Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "korvakirurgia"

Sort by: Order: Results:

  • Kajan, Riikka (2019)
    Korvasairauksia esiintyy yleisesti sekä koirilla että kissoilla. Niitä ovat muun muassa ulkokorvan tulehdus, verikorva, haavat korvalehdessä, tulehdukselliset polyypit, välikorvan tulehdus sekä korvakasvaimet. Kirurgia on hoitovaihtoehto esimerkiksi lääkehoitoon vastaamattoman, kroonisen korvatulehduksen hoidossa. Joidenkin korvasairauksien kohdalla kirurgia on ainoa hoitomuoto. Tavallisimpia korvan kirurgisia toimenpiteitä ovat verikorvan kirurginen hoito ja traumaattisten haavojen ompelu. Lisäksi voidaan tehdä korvakäytävän avarrusleikkauksia (Zepp-leikkaus), korvakäytävän poisto- ja täryontelon avarrusleikkauksia (TECABO) ja täryontelon ventraalisia avarrusleikkauksia (VBO). Zepp-leikkauksessa korvasta poistetaan pystysuoran korvakäytävän ulompi seinämä. Leikkauksen tavoitteena on helpottaa kroonisten ulkokorvan tulehdusten lääkkeellistä hoitoa ja muokata korvakäytävän olosuhteita epäsuotuisammaksi kasvualustaksi mikrobeille. Jotta leikkauksen lopputulos voisi olla onnistunut, tulee Zepp-leikkaus tehdä ennen kuin vaakasuora korvakäytävä ahtautuu kroonisen tulehduksen seurauksena. Yleisin komplikaatio on korvatulehduksen jatkuminen, joka liittyy useimmiten ulkokorvan tulehduksen taustalla olevien tekijöiden tunnistamisen ja hoidon epäonnistumiseen. Termi TECABO tarkoittaa lateraalisen täryontelon avarrusleikkauksen yhdistämistä korvakäytävän poistoleikkaukseen. Pahoin kroonistuneen, lääkehoitoon vastaamattoman korvatulehduksen kohdalla TECABO on ainoa toimenpide, jolla tulehdustila ja siitä aiheutunut kipu saadaan pysyvästi poistettua. Yleisimpiä leikkauksen jälkeisiä komplikaatioita ovat haavakomplikaatiot sekä neurologiset komplikaatiot, kuten kasvohermohalvaus. VBO soveltuu hoidoksi sairauksiin, jotka sijaitsevat välikorvassa. VBO:ssa täryonteloa lähestytään leuan alta ventraalisesti. Tavallisin syy VBO-leikkaukselle ovat tulehdukselliset polyypit ja tämän vuoksi leikkaus tehdäänkin useammin kissoille kuin koirille. Lisäksi koirilla välikorvan sairaudet liittyvät usein korvakäytävän sairauksiin, jolloin TECABO on parempi hoitovaihtoehto. Tulehduksellisten polyyppien uusiutumisriski VBO:n jälkeen on matala. VBO:n mahdollisia komplikaatioita ovat esimerkiksi Hornerin syndrooma, tasapainohäiriöt ja polyypin uusiutuminen. Leikkaustekniikan valintaan vaikuttaa sairauden laatu ja sijainti korvassa. Leikkauksilla ei välttämättä saada poistettua kaikkia jo olemassa olevia oireita. Leikkausta suunniteltaessa on myös otettava huomioon mahdolliset komplikaatiot, sillä osasta komplikaatioista voi jäädä pysyviä oireita. Monien sairauksien kohdalla leikkaus tulee tehdä riittävän aikaisessa vaiheessa, jotta lopputulos olisi onnistuneempi ja kirurgia parantava toimenpide. Kirurgisia toimenpiteitä tulisi tehdä nykyistä enemmän, sillä kirurgisella hoidolla päästään usein lopullisesti eroon mahdollisesti jo pitkään jatkuneista, kivuliaista, muihin hoitoihin vastaamattomista korvasairauskierteistä. Tämä tutkielma on kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoituksena on esitellä yleisimpiä koirien ja kissojen kirurgisesti hoidettavia korvasairauksia sekä kirurgisten hoitovaihtoehtojen leikkaustekniikoita ja uusimpia tutkimustuloksia. Koirille ja kissoille tehdään korvan kirurgisia toimenpiteitä, erityisesti haastavampia TECABO- ja VBO-leikkauksia, lisääntyvässä määrin. Tällä tutkielmalla halutaan tuoda ajantasaista tietoa aiheesta sekä opiskelijoiden että potilaita lähettävien praktikoiden saataville.
  • Holma, Juho Mikael (2018)
    Välikorvatulehdus on tavallinen yleensä ylähengitystieinfektion jälkitilana kehittyvä sairaus.Tavallisesti välikorvatulehdus paranee konservatiivisella hoidolla, mutta komplikaatioiden kehittyessä tarvitaan myös korvakirurgisia toimenpiteitä. Komplikaatioita esiintyy edelleen myös länsimaissa,mutta erityisen runsaasti maissa, joissa terveydenhuolto on vähemmän kehittynyt. Tässä tutkimuksessa käytiin läpi vuosina 2007-2016 HYKS Korvaklinikassa korvatulehdusten vuoksi korvakirurgisesti hoidetut potilaat (poislukien pelkkä tärykalvoputkitus). Tavoitteena oli kuvata korvatulehdusten kirurgisen hoidon nykytila HUS-alueella koskien mm. toimenpidediagnooseja, toimenpidemäärää kokonaisuutena, eri toimenpiteiden suhteellisia määriä, potilaiden ikäjakaumaa sekä syntyperää. Toimenpiteet jaoteltiin vuosittain taulukoihin, jolloin eri muuttujien kehitystä pystyttiin arvioimaan ajan funktiona. Tutkimuksessa kävi ilmi, että seuranta-ajalla leikkausten vuosittainen kokonaismäärä (noin 30-40 operaatiota) on pysynyt jotakuinkin vakiona. Akuutti ja krooninen mastoidiitti olivat odotetusti yleisimmät toimenpidediagnoosit. 90 % leikkauksista tehtiin korvantausviillosta mastoidin kautta. Eri toimenpiteiden suhteellisissa osuuksissa tapahtui tiettyjä muutoksia, jotka selittyvät lähinnä kirjaamiskäytäntöjen muuttumisella. Korvakirurgista leikkausta vaatineista potilaista suurin osa oli iältään 31 ja 70 ikävuoden välillä. Seuranta-ajan alkuvuosina leikatuista potilaista noin 15-20 prosenttia oli taustaltaan ei-kantasuomalaisia, kun taas viimeisimpinä seurantajakson vuosina tämä osuus oli noussut korkeimmillaan yli 40 prosenttiin. Vaikka korvatulehdusten hoito on nykyään tehokasta ja komplikaatiot melko harvinaisia, ei korvakirurgisten toimenpiteiden tarve HUS-alueella ole vähenemässä. (180 sanaa)