Browsing by Subject "kotouttaminen"

Tutkielmassa tarkastellaan älykkään sähköverkon teknologian kotouttamista. Tutkimuksen viitekehys pohjautuu yhtäältä teknologian kotouttamisen tutkimuskirjallisuuteen ja toisaalta kulutuksen energiankäytön ja -käyttäjien tutkimusperinteeseen. Teknologian kotouttamista tarkastellaan myös arjen ja rutiinien näkökulmasta. Tutkin sitä, millä tavoin asukkaat ovat kotouttaneet talossa olevat älykkään sähköverkon ratkaisuja. Lisäksi tutkin sitä, mihin talon suunnittelussa on pyritty ja millaista kuvaa asukkaista energiankuluttajina taloa toteuttamassa olleiden yritysten edustajien puhe heijastelee. Empiirinen tutkimus kohdistuu kerrostaloon, joka on suunniteltu ja toteutettu älykkään sähköverkon ajatuksella. Talon keskeisimpiä älykkään sähköverkon ratkaisuja ovat aurinkosähköjärjestelmä, taloautomaatiojärjestelmä ja energian käytön seurantalaitteisto, talon eristys sekä ilmanvaihto ja sähköauto. Aineistoni koostuu kuuden kerrostaloasukkaan teemahaastatteluista sekä kolmen eri yrityksen edustajan haastatteluista. Haastatteluaineiston analyysissa on hyödynnetty teemoittelua. Lisäksi haastateltavien kertomuksia on tyypitelty omiin ryhmiinsä, jotka muodostuvat edellä mainituista teknologisista ratkaisuista. Tutkimuksen mukaan asukkaat ovat parhaiten omaksuneet heille vaivattomimmat ratkaisut eli aurinkosähköjärjestelmän sekä huoneiston automaatioon kuuluvan kotona/poissa -kytkimen. Aurinkopaneelit nähtiin myös edelläkävijyyden symbolina. Energiankulutuksen seuranta kiinnosti vain osaa haastatelluista. Kiinnostus olikin vähäisempää kuin yrityksissä oli suunnitteluvaiheessa ajateltu. Kulutuksen seuraaminen oli havainnollistanut asukkaille kodin energiankulutuksen tason. Tämä taso nähtiin kuitenkin matalana, eivätkä haastateltavat ole kokeneet muuttaneensa energiankulutustaan saamansa tiedon perusteella. Kerrostalo on suunniteltu vähän energiaa kuluttavaksi ja asukkaita miellyttävätkin matalat asumisen kustannukset sekä asumisen mukavuus. Taloyhtiön hallitus on työskennellyt ahkerasti tukeakseen kotouttamista. Ilmanvaihdon sopivasta lämpötilasta ei ole vielä yhteistä näkemystä. Yhteinen sähköauto jäi vuoden kokeiluksi, kun sitä ei kokeilun jälkeen päätetty lunastaa taloyhtiön käyttöön. Talon suunnittelua ohjannut kuluttajakuva perustuu näkemykseen, että käyttäjillä ei ole suurempia vaikeuksia omaksua teknisiä järjestelmiä ja he toimivat rationaalisesti energiankulutustietoa saadessaan. Yrityksissä oli myös tullut esiin kehitysideoita vuosien aikana. Esimerkiksi kotitalouksien välisen vertailun avulla on mahdollista motivoida asukkaita muuttamaan rutiinejaan ja säästämään energiaa.

Tutkielmassa on analysoitu lukijoiden lukukokemuksia ja sitä, millainen kieli koetaan sopivaksi, hauskaksi, vieraaksi ja läheiseksi nuorille ja nuorille aikuisille suunnatussa käännössarjakuvassa. Tutkimusaineistona on ruotsalaisen Martin Kellermanin Rocky-sarjakuva, joka kertoo nuorten aikuisten elämästä Tukholmassa. Sarjakuva on suunnattu nuorille ja nuorille aikuisille ja se on tyyliltään humoristinen. Tutkimusmenetelminä on käytetty tekstianalyysiä, käännösanalyysiä ja tutkimuskyselyä. Tutkielman teoriaosuudessa on käsitelty globaaleja ja paikallisia käännösstrategioita ja keskitytty erityisesti kolmeen globaaliin käännösstrategiaan: normalisoimiseen, vieraannuttamiseen ja kotouttamiseen. Lähtötekstin analyysissä kuvaillaan sarjakuvan yleistä kielimuotoa ja tyyliä. Analyysissä on perehdytty erityisesti puhekielisyyteen ja kulttuurisidonnaisiin elementteihin. Lähtötekstin analyysi keskittyy pääosin neljään sarjakuvastrippiin, jotka on valittu käännettäväksi aineistoksi. Käännösanalyysissa kuvataan käännösaineistosta tehtyä kolmea suomenkielistä käännöstä. Yksi käännöksistä on tehty normalisoivan käännösstrategian mukaan: se sijoittuu neutraaliin ympäristöön ja sen kieli on neutraalia yleiskieltä. Toinen käännöksistä on tehty vieraannuttavan käännösstrategian mukaan: se sijoittuu Tukholmaan ja kieli on yleispuhekieltä. Kolmas käännös on tehty kotouttavan käännösstrategian mukaan: se sijoittuu Helsinkiin ja kieli on helsinkiläistä puhekieltä. Tutkimuskysely toteutettiin käännöksen laatututkimuksena neljässä suomalaisessa lukiossa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 102 lukiolaista Helsingistä, Iisalmesta, Tampereelta ja Turusta, joista 59 oli tyttöjä ja 43 poikia. Laatutututkimuksessa keskityttiin erityisesti lukiolaisten kokemuksiin hyvästä, hauskasta vieraasta ja omaa puhetyyliä lähellä olevasta käännöksestä. Tutkimuksessa käy ilmi, että maantieteelliset erot vaikuttavat odotettua vähemmän nuorten vastauksiin, mutta sukupuolella on jossain määrin merkitystä käännöksiä arvioitaessa. Kotouttavaa (helsinkiläistä) käännöstä pidettiin ehdottomasti hauskimpana joka paikkakunnalla (74 % kaikista vastanneista) ja sitä pidettiin myös parhaimpana käännöksenä (45,10 % kaikista vastanneista) Iisalmea lukuun ottamatta. Tutkimustulokset osoittavat, että normalisoiva käännös tuntuu nuorille vieraimmalta (43,63 % kaikista vastanneista), vaikka turkulaisista kotouttava käännös tuntui hieman vieraammalta ja iisalmelaisistakin yhtä oudolta kuin normalisoiva käännös. Vieraannuttava käännös oli lähimpänä nuorten omaa puhetyyliä (58,33 % kaikista vastanneista) joka paikkakunnalla. Tutkimustulos puhuu kotouttavan käännöksen puolesta tätä sarjakuvaa käännettäessä, jos kohderyhmän halutaan pysyvän samana. Tutkimustulosta ei kuitenkaan voida pitää yleispätevänä, niin että se koskisi kaikkea sarjakuvakääntämistä.

Pro gradu –tutkielma käsittelee ruotsinkielistä kotouttamista ja kotoutumista Uudellamaalla ruotsin kielen (ruotsi toisena kielenä) opettajien näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, kuinka Uudellamaalla tapahtuva ruotsinkielinen kotouttaminen ja kotoutuminen toimii, miten se käytännössä toteutetaan ja millaisia mielipiteitä ja kokemuksia ruotsin opettajilla on ruotsinkielisestä kotoutumistoiminnasta. Tarkoituksena on myös saada opettajilta ehdotuksia toiminnan kehittämiseksi ja arvioita ruotsinkielisen kotoutumisen tulevaisuudesta. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat Laki kotoutumisen edistämisestä 2010, Opetushallituksen Aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteet 2012 ja Kielilaki. Tutkimus on toteutettu laadullisena haastattelututkimuksena haastattelemalla neljää eri puolilla Uuttamaata (Helsinki, Porvoo ja Raasepori) työskentelevää ruotsin opettajaa. Haastattelut ovat toteutettu helmikuussa 2016, nauhoitettu ääninauhurilla, osittain litteroitu ja niiden ajallinen kesto vaihtelee 12-50 minuutin välillä. Haastatteluista saadut tulokset osoittavat, että ruotsinkieliselle kotoutumiselle on tarvetta, mutta työ on vaativaa ja se täytyy toteuttaa vähäisellä rahoituksella. Uudellamaallahan on tällä hetkellä vain yksi virallinen kotoutumiskoulutus ja sekin on työväenopiston järjestämä. Ruotsinkielisessä kotoutumisessa nähdään paljon kehitettävää: suurimmiksi ongelmiksi opettajat kokevat toiminnan rahoituksen ja tiedotuksen puutteen sekä opetusryhmien heterogeenisyyden kielitaitotason suhteen. Kehitysehdotuksia ovat esimerkiksi tiiviimpi yhteistyö eri kotouttajien välillä ja suomenruotsalaisen oppimateriaalin luominen riikinruotsalaisen rinnalle. Ruotsinkielisen kotoutumisen tulevaisuus nähdään hyvänä ja osallistujamäärien odotetaan lisääntyvän, jos ruotsin kielen asema Suomessa säilyy ennallaan. Tärkeänä nähdään, että kunnat saisivat itse enemmän päättää kotouttamistoimistaan valtion sijasta, jolloin ruotsinkielisyys otettaisiin paremmin huomioon paikallisella tasolla luoden enemmän mahdollisuuksia ruotsinkieliseen kotouttamiseen ja suurempaan osallistujamäärään.

Tämän pro gradu -tutkimuksen tavoitteena oli luoda luonnossa toteutettava elämyspedagogiikkaan ja kokemukselliseen oppimiseen pohjautuva ryhmämuotoinen kurssi tukemaan Lähi-idästä Suomeen saapuneiden turvapaikanhakija- ja pakolaisnuorten kotoutumista, psyykkistä hyvinvointia ja toimintakykyä, ja samalla tutkia tällaisen toimintamallin vaikuttavuutta. Merkittävimpänä tutkimuskysymyksenä oli, lisääkö elämyspedagoginen suomalaisessa luonnossa tapahtuva ryhmäprosessi ja kokemuksellinen oppiminen heidän toimintakykyään ja arjessa pärjäämistä. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Outward Bound Finland ry:n ja Espoon maahanmuuttajapalveluiden kanssa. Pakolaisnuorilla on kantaväestön saman ikäisiin verrattuna huomattavasti suurempi riski sairastua psyykkisesti, ja yksin maahan tulleet turvapaikanhakijanuoret ovat suurimmassa riskissä psyykkiselle pahoinvoinnille koska heiltä puuttuvat luonnolliset arkea ja hyvinvointia tukevat verkostot. Luonnolla on monipuolisia terveysvaikutuksia ja erityisesti ryhmämuotoiset elämyspedagogiikkaan ja seikkailulliseen toimintaan perustuvat interventiot ovat antaneet lupaavia tuloksia nuorten psyykkisiä ongelmia hoidettaessa. Outward Bound -nuorisojärjestön filosofiaan pohjautuva elämyspedagoginen kurssi integroitiin kahden Omnian opiskelijaryhmän koulunkäyntiin ja toteutettiin lähiluonnossa yhtenä iltapäivänä viikossa kuuden viikon ajan. Lisäksi nuorille tarjottiin mahdollisuus yhden yön retkeen syyslomaviikolla. Koulun puolesta kurssille asettui tiettyjä etukäteistavoitteita kuten suomen kielen oppimista. Kurssin ohjaajien taustatavoitteina oli lisäksi mm. tarjota nuorille käytännön taitoihin liittyviä onnistumisen kokemuksia koulutoiminnan puitteissa sekä tietotaitoa suomalaisesta luonnosta ja uskallusta liikkua siellä itsenäisesti. Kurssille osallistui yhteensä 27 nuorta, joista 16 oli mukana alusta loppuun. Nuorista 70 % oli iältään 17–18-vuotiaita, 63 % oli lähtöisin Irakista tai Syyriasta ja suurin yksittäinen kieliryhmä oli arabia. Etnografinen havainnointi oli pääasiallinen tutkimusmenetelmä, vaikka kyseessä ei näin lyhyessä ajassa varsinainen etnografinen tutkimus ollutkaan. Ennen kurssia ja sen päätyttyä nuoret lisäksi täyttivät hyvinvointiaan ja oireiluaan kartoittavan kyselylomakkeen, ja näiden vastausten kurssin aikana tapahtuneita muutoksia tutkittiin tilastollisesti. Nuoria myös haastateltiin kokemuksistaan puoli vuotta kurssin jälkeen. Nuoret kokivat kurssin myönteiseksi ja saivat merkittäviä onnistumisen kokemuksia kurssin aikana. Luonnossa nuorilla oli mahdollisuus rauhoittua, vaikka arjessa heillä oli paljon levottomuutta ja keskittymisen vaikeutta. Suomalainen luonto tuntui nuorista mieleiseltä paikalta viettää aikaa ryhmässä, vaikka aluksi siihen liittyi monia pelkoja ja epämukavuuden tunteita. Käytännön tekemisen luonnossa nuoret kokivat myös merkitykselliseksi. Kyselylomakkeella mitattavat tulokset jäivät vähäisiksi, vaikka toisia hyödyttävässä käyttäytymisessä oli havaittavissa pieni lisääntyminen. Otos oli kuitenkin pieni eikä tulos ole sen vuoksi yleistettävissä. Tällaista toimintaa olisi tärkeää järjestää jatkossakin, mutta sen olisi hyvä olla pidempikestoista ja/tai intensiivisempää. Resurssien salliessa olisi myös mielekästä mahdollistaa maahanmuuttajanuorten ja kantasuomalaisten nuorten yhteiset elämyspedagogiset ryhmät, jotka vahvemmin tukisivat sekä kotoutumista että molemminpuolista ymmärryksen ja solidaarisuuden lisääntymistä.

Asumista muuttavia älykkään sähköverkon ratkaisuja rakennetaan ja kehitetään tällä hetkellä myös Suomessa. Tutkielmassa tarkastellaan asunnon sähkönkulutuksen seuraamisen ja asunnon sähköjen ohjaamisen mahdollistavaa kodin etäohjauspalvelun käyttöä. Tutkielman palvelu on käytössä Mansikka- ja Mustikka-nimisissä taloyhtiöissä (nimet ovat pseudonyymejä) Suomessa sijaitsevassa suuressa kaupungissa. Tutkielman aineisto koostuu 12 kotitaloudelle eli 15 asukkaalle tehdystä teemahaastattelusta, jotka on tehty syksyllä 2015. Haastattelujen analysointi tapahtuu sisällönanalyysin avulla. Aineiston analyysissa oli kolme vaihetta: luokittelu aktiivisimman toimijuuden käsitteellä täydennetyn kotouttamisen teoriakehyksen avulla, analysointi ja tulkinta. Sisällönanalyysin tarkoituksena on muodostaa kodin etäohjauspalvelun käytöstä tiivistetty kuvaus, joka kytkee tulokset älykkään sähköverkon ja teknologian tutkimuksen tutkimuskeskusteluihin. Aiempi tutkimus osoittaa, että käyttäjillä on paljon vaikutusta älykkään teknologian käyttötapoihin, ja sitä kautta sen lopulliseen muotoutumiseen. Kodille annetuilla merkityksillä on huomattu olevan vaikutusta kotitalouden suhtautumiseen sähköön ja teknologiaan. Myös sillä on todettu olevan merkitystä, millaisille käyttäjille älykkään palvelun ratkaisuja suunnitellaan. Tutkimuskeskusteluissa on ehdotettu, että älykkään asumisen kohdalla tulisi tukia lisää etenkin teknologioiden käyttäjien kokemuksia. Tutkielman tutkimustulosten mukaan kodin etäohjauspalvelun käyttäjillä oli aktiivinen rooli siinä, millaisen roolin kodin etäohjauspalvelu sai kotitalouksissa. Palvelua käytettiin suunnitelluilla ja suunnittelemattomilla tavoilla. Noin puolessa kotitalouksissa käyttö oli lopetettu, sillä aiemmat odotukset palveluista, kodinkoneet ja arjen dynamiikka estivät käytön. Käyttämistä jatkaneissa kotitalouksissa palvelun rooli muodostui sen tarjoaman hyödyn, turvallisuuden tai viihteen kautta. Aineistosta noussut yllättävin suunnittelematon käyttötapa oli kotitalouden toisten aikuisten seuraaminen ja heidän toimintansa ohjaileminen. Johtopäätöksenä tutkielmassa esitetään se, että myös kotitalouden sosiaaliset suhteet kietoutuvat osaksi kodin etäohjauspalvelun käyttöä. Lisäksi tutkielman tulokset viittaavat siihen, että kyseinen palvelu huokoistaa kotitalouksien rajoja suhteessa ulkomaailmaan. Siksi tutkielmassa ehdotetaan, että uusia älykkään asumisen ratkaisuja suunnitellessa tulee pohtia entistä tarkemmin eettisiä kysymyksiä tasa-arvoisesta käytöstä ja etäohjauksen vaikutuksista, jotta tulevaisuuden asuminen tapahtuisi kotitalouden kaikkien asukkaiden ehdoilla.

Utgångspunkten för denna studie är att undersöka ifall de faktorer som kommuner betonar gällande integrationen av invandrare i arbetslivet samt hur de organiserar sitt integrationsarbete överensstämmer med Human Resource Management -teorin (HRM) som handlar om arbetsliv, organisationsutveckling, ledarskap och arbetstillfredsställelse. Studien intresserar sig även för ifall det finns skillnader i kommuners rekryteringsstrategier då det gäller sysselsättning av invandrare och vad dessa skillnader i så fall beror på. Bakgrunden till denna studie är den utmaning som det finska samhället står inför då det gäller tillgång till tillräcklig och kunnig arbetskraft idag och i framtiden. Flera kommuner lider redan nu av brist på arbetskraft och inom det närmaste åren kommer allt fler kommuner att drabbas av detta. Det är redan klart att Finland och dess kommuner i framtiden kommer att behöva börja rekrytera arbetskraft utomlandsifrån, men före detta är det desto viktigare att utnyttja och ta tillvara en stor resurs som redan finns i samhället, invandrarbefolkningen. På lokal nivå är det kommunen som ansvarar för och organiserar integrationsarbetet och denna utmaning kräver att kommunernas integrationsstrategier och -aktiviteter är utformade på ett optimalt och välfungerande sätt för att ge bästa möjliga nytta och resultat. HRM-teorin, som växte fram under 1980- och 1990-talet, behövs för att strukturera organisationer till välfungerande system och ger kommunerna många viktiga och hjälpfulla riktlinjer för att utforma effektiva och välfungerande integreringsstrategier och -aktiviteter. De fem kommuner som undersöks i denna studie är Helsingfors, Esbo, Vanda, Åbo och Tammerfors. I studien används en komparativ analys som jämför ifall de faktorer som dessa kommuner betonar gällande sitt integreringsarbete av invandrarna i arbetslivet överensstämmer med den s.k. HR-cykeln, som beskriver de centrala delarna av HRM. Dessa delar är rekrytering, arbetsprocess, utvärdering, belöningssystem samt Human Resource Development (utvecklings- och utbildningsinsatser) och dess fyra fundament; kompetens, lärande, förändring och kultur. Studien tar även upp ledarskap ur ett HRM-perspektiv. Som material används de olika kommunernas integrationsprogram, sysselsättningspolitiska program, andra politiska program, stadsstrategier, uppföljnings- och utvecklingsrapporter av integrationsprogrammen samt andra program och projekt som berör sysselsättningen av invandrare. Studien redogör även för hurdana bestämmelser det finns på statlig nivå gällande integrering av invandrare i det finska samhället och i det finska arbetslivet genom att se på regeringens invandrarpolitiska program, lagstiftningen gällande integration, statens program för integrationsfrämjande samt Kommunförbundets invandrarpolitiska program och linje- dragningar. Resultaten visar att kommunerna tar upp de flesta delarna i HR-cykeln. Alla kommuner tar upp följande sex delar; rekrytering, arbetsprocess, utvärdering, ledarskap samt lärande och förändring som hör till HRD. Kultur tas upp av tre kommuner och detsamma gäller kompetens. Belöningssystem tas endast upp av en kommun. Resultaten visar även att det finns vissa variationer att märka i de olika kommunernas rekryteringsstrategier, men man kan dock inte tala om drastiska skillnader. Dessa variationer beror t.ex. på antalet invandrare i kommunen, invandrarnas arbetslöshetsgrad i kommunen samt invandringens längd i kommunen. Resultaten visar även att alla kommunerna som undersökts är starkt inriktade på framtiden och ser invandringen som något positivt samt lägger stor vikt vid integrationsarbetet för att främja sysselsättningen av invandrarna.

Kotouttaminen on kotoutumislain (1386/2010) mukaan viranomaisyhteistyössä tehtävää toimintaa, josta ensisijaisesti vastaavat työ- ja elinkeinotoimistot ja kunnat. Alkukartoitus ja kotoutumissuunnitelma tehdään kotoutumislain mukaisesti työelämään suuntaaville henkilöille TE-toimistossa, työelämän ulkopuolella oleville kunnassa. Suomen kunnissa alkukartoitus, kotoutumissuunnitelma sekä kotoutumissuunnitelman seuranta tehdään osana peruspalveluja, yleensä sosiaalihuollossa. Sosiaalihuollossa kotouttaminen sisältää laajan työtehtävien kokonaisuuden. Laissa kotoutumisella tarkoitetaan yksilön ja yhteiskunnan vuorovaikutteista kehitystä. Tutkimuksessa kotoutuminen nähdään myös yksilön hyvinvoinnin kasvun prosessina, jossa sosiaalipalvelujen rooli on mahdollistaa yksilön perusautonomian rakentuminen sekä kriisitilanteessa oikea-aikaisella tuella tukea yksilön uskoa selviytymiseen. Tässä tutkimuksessa olen arvioinut kotouttavassa sosiaalityössä havaittavien yhteiskunnassa ilmenevien rakenteellisten ongelmien ratkaisumahdollisuuksia rakenteellisen sosiaalityön keinoin. Sosiaalityön eettiset periaatteet sekä sosiaalihuoltolaki (1301/2014) velvoittavat puuttumaan toiminnassa ja laajemmin yhteiskunnassa havaittuihin epäkohtiin. Rakenteellisen sosiaalityön kohteiksi kotouttavassa sosiaalityössä valikoituvat yhdenvertaisuuden toteutumisen vastaiset rakenteet, jotka ylläpitävät ja uusintavat syrjintää. Tutkimusta varten haastattelin kollega-arviointiin perustuen neljää kotouttavan sosiaalityön asiantuntijaa Helsingissä ja Espoossa. Asiantuntijoiden ammattikäytännöt vaikuttamiseen, sekä näkemys mahdollisuuksistaan toteuttaa rakenteellista sosiaalityötä arkityössään vaihtelivat suuresti. Mahdollisuuksia rakenteellisen sosiaalityön tekemiseen kotouttavan sosiaalityön viitekehyksessä arvioitiin rakenteellisen sosiaalityön asiantuntijuuden elementtien ja käytännön toimintastrategioiden kautta. Mahdollisuuksien merkittävimmiksi selittäviksi tekijöiksi erottuivat työajan käytön tosiasiallinen soveltuvuus vaikuttamiseen ja yhteistyöverkostojen solmimiseen, työntekijän proaktiivinen asenne vaikuttamiseen, sekä kunnan suhtautuminen virkamiestensä vaikuttamistyöhön. Toimintaympäristön ajankohtainen muutos, eli turvapaikanhakijoiden ”aalto” Suomeen syksyllä 2015 otettiin huomioon vaikuttamistyön strategioissa. Toisaalta työtä jouduttiin rajaamaan ja turvaamaan minimipalvelutaso, toisaalta puuttuminen rasismiin viranomaisissa ja muulla yhteiskunnassa koettiin entistä tärkeämmäksi. Työntekijän voimavarojen hallinnan näkökulmasta ”taistelujen valitseminen” oli tärkeää. Rakenteellisen sosiaalityön tekemiselle merkittävin este oli hyvin monialaisena ongelmana näyttäytyvä asiakasmäärän ja työn vaativuuden ylikuormitus. Muita esteitä olivat yhteistyökumppanien toimesta kohdattu puhevallan rajoittaminen sekä muiden toimijoiden kapearajainen, yhteen suoritukseen keskittyvä toimintatapa. Eri toimijoiden erilaiset katsantokannat maahanmuuttoon, sekä ajankohtainen ulkomaalaislain soveltamiskäytäntö rajoittivat mm. halukkuutta turvallisuuspoliittiseen keskusteluun lähtemiseen. Kotouttaminen nähtiin vaikeaksi tilanteissa, joissa asiakas tuli jatkuvasti torjutuksi pyrkimyksissään yhteiskunnallisen osallisuutensa lisäämiseen. Kotouttaminen oli erittäin vaikeaa tilanteissa, joissa perheenyhdistämistä koskeva sääntely teki asiakkaan perheyhteyden palautumisen mahdottomaksi. Myös virkamiehelle kuuluu sananvapaus julkista intressiä omaavissa asioissa käyttäytymis- ja lojaliteettivelvoite huomioiden. Sananvapaus tuli yllättäen tarkasteltavaksi tutkimusprosessin myötä haastateltujen kerrottua, etteivät he voi antaa lausuntoja kunnan virkamiehenä ja julkaistavaksi aiottu materiaali on annettava esitarkastaa. Osa pelkäsi sanktioita vaikuttamistoiminnasta. Sananvapauden rajoittaminen sekä toimintakulttuurissa ilmenevä vaientaminen ovat johtaneet itsetarkkailuun, päätöksiin olla jatkamatta työsuhteita, sekä monimuotoiseen ”kapinaksi” nimittämääni toimintaan. Sananvapauden puutteet kyseenalaistavat hyvän hallinnon ja kotouttamisen läpinäkyvyyden.

Tässä sosiaalityön pro gradu -tutkielmassa tutkitaan syyrialaisten kiintiöpakolaisten kertomuksissa ja kotouttamisohjelmissa esiintyviä arvoja. Arvojen tarkastelussa hyödynnetään Shalom Schwartzin (1992) kehittämää arvoteoriaa. Tutkielmassa pyritään selvittämään teorialähtöisen sisällönanalyysin menetelmän avulla 1) minkälaisia arvoja haastatteluissa ja kotouttamisohjelmissa esiintyy, ja 2) mitä haastattelujen ja kotouttamisohjelmien arvot kertovat kotoutumisen kannalta tärkeistä asioista? Tutkimusaineisto koostuu viidestä syyrialaiselle kiintiöpakolaisperheelle tehdystä haastattelusta ja kolmen kunnan kotouttamisohjelmasta. Schwartzin arvomallissa arvot sijoittuvat kehälle, jossa toisiaan lähellä olevat arvot esiintyvät vierekkäin, ja toisistaan kaukana olevat arvot kehän vastakkaisella puolella. Mallissa on kymmenen arvotyyppiä seuraavassa järjestyksessä: yhteiskunnallinen valta, suoriutuminen, hedonismi, virikkeisyys, itseohjautuvuus, universalismi, hyväntahtoisuus, perinteet, yhdenmukaisuus ja turvallisuus. Ensimmäiset viisi edustavat yksilökeskeisiä arvoja, ja viisi viimeistä yhteisökeskeisiä arvoja. Schwartzin mallista puuttuu työn arvostusta kuvaavat arvot, mistä johtuen työarvot on lisätty Klaus Helkaman ja Tuija Seppälän (2004) arvotutkimusta mukaillen tämän tutkimuksen taustateoriaan. Kotouttamisohjelmien arvot edustavat haastatteluja hieman enemmän yhteisökeskeisiä arvoja (72 % ja 67 %). Syyrialaisten kiintiöpakolaisten kertomuksissa tärkeimpinä arvoina tulevat esille turvallisuus-, työ- ja hyväntahtoisuusarvot. Osana kotoutumista ne liittyvät sosiaalisten suhteiden tärkeyteen omien perheenjäsenten, muiden Suomessa asuvien syyrialaisten ja suomalaisten kanssa, tavoitteeseen oppia suomen kieltä, työllistyä ja elättää perhe työnteon avulla, sekä maahanmuuttajapalveluiden rooliin ja apuun suomalaiseen yhteiskuntaan kiinnittymisessä. Kotouttamisohjelmissa arvoina korostuvat turvallisuus-, universalismi-, suoriutumis- ja työarvot. Osana kotoutumista ne liittyvät tasa-arvon ja yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden edistämiseen esimerkiksi tavoittelemalla kaikille yhdenvertaista pääsyä osalliseksi yhteiskuntaa ja erilaisia palveluita, sekä ehkäisemällä syrjintää. Suomen kielen oppiminen, koulutus ylipäätään sekä työllistyminen näkyvät kotouttamisohjelmissa tärkeimpinä asioina kotoutumisessa ja maahanmuuttajien osallisuuden toteutumisessa. Yhteisökeskeisten arvojen suuri edustus kotouttamisohjelmissa kertoo siitä, että kunnat ovat sitoutuneita pohjoismaisen hyvinvointivaltion periaatteisiin, jossa hyvinvointi ja palvelut jakaantuvat tasavertaisesti kaikkien kansalaisten kesken taustasta riippumatta. Maahanmuuttajien omien näkemysten ja arvojen huomioiminen osana kotoutumisen suunnittelua on tärkeää, sillä mikäli ne poikkeavat huomattavasti julkisten toimijoiden näkemyksistä ja arvoista, voidaan kotoutumiseen tähtäävien toimien onnistuminen kyseenalaistaa kokonaan. Syyrialaisilla kiintiöpakolaisilla ja kunnilla kotouttamistoimijoina on paljon samanlaisia näkemyksiä kotoutumisen kannalta tärkeistä ja tavoiteltavina pidettävistä asioista, mutta myös eroja, mikä pitäisi huomioida kotouttamistyötä suunnitellessa. Tutkimuksessa esille tulleiden arvo- ja tavoitteellisten erojen perusteella kotouttamisohjelmissa tulisi kiinnittää enemmän huomiota keinoihin vahvistaa maahanmuuttajien sosiaalisia verkostoja suomalaisten ja muiden Suomessa asuvien saman kulttuuriryhmän ihmisten kanssa, sillä ne olivat oleellisia asioita maahanmuuttajien hyvinvoinnin ja osallisuuden tunteen kannalta. Tärkeää olisi myös kehittää keinoja, joiden avulla maahanmuuttajien kyky hoitaa itsenäisesti asioita muun muassa sähköisessä asioinnissa paranisi, sekä lisätä tietoutta suomalaisesta yhteiskunnasta kuten terveyspalveluiden, päiväkotien ja koulujen säännöistä ja käytännöistä. Tämä ennaltaehkäisisi ristiriitatilanteita ja sekä turhautumista. Suomen kielen opetuksen suunnittelussa tulisi huomioida pienten lasten maahanmuuttajaäitien kohdalla opintojen ja perhe-elämän yhteensovittamisen mahdollisuus, sekä kehittää keinoja suomen kielen suulliseen harjoitteluun käytännössä. Työllisyyspalveluiden osalta yrittäjyyteen kannustava yritysneuvonta sekä oppisopimusjärjestelmän kehittäminen ovat tärkeitä asioita kotoutumisen suunnittelussa, sillä moni haastateltu oli kiinnostunut yrittäjyydestä, sekä motivoitunut jatkamaan työskentelyä entisessä ammatissaan.

Tiivistelmä Tiedekunta: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Sosiaalitieteiden maisteriohjelma Opintosuunta: Sosiaalityö Tekijä: Shahram Hatami Työn nimi: Kotoutumisen edistäminen pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmissa Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: 5/2022 Sivumäärä: 77 Avainsanat: kotouttaminen, kotoutuminen, maahanmuuttajat, osallisuus, sosiaalityö Ohjaaja tai ohjaajat: Heidi Muurinen ja Marja Katisko Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan kotoutumisen edistämistä ja kotoutumisen ulottuvuuksia pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmissa. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmat pyrkivät edistämään kotoutumista? ja 2) Mitkä kotoutumisen eri ulottuvuudet nousevat esiin pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmissa? Tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka teoreettisen viitekehyksen muodostavat kotoutumisen edistäminen, sosiaalinen osallisuus ja Friedrich Heckmannin kotoutumisen neljä ulottuvuutta, jotka ovat rakenteellinen, kulttuurinen, vuorovaikutuksellinen ja identifioiva ulottuvuus. Tarkastelun kohteena on Espoon, Helsingin ja Vantaan kaupunkien kotouttamisohjelmat, sillä maahanmuuttajien osuus on suuri erityisesti pääkaupunkiseudulla. Aineiston analyysi toteutettiin sisällönanalyysillä aineistoa teemoitellen, jonka jälkeen aineistosta esiin nousevia huomioita tarkasteltiin tutkielman teoreettisen viitekehyksen ja aiemman tutkimuksen kautta. Tutkielmassa kotoutumisen edistäminen pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmissa hahmottuu kolmen pääluokan kautta, jotka ovat kotouttamisohjelma yleisesti ja kotoutumisen edistäminen, eri tahojen vastuut ja yhteistyön rooli kotoutumisen edistämisessä sekä toimenpiteet kotoutumisen edistämisessä. Tulosten perusteella pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmissa painottuvat eri asiat kotoutumisen edistämisessä. Kotouttamisohjelmissa nousee esiin erityisesti maahanmuuttajien työllisyyteen, osaamiseen ja palveluihin liittyviä asioita sekä kotoutumisen edistämisestä vastuussa olevat tahot ja monialainen yhteistyö kotoutumisen edistämiseksi. Kaikissa kotouttamisohjelmissa on havaittavissa Heckmannin neljään kotoutumisen ulottuvuuteen liittyviä osa-alueita. Eroja kotouttamisohjelmien välillä on siinä, miten ja missä määrin ulottuvuudet tulevat niissä esiin. Selkeimmin neljästä ulottuvuudesta esiin nousee rakenteellisen kotoutumisen ulottuvuus identifioivan kotoutumisen ulottuvuuden jäädessä muita kotoutumisen ulottuvuuk-sia vähemmälle huomiolle. Tutkielman perusteella käy ilmi, että kotouttamisohjelmissa vähälle huomiolle jää erityisesti maahanmuuttajan vastuu kotoutumisesta ja maahanmuuttajan osallisuuden tukeminen, jotka nostetaan teoriassa tärkeiksi kotoutumisen osa-alueiksi kotoutumisen edistämisen näkökulmasta. Kotoutumisen ulottuvuudet nousevat esiin painottuen erityisesti yhteen ulottuvuuteen. Eri kotoutumisen ulottuvuuksia on tärkeä huomioida kotouttamisohjelmissa tasapuolisesti, sillä eri kotoutumisen ulottuvuudet tukevat toisiaan maahanmuuttajan kotoutumisessa.

Muuttoliikkeen seurauksena yhä useampi yhteiskunta on monikulttuurinen. Globalisaatiosta aiheutuvat taloudelliset, poliittiset ja ekologiset muutokset lisääntyvät tulevaisuudessa entisestään. Eettinen vastuu on siirtynyt koskemaan kaikkia yhteiskuntia ja talouden muutokset ovat entistä kompleksisempia. Ongelmia on haastavampaa hoitaa ainoastaan lokaalisti. Yhteiskuntien kietoutuessa yhä tiiviimmin yhteen on vaikea ajatella tulevaisuutta, jossa olisi vain yhtä uskontoa, kulttuuria ja ajattelutapaa. Ensisijaisen tärkeää on varautua ennalta muutoksiin sekä yhteiskunnan väestölliseen integraatioon. Integraatio liittyy kiinteästi yhteiskunnalliseen kotouttamistyöhön, jota ohjataan osittain poliittisin päätöksin. Kotouttamistyö on kompleksinen ja monivaiheinen prosessi, jonka onnistumiseen vaaditaan useiden tahojen yhteistyötä. Oma tutkielmani käsittelee yhtä kotouttavaa toimintaa, kohtaamiskahviloita. Kohtaamiskahviloiden tarkoitus on lieventää ennakkoluuloja sekä tarjota tila erilaisten väestöryhmien kohtaamiselle. Ne ovat avoimia tiloja alueen asukkaille ja tarkoitus on, että paikalliset ihmiset voivat matalalla kynnyksellä tavata läheisen vastaanottokeskuksen asukkaita ja muita maahan muuttaneita. Tutkimukseni tavoite on selvittää, voiko kohtaamiskahvilatoiminta luoda pohjaa positiiviselle asennemuutokselle sekä miten toiminta lisää turvapaikanhakijoiden mahdollisuuksia sopeutua ympäröivään yhteiskuntaan. Tutkielmani on teorialähtöinen hyödyntäen metodologisina apuvälineinä sosiaalipsykologian teorioita ja kirjallisuutta. Tutkimustuloksieni perusteella kohtaamiskahviloilla on potentiaalinen mahdollisuus luoda uusi yhteinen yläsisäryhmä ja vähentää sitä kautta ennakkoluuloja puolin ja toisin. Tavoitteilla, joita yhteiskunta asettaa sen jäsenille, on merkitystä hyväksytyksi tulemisen tunteelle. Onnistuneen kotouttamisen kannalta uskontoa on pidetty yhtenä tärkeänä elementtinä identiteetin vahvistamisessa. Uskontodialogin rooli jäi kuitenkin vähäiseksi kohtaamiskahviloiden arjessa. Kyselytutkimukseni mukaan moni koki olevansa uskonnollinen, mutta uskonnollista keskustelua ei juurikaan käyty. Kyselytutkimukseni sekä etnografisen päiväkirjani tulokset antoivat kuitenkin viitteitä siitä, että kontaktin onnistunut laajeneminen koski myös muita kuin omaa väestöryhmää. Epäselväksi kuitenkin jäi, olisiko toiminnalla mahdollisuus vähentää uskonnollista diskriminaatiota laajemmalla tasolla. Sekä kyselytutkimus että etnografinen päiväkirja osittivat, että kohtaamiskahviloiden positiivinen ilmapiiri antoi maahanmuuttajille sekä paikalliselle väestölle voimavaroja. He kävivät kahviloissa mielellään ja monet kokivat saaneensa ystävyyssuhteita sekä kosketusta muihin kulttuureihin. Tällä voi olla vaikutusta siihen, kuinka hyvin ihminen sopeutuu omaan sosiaaliseen ympäristöönsä sekä hyväksytyksi tulemisen kokemukseen, jolla taas on positiivinen vaikutus identiteettiä voimistavana tekijänä.