Browsing by Subject "kolumnit"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2020)Tässä tutkielmassa tarkastelen Maghreb-maiden (Marokko, Algeria, Tunisia) kontekstissa syntynyttä ḥogran käsitettä kahden eri marokkolaisen aineistokokonaisuuden avulla. Ḥogran käsitteellä viitataan tilanteeseen, jossa yhteiskunnan hierarkkiset valtasuhteet asettavat osan ihmisistä yhteiskunnallisen arvoasteikon pohjalle, ja näiden ihmisten ihmisarvoa eri tahot voivat loukata ilman rangaistusta. Käsitteeseen sisältyy vahvasti ajatus viranomaisvallan väärinkäytöksistä, korruptiosta sekä näiden ilmiöiden aiheuttamasta päivittäisestä tilasta niille ihmisille, joita valtiovalta ei suojele. Termi juontuu arabian kielen verbistä ḥaqara, jolla tarkoitetaan halveksuntaa ja alaspäin katsomista. Ḥogralla viitataan kuitenkin laajempaan ilmiöön, ja sillä tarkoitetaan tutkija Abdelmajid Hannoumin mukaan valtion syrjivää julkisivua. Tarkastelen tutkielmassani marokkolaisen toimittajan Rachid Ninin vuonna 2008 Al-Masāʾ –sanomalehdessä julkaisemia yhteiskunnallisia epäkohtia käsitelleitä kolumneja ja piirtäjä Mohammed Nassibin YouTube- animaatiosarjaa Bouzebalin tarinat (Ḥikāyāt Bouzebal), jonka ensimmäisen jakson Nassib julkaisi vuonna 2012. Tutkimuskysymykseni on, miten ḥogran käsitteen voi ymmärtää aineistoni pohjalta jälkikoloniaalisen teorian näkökulmasta. Teoreettisena lähtökohtana hyödynnän kamerunilaisen poliittisen teoreetikon Achille Mbemben ajatuksia jälkikoloniaalisesta vallankäytöstä. Tutkielmani kannalta tärkeimpiä Mbemben ajatuksia ovat hänen huomionsa siirtomaavalta-ajan jälkeisistä valtion banaaleista vallankäytön muodoista ja eräänlaisesta vulgaarisuuden estetiikasta, jota jälkikoloniaalisten hallintojen epälegitiimi vallankäyttö on synnyttänyt hallinnon ja kansalaisten väliseen kanssakäymiseen. Mbemben ajatukset banaaleista vallankäytön muodoista yhdistyvät Rachid Ninin huomioihin yhteiskunnan paradoksaalisesta tilasta, kun jotkin yhteiskunnan osa-alueet eivät toimi niin kuin niiden olettaisi, koska yhteisten ideaalien toteutumisen tielle saattaa ennalta-arvattavasti tulla ne samat tahot, jotka näitä tavoitteita asettavat. Mohammed Nassibin Bouzebalin tarinoissa Mbemben vulgaarisuuden estetiikka tulee puolestaan esille. Bouzebal on Nassibin animaatiosarjan päähenkilö, mutta henkilön nimellä tarkoitetaan Marokon puhekielessä yleisesti yhteiskunnan marginaalissa elävää ”ylijäämäkansalaista”. Täten ḥogra näyttäytyy aineistossa kahdella tavalla: Ninin artikkeleissa korostuu ḥogran institutionaalisempi taso yhteiskunnan paradoksaalisina ilmiöinä, kun taas Bouzebalin tarinoissa päähenkilö on itse ḥogran alainen ihminen (maḥgour), joka tuntee yhteiskunnan syrjivyyden päivittäisessä elämässään ja on tämän vuoksi myös itse karkea ja huonokäytöksinen ihminen. Laajojen arabikevään mielenosoitusten seurauksena vuonna 2011 ulkovaltojen huomio kiinnittyi myös Marokkoon ja mielenosoittajien vaatimuksiin hallinnon uudistamisesta. Tutkielmani tarkoituksena on tuoda esille niin arabikevään yhteydessä kuin myös paljon sitä ennen ja sen jälkeenkin käytetyn ḥogran käsitteen ulottuvuuksia. Eri yhteiskuntien ilmiöitä on tärkeää pystyä tarkastelemaan myös niiden omilla, niin kutsutuilla emic-tason käsitteillä, jotta ymmärrys näistä ilmiöistä ei jäisi vain ulkopuolisten käsitteellistyksien varaan.
-
(2020)Tässä tutkielmassa tarkastelen Maghreb-maiden (Marokko, Algeria, Tunisia) kontekstissa syntynyttä ḥogran käsitettä kahden eri marokkolaisen aineistokokonaisuuden avulla. Ḥogran käsitteellä viitataan tilanteeseen, jossa yhteiskunnan hierarkkiset valtasuhteet asettavat osan ihmisistä yhteiskunnallisen arvoasteikon pohjalle, ja näiden ihmisten ihmisarvoa eri tahot voivat loukata ilman rangaistusta. Käsitteeseen sisältyy vahvasti ajatus viranomaisvallan väärinkäytöksistä, korruptiosta sekä näiden ilmiöiden aiheuttamasta päivittäisestä tilasta niille ihmisille, joita valtiovalta ei suojele. Termi juontuu arabian kielen verbistä ḥaqara, jolla tarkoitetaan halveksuntaa ja alaspäin katsomista. Ḥogralla viitataan kuitenkin laajempaan ilmiöön, ja sillä tarkoitetaan tutkija Abdelmajid Hannoumin mukaan valtion syrjivää julkisivua. Tarkastelen tutkielmassani marokkolaisen toimittajan Rachid Ninin vuonna 2008 Al-Masāʾ –sanomalehdessä julkaisemia yhteiskunnallisia epäkohtia käsitelleitä kolumneja ja piirtäjä Mohammed Nassibin YouTube- animaatiosarjaa Bouzebalin tarinat (Ḥikāyāt Bouzebal), jonka ensimmäisen jakson Nassib julkaisi vuonna 2012. Tutkimuskysymykseni on, miten ḥogran käsitteen voi ymmärtää aineistoni pohjalta jälkikoloniaalisen teorian näkökulmasta. Teoreettisena lähtökohtana hyödynnän kamerunilaisen poliittisen teoreetikon Achille Mbemben ajatuksia jälkikoloniaalisesta vallankäytöstä. Tutkielmani kannalta tärkeimpiä Mbemben ajatuksia ovat hänen huomionsa siirtomaavalta-ajan jälkeisistä valtion banaaleista vallankäytön muodoista ja eräänlaisesta vulgaarisuuden estetiikasta, jota jälkikoloniaalisten hallintojen epälegitiimi vallankäyttö on synnyttänyt hallinnon ja kansalaisten väliseen kanssakäymiseen. Mbemben ajatukset banaaleista vallankäytön muodoista yhdistyvät Rachid Ninin huomioihin yhteiskunnan paradoksaalisesta tilasta, kun jotkin yhteiskunnan osa-alueet eivät toimi niin kuin niiden olettaisi, koska yhteisten ideaalien toteutumisen tielle saattaa ennalta-arvattavasti tulla ne samat tahot, jotka näitä tavoitteita asettavat. Mohammed Nassibin Bouzebalin tarinoissa Mbemben vulgaarisuuden estetiikka tulee puolestaan esille. Bouzebal on Nassibin animaatiosarjan päähenkilö, mutta henkilön nimellä tarkoitetaan Marokon puhekielessä yleisesti yhteiskunnan marginaalissa elävää ”ylijäämäkansalaista”. Täten ḥogra näyttäytyy aineistossa kahdella tavalla: Ninin artikkeleissa korostuu ḥogran institutionaalisempi taso yhteiskunnan paradoksaalisina ilmiöinä, kun taas Bouzebalin tarinoissa päähenkilö on itse ḥogran alainen ihminen (maḥgour), joka tuntee yhteiskunnan syrjivyyden päivittäisessä elämässään ja on tämän vuoksi myös itse karkea ja huonokäytöksinen ihminen. Laajojen arabikevään mielenosoitusten seurauksena vuonna 2011 ulkovaltojen huomio kiinnittyi myös Marokkoon ja mielenosoittajien vaatimuksiin hallinnon uudistamisesta. Tutkielmani tarkoituksena on tuoda esille niin arabikevään yhteydessä kuin myös paljon sitä ennen ja sen jälkeenkin käytetyn ḥogran käsitteen ulottuvuuksia. Eri yhteiskuntien ilmiöitä on tärkeää pystyä tarkastelemaan myös niiden omilla, niin kutsutuilla emic-tason käsitteillä, jotta ymmärrys näistä ilmiöistä ei jäisi vain ulkopuolisten käsitteellistyksien varaan.
-
(2018)Käsillä oleva pro gradu -tutkielma tarkastelee sanomalehtikolumnien verbittömiä virkkeitä. Aineiston 208 verbitöntä virkettä on kerätty 91:stä Helsingin Sanomien ja Nyt-liitteen kolumnista, jotka muodostavat kontekstin verbittömien rakenteiden muodon ja merkityksen analyysille. Aineistoon kuuluu niin aidosti verbittömiä kuin elliptisiä virkkeitä: työ luotaa verbittömyyden ja elliptisyyden rajoja kirjoitetussa kielessä. Työn pääpaino on kuitenkin aidosti verbittömien virkkeiden diskurssifunktioiden kuvauksella: lähtökohtana on, että verbittömillä virkkeillä tehdään tekstissä diskursiivisia tekoja. Tutkielman päähavainto liittyy verbittömien virkkeiden asemoitumiseen tekstissä. Yli 70 % kolumnien verbittömistä virkkeistä sijoittuu kappaleiden raja-asemiin: kappaleen alkuun, loppuun tai omaksi kappaleekseen. Havainto on merkittävä virkkeiden diskurssifunktioiden kannalta: työ osoittaa, että verbittömät virkkeet toimivat tekstin topiikkia jäsentelevinä siirtymävirkkeinä, joiden avulla kirjoittaja ohjaa lukijan tekstin alusta loppuun. Lisäksi työ osoittaa, että verbittömät virkkeet ovat sangen yleisiä kolumnikielessä: jopa joka kolmannessa kolumnissa on ainakin yksi verbitön virke. Työ jaottelee verbittömien virkkeiden diskurssifunktiot viiteen päätyyppiin. Päätyypit ovat yleisyytensä mukaan (1) topiikkivirkkeet, (2) kommenttivirkkeet, (3) havainnollistusvirkkeet, (4) kysymys–vastaus-virkkeet sekä (5) vetoomusvirkkeet. Jokainen virketyyppi toteuttaa yhtä pääasiallista diskurssifunktiota: Siinä missä topiikkivirkkeillä indikoidaan tekstin topiikin jatkuvuutta ja vaihdoksia, kommenttivirkkeillä esitetään affektisia kannanottoja ja mielipiteitä. Havainnollistusvirkkeillä konkretisoidaan tekstin aihetta, ja kysymys–vastaus-virkkeillä kirjoittaja esittää suoria kysymyksiä ja tarjoaa niihin vastauksia. Vetoomusvirkkeillä kirjoittaja vetoaa tekstin ulkopuoliseen tahoon. Jatkotutkimuksen voisi toteuttaa kartoittamalla erityyppisten verbittömien rakenteiden semanttisia ja syntaktisia eroja, yhtäläisyyksiä ja ominaispiirteitä. Myös verbittömien rakenteiden levikkiä eri tekstilajeissa tulisi kartoittaa entistä kattavammin. Lisäksi verbittömyyden ja yksittäisten verbittömien rakenteiden oppihistoria tarjoaa aiheita jatkotutkimukseen.
-
(2018)Käsillä oleva pro gradu -tutkielma tarkastelee sanomalehtikolumnien verbittömiä virkkeitä. Aineiston 208 verbitöntä virkettä on kerätty 91:stä Helsingin Sanomien ja Nyt-liitteen kolumnista, jotka muodostavat kontekstin verbittömien rakenteiden muodon ja merkityksen analyysille. Aineistoon kuuluu niin aidosti verbittömiä kuin elliptisiä virkkeitä: työ luotaa verbittömyyden ja elliptisyyden rajoja kirjoitetussa kielessä. Työn pääpaino on kuitenkin aidosti verbittömien virkkeiden diskurssifunktioiden kuvauksella: lähtökohtana on, että verbittömillä virkkeillä tehdään tekstissä diskursiivisia tekoja. Tutkielman päähavainto liittyy verbittömien virkkeiden asemoitumiseen tekstissä. Yli 70 % kolumnien verbittömistä virkkeistä sijoittuu kappaleiden raja-asemiin: kappaleen alkuun, loppuun tai omaksi kappaleekseen. Havainto on merkittävä virkkeiden diskurssifunktioiden kannalta: työ osoittaa, että verbittömät virkkeet toimivat tekstin topiikkia jäsentelevinä siirtymävirkkeinä, joiden avulla kirjoittaja ohjaa lukijan tekstin alusta loppuun. Lisäksi työ osoittaa, että verbittömät virkkeet ovat sangen yleisiä kolumnikielessä: jopa joka kolmannessa kolumnissa on ainakin yksi verbitön virke. Työ jaottelee verbittömien virkkeiden diskurssifunktiot viiteen päätyyppiin. Päätyypit ovat yleisyytensä mukaan (1) topiikkivirkkeet, (2) kommenttivirkkeet, (3) havainnollistusvirkkeet, (4) kysymys–vastaus-virkkeet sekä (5) vetoomusvirkkeet. Jokainen virketyyppi toteuttaa yhtä pääasiallista diskurssifunktiota: Siinä missä topiikkivirkkeillä indikoidaan tekstin topiikin jatkuvuutta ja vaihdoksia, kommenttivirkkeillä esitetään affektisia kannanottoja ja mielipiteitä. Havainnollistusvirkkeillä konkretisoidaan tekstin aihetta, ja kysymys–vastaus-virkkeillä kirjoittaja esittää suoria kysymyksiä ja tarjoaa niihin vastauksia. Vetoomusvirkkeillä kirjoittaja vetoaa tekstin ulkopuoliseen tahoon. Jatkotutkimuksen voisi toteuttaa kartoittamalla erityyppisten verbittömien rakenteiden semanttisia ja syntaktisia eroja, yhtäläisyyksiä ja ominaispiirteitä. Myös verbittömien rakenteiden levikkiä eri tekstilajeissa tulisi kartoittaa entistä kattavammin. Lisäksi verbittömyyden ja yksittäisten verbittömien rakenteiden oppihistoria tarjoaa aiheita jatkotutkimukseen.
Now showing items 1-4 of 4