tietolähteenä eläinlääketieteen opiskelijoille sekä eläinlääkäreille.
-
(2021)Pyometra, märkäinen kohtutulehdus, on sukukypsien narttukoirien yleinen sairaus, johon sairastuu ensimmäisen kymmenen elinvuoden aikana jopa lähes neljännes synnyttämättömistä narttukoirista. Taudin mahdollisuus tulisi oireiden perusteella aina ottaa huomioon steriloimattoman narttukoiran kliinisessä tutkimuksessa. Yleisimpiä sairauden oireita ovat ruokahaluttomuus, väsymys, lisääntynyt juominen ja virtsaaminen, oksentelu, ripulointi sekä vatsaontelon turvotus ja palpaatioarkuus. Sydän- ja hengitysfrekvenssi ovat usein koholla ja limakalvot voivat olla väriltään verekkäät, vaaleat tai tokseemiset. Koira on usein myös kuumeinen. Jos koiran kohdunkaula on auki, tilaan liittyy yleensä myös emättimen märkävuoto. Jos kohdunkaula on kiinni, tulehduserite ei pääse poistumaan kohdusta ja tällöin myös kliiniset oireet yleensä kehittyvät nopeammin. Toisinaan oireet saattavat sairauden alkuvaiheessa olla lieviä, mutta tilannetta tulisi aina käsitellä hätätapauksena sen aiheuttamien henkeä uhkaavien, systeemisten vaikutusten vuoksi. Pyometran komplikaatioihin lukeutuvat mm. verenmyrkytys, vatsakalvon tulehdus sekä kohdun repeäminen. Hoitamattomana pyometra johtaa yleensä koiran kuolemaan. Tavallisesti pyometran diagnosointi onnistuu helposti ultraäänitutkimuksella, jossa vatsaontelon kaudaaliosassa havaitaan nestetäytteiset kohdunsarvet. Myös verinäytteet on hyvä tutkia tilan kliinisen kokonaiskuvan arvioimiseksi sekä hoidon suunnittelun tueksi. Sairaus saattaa aiheuttaa potilaalle mm. elimistön kuivumista, anemiaa sekä elinvaurioita. Pyometran suositelluin hoitokeino on ovariohysterektomia, jossa kohtu ja munasarjat poistetaan kirurgisesti. Joissain tapauksissa voidaan vaihtoehtoisesti harkita myös lääkehoitoa, joka ei kuitenkaan paranna kohdun muuttuneita olosuhteita pysyvästi, vaan tulehdus tavallisesti uusiutuu. Myös vakavat komplikaatiot ovat lääkehoidon yhteydessä yleisempiä. Pyometran ennuste on sairauden vakavuuteen nähden hyvä. Sairauden kokonaiskuolleisuus on 3-20%, kun kirurgisesti hoidetuilla tapauksilla vain 5%. Ennustetta parantavat sairauden varhainen havaitseminen sekä pikainen hoitoon hakeutuminen. Runsaasta tutkimuksesta huolimatta pyometran etiologia on vielä osittain epäselvä. Yleisesti sitä kuitenkin pidetään nartun kiimankiertoon liittyvien hormonien sekä elimistön normaalimikrobistoon kuuluvien bakteerien aiheuttamana. Pitkät estrogeeni- ja progesteronivaiheet aiheuttavat kohdun limakalvolle muutoksia, jotka tarjoavat bakteereille ihanteelliset kolonisaatio- ja lisääntymisolosuhteet. Myös aikaisemmat, esimerkiksi tiineyden keskeytykseen tai kiiman siirtoon käytetyt hormonihoidot, lisäävät nartun riskiä sairastua pyometraan. Toisinaan sairauden voi selittää myös erilaiset emättimen epämuodostumat. Viimeaikaisen pyometratutkimuksen mielenkiinnon kohteena ovat olleet paitsi erilaiset hoitokokeilut myös uusien laboratoriotestien kehittäminen diagnostiikan tueksi. Sopivien biomarkkereiden löytymiseksi tarvitaan kuitenkin vielä paljon lisää tietoa taudin etiologiasta, patogeneesistä sekä systeemisestä etenemisestä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on tämänhetkisen tutkimustiedon valossa perehtyä pyometran oireisiin, etiologiaan, diagnostiikkaan, patogeneesiin, vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin sekä hoitoennusteeseen. Työn tarkoituksena on myös toimia tietolähteenä eläinlääketieteen opiskelijoille sekä eläinlääkäreille.
Now showing items 1-3 of 3