Browsing by Subject "kotihoito"

The Ministry of Social Affairs and Health published a report on development needs of elder care and geriatric pharmacotherapy in 2006. The major concern in this report was related to several challenges in pharmacotherapy of the aged, such as deficiencies in medical knowledge of nurses working with elderly people. One way to improve the medication expertise of those various parties involved in caring elderly people is continuing education (CE). The aim of this study was to explore pharmacotherapy-related training needs of health care professionals involved in the home care services for the elderly in the Social and Health Care Cooperation Region of Lohja, Siuntio, Inkoo and Karjalohja (the LOST Region). This study was started by conducting a survey among nurses working in home care services for the elderly in the LOST Region in 2009 (response rate 47%). To deepen understanding of the key findings of the survey, focus group discussions (FGDs) and face-to-face interviews were conducted among nurses, nursing aids, their managers and physicians (1 FGD among nurses, n=6; 1 FGD among their managers, n=6; and face-to-face interviews with 4 physicians). The survey data were analyzed separately for nurses (n=9), practical nurses (n=53) and home aids (n=9), but results were the same in every group. Of the theoretical training needs, topics related to pharmacokinetics and special characteristics of using medicines in the elderly, effects, adverse effects and interactions of medicines, were most important. In addition, the theoretical training needs covered professional ethics issues, such as accuracy and carefulness of nursing practice. The main training needs related to collaborative practice in pharmacotherapy concerned monitoring medicine user's condition and medication, and dosing medicines (right medicine, dose, strength, dosage) in the right time, and administration routes of medicines. Focus group discussions and face-to-face interviews of the physicians provided a deeper understanding of the results of the survey. One of the main findings of this qualitative part of the study was challenges in cooperation in home care services in the LOST Region. Implementation and monitoring geriatric pharmacotherapy can be improved by improving multiprofessional cooperation and training for nurses and physicians working in home care services. The most important diseases and disorders for which the nurses would like to have shared operational guidelines were diabetes, cardiovascular diseases, pain, memory and psychiatric disorders. Training needs also covered special characteristics of pharmacotherapy for the elderly, and formulations and administration routes of medicines. Finally, a synthesis was made of the results of the survey, focus group discussions and face-to-face interviews. On the basis of the synthesis, a proposal for a multiprofessional training was developed for the LOST Region. The training plan includes topics related to geriatric pharmacotherapy and improving collaborative practices and communication as identified by those involved in different stages of the study.

Ikääntyneiden ympärivuorokautista hoivaa on pyritty vähentämään jo 1990-luvun lamasta lähtien. Laitoshoidolla on köyhäinhoidollisen historiansa vuoksi huono kaiku, ja se tulee yhteiskunnalle myös kalliimmaksi kuin kotihoito. 2010-luvulla ympärivuorokautista hoivaa on säästöjen nimissä pyritty korvaamaan entistä enemmän kotihoidolla. Ympärivuorokautisen hoivan purku on kuitenkin ollut niin nopeaa, etteivät kunnat ole ehtineet kehittää kotihoitoa samassa tahdissa. Ajoittain mediassa on noussut esille, kuinka ympärivuorokautisen hoivan alasajon vuoksi kotonaan pärjäämättömät vanhukset kuormittavat päivystyksiä. Tutkielman teoreettinen viitekehys lähtee siitä, että osa kotihoidon asiakkaista kärsii riittämättömästä avusta eli hoivaköyhyydestä, jonka vaikutukset ilmenevät useina sairaalakäynteinä. Iäkkäiden toistuvia ja suunnittelemattomia sairaalakäyntejä kutsutaan pyöröovi-ilmiöksi. Aihe on yhteiskunnallisesti tärkeä, sillä toistuvat sairaalakäynnit kuormittavat niin iäkkäitä, ensihoitoa, päivystyksiä kuin julkista talouttakin. Tästä huolimatta aihetta ei ole vielä kertaakaan tutkittu. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella iäkkäiden pyöröovi-ilmiön yleisyyttä, siihen liittyviä tekijöitä ja alueellisia eroja. Aineistona on käytetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämän RAI-järjestelmän keräämiä tietoja kotihoidon asiakkaiden toimintakyvystä sekä THL:n valtakunnallisesta sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonkeruu- ja raportointijärjestelmä Hilmosta kerättyjä hoitoilmoitusjaksoja. Aineisto rajattiin koskemaan 75 vuotta täyttäneitä kotihoidon asiakkaita, jotka olivat siirtyneet vuonna 2018 ympärivuorokautisen hoivan piiriin. RAI-arvioidut asiakkaat muodostivat koko aineiston osajoukon. Pyöröoveksi määriteltiin vähintään kolme sairaalajaksoa, jotka olivat tapahtuneet kolmen kuukauden sisällä ennen ympärivuorokautisen hoivan piiriin siirtymistä. Pyöröovi-ilmiöön yhteydessä olleita tekijöitä ja alueellisia eroja analysoitiin ristiintaulukoinnin sekä multinomiaalisen logistisen regressioanalyysin avulla. Taustamuuttujina olivat sukupuoli, ikä ja asuinseutu. Selittäviksi muuttujiksi valittiin arkisuoriutuminen, kognitio, masennusoireet, terveyden vakaus ja läheisapu. Tulosten mukaan 9 139 kotihoidon asiakkaasta 4,8 prosenttia joutui vuonna 2018 pyöröoveen ennen ympärivuorokautisen hoivan piiriin siirtymistä. 32,6 prosentille kertyi 1–2 sairaalajaksoa ja 63,7 prosenttia säästyi niiltä kokonaan. RAI-arvioituja kotihoidon asiakkaita oli 4 756, ja heistä 3,7 prosenttia joutui pyöröoveen, 31,5 prosentille kertyi 1–2 sairaalajaksoa ja 64,8 prosenttia säästyi niiltä kokonaan. Miessukupuoli, epävakaa terveydentila ja maaseudulla tai taajamassa asuminen olivat yhteydessä pyöröovi-ilmiöön. Hyvin korkea ikä, lievästi heikentynyt kognitio, epävakaa terveydentila ja pääaineiston osalta taajamassa asuminen olivat yhteydessä 1–2 sairaalajakson esiintyvyyteen. Pyöröovi-ilmiön alueelliset erot olivat suuria: Kanta-Hämeessä 85,5 prosenttia selvisi ilman yhtään sairaalajaksoa ja pyöröoveen joutui 2,7 prosenttia, kun taas Etelä-Pohjanmaalla ilman sairaalajaksoja selvisi 42,5 prosenttia ja pyöröoveen joutui 13,7 prosenttia. Kaikista pienin pyöröoveen joutuneiden osuus oli Varsinais-Suomessa, jossa pyöröoveen joutui vain 0,31 prosenttia kotihoidon asiakkaista. Sekä Etelä-Pohjanmaalla että Kanta-Hämeessä tarjottiin keskimääräistä enemmän ympärivuorokautista hoivaa, mutta Kanta-Hämeessä kotihoitoa tarjottiin pienelle joukolle keskimääräistä intensiivisemmin. Sen sijaan Etelä-Pohjanmaalla kotihoitoa annettiin suurelle joukolle, mutta asiakaskäyntejä oli vähemmän. Myös monella muulla alueella, jossa kotihoitoa annettiin pienemmälle joukolle intensiivisesti, esiintyi vähemmän sairaalajaksoja ennen ympärivuorokautisen hoivan piiriin siirtymistä. Tulosten perusteella voi päätellä, että ympärivuorokautisen hoivan kattavuudella ei näyttäisi olevan niin suurta merkitystä iäkkäiden sairaalakäynneille kuin on luultu, vaan tärkeämpää olisi varmistaa, että intensiivistä kotihoitoa olisi tarjolla entistä enemmän. Tämä tutkimus antaa suuntaviivoja tuoreiden hyvinvointialueiden viranomaisille ja valtuutetuille siitä, millaista hoivapolitiikkaa heidän kannattaa harjoittaa: käytännössä riittävään kotihoitoon on panostettava entistä enemmän.

Based on previous studies, decision making concerning parental leave is affected by both economic issues and preconditions relating to labor market structures and gendered practices, but also by people’s views about what the appropriate age range for children to be cared for at home by a parent is and which parent is seen as primarily responsible for this care. The discussion surrounding this topic also entails the notion of what is considered “right”, i.e. what is regarded as good parenting or a good childhood. This thesis will examine the way good parenting is defined in argumentations for childcare choices and what kind of subject-positions are formed for parents in the discourse of good parenting. My research data consists of interviews in which four heterosexual couples (mother and father) talk about their own childcare solutions and, from their own perspective and generally, about taking parental leave from work. I use a discursive approach in analyzing the data. Instead of a coherent idea of good parenting, I found many discourses of good parenting, which “activated” in different situations and in which parents sometimes positioned themselves differently based on their sex. The discussion surrounding parenting was also defined by the hectic quality of working life and, among other things, wage structures and pay gaps. Choices were made in negotiating with multiple conflicting discourses and therefore the thesis questioned the issue of the families’ “freedom of choice”. Following the spirit of neoliberalism, the family was conceived as an enterprise that needs to assess risks and maximize profit. In this thesis the relationship between work and parenting was examined from the point of view of parents that represent the heteronormative nuclear family, but in future research the scope should be broadened to involve diverse families.

Väestön ikääntyessä sairastavuus lisääntyy ja käytettyjen lääkkeiden määrä kasvaa altistaen lääkkeiden haitta- ja yhteisvaikutuksille. Iäkkäiden suuri sairastavuus, monilääkitys ja lääkkeiden aiheuttamat haitat voivat kasaantuessaan huonontaa elämänlaatua ja toimintakykyä. Lääkehoidon arviointien avulla voidaan tunnistaa ja ratkaista monilääkittyjen iäkkäiden lääkitysongelmia. Jos potilaan lääkehoidon kokonaisuutta ei arvioida säännöllisesti, lääkkeitä voidaan määrätä lisää perusteettomasti, mikä voi johtaa lääkkeiden kasautumiseen ja estettävissä olevien haittojen lisääntymiseen. Tämän tutkimuksen aineisto perustuu Lohjan kaupungin kotihoidossa vuosina 2015-2017 toteutettuun interventiotutkimukseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli analysoida pseudonymisoiduissa lääkehoidon arviointiraporteissa (n=43) tunnistettuja lääkitysongelmia (drug-related problems, DRPs) 65 vuotta täyttäneillä PCNE-luokittelujärjestelmän avulla. Lisäksi tavoitteena oli tarkistaa erilaisten lääkehoidon tietokantojen ja työkalujen avulla olivatko farmasistien muutosehdotukset ja huomiot valideja ja hoitosuositusten mukaisia. Lisäksi tutkittiin, mihin ATC- pääryhmiin ja edelleen lääkeaineisiin muutosehdotukset kohdistuivat sekä miten ne toteutuivat. Muutosehdotuksille ja huomioille (n=167) yleisimmin koodattu PCNE-luokituksen mukainen ongelma (P) oli P2.1 “Lääkkeen haittatapahtuma (mahdollinen)” (65,3 % n=109). Yleisin koodattu syy (C) oli C1.1 “Epätarkoituksenmukainen lääke suhteessa suosituksiin” (34,1 %). Ehdotuksista toteutui seurannassa 37,7 % (n=63), joissa yleisimmät interventiot olivat I3.5 ”Lääkkeen lopetus tai tauotus” (n=27) ja I3.2 ”Annosmuutos” (n=23). Yleisimmin muutosehdotukset ja huomiot kohdistuivat hermostoon vaikuttaviin lääkkeisiin (43,7 %), ruuansulatuselinten sairauksien ja aineenvaihduntasairauksien lääkkeisiin (26,3 %) ja sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeisiin (15,0 %). Muutosehdotuksista ja huomioista 37,1 % (n=62) liittyi Fimean Lääke 75+ -tietokannan mukaan iäkkäille varauksin soveltuviin (ns. C-luokka) ja 23,9 % (n=41) iäkkäillä vältettäviin lääkeaineisiin (ns. D-luokka). C-luokan lääkeaineisiin liittyneistä ehdotuksista toteutui 27,4 % ja D-luokan lääkeaineisiin liittyneistä ehdotuksista toteutui 37,5 %. Farmasistin muutosehdotuksista ja huomioista valideja oli 98,2 % (n=164/167). Farmasistien osaamista tulisikin hyödyntää enemmän lääkitysongelmien ratkomisessa, mikä tukisi lääkärien sekä muiden sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten työtä.

The aim of the study: The aim of the study: The amount of day care used and research related to it have increased over the past few decades in Western countries, although the majority of the research has been done in the United States. Generalizing the results to Europe can be problematic because it is known that the day care system and sosiodemographics vary by country. Even though there has been some research in Europe as well, the association between day care and socioemotional development of children needs additional research. This study seeks to answer this need by examining the association of the type of childcare (day care, home care) at the age of 24 months and children’s internalizing and externalizing symptoms at the age of five. Individual differences in susceptibility to environmental influences are also taken into account by including the temperament in the study, assessed at 24 months. Methods: This study utilizes the Child-Sleep data, which consist of a birth cohort collected in the Pirkanmaa Hospital district (n=1674). The type of childcare was asked when the children were at the age of 24 months. Parents were asked to assess the child’s temperament at the age o 24 months by using the CBQ questionnaire (Children’s Behaviour Questionnaire), and the child’s internalizing and externalizing symptoms at the age of five by using the VIIVI questionnaire (questionnaire for parents about their 5‒15 -year old child’s development and behaviour). The study population was reduced to 514 children for whom the information on the variables used in this study was attainable. The results of the temperament questionnaire were received from 250 children. Child’s gender, the amount of children in the family, mother’s education and mother’s depression were controlled for. In the statistical analyses, logistic regression models were used, by which the amount of internalizing and externalizing symptoms exceeding 75 of 90 percentage cutoffs were predicted. In subsequent analyses, the different temperament traits (negative emotionality, extroversion, effortful control) were added as moderating variables. Results and conclusions: No difference was found in the amount of later externalizing between the children in day care and home care. Children in day care had a little higher probability for internalizing than those in home care. However, mother’s current depression was a stronger predictor for explaining the symptoms. Out of the temperament traits, negative emotionality increased the probablity for internalizing symptoms for children in day care, and effortful control for externalizing symptoms in home care. The results are preliminary due to the small sample size. The results point to acknowledging children’s individual differences when studying the effects of day care, paying more attention to children’s internalizing symptoms in a day care environment and supporting parents mental health.

Organisaatioiden kohtaama työelämän murros on luonut painetta kehittää johtamista muuttuvassa toimintaympäristössä. Tämä muutos on tuonut työn ja sen vaatimukset lähelle yksilöä, jonka toivotaan hyödyntävän työssään omia henkilökohtaisia resurssejaan ja omaa subjektiuttaan. Uudenlaista työtä kuvaavan subjektivoituneen työn ja sen tekijän johtamiseen on kehitetty erilaisia malleja, joista myös julkisen puolen organisaatiot ammentavat toiminnassaan. Malleissa pyritään johtamaan sisäisesti motivoitunutta, itseohjautuvaa työntekijää, jolloin myös työn ongelmat kohdataan yksilötasolla. Tässä tutkielmassa tutkitaan kyseistä muutosta heijastavaa Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan uudistettujen palvelujen johtamismallin kolmea ydintekijää, yhteistä työtä, itseohjautuvuutta, sekä sisäistä motivaatiota, mallia toteuttavien kotihoidon hoitajien näkökulmasta. Kiinnostuksen kohteena on, miten kotihoidon hoitajat määrittävät ja arvottavat ydintekijöitä, sekä millaiseksi heidän toimijuutensa rakentuu suhteessa mallin ydintekijöiden esittämään toimijaan. Näihin kysymyksiin vastaaminen edellyttää laadullista lähestymistapaa. Työssä teoreettisena lähtökohtana on relationistinen sosiaalipsykologia, jossa todellisuus ymmärretään sosiaalisesti rakentuvana. Tutkielman avulla voidaan ymmärtää johtamismallin ydintekijöiden hahmottumista kotihoidon hoitajien puheessa, sekä mahdollisia ristiriitoja, jotka tulee käytännössä huomioida mallin implementaatiossa. Tutkimuksen metodologiana on laadullisen asennetutkimuksen lähestymistapa, jossa tarkastellaan sosiaalisena suhdekäsitteenä ymmärrettyä asennetta. Asenteiden ilmaisun funktioiden tulkintaa täydennetään positiointiteorian toimijuuden analyyttisella käsitteellä. Keskeiset analyyttiset käsitteet ovat asenne, sekä toimijuus, jotka ymmärretään tutkielman relationistis-konstruktionistisen metateorian mukaisesti sosiaalisissa prosesseissa rakentuvina, eikä yksilön sisäisinä ominaisuuksina. Tutkimuksen aineisto koostuu 9 kotihoidon työntekijän haastattelusta. Puolistrukturoiduissa haastatteluissa kaikille haastateltaville esitettiin samat 9 väittämää, joihin pyydettiin haastateltavien kommentteja argumentaatiota sisältävän aineiston tuottamiseksi. Väittämät perustuivat johtamismallin käsikirjaan ja johtamismallin mittaamiseen tarkoitettuun johtamismittariin, joilla kuvataan ja mitataan kolmea ydintekijää. Haastateltavat esittivät väittämiin kannanottoja ja perusteluja, joiden ryhmittelyn perusteella oli tulkittavissa laadullisesti 23 erilaista asennetta. Analyysissä edettiin laadullisen asennetutkimuksen metodologiaa noudattaen luokittelevasta analyysista tulkinnalliseen, jossa asenteiden tulkitsemisen jälkeen niiden funktioita tarkasteltiin toimijuuden käsitteen avulla. Tulokset osoittavat, että kotihoidon hoitajat asennoituvat ydintekijöihin eri tavoin riippuen niiden määritelmästä. Kokoavasti tulkiten ydintekijöitä arvotettiin myönteisesti silloin, kun hoitajat ymmärsivät niiden tarkoittavan esimerkiksi työhön kuuluvia, pakollisena näyttäytyviä asioita, työstään pitämistä sekä muiden osoittamaa arvostusta kotihoidon työtä kohtaan. Sitä vastoin ydintekijät arvottuivat kielteisesti, kun hoitajat ymmärsivät niiden tarkoittavan ylimääräistä aikaa ja jaksamista vaativia asioita, sekä esimerkiksi tarpeetonta muutosta ja ainoastaan asiakkaiden mieltymysten toteuttamista. Verrattuna tutkielman määritelmään kyseisistä tekijöistä, ydintekijät näyttäytyvät varsin erilaisina. Toimijuuden analyysin perusteella hoitajat positioivat itsensä sekä aktiivisiin että rakenteiden vuoksi non-agenttisiin positioihin suhteessa mallin ydintekijöiden tavoittelemaan toimijuuteen. Rakenteiden vuoksi hoitajat positioivat itsensä pakotettuina toimimaan ydintekijöiden mukaisella tavalla. Rakenteet saattoivat myös estää toimimasta sisäisesti motivoituneen, aktiivisen toimijan tavoin, jolloin hoitajat positioivat itsensä estyneeksi mallin ydintekijöiden mukaiseksi toimijaksi. Omia intressejä palvelevaksi toimijaksi positioituessaan hoitajien oli mahdollista rakentaa itselleen ydintekijöiden mukaisen toimijan positio, jolloin toiminnan päämiehenä on yksilö itse. Toisaalta, mallin mukaista toimijuutta myös vastustettiin. Hoitajat positioivat itsensä asiakkaan etua päämiehenään palvelevina toimijoina, minkä kanssa ydintekijöiden mukainen toimija näyttäytyi ristiriitaisena. Lisäksi hoitajat saattoivat positioida itsensä toimijoiksi jollain muulla kuin ydintekijöiden tavoittelemalla tavalla, palvellen päämiehenä itseään ja omia intressejään. Kotihoidon hoitajat ymmärtävät johtamismallin ydintekijät hyvin eri tavoin. Yhteistä työtä tekevän, itseohjautuvan ja sisäisesti motivoituneen työntekijän positio ei näyttäydy täysin ongelmattomana kotihoidon hoitajille, joiden toimijuutta ohjaa erilaiset päämiehet sekä rakenteet. Tutkimus antaakin johtamismallin implementaatioon tärkeän työntekijöiden näkökulman, joka kytkeytyy myös laajempaan kontekstiin muuttuvasta työelämästä.

There is all the time bigger and bigger amount of practical nurses working at the public and private homecare units. Home care is not a valuated job and it is now and then even hard to find workforce for there. And there is almost at all or not at all no research about the job satisfaction at home care units. Workplace learning is better concept to study than job satisfaction, because workplace learning has a connection to work satisfaction. The aim of this study is to explore how are the practical nurses feeling about their work, how they learn at home care and what kind of is the learning environment there. The sample is collected by interviewing three experienced practical nurses in 2006. Theoretical framework of this study was the former studies about the workplace learning. The analyzin method was the analysis of content. The home care unit seems not to take the workplace learning a explicit part of their everyday work. There seems to be a lot of promotive elements of workplace learning at the work environment. There was preventive element too: the lack of the support from the boss, problems in workplace atmosphere, accidentality of the interaction system and scrambling nature of the work.