Browsing by Subject "koronavirus"

Syftet med avhandlingen är att undersöka hur rederierna Viking Line och Tallink Siljas reaktioner på coronaviruspandemin tog sig i uttryck på Facebook på våren 2020. Forskningen tar både fasta på hur kommunikationen på Facebook har sett ut samt hur rederierna säger sig ha upplevt krisen. Avhandlingen svarar på frågan hur kommunikationen har sett ut och på vilket sätt den skiljer sig från tiden före pandemin. Dessutom ger analyserna svar på hur rederiernas kommunikation skiljer sig från varandra. Avhandlingen strävar efter att belysa de teman som rederierna har kommunicerat på Facebook under coronaviruspandemins första fas i Finland, samt vilka metoder som använts för att förstärka budskapen i inläggen. Detta analyseras ur mottagarens synvinkel, alltså på vilket sätt Facebookinläggen kan tolkas och vilka upplevelser de väcker. Studien grundar sig i teori om kriskommunikation och intryckshantering. Metoderna som används är kvalitativ forskningsintervju, tematisering och kvalitativ semiotisk innehållsanalys. Den sistnämnda är av störst relevans eftersom den möjliggör breda insikter i hur kommunikationen på Facebook har sett ut. Analyserna av inläggen fokuserar på inläggens bilder och texter, medan exempelvis kommentarer och reaktioner utesluts. Eftersom det inte är ändamålsenligt att analysera varje inlägg som publicerats, görs en innehållstematisering av inläggen. Tematiseringen bidrar med ett målstyrt urval bestående av totalt tio inlägg som analyseras noggrannare med hjälp av den semiotiska analysen. Forskningens resultat tyder på liknande upplevelser av pandemin hos både Tallink Silja och Viking Line. De teman som lyftes fram i kommunikationen var också i stort sett samma, men skillnader i kommunikationen noteras också. En signifikant skillnad är rederiernas förhållningssätt till social media som kriskommunikationskanal. Viking Line använder sig på ett bredare plan av social media i kriskommunikationen, medan Tallink Silja främst utnyttjar andra kanaler. Avhandlingen kan fungera som grund för vidare forskning i kriskommunikation på social media. Det som exempelvis inte tas upp i denna forskning är vilka reaktioner kommunikationen har väckt hos mottagarna. Avhandlingen riktar sig till kommunikatörer som med hjälp av social media vill utveckla sin kommunikation eller kriskommunikation, särskilt när krisen slår till mot organisationen utifrån.

Vuonna 2019 Kiinan Wuhanista löytyi ihmiselle uusi virus SARS-CoV-2. Viruksen aiheuttama tauti on nimeltään COVID-19 ja se aiheuttaa yleensä hengitystieinfektion, mutta joillekin henkilöille voi kehittyä jopa tehohoitoa vaativa taudin vakava muoto. Maaliskuussa 2020 Maailman terveysjärjestö WHO julisti COVID-19 pandemian alkaneeksi. Tartunta-tautipandemioita voidaan yrittää hallita erilaisilla yhteiskunnan rajoittamistoimilla. Näitä toimia voivat olla esimerkiksi yleisötilaisuuksien rajoittaminen, ryhmäharrastusten keskeyttäminen, etäopetukseen siirtyminen ja asiakas- sekä osallistujatilojen sulkeminen. WHO määrittelee nämä rajoitustoimet sulkutiloiksi (englanniksi lockdown), joissa tavoitteena on isossa mittakaavassa tapahtuva fyysisen etäisyyden ja liikkumisen rajoittaminen. Näiden sulkutilojen aikana monet palvelut ovat poissa niitä tarvitsevilta. Mielenterveyspo-tilaat ovat erittäin haavoittuva ryhmä sulkutilojen seurauksille. He ovat usein sosioekono-misesti heikossa asemassa ja heidän hoidossaan on keskeistä psykososiaalinen kuntoutus. Tiedetään. että sulkutila aiheuttaa väestötasolla mielenterveyden haasteita kuten ahdistusta ja masennusta. Tässä maisterintutkielmassa tutkitaan sulkutilan vaikutuksia vakavasti sairastuneisiin mie-lenterveyspotilaisiin. Tutkimusmenetelmänä on integroiva kirjallisuuskatsaus, mikä on kuvailevan kirjallisuuskatsauksen yksi suuntaus. Integroivan kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on kuvata tutkittavaa ilmiötä mahdollisimman laajasti ja monipuolisesti. Kirjallisuuskatsauksen aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Aineisto koostui 13 alkuperäisartikkelista, joista 12 oli Euroopasta ja yksi Yhdysvalloista. Kirjallisuuskatsauksen mukaan vakavasti sairastuneiden mielenterveyspotilaiden psyykki-nen vointi ja kognitiiviset kyvyt heikkenivät sulkutilan aikana. Heillä oli vaikeuksia saada tarvitsemaansa hoitoa ja se oli usein järjestetty etänä. Potilaiden toimettomuus ja liikku-mattomuus lisääntyi ja heidän painonsa nousi. Lisäksi potilaat tupakoivat ja käyttivät päih-teitä enemmän kuin ennen pandemiaa. Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella sulkutilan vaikutukset ovat moninaisia vakavasti sairastuneisiin mielenterveyspotilaisiin. Tutkimusta voidaan hyödyntää, kun arvioidaan potilaiden voinnin ja palvelutarpeen muutoksia sulkutilan aikana, sekä sen tuloksia voi-daan käyttää erityisesti mielenterveyspotilaiden hoidon kehittämisessä mahdollisia tulevia pandemioita ja niiden sulkutiloja silmälläpitäen.

Keväällä 2020 Suomeen rantautunut uusi koronavirus (COVID-19) on muuttanut merkittävästi yhteiskunnan tapoja ja edellytyksiä toimia normaalisti. Poikkeuksellinen aika on haaste myös medialle, joka aktiivisesti pyrkii sanoittamaan uutta sairautta, sen syitä sekä vaikutuksia. Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan suomalaismedioiden tapoja esittää syitä koronaviruspandemialle ja yksittäisille sairastumisille. Nykyaikaisessa suomalaisessa terveysjournalismin tutkimuksessa on tarkasteltu median tapoja esittää kiireettöminä hoidettavia kansansairauksia, kuten esimerkiksi diabetesta. Suomalaismedioiden toimintaa ei ole aikaisemmin tutkittu koronaviruspandemian kaltaisen poikkeustilan aikana, ja siksi tämä tutkielma tarjoaa uusia näkökulmia kotimaisten medioiden toimintatapoihin ja sisältöihin. Tutkielman teoreettisen perustan luovat terveysviestinnän ja -journalismin käsitteet sekä teoriat liittyen median toimintaan kansainvälisen terveyskriisin aikana. Työ kuitenkin osoittaa, että terveysviestinnän ja -journalismin käsitteet eivät ole riittävän laajoja kuvaamaan pandemian aikaista median toimintaa, sillä poikkeusaikana kysymykset terveydestä ja sairaudesta kytkeytyvät journalismin ja myös yhteiskunnan kaikkiin osa-alueisiin. Tutkielman analyysi toteutetaan diskurssianalyysin metodein. Kerätty tutkimusaineisto koostuu Helsingin Sanomien ja Ylen verkkouutisoinnista rajattuina tarkastelujaksoina maalis- ja syyskuussa 2021. Aineistoon valikoitui 119 verkkoartikkelia, joissa tulkinnan mukaisesti media esittää syytä koronaviruspandemialle tai yksittäisille sairastumisille. Aineiston analyysista käy ilmi, että suomalaismedioiden tavat esittää sairautta ja sen syitä heijastavat kansainvälisessä tutkimuksessa aikaisemmin havaittuja diskursiivisia tapoja. Erityisen vahvasti aineistossa esiintyi toiseuttamisen diskurssi, jolla tarkoitetaan syyn etsimistä ryhmästä tai yksilöistä, jotka leimataan ”muiksi” esimerkiksi maantieteellisen tai sosiaalisen etäisyyden vuoksi. Media-aineisto osoittaa, että toiseuttaminen on toistuvaluonteinen prosessi, kun media esittää syytä sairaudesta. Toiseuttamisen vastinparina aineistosta erottuu häivyttämisen diskurssi, jolla tarkoitetaan sisäisen ryhmän syyn neutralisointia ja tyynnyttelyä. Poikkeusaikana media lähestyy sairautta useista eri näkökulmista ja tuo esiin sen vaikutukset yhteiskunnan eri instituutioihin ja yksilöihin. Moninaiset näkökulmat selittävät myös moninaisia esitettyjä syydiskursseja. Aineiston ja aikaisemman tutkimuksen perusteella tutkielma esittää, että media käy pandemian aikana läpi erilaisia vaiheita, jotka selittävät osittain median valintoja ja tapoja esittää syitä koko terveyskriisille ja yksittäisille sairastumisille.

Tarkoitus: Vuonna 2019 Kiinassa havaittiin uusi koronavirus SARS-CoV-2, joka WHO:n toimesta julistettiin vuonna 2020 maailmanlaajuiseksi pandemiaksi. Hammashoidossa hoitohenkilökunta altistuu merkittävästi erilaisille mikrobeille, kuten viruksille. Pandemia-aikana yksi käytetyistä varotoimista oli desinfioivat suuhuuhteet. Desinfioivia suuhuuhteita on ollut käytössä hammashoidossa jo ennen pandemiaa esim. parodontologisen ja suukirurgisten hoitojen aluksi on käytetty klooriheksidiinihuuhdetta, joka vähentää suun mikrobikuormaa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko yleisesti käytössä olevilla suuhuuhteilla vaikutusta SARS-CoV-2:een syljessä ja olisiko tällä varotoimella mahdollista ehkäistä tartuntoja hammashoidossa. Lisäksi tutkia mahdollisen desinfioivan vaikutuksen kestoa. Materiaalit ja menetelmät: Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena hakemalla PubMedistä MEDLINE-tietokannasta 7.1.2023. Tutkimus toteutettiin käyttämällä hakua (covid OR covid-19 OR corona OR coronavirus OR sars-cov-2 OR sars cov 2) AND (mouthwash OR mouthrinse OR oral irrigation OR oral rinse OR oral antiseptics). Lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin Terveyden ja Hyvinvoinninlaitoksen (THL) antamia suosituksia. Tulokset: Käytetyillä hakusanoilla saatiin yhteensä 393 tulosta. Hakutulokset rajattiin koskemaan vain kliinisiä, ihmisillä tehtyjä, tutkimuksia. Kriteereinä on, että tutkimusten täytyy olla joko englanniksi tai suomeksi ja niissä tulee käsitellä suuhuuhteiden vaikutusta SARS-CoV-2:een, eikä esimerkiksi nenä- tai suusumutteiden. Rajausten jälkeen sisällytettyjä tutkimuksia jäi 13. Tulosten mukaan suuhuuhteilla on vaikutusta SARS-CoV-2:een, mutta tarkkaa vaikutusta ja kliinisiä hoitosuosituksia ei voida tämänhetkisen tutkimusnäytön perusteellä määrittää. Johtopäätökset: Katsauksen perusteella erityisesti vetyperoksidi, setyylipyridiniumkloridi (CPC) ja povidoni-jodi (PVP-I) vähentävät SARS-CoV-2 määrää syljessä, mikä voi olla merkittävä keino ehkäistä Covid-19 infektioiden leviämistä. Lisää laadukkaita tutkimuksia tarkemman merkityksen määrittämiseksi tarvitaan.

Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella Helsingin kaupungin työntekijöiden havaintoja koronapandemian ja koronarajoitustoimenpiteiden tuomista muutoksista asunnottomien päihteidenkäyttäjien asemaan, elinolosuhteisiin ja palveluiden saantiin poikkeusolojen aikana. Asunnottomien päihteidenkäyttäjien tilannetta koronapandemian aikana on tutkittu toistaiseksi vähän Suomessa ilmiön tuoreuden vuoksi. Asunnottomien päihteidenkäyttäjien tilanteesta on kuitenkin ollut vaikea saada tietoa jo ennen koronapandemiaa, ja siksi tutkimustieto asunnottomien päihteidenkäyttäjien tilanteesta on tärkeää palveluiden kehittämisen kannalta. Tutkielmassa asunnottomalla päihteidenkäyttäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka on virallisesti asunnoton, ja jolla ilmenee päihdehäiriön oireita. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu stigman käsitteen ympärille. Tutkielmassa stigmalla tarkoitetaan ilmiötä, jossa jokin henkilön identiteettiin liittyvä piirre tai ominaisuus estää täyden sosiaalisen hyväksynnän. Tutkimusaineisto koostuu kuudesta Helsingin kaupungin työntekijän haastattelusta. Haastattelut toteutuivat alkusyksyn 2021 aikana. Haastatellut työntekijät työskentelivät Helsingin kaupungin palveluissa koronapandemian aikana. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jossa käytetään puolistrukturoitua haastattelumenetelmää ja aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tulosten mukaan monet asunnottomat päihteidenkäyttäjät jäivät tavoittamattomiin ja ajautuivat yhä heikompaan elämäntilanteeseen ja huonompaan kuntoon koronapandemian aikana. Koronapandemian mukanaan tuomat koronarajoitustoimenpiteet ja palveluiden sulkeminen vaikuttivat heikentävästi asunnottomien päihteidenkäyttäjien fyysiseen ja psyykkiseen vointiin sekä toivat muutoksia heidän sosiaaliseen kanssakäymiseensä ja omaan asiointiin eri palveluissa. Tutkimustulokset osoittavat, että asunnottomista päihteidenkäyttäjistä tuli julkisesti näkyvämpiä koronarajoitustoimenpiteiden aikana. Julkinen näkyvyys lisäsi sosiaalisen leimautumisen riskiä. Tämän lisäksi sosiaalista leimautumista aiheuttivat myös ulospäin näkyvä päihdehäiriö sekä asunnottomuuden mukanaan tuomat näkyvät ulkoiset merkit, kuten väsymys ja epäsiisteys, sekä mahdolliset koronaoireet, kuten flunssaoireet. Tulosten perusteella voidaan esittää, että koronarajoitustoimenpiteet, korona-altistuminen tai koronatartunta ja ulospäin näkyvät flunssaoireet aiheuttavat tilanteen, jossa asunnottomilla päihteidenkäyttäjillä on useampi sosiaalisen leimautumisen riskitekijä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että näitä riskitekijöitä ovat asunnottomuus, päihdehäiriö ja koronatartunta.

Tutkimuksen tavoitteet: Roiskeita, pisaroita ja bioaerosoleja syntyy monissa eri suun alueella suoritetuissa toimenpiteissä. Tutkimuksessamme mittaamme bioaerosolien syntyä erilaisten hammaslääketieteellisten instrumenttien kanssa simuloimalla toimenpiteitä oikeassa hoitohuoneessa simulaationuken kanssa. Suun alueen hoitotoimenpiteissä hoitohenkilökunnan altistumista roiskeille, pisaroille ja bioaerosoleille on tutkittu aiemmissa tutkimuksissa, mutta aiemmat tutkimukset ovat kohdistuneet erityisesti bioaerosolien aiheuttamaan bakteerikontaminaatioon. Aiemmissa tutkimuksissa ei olla kuitenkaan tutkittu henkilökunnan tai potilaan suoraa altistumista virusta sisältäville bioaerosoleille tai pisaroille. Tässä tutkielmassa keskityn erityisesti lähietäisyyden pisara- ja aerosolikontaminaatioon ja henkilökunnan suoraan altistumiseen. Tutkimusmenetelmät: Simuloimme SARS-CoV-2-viruksen kulkeutumista erilaisten suun alueen toimenpiteiden tuottamissa pisaroissa ja bioaerosoleissa käyttämällä ihmiselle ja eläimille vaaratonta Phi6- bakteriofagia malliviruksena. Simulaationukelle asetettiin suuhun tippaletku, josta syljeneritysnopeudella tuotettiin Phi6-virusliuosta. Hoitohuoneessa työskentelevän hammaslääkärin ja hammashoitajan lähietäisyyden altistumista tutkittiin kahdella rintapieleen kiinnitettävällä Button-keräimellä, lähietäisyydellä̈ olevilla solumaljoilla ja hoitotuolin viereen asetetuilla BioSamplereilla. Hoitohuoneeseen asetettiin lisäksi hoitotuolista eri etäisyyksille virusaerosoleja kerääviä solumaljoja. Näiden lisäksi aerosolien koostumusta tarkemmin mittasi Andersen-keräin. Lisäksi hammaslääkärin visiiristä otettiin osassa simulaatioista pyyhkäisynäyte. Tulokset ja johtopäätökset: Kolmitoimiruiskun spraytoiminnolla tuotti eniten virusaerosoleja tai -roiskeita. Kolmitoimiruiskua tulee käyttää harkiten. Tehoimua tulee käyttää oikeaoppisesti kaikkien roiskeita ja aerosoleja tuottavien instrumenttien kanssa. Kirurgisia suu- nenäsuojuksia tai hengityssuojaimia tulee käyttää kaikkien toimenpiteiden aikana. Visiiriä on suositeltavaa käyttää kaikkien aerosoleja tai roiskeita tuottavien hammastoimenpiteiden aikana. Punaisen kulmakappaleen käyttöä tulisi suosia turbiiniporan sijaan, mikäli se on tilanteeseen nähden mahdollista.

The COVID-19 pandemic of 2019 has had a huge impact on the hospitality industry, decreasing production by 35.4% in Q4 of 2020. To keep the industry functional, new safety solutions have to be studied and developed for mitigation of the pandemic. In this study, airborne transmission of viruses in an indoor space was studied, and air purifiers and space dividers were tested as potential intervention methods against SARS-CoV-2 by using a non-pathogenic model virus phi 6. Filtered air purifiers were found to work as a possible solution for the mitigation of viruses spreading through aerosols in public spaces such as restaurants, however, the positioning of the devices is crucial, as the air flow to them may increase the concentration of viruses locally. Space dividers were found to increase the possibility of infection via aerosols. Other types of air purifiers were also tested: an ionizer prototype and a hydroxyl radical emitting unit, of which the ionizer prototype proved to be efficient in reducing the virus concentrations in the air. Most importantly, it was confirmed that enveloped viruses resembling coronaviruses are capable of spreading via aerosol transmission indoors.

Tämä tutkielma tarkastelee Suomen evankelis-luterilaisen kirkon viestintää kirkon virallisella Facebook-sivulla Kirkko Suomessa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaista viestintä on ollut ensimmäisen korona-aallon aikana vuonna 2020. Tutkielman aineistona on Kirkko Suomessa -sivun kaikki julkaisut aikavälillä 1.3.2020– 31.7.2020, ja analyysissä käytetään aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja temaattista analyysiä. Aiemman tutkimuksen perusteella kirkon toteuttaman kriisityön pääpaino on ollut lohduttavalla kristillisellä sielunhoidolla. Tämän tutkielman tulosten perusteella sama teema painottuu myös kirkon sosiaalisen median viestinnässä yhteiskunnallisen kriisin aikana. Kirkko Suomessa -sivun julkaisut jakautuvat viiteen kategoriaan: 1. Lohduttamaan ja tukemaan pyrkivät julkaisut, jotka muodostivat enemmistön 2. Koronapandemiaan sidotut tukemaan pyrkivät julkaisut 3. Kirkon toimintaan tai kristittyjen yhteisöön osallistamaan pyrkivät julkaisut 4. Kirkkovuoden läpikäynti sekä 5. Kristinuskon opin selittäminen. Kirkko otti yhteiskunnallisen kriisin aikana viestinnässään rauhoittelemaan pyrkivät roolin ja kiinnitti huomioita erilaisiin tuen kohteisiin. Kirkko pyrki kohdistamaan tukeaan esimerkiksi yksinäisille ja perheille. Tämän tutkielman tuloksena sivun viestinnän kieli ja sanavalinnat ovat pyritty suuntaamaan mahdollisimman laajalle yleisölle, eikä esimerkiksi vain aktiiviseurakuntalaisille. Tämän tutkielman tuloksena voidaan myös todeta, että kirkko on siirtänyt lakisääteisten tehtäviensä toteuttamista verkkoon kriisin aikana. Tehtävistä lähimmäisen rakkauden toteutumisen edistäminen sekä Jumalan sanan julistaminen oli selkeästi edustettuna Kirkko Suomessa -sivun viestinnässä

Tämän lisensiaatintutkielman kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on tuoda lisätietoa eläinlääkäreille ja koiranomistajille koirilla esiintyvien virusperäisten suolistoinfektioiden taudinaiheuttajista sekä niiden ehkäisystä. Suomessa ei ole juurikaan tutkittu virusperäisiä suolistoinfektioita, joten kirjallisuuskatsaus on kirjoitettu Euroopan näkökulmasta. Koirien virusperäiset suolistoinfektiot ovat yleisiä, mutta taudinaiheuttajaa ei yleensä tutkita, ellei kyseessä ole akuutti, vakava sairastuminen pennulla. Koiran parvovirus (canine parvovirus 2, CPV-2) kuuluu parvovirusten heimoon (Parvoviridae) ja se on yhä tänä päivänä merkittävä akuutin, vakavan maha-suolitulehduksen aiheuttaja kesyillä ja villeillä koiraeläimillä. CPV-2 tarttuu suorassa ja epäsuorassa kontaktissa ja virus on erittäin stabiili ympäristössä. Vakavat sairastumiset ovat tyypillisesti pennuilla, jotka ovat iältään kuudesta viikosta kuuteen kuukauteen. CPV-2-infektioon kuuluu nopea taudinkulku, joka johtaa kuolemaan 2–3 vuorokauden kuluttua oireiden alkamisesta. Toinen merkittävä maha-suolitulehdusta aiheuttava virus on koiran koronavirus (canine coronavirus, CCoV), joka kuuluu koronavirusten heimoon (Coronaviridae). Pääsääntöisesti CCoV aiheuttaa vain lievän, itsestään rajoittuvan maha-suolitulehduksen nuorelle pennulle. Vakava tautimuoto esiintyy yleensä yhdessä CPV-2:n kanssa. CPV-2:sta tunnetaan useita serotyyppejä ja CCoV:sta useita genotyyppejä. Näillä esiintyy maantieteellistä jakautumista ja etenkin enemmän tutkitulla CPV-2:lla eri serotyyppejä esiintyy eri puolilla Eurooppaa. CCoV:n genotyypeillä taudinaiheutuskyky vaihtelee lievästä vakavaan. Toistaiseksi virusten evoluutio ei ole vaikuttanut diagnosointimenetelmiin. Molempien virusten osoittamiseen spesifisin ja sensitiivisin menetelmä on PCR. Viime vuosina on tutkittu myös muita mahdollisia maha-suolitulehdusta aiheuttavia viruksia. Kobuvirusta ja sirkovirusta on tutkittu tällä hetkellä eniten, mutta ei kuitenkaan vielä riittävästi, jotta niiden taudinaiheutuskyky olisi selvä. Nykytiedon mukaan nämä virukset tuskin ovat pääaiheuttajina maha-suolitulehduksessa, mutta voivat esiintyä sekainfektiona yhdessä CPV-2:n ja CCoV:n kanssa. Suomessa tautitilanne CPV-2:n osalta on tällä hetkellä hyvin hallinnassa rokotusten avulla. CCoV:ta vastaan ei Suomessa rokoteta, sillä viruksen todellinen esiintyvyys ei ole tiedossa ja taudinkuva on itsestään rajoittuva. CPV-2:n tautipurkaukset ovat vaikeasti kontrolloitavia, joten niiden ehkäisy on tärkeää.

Tutkielma on aineistolähtöinen temaattinen sisällönanalyysi sikainfluenssaepidemian ja koronaviruspandemian uutisoinnista. Ensisijaisena tavoitteenani on selvittää millaisen todellisuuden representaation Helsingin Sanomien uutiskehykset ja uutisointi vallitsevasta koronavirusepidemiasta tuottivat. Tutkielman toinen tavoite on selvittää, oliko uutisointi edelliseen pandemiaan (sikainfluenssa) nähden erityisen poikkeavaa. Vastauksia tutkimuskysymyksiin hain tekemällä kehysanalyysin Helsingin Sanomien kotimaan verkkouutisista (1489 koronavirusepidemia uutista ja 323 sikainfluenssaepidemia uutista). Lisäksi selvitin keitä uutislähteet olivat, miten uutisointi rakentui ajallisesti sekä määrällisesti suhteessa epidemian vaiheisiin ja lopuksi tarkastelin näitä yhdessä uutiskehysten kanssa. Uutiskehyksiä on viisi: torjunta, kriisi, kulttuurinen muutos, mediailmiö ja moraalinen kysymys. Kehysanalyysin perusteella uutisoinnissa on huomattavissa näkökulmien kaventuminen. Kehykset kohdistavat, alleviivaavat, rajaavat ja poissulkevat näkökulmia, jolloin myös uutisoinnin ja uutiskehysten representoima todellisuus vinoutuu ja kaventuu. Näkökulmien kaventuminen on nähtävissä myös uutislähteiden kohdalla. Uutislähteiden analyysin perusteella voidaan todeta, että Helsingin Sanomien uutisissa esiintyy runsaasti eri uutislähteitä, mutta moniääninen keskustelu on hyvin rajallista. Suurin osa uutislähteistä kuuluu median ja yhteiskunnan kategorioihin, mutta kehysanalyysin perusteella Helsingin Sanomat näyttää asemoineen itsensä suurelta osalta terveysviranomaisten ja hallituksen tiedottajan rooliin. Helsingin Sanomien koronavirusepidemian uutisoinnin volyymi ja uutiskehysten esiintyminen eivät korreloi epidemian etenemisen kanssa. Koronavirusepidemian uutisoinnin uutiskehykset esiintyvät tietyin temaattisin eroin myös sikainfluenssauutisissa, joskin eroja kehysten esiintyvyydessä on. Epidemia esitetään sikainfluenssan kohdalla positiivisimmin termein kuin koronaviruksen kohdalla. Kaiken kaikkiaan sikainfluenssa uutisisista välittyy koronavirusuutisointia keveämpi ja huolettomampi tunnelma. Uutisoinnin erot selittynevät pääosin epidemiologisilla ja yhteiskunnallisilla tekijöillä sekä mediaympäristön ja mediakonventioiden muutoksilla. Uutiskehysten representoima todellisuus koronavirusepidemiasta näyttäytyy tämän tutkielman perusteella ambivalenttina: toisaalta hallittavissa olevana ja toisaalta vaikutusvaltamme ulkopuolella olevana. Epidemia on yhtä aikaa ohimenevänä, mutta kuitenkin vaikutuksiltaan pysyvä. Todellisuus on yhtä aikaa apokalyptinen ja uhkaava, mutta samalla toiveikas ja positiivinen. Uutiskehysten, kehysten tematiikan ja uutisvolyymin kautta välittyvä kuva epidemiasta ei vastaa Suomen tartunta- ja kuolleisuuslukuja. Niin ikään vaikutelma ennennäkemättömästä ja kokemattomasta ilmiöstä ei ole täysin paikkansapitävä: koimme osittain saman jo sikainfluenssan kohdalla. Ennennäkemättömyys ja kokemattomuus liittyneekin ennen kaikkea uutiskehysten tapaan esittää koronavirusepidemia uutena mediavälitteisenä yhteiskunnallisena ilmiönä ja kulttuurisena muutoksena. Koronavirusepidemian uutisointi ei päälinjoiltaan juurikaan poikkea aiempien pandemioiden uutisoinnista, ainoastaan uutisvolyymi poikkeaa aiemmasta, sen sijaan kaikki muu uutisoinnissa esiintyvä on havaittu jo aiemmin.