Browsing by Subject "kondrodystrofia"

Kondrodystrofisilla koirilla on lyhyet ja raskaat raajat. Eturaajat tyypillisesti taipuvat, kaareutuvat tai raajan alaosat kääntyvät ulospäin. Kondrodystrofisia rotuja ovat muun muassa mäyräkoira ja basset hound. Kondrodystrofisilla koiraroduilla on tavattu kyynärluun distaalisen kasvulevyn ennenaikaista sulkeutumista (PCDUP). Tästä ajankohtaisesta aiheesta oleva materiaali on hajanaista. Näin ollen oli tarpeen perehtyä ongelmakokonaisuuteen, jossa selvitetään PCDUP:in etiologia, patogeneesi, diagnoosi, hoito ja ennuste kondrodystrofisilla roduilla. Raajojen pitkät luut kehittyvät rustonsisäisen luutumisen kautta. Kondrodystrofisilla roduilla rustonmuodostumisen määrä rustonsisäisessä luutumisessa on vähäisempi. Kondrodystrofisilla roduilla on ylimääräinen kopio, niin sanottu retrogeeni, FGF4-proteiinia koodaavasta geenistä, jonka arvellaan vaikuttavan pitkien luiden kasvuun. Värttinä- ja kyynärluu muodostavat kyynärvarren. Värttinäluussa on distaalinen ja proksimaalinen kasvulevy, jotka yhdessä saavat aikaan värttinäluun pituuskasvun. Myös kyynärluussa on distaalinen ja proksimaalinen kasvulevy. Kyynärluu kasvaa kyynärnivelen distaalipuolelta ainoastaan distaalisesta kasvulevystä. Sekä värttinä- että kyynärluun kasvunopeuksien tulee pysyä toisiinsa nähden tasapainossa, jotta niiden yhdessä muodostama kyynärnivelen nivelpinta pysyisi tasaisena. PCDUP:issa kyynärluun distaalinen kasvulevy sulkeutuu ennenaikaisesti ja kyynärluun kasvu tyrehtyy värttinäluun jatkaessa kasvamista. Ilmiötä on raportoitu muun muassa basset houdeilla, welsh corgeilla ja skyenterriereillä. PCDUP:in on osoitettu assosioituvan kondrodystrofiaan. Skyenterriereillä sen arvellaan olevan resessiivisesti periytyvä, mutta vaihtelevasti ilmennetty piirre. PCDUPI:illa on vaikutuksia kyynärpäähän ja -varteen. Kyynärluuhun nähden liian pitkä värttinäluu kaareutuu kraniaali- ja mediaalisuuntaan, jolloin raajan asento muuttuu valgus-asennoksi. Liian pitkä värttinäluu myös kiertyy lyhyen kyynärluun ympärille aiheuttaen raajan kiertymisen ulospäin. Lisäksi olka-kyynärnivelen nivelrako laajenee, jolloin seurauksena on kyynärnivelen inkongruenssi eli osien keskinäinen yhteensopimattomuus. Inkongruenssi aiheuttaa nivelrikkoa. Kliinisiä oireita ovat puolestaan kipu, ontuminen, valgus-asento, kyynärvarren kaareutuminen mediaali- ja kraniaalisuuntaan, kyynärvarren kiertyminen ulospäin sekä etujalkojen liike, jossa kyynärpää pysyy suorana ja raajan koukistus ja ojennus tuotetaan pelkästään olkapäästä. Inkongruenssi voidaan havaita joko röntgen-, tietotokonetomografia- tai magneettikuvista. PCDUP ja siitä johtuva inkongruenssi hoidetaan kirurgisesti ja leikkaus tulisi tehdä mahdollisimman aikaisin, jotta vakavalta nivelrikolta voitaisiin välttyä. Inkongruenssin hoidossa tällä hetkellä vallitseva käytäntö on kyynärluun kaksoisvino osteotomia, jossa kyynärluun proksimaaliosaan tehdään vino sahauslinja kaudoproksimaalisesta kraniodistaalisesti ja proksimolateraalisesta distomediaalisesti. Osteotomian jälkeen kyynärluun annetaan vapaasti hakea uusi paikkansa. Valitettavasti tekniikan pitkäaikaisista hyödyistä ja ennusteeseen vaikuttavista tekijöistä ei ole toistaiseksi julkaisuja. Värttinäluun asentoa voidaan korjata värttinäluun osteotomialla. Kirjallisuudessa on kuvattu lukuisia eri osteotomia- ja kiinnitystekniikoita. Lähes kaikista näistä tekniikoista on raportoitu kohtalaisia tai hyviä hoitotuloksia myös kondrodystrofisilla koirilla. Näissä tekniikoissa nivelrikon kehittymis- ja etenemisennusteeseen vaikuttaa ennen leikkausta kliinisesti havaittavista asioista pääasiassa inkongruenssi ja valgus-asennon voimakkuus.

Skyenterrieri on Skotlannin saarilta kotoisin oleva kondrodystrofinen koirarotu. Kondrodystrofia on kehityshäiriö, joka vaikuttaa rustoon ja kasvulevyihin aiheuttaen raajojen lyhytkasvuisuutta tai epäsuhtaista lyhytkasvuisuutta. Kondrodystrofisilla roduilla on normaali aksiaalinen luuranko, mutta lyhentyneet raajat. Kyynärdysplasia eli kyynärnivelen kehityshäiriö on koirien yleisimpiä kehityshäiriöitä ja sitä on löydetty yli 100 koirarodulta. Kyynärdysplasian neljä primäärileesiota ovat: luutumaton processus anconeus, mediaalisen varislisäkkeen sairaus, osteokondroosi ja inkongruenssi. Suurin osa kyynärdysplasian tutkimuksesta on normaalirakenteisista koirista. Kyynärdysplasiaa seulotaan useista roduista jalostuksellisesti, mutta yleisesti käytössä olevien seulontaohjelmien kyynärkuvausohjeet eivät sovellu sellaisinaan kondrodystrofisille roduille. Kondrodystrofisilla roduilla esiintyy kyynärvarren kehityshäiriötä. Kyynärvarren kehityshäiriössä kasvulevyt sulkeutuvat ennenaikaisesti, mikä aiheuttaa värttinä- ja kyynärluun (radius ja ulna) epätasaisen pituuskasvun ja sitä kautta raajojen proksimaaliosien valgusta eli ulospäinkääntymistä, värttinäluun käyryyttä ja olka- ja kyynärluun välisen raon leventymistä eli inkongruenssia. Tuoretta tutkimustietoa kondrodystrofisten rotujen raajojen sairauksista on vähän, mutta tiedossa on että kondrodystrofisilla roduilla esiintyy kyynärnivelongelmia ja skyenterriereillä esiintyy kasvuiässä niin kutsuttua pentuontumista. Tämän vuoksi tutkimuksemme tarkoitus oli kartoittaa skyenterriereiden kyynärnivelen terveystilanne, määrittää kuvausprotokolla, joka on käyttökelpoinen kondrodystrofisten rotujen kyynärnivelien kuvaamiseen ja kehittää tämän perusteella rodulle jalostuksessa käytettävä seulontaohjelma. Tutkimukseen osallistui yhteensä 45 koiraa. Suomessa on arviolta noin 250 skyenterrieriä, eli tutkimuksemme kattaa lähes 20 % Suomen skyenterrieripopulaatiosta. Kaikilta koirilta röntgenkuvattiin molemmat etujalat kolmessa eri projektiossa. Röntgenkuvauksen lisäksi tutkimuksessa kartoitettiin koiran kroonista kipua Helsinki Chronic Pain Index -kyselyllä sekä ontumista omistajille suunnatulla kyselyllä. Kuvausprotokollaksi valittiin koko kyynärvarren kuvaaminen neutraaliasennossa yli 90 asteen kulmassa. Röntgenkuvista mitattiin olkaluun telan ja kyynärluun telaloven rako (humeroulnaarirako) sen leveimmäistä kohdasta. Inkongruenssin aste arvosteltiin asteikolla: INC 0 normaali, INC 1 lievä, INC 2 kohtalainen ja INC 3 vakava. Nivelet arvosteltiin erikseen, mutta koira sai INC-arvosanan huonomman nievelen mukaan. Inkongruenssin havaittiin olevan yleistä tutkituilla skyenterriereillä. Tutkimuksen 45 koirasta yhteensä 22 koiraa (49%) saivat INC-luokan 2 tai 3 ja ainoastaan yksi koira oli luokassa INC 0. Inkongruenssin ja ontumisen välillä oli selvä yhteys (P = 0,05), kaikkien aikuisena ontuneiden koirien INC-luokka oli 2 tai 3. Ontumisen suhteellinen osuus oli INC 2 ja INC 3 luokkaan kuuluvilla koirilla oli 8,6 -kertainen (95% luottamusväli: 1,9-39,4) verrattuna INC 0 ja INC 1 luokan koirilla. Myös koiran painon ja INC-luokan välillä oli tilastollinen yhteys (P = 0,04).